Miten tulla toimeen miehen kanssa, joka selittelee kaikkia virheitään ja asettuu tosi herkästi aina puolustuskannalle?

lopeta sen painostaminen

Vierailija kirjoitti:

lopeta sen painostaminen

Mitä tarkoitat? Tarkoitan tilanteita, joissa mies esim luvannut hoitaa jonkun asian, eikä hoidakaan tai tekee huolimattomuuttaan jonkun virheen esim vaikka tulee nyt mieleen se, että ei laittanut parkkikiekkoa parkkihallissa kun oletuksena oli ”ei varmaan tarvi”, ja sai sakot. Kun häneltä kysyy miksi hän ei hoitanut jotain asiaa, kuten lupasi tai teki jotain huolimattomasti, niin ei voi vaan olla pahoillaan ja vaikka todeta, sori unohdin/en tajunnut tms ja koitan muistaa ensi kerralla. Ei, alkaa kauheat selittelyt ”en ole ehtinyt, ei kai sitä tarvi edes hoitaa (luvannut imuroida kaksi viikkoa aiemmin, mutta ei ole tehny sitä, niinpä oltu kolme viikkoa imuroimatta ja yhtäkkiä on niin siistiä ettei tarvi sitä vielä kolmenkaan viikon jälkeen tehdö), tai parkkikiekottomuuden kuittaa että ei hänen mielestään aiemmin ole tarvinut laittaa, mistä hän voisi tietää/ muistaa missä tarvii olla ja missä ei...

Näitä asioita on miljoona. Kun keskustelu on vaan tosi rasittavaa hänen kanssaan. Jos itse teen virheen, niin ensimmäinen reaktio on että olen pahoillani ja seuraavaksi mietin miten toimin että en jatkossa tee enää samaa virhettä. T. Ap

Aivan kuin minä eli vanhemmat lellineet ja paasanneet. Olen oppinut selviytymään prinsessamaisuudella, herkkyydellä, söpöstelyllä, vastuun lykkäsin muille, koska aina joku muu on pelastanut tmv.

Itsenäistyminen lasten saannin jälkeen auttoi huomattavasti ja helpotti myös omaa oloa.. Tosi pahoja riitoja ja itsensä tutkistelua vaati, mutta suurin kiitos kuuluu miehelleni, joka on jaksanut pikkulapsimaisuuttani <3

Miehen kohdalla, jos naisena näkisin parin vuoden takaisin käytökseni, niin juoksisin karkuun =D

Vierailija kirjoitti:

Aivan kuin minä eli vanhemmat lellineet ja paasanneet. Olen oppinut selviytymään prinsessamaisuudella, herkkyydellä, söpöstelyllä, vastuun lykkäsin muille, koska aina joku muu on pelastanut tmv.

Itsenäistyminen lasten saannin jälkeen auttoi huomattavasti ja helpotti myös omaa oloa.. Tosi pahoja riitoja ja itsensä tutkistelua vaati, mutta suurin kiitos kuuluu miehelleni, joka on jaksanut pikkulapsimaisuuttani <3

Miehen kohdalla, jos naisena näkisin parin vuoden takaisin käytökseni, niin juoksisin karkuun =D

Olisikohan noin? Vanhemmat ovat kyllä kovia passaamaan, lapsia useampi ja osa kärsii muun muassa tietynlaisesta oma-aloitteisuuden puutteesta. Aikuiset, yli 30v lapset tulevat mm vanhemmilleen harva se viikonloppu syömään kun eivät itse jaksa laittaa ruokaa. Rahallisesti myös paljon tukeneet lapsia, yksi sisarus opiskelee jo neljättä ammattia itselleen, helppoa kun tietää että vanhemmat auttavat taloudellisesti. Lapsiaan tuovat myös isovanhemmille hoitoon surutta, vaikka hekin alkavat olla jo melko iäkkäitä ja sairauksiakin on.

