Kysymys teille jotka annoitte anteeksi pettäjälle

Rakastan miestäni ja rakastan seksiä. Rakastellessa uppouduun haluun ja kumppaniin, eikä ulkopuoliset ajatukset pyörimielessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiesittekö miltä toinen näytti? Itselleni tulisi väkisinkin mieleen miltä se toinen näyttää. Mikäli olisin nähnyt toisen vertailisin kokoajan mitä hänessä on mitä minussa ei. Kuvittelisin myös miltä he näyttivät ollessaan intiimisti. Ap

En tiedä eikä kiinnosta. En ota asiaa niin vakavasti. Mies rikkoi sovittuja sääntöjä, hän katui sitä, ja toivottavasti ei tee sitä toiste. Mutta en jaksa jauhaa ja vatvoa tuollaista ikuisesti. Maailmassa on isompiakin murheita.

Samat mietteet täällä, shit happens. Maailmassa on tosiaan isompiakin murheita. Oma suhtautumiseni seksiin vaikuttaa varmasti paljon, olisin itsekin voinut olla se pettävä osapuoli. Seksi on seksiä (mulle) ja parisuhdejutut voi hoitaa parisuhteessa. Vaikka mun poikaystävä liukastui muna edellä jonkun randomin suuhun niin yhden illan kiukuttelin, mutta sit en enää jaksanut

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se vaan unohtuu ajan myötä. Aluksi toki oli vaikeaa

kyllä se hiertää, luottohan siinä on pois, riippuu myös monesta asiasta kannattaako antaa anteeksi vai lähteekö

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen aseseksuaali ja mieheni ei ole, joten ei yhtään vaikeaa.

Useimmat täyshaluttomat haluavat määrätä puolison selibaattiin. Ihan mielenkiinnosta: miksi juuri sinulla ei ole hankalaa (vaikka siis sitä intiimielämää ei olisi)?

Sehän on ihan toinen tarina se. Vastasin vaan tähän ap kysymykseen.

Siis lokeroimalla asiat erilleen. Kiitos.

"Kertoiko hän koskaan syytä miksi petti? Itse haluaisin vastaavassa tilanteessa antaa anteeksi, mutta en tiedä pystyisinkö siihen. Tuntuisi kamalalta heittää koko elämä hukkaan ja aloittaa alusta. Varsinkin kun toista vielä rakastaisi kaikesta huolimatta."

Ei ymmärrä itsekään tekojaan. Ei näe minussa tai suhteessamme mitään vikaa vaikka kuinka ollaan pohdittu. Oli omasta mielestään itsekäs sika, käytti tilaisuuden hyväkseen, pakeni ahdistavaa elämäntilannettaan, kärsi ikäkriisistä jne. Ei voi kuin ihmetellä ja katua. Lyhyt "ilo" sai aikaan surun loppuiäksi. Häpeää tekojaan vaikka keskustellaan ihan rauhassa, asiallisesti ja syyttämättä.

En vaadi itseltäni anteeksiantoa enkä tiedä kykynenkö siihen koskaan. Mies satutti ja rikkoi niin paljon. Palat voi liimata hitaasti paikoilleen, mutta entisenlaista suhdetta ei takaisin saa. Olen opetellut elämään sellaisen miehen kanssa joka nyt elämän taivalta kanssani kulkee. Ei hän ollutkaan sellainen kuin luulin, mutta riittävän hyvä ja rakas jatkamaan arjen ja juhlan ilot ja surut kanssani.