Ärsyttää miehessä myös se, että raha-asioista ei jaksa ottaa stressiä, varmaan kun tietää että vanhemmat auttaa jos tulee paha tilanne, joten kaikki stressaaminen jää minulle. Itse en halua olla anopin ja apurin elätettävänä tai kenenkään muunkaan. T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

lopeta sen painostaminen

Mitä tarkoitat? Tarkoitan tilanteita, joissa mies esim luvannut hoitaa jonkun asian, eikä hoidakaan tai tekee huolimattomuuttaan jonkun virheen esim vaikka tulee nyt mieleen se, että ei laittanut parkkikiekkoa parkkihallissa kun oletuksena oli ”ei varmaan tarvi”, ja sai sakot. Kun häneltä kysyy miksi hän ei hoitanut jotain asiaa, kuten lupasi tai teki jotain huolimattomasti, niin ei voi vaan olla pahoillaan ja vaikka todeta, sori unohdin/en tajunnut tms ja koitan muistaa ensi kerralla. Ei, alkaa kauheat selittelyt ”en ole ehtinyt, ei kai sitä tarvi edes hoitaa (luvannut imuroida kaksi viikkoa aiemmin, mutta ei ole tehny sitä, niinpä oltu kolme viikkoa imuroimatta ja yhtäkkiä on niin siistiä ettei tarvi sitä vielä kolmenkaan viikon jälkeen tehdö), tai parkkikiekottomuuden kuittaa että ei hänen mielestään aiemmin ole tarvinut laittaa, mistä hän voisi tietää/ muistaa missä tarvii olla ja missä ei...

Näitä asioita on miljoona. Kun keskustelu on vaan tosi rasittavaa hänen kanssaan. Jos itse teen virheen, niin ensimmäinen reaktio on että olen pahoillani ja seuraavaksi mietin miten toimin että en jatkossa tee enää samaa virhettä. T. Ap

Kuulostaa siltä, että olette pahassa negatiivisessa kierteessä ja vahditte toistenne tekemisiä, jaatte hommia ja annatte palautetta onnistumisista ja epäonnistumisista ikään kuin kyse olisi työsuhteesta. 

Sen sijaan, että asetatte itse odotuksia ja vaatimuksia toisillenne sekä sille, miten toisen pitää toimia tehtyään virheen, voisitte alkaa keskittymään siihen, miten itse voi antaa enemmän vertailematta itse toiseen. 

Kuvitelma siitä, että toiselle tulisi suurempi syyllisyydentunto, kun hänelle huomautetaan virheistään ja laiminlyönneistään, on väärä. Syyllistämällä ja moittimalla ei saa ketään motivoitua. Sillä voi saada toisen tekemään jotain, mutta hän ei saa iloa tekemisestään, joten hänen motiivinsa tehdä hyviä juttuja heikkenee. Vaatimalla anteeksipyyntöä ja pahoittelua, ei saa aitoa katumusta ja jälleen vaikutus on sama, toinen pyytää anteeksi v...tuuntuneena.

On parempi, että toista ei moiti virheitä ja mäkätä niistä, häntä kyllä harmittaa itseään muutenkin se parkkisakko ja saamattomuus ja harmitus on suurempi, kun et anna hänelle aihetta loukkaantua siitä, että häntä painostetaan ja hänelle nalkutetaan. Älä rupea martyyriksi. Ja ole kannustava, kun toinen toimii kivasti, niin anna positiivista palautetta, mutta vain sydämestä eikä liioiteltuna. Sen helpompaa se on, mitä pienemmät odotukset ja vaatimukset teillä on toinen toisillenne. 

Itse en vaadi vaimoltani mitään ja olen huomannut, että se saa hänet tekemään kaikkea kivaa ja hyödyllistä enemmän. Välillä itse kukin on väsyneempi ja voimattomampi, joten on turha ja epäreilua odottaa, että kun itsellä on puhti päällä, toinenkin on aikaansaava. Mitä enemmän voi tehdä ilosta eikä velvollisudentunnosta, sitä enemmän se tuottaa tyydytystä. Esimerkiksi oma vaimoni on talvisin voimattomampi ja katsoo paljon telkkua. Itse olen tasaisempi ympäri vuoden. Saatan ajoittain tehdä 4x enemmän kotona kuin puoliso, mutta en motkota siitä, olen iloinen että minulla on energiaa puuhata. Tiedän, että kun en moiti häntä, myös minun tekemiseni kannustaa häntä ja kun kevätaurinko alkaa paistamaan, hän saa lisää virtaa ja alkaa omatoimisesti touhuta vaikka mitä. Aikoinaan kun harrastin hänen moittmistaan silloin, kun hän ei tehnyt mukamas tarpeeksi, hänelleä oli paska fiilis niin, ettei häntä huvittanut tehdä energisempanakaan niin paljon, koska se oli ikään kuin velvollisuus. Nyt kun hän saa tehdä omasta aloitteesta, hän saa iloa kaikesta mitä puuhaa ja tekee paljon enemmän. Omalla kohdalla rakas vaimoni on osannut sen aina, hän ei vaadi minulta mitään, mutta on aidosti iloinen, kun teen hyödyllisiä asoita, ai ai se on mannaa... 

Ajatellaan enemmän mitä minä voin tehdä ja mitä virheitä omissa toimintatavoissani on ja keskitytään korjaamaan niitä ja ollaan iloisia toisen tekemisistä ennemmin kuin vihaisia tekemättä jääneistä. 

Kannattaa miettiä, mitkä asiat ylipäätään vaativat keskustelua. Mitä keskustelemista siinä on, jos toinen on unohtanut parkkikiekon tai jättänyt mielestään hyvästä syystä laittamatta ja saa sitten sakon? Tarkoitan sitä, ettei joka asiasta kannata edes alkaa keskustella, rakentavasti tai vähemmän rakentavasti ainakaan sellaisen kanssa, jolta eivät selitykset lopu. 

Jos toinen niin kovasti ärsyttää, niin miksi ihmeessä jatkat tappeluarkea? Ihmettelen aina näitä muista valittajia, jotka ovat sitten ihan itse käsiä tekemään asian eteen yhtään mitään muuta kuin nalkuttamaan.

Aloittaisin keskustelun juuri tuosta asiasta; miksi hän kokee, että sinä olet häntä vastaan etkä hänen puolellaan? Miksi hän pelkää sinua, ei luota sinuun? Siitähän se puolustuskannalle heittäytyminen kertoo.

Itse olen vastaavanlaisessa ongelmassa kokenut saavani apua terapiasta.

Minut vanhemmat alistivat lapsena täysin. Olen yhä aikuisena jatkuvassa puolustusmoodissa sen takia. Sitä on helpottanut se, että puoliso on todennut minulle virheistä etteivät ne haittaa. Se auttaa pääsemään tilanteista eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

lopeta sen painostaminen

Mitä tarkoitat? Tarkoitan tilanteita, joissa mies esim luvannut hoitaa jonkun asian, eikä hoidakaan tai tekee huolimattomuuttaan jonkun virheen esim vaikka tulee nyt mieleen se, että ei laittanut parkkikiekkoa parkkihallissa kun oletuksena oli ”ei varmaan tarvi”, ja sai sakot. Kun häneltä kysyy miksi hän ei hoitanut jotain asiaa, kuten lupasi tai teki jotain huolimattomasti, niin ei voi vaan olla pahoillaan ja vaikka todeta, sori unohdin/en tajunnut tms ja koitan muistaa ensi kerralla. Ei, alkaa kauheat selittelyt ”en ole ehtinyt, ei kai sitä tarvi edes hoitaa (luvannut imuroida kaksi viikkoa aiemmin, mutta ei ole tehny sitä, niinpä oltu kolme viikkoa imuroimatta ja yhtäkkiä on niin siistiä ettei tarvi sitä vielä kolmenkaan viikon jälkeen tehdö), tai parkkikiekottomuuden kuittaa että ei hänen mielestään aiemmin ole tarvinut laittaa, mistä hän voisi tietää/ muistaa missä tarvii olla ja missä ei...

Näitä asioita on miljoona. Kun keskustelu on vaan tosi rasittavaa hänen kanssaan. Jos itse teen virheen, niin ensimmäinen reaktio on että olen pahoillani ja seuraavaksi mietin miten toimin että en jatkossa tee enää samaa virhettä. T. Ap

Mies maksaa itse sakkonsa, se riittää hänelle ja sinun ei tarvitse asiasta enää räkyttää. Imuroiti hoituu kyllä kunhan sinä et sitä mene tekemään raivopäissäsi. Kerropa lisää juttuja, nuo eivät olleet mitään kovin ihmeellisiä.

Ihan ensiksi kannattaa laoittajan lopettaa turha huomauttelu. Parkkikiekon puuttuminen aiheuttaa sille MIEHELLE sen sakon, joten sinun jäkätyksesi asiasta on turhaa. Mun mies on unohtelija, ja entinen sanomisesta loukkaantuja ja selittelijä. Selittely on jäänyt pois, ja loukkaantuminen, kun olen ihan järjellä toiminut. Tosin vain toista koskeviin asioihin ei tarvitse puuttua.

 Ainoa sääntö meillä kotona on, että kukaan ei ole sinun orjasi, tai käskyläisesi, vaan tämä on meidän kaikkien yhteinen koti. Se joka haluaa vain oman kodin, muutakoot sellaiseen, yksin, ja se joka haluaa että joku hänen jälkeensä siivoo, ostakoot siivoojan sen tekemään.

Mies saattaa miettiä, että miten tulla toimeen puolison kanssa, joka on koko ajan hyökkäyskannalla? Miten sellaisen kanssa voi keskustella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

lopeta sen painostaminen

Mitä tarkoitat? Tarkoitan tilanteita, joissa mies esim luvannut hoitaa jonkun asian, eikä hoidakaan tai tekee huolimattomuuttaan jonkun virheen esim vaikka tulee nyt mieleen se, että ei laittanut parkkikiekkoa parkkihallissa kun oletuksena oli ”ei varmaan tarvi”, ja sai sakot. Kun häneltä kysyy miksi hän ei hoitanut jotain asiaa, kuten lupasi tai teki jotain huolimattomasti, niin ei voi vaan olla pahoillaan ja vaikka todeta, sori unohdin/en tajunnut tms ja koitan muistaa ensi kerralla. Ei, alkaa kauheat selittelyt ”en ole ehtinyt, ei kai sitä tarvi edes hoitaa (luvannut imuroida kaksi viikkoa aiemmin, mutta ei ole tehny sitä, niinpä oltu kolme viikkoa imuroimatta ja yhtäkkiä on niin siistiä ettei tarvi sitä vielä kolmenkaan viikon jälkeen tehdö), tai parkkikiekottomuuden kuittaa että ei hänen mielestään aiemmin ole tarvinut laittaa, mistä hän voisi tietää/ muistaa missä tarvii olla ja missä ei...

Näitä asioita on miljoona. Kun keskustelu on vaan tosi rasittavaa hänen kanssaan. Jos itse teen virheen, niin ensimmäinen reaktio on että olen pahoillani ja seuraavaksi mietin miten toimin että en jatkossa tee enää samaa virhettä. T. Ap

No vähän riippuu myös siitä, kuinka usein kysellään selityksiä ihan päivänselvistä/pikkuasioista. Esim. juuri tuo parkkikekko. Ja "miljoona" muuta asiaa...

Jos on saanut sakot, niin mitä kyselemistä siinä on, että "miksi et sitä parkkikiekkoa laittanut". Menee jo vähän nalkuttamisesksi jos joka asiassa on tuollaista.  - No ei laittanut jostain syystä, esim. juuri tuo mainitsemasi, että on muistanut, ettei siihen tarvi laittaa eikä ole tarkistanut asiaa. Siinä syy. Miksi sulta pitäisi pyydellä kovin anteeksi ja selitellä? Eiköhän ne sakot jo menneet sen miehenkin jakeluun ja harmittaa.

Miksi itse et suhtaudu ymmärtävästi pieniin virheisiin: "Voi harmi, parkkihalleissa harvemmin tosiaan käytetään parkkikiekkoja." tms. Sillä tavalla että olisit miehesi puolella, et häntä vastaan kun jotakin pientä harmia sattuu, vaikka se olisikin ihan oma vikansa. Eikö tosiaan tule mieleen, että miestä varmasti harmittaa ne sakot jo valmiiksi  ja sitten sinä vielä vaadit selityksiä? Mitä hyötyä? Lisäät van harmia.

Kuulostat itse vähän kortrollifriikiltä. Anna miehesi elää ihan itse omaa elämäänsäkin. Tehdä niitä virheitäkin. Niistä asioita, kuten tasapuolisesti kotitöiden tekemisestä, voi tietty puhua ja sopia pelisäännöt. Puuttua pitää mun mielestä vain oleellisiin asioihin, ei jokaiseen pikkujuttuun.

t. nainen, joka ei jaksaisi kyllä tuollaista jatkuvaa huomauttelua ja pienten virheiden särpimistä.

- On tosi stressaavaa kun puoliso huomauttelee jatkuvat kaikenlaisesta pienestäkin. Isommista asioista sitten keskustellaan tasaveroisesti.

- Jos kyse on kuitenkin myös siitä, että miehesi on jatkuvasti todella huolimaton ja laiminlyö asioita, niin sitten on varmaan sen isomman kerkustelun paikka. Ei siinäkään tapauksessa parkkikiekoista huomauttelu kyllä auta.

Tunnistan aloittajasta itseäni ja olen syyllistynyt samaan. No, pieleenhän se suhde meni. Olen nyt jälkeenpäin miettinyt ja tunnistanut, että toimin tosi veemäisesti monesti.

Olen jopa pyytänyt anteeksi ja pahoitellut, olemme puheväleissä mutta emme yhdessä.

Muistan kun kerran mies laittoi parkkikiekon, kyllä, mutta laittoi ajan väärin.

Sakkolappu, jonka mies maksoi, odotti tuulilasissa. No, minähän aloitin kovan nalkutuksen, kuinka kukaan voi olla noin tyhmä ja hajamielinen jne, pitäisihan ja mitkä varten ja ja ja...jälkeenpäin ihmettelin itseäni, miksi ihmeessä nostin asiasta noin ison haloon?

Syynä oli ihan muut asiat, joiden vuoksi olin katkera tai koin epäoikeudenmukaisuutta suhteessa. Ja se purkautui pikkuasioista nalkutukseen. Kun en voinut/halunnut/uskaltanut kissaa oikeista asioista nostaa pöydälle.

Olimme silloin puolustusasemissa kumpikin suurempien asioiden vuoksi, jotka vaikuttivat suhteeseemme.

Olisi vain pitänyt uskaltaa niistä todellisista asioista puhua, ehkä suhteemme olisi vielä kasassa.

Ehkä näin on aloittajankin tapauksessa?

Pikkuasioista usein nalkutetaan silloin kun ei isommista haluta jostain syystä puhua.

Monilla miehillä on narsistisia piirteitä. Ei oteta kritiikkiä vastaan oikein millään. Melkoisen kummallista kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

lopeta sen painostaminen

Mitä tarkoitat? Tarkoitan tilanteita, joissa mies esim luvannut hoitaa jonkun asian, eikä hoidakaan tai tekee huolimattomuuttaan jonkun virheen esim vaikka tulee nyt mieleen se, että ei laittanut parkkikiekkoa parkkihallissa kun oletuksena oli ”ei varmaan tarvi”, ja sai sakot. Kun häneltä kysyy miksi hän ei hoitanut jotain asiaa, kuten lupasi tai teki jotain huolimattomasti, niin ei voi vaan olla pahoillaan ja vaikka todeta, sori unohdin/en tajunnut tms ja koitan muistaa ensi kerralla. Ei, alkaa kauheat selittelyt ”en ole ehtinyt, ei kai sitä tarvi edes hoitaa (luvannut imuroida kaksi viikkoa aiemmin, mutta ei ole tehny sitä, niinpä oltu kolme viikkoa imuroimatta ja yhtäkkiä on niin siistiä ettei tarvi sitä vielä kolmenkaan viikon jälkeen tehdö), tai parkkikiekottomuuden kuittaa että ei hänen mielestään aiemmin ole tarvinut laittaa, mistä hän voisi tietää/ muistaa missä tarvii olla ja missä ei...

Näitä asioita on miljoona. Kun keskustelu on vaan tosi rasittavaa hänen kanssaan. Jos itse teen virheen, niin ensimmäinen reaktio on että olen pahoillani ja seuraavaksi mietin miten toimin että en jatkossa tee enää samaa virhettä. T. Ap

Mies maksaa itse sakkonsa, se riittää hänelle ja sinun ei tarvitse asiasta enää räkyttää. Imuroiti hoituu kyllä kunhan sinä et sitä mene tekemään raivopäissäsi. Kerropa lisää juttuja, nuo eivät olleet mitään kovin ihmeellisiä.

Meillä ei tosiaan tällä hetkellä yhtään ylimääräistä rahaa, kun mies opiskelee, joten minun maksettavaksi käytännössä sakko koituu, kun maksan muutenkin suurimman osan perheen menoista. Ja tosiaan parkkisakkoja hän on saanut huolimattomuuttaan lukuisia lukuisia kertoja suhteemme aikana huolimattomuuttaan. Hän on tuollaisissa asioissa tosi huolimaton, laskut unohtuu maksaa ajallaan, lääkäriajat jää välistä jne jne... Ja taas tulee lisää maksettavaa, usein myös minulle. Jos miehellä ei jossain kuussa ole rahaa käydä kaupassa kun on paljon tällaisia turhia laskuja, niin minä maksan hänenkin ruoat. Mutta ei tosiaan osaa siitä olla pahoillaan puhumattakaan kiitollisuudesta, vaan aina on selitykset valmiina ja taas tehdään samoja virheitä uudestaan.

Meillä ei toimi se, että asioista ei sano mitään tai ”huomauta”, nalkuttaa, miksikä sitä nyt haluaa kutsua. Mies on tyytyväisenä tekemättä mitään esim kotona, jos en häntä pyydä, rukoile tai anele tekemään asioita. Tekee tietyt asiat pyytämättä, loput (n. 80%) jää minulle. Kokeiltu on kyllä olla sanomatta mistään mitään pitkiä aikoja, kun en ole vaan jaksanut vääntää ja riidellä. Sillon mies väittää luulevansam, että teen mielelläni kaiken yksin kun hän makaa sohvalla. T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Monilla miehillä on narsistisia piirteitä. Ei oteta kritiikkiä vastaan oikein millään. Melkoisen kummallista kyllä.

Ei tuo ole pelkästään miesten ongelma. Minulla on heikko itsetunto ja kriittinen palaute tuntuu murskaavalta. On vaikea hyväksyä omia tai toisten virheitä, kun on saanut kovaa kritiikkiä osakseen, jos jokin menee pieleen. Tilanteisiin jää ikään kuin jumiin sen takia.

N33

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

lopeta sen painostaminen

Mitä tarkoitat? Tarkoitan tilanteita, joissa mies esim luvannut hoitaa jonkun asian, eikä hoidakaan tai tekee huolimattomuuttaan jonkun virheen esim vaikka tulee nyt mieleen se, että ei laittanut parkkikiekkoa parkkihallissa kun oletuksena oli ”ei varmaan tarvi”, ja sai sakot. Kun häneltä kysyy miksi hän ei hoitanut jotain asiaa, kuten lupasi tai teki jotain huolimattomasti, niin ei voi vaan olla pahoillaan ja vaikka todeta, sori unohdin/en tajunnut tms ja koitan muistaa ensi kerralla. Ei, alkaa kauheat selittelyt ”en ole ehtinyt, ei kai sitä tarvi edes hoitaa (luvannut imuroida kaksi viikkoa aiemmin, mutta ei ole tehny sitä, niinpä oltu kolme viikkoa imuroimatta ja yhtäkkiä on niin siistiä ettei tarvi sitä vielä kolmenkaan viikon jälkeen tehdö), tai parkkikiekottomuuden kuittaa että ei hänen mielestään aiemmin ole tarvinut laittaa, mistä hän voisi tietää/ muistaa missä tarvii olla ja missä ei...

Näitä asioita on miljoona. Kun keskustelu on vaan tosi rasittavaa hänen kanssaan. Jos itse teen virheen, niin ensimmäinen reaktio on että olen pahoillani ja seuraavaksi mietin miten toimin että en jatkossa tee enää samaa virhettä. T. Ap

Mies maksaa itse sakkonsa, se riittää hänelle ja sinun ei tarvitse asiasta enää räkyttää. Imuroiti hoituu kyllä kunhan sinä et sitä mene tekemään raivopäissäsi. Kerropa lisää juttuja, nuo eivät olleet mitään kovin ihmeellisiä.

Meillä ei tosiaan tällä hetkellä yhtään ylimääräistä rahaa, kun mies opiskelee, joten minun maksettavaksi käytännössä sakko koituu, kun maksan muutenkin suurimman osan perheen menoista. Ja tosiaan parkkisakkoja hän on saanut huolimattomuuttaan lukuisia lukuisia kertoja suhteemme aikana huolimattomuuttaan. Hän on tuollaisissa asioissa tosi huolimaton, laskut unohtuu maksaa ajallaan, lääkäriajat jää välistä jne jne... Ja taas tulee lisää maksettavaa, usein myös minulle. Jos miehellä ei jossain kuussa ole rahaa käydä kaupassa kun on paljon tällaisia turhia laskuja, niin minä maksan hänenkin ruoat. Mutta ei tosiaan osaa siitä olla pahoillaan puhumattakaan kiitollisuudesta, vaan aina on selitykset valmiina ja taas tehdään samoja virheitä uudestaan.

Meillä ei toimi se, että asioista ei sano mitään tai ”huomauta”, nalkuttaa, miksikä sitä nyt haluaa kutsua. Mies on tyytyväisenä tekemättä mitään esim kotona, jos en häntä pyydä, rukoile tai anele tekemään asioita. Tekee tietyt asiat pyytämättä, loput (n. 80%) jää minulle. Kokeiltu on kyllä olla sanomatta mistään mitään pitkiä aikoja, kun en ole vaan jaksanut vääntää ja riidellä. Sillon mies väittää luulevansam, että teen mielelläni kaiken yksin kun hän makaa sohvalla. T. Ap

Ota ero.

Ap lisää vielä, että tuostakin kun mainitsin että miten hän voi olettaa että minulla on aina rahaa maksaa kaikki laskut, jos hänellä ei ole, niin hän keksii selitykset. Onko muka joku lasku jäänyt joskus maksamatta? Öö ei ole, koska olen maksanut ne? Kuulemma olisi pitänyt vaan sanoa hänelle, että hoitaa. Mutta hän ei siis ole ottanut asiaa ollenkaan puheeksi, ollut vaan hiljaa tyytyväinen kun hoidan, ja olenhan hoitanut toki jos olen tiennyt että hänellä ei ole rahaa. Mutta tuollaisestakin olisi kiva ihan asiallisesti jutella. Että mies kysyisi, että hei voitko sinä maksaa tässä kuussa nämä, kun minulla ei ole rahaa, kiitos, eikä vaan olettaa ja toivoa että kaikki hoituu ilman että hänen tarvitsee vaivata päätään ja jos joku kritisoi niin sanoa, että kyllähän hän olisi maksanut jos olisit jättänyt laskut hänelle, vaikka saattoi olla jo muistutusmaksusta kysymys. T. Ap

Kuten kaikki täällä jo kommentoi, katso peiliin ap, olet varmaan tosi raskas tyyppi.