Miten tulla toimeen miehen kanssa, joka selittelee kaikkia virheitään ja asettuu tosi herkästi aina puolustuskannalle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

lopeta sen painostaminen

Mitä tarkoitat? Tarkoitan tilanteita, joissa mies esim luvannut hoitaa jonkun asian, eikä hoidakaan tai tekee huolimattomuuttaan jonkun virheen esim vaikka tulee nyt mieleen se, että ei laittanut parkkikiekkoa parkkihallissa kun oletuksena oli ”ei varmaan tarvi”, ja sai sakot. Kun häneltä kysyy miksi hän ei hoitanut jotain asiaa, kuten lupasi tai teki jotain huolimattomasti, niin ei voi vaan olla pahoillaan ja vaikka todeta, sori unohdin/en tajunnut tms ja koitan muistaa ensi kerralla. Ei, alkaa kauheat selittelyt ”en ole ehtinyt, ei kai sitä tarvi edes hoitaa (luvannut imuroida kaksi viikkoa aiemmin, mutta ei ole tehny sitä, niinpä oltu kolme viikkoa imuroimatta ja yhtäkkiä on niin siistiä ettei tarvi sitä vielä kolmenkaan viikon jälkeen tehdö), tai parkkikiekottomuuden kuittaa että ei hänen mielestään aiemmin ole tarvinut laittaa, mistä hän voisi tietää/ muistaa missä tarvii olla ja missä ei...

Näitä asioita on miljoona. Kun keskustelu on vaan tosi rasittavaa hänen kanssaan. Jos itse teen virheen, niin ensimmäinen reaktio on että olen pahoillani ja seuraavaksi mietin miten toimin että en jatkossa tee enää samaa virhettä. T. Ap

Mies maksaa itse sakkonsa, se riittää hänelle ja sinun ei tarvitse asiasta enää räkyttää. Imuroiti hoituu kyllä kunhan sinä et sitä mene tekemään raivopäissäsi. Kerropa lisää juttuja, nuo eivät olleet mitään kovin ihmeellisiä.

Meillä ei tosiaan tällä hetkellä yhtään ylimääräistä rahaa, kun mies opiskelee, joten minun maksettavaksi käytännössä sakko koituu, kun maksan muutenkin suurimman osan perheen menoista. Ja tosiaan parkkisakkoja hän on saanut huolimattomuuttaan lukuisia lukuisia kertoja suhteemme aikana huolimattomuuttaan. Hän on tuollaisissa asioissa tosi huolimaton, laskut unohtuu maksaa ajallaan, lääkäriajat jää välistä jne jne... Ja taas tulee lisää maksettavaa, usein myös minulle. Jos miehellä ei jossain kuussa ole rahaa käydä kaupassa kun on paljon tällaisia turhia laskuja, niin minä maksan hänenkin ruoat. Mutta ei tosiaan osaa siitä olla pahoillaan puhumattakaan kiitollisuudesta, vaan aina on selitykset valmiina ja taas tehdään samoja virheitä uudestaan.

Meillä ei toimi se, että asioista ei sano mitään tai ”huomauta”, nalkuttaa, miksikä sitä nyt haluaa kutsua. Mies on tyytyväisenä tekemättä mitään esim kotona, jos en häntä pyydä, rukoile tai anele tekemään asioita. Tekee tietyt asiat pyytämättä, loput (n. 80%) jää minulle. Kokeiltu on kyllä olla sanomatta mistään mitään pitkiä aikoja, kun en ole vaan jaksanut vääntää ja riidellä. Sillon mies väittää luulevansam, että teen mielelläni kaiken yksin kun hän makaa sohvalla. T. Ap

Mietinkin aloituksesta että jotain tällaista voisi olla takana, sillä olen ollut samankaltaisessa tilanteessa. Jos tuli ylimääräisiä maksuja, ne olivat myös itseltäni pois eikä asiaa voi kuitata vain päänsilittelyllä, kun se on toistuvaa. Otin eron sitten lopulta, haluan joskus perheen ja mies ei tuntunut vastuunkantoiselta, niin en voinut nähdä häntä tulevaisuudessa kuin yhtenä lisälapsena.

Vähän samanlaista meillä. Olen itse pedanttinen ja toimeen tarttuva luonne, eli teen mielelläni kaikenlaista ja olen aikaan saava luonne. Mies taas tekee kun sille päälle sattuu. Jos jotain sovitaan oletan että yleensä niin tehtäis ellei sitten ole jotain vähemmän tärkeetä. Hän on vaaka horoskooppi merkiltään ja luin että ovat vähän laiskoja. Muuten aika lempeä.

Mies on välttelijä, vastuunsiirtäjä ihan vaan huomaamattaan, seilaa vapaalipuilla ja odottaa ihan ilman muuta että sinä hoidat ja huolehdit asioista.

Aivan sietämätöntä lusmuilua. Mulla menisi varmaan raja tuossa, että ukko tosissaan ja pokkana naamalla väittää että "mä kyllä luuliin,että sä haluat tehdä kaiken itse ja yksin" ! Eikä sen takia osallistu mihinkään eikä auta eikä eväänsä liikauta minkään yhteisen hyvinvoinnin eteen. Siis ihan totta!

Kun katsoo puolison lapsuuden kodin käytäntöjä ja dynamiikkaa, niin voi sitten katsastella sitä teidän yhteistä yritystä ja todeta, että tännehän se siirtää ne käytösmallit täysin, mikäli ei mitenkään mikään anna ymmärtää että muutosta tarvittaisiin. Ja hänen mielestään ei tarvi mitään muuttaa, kun kaikki sujuu niin mukavasti muutenkin...

Teillä pitää keskustella vähän isommista asioista ja käytännöitä kuin yhdestä sakkolapusta. Työnjako ja vastuunjako ei ole tasapainossa ja se hiertää koko suhdetta. Ei voi olla hyvä tulevaisuus edessä suhteessa, jossa toinen kantaa kaiken lastin ja toinen sluibailee mukana vaaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

lopeta sen painostaminen

Mitä tarkoitat? Tarkoitan tilanteita, joissa mies esim luvannut hoitaa jonkun asian, eikä hoidakaan tai tekee huolimattomuuttaan jonkun virheen esim vaikka tulee nyt mieleen se, että ei laittanut parkkikiekkoa parkkihallissa kun oletuksena oli ”ei varmaan tarvi”, ja sai sakot. Kun häneltä kysyy miksi hän ei hoitanut jotain asiaa, kuten lupasi tai teki jotain huolimattomasti, niin ei voi vaan olla pahoillaan ja vaikka todeta, sori unohdin/en tajunnut tms ja koitan muistaa ensi kerralla. Ei, alkaa kauheat selittelyt ”en ole ehtinyt, ei kai sitä tarvi edes hoitaa (luvannut imuroida kaksi viikkoa aiemmin, mutta ei ole tehny sitä, niinpä oltu kolme viikkoa imuroimatta ja yhtäkkiä on niin siistiä ettei tarvi sitä vielä kolmenkaan viikon jälkeen tehdö), tai parkkikiekottomuuden kuittaa että ei hänen mielestään aiemmin ole tarvinut laittaa, mistä hän voisi tietää/ muistaa missä tarvii olla ja missä ei...

Näitä asioita on miljoona. Kun keskustelu on vaan tosi rasittavaa hänen kanssaan. Jos itse teen virheen, niin ensimmäinen reaktio on että olen pahoillani ja seuraavaksi mietin miten toimin että en jatkossa tee enää samaa virhettä. T. Ap

Mies maksaa itse sakkonsa, se riittää hänelle ja sinun ei tarvitse asiasta enää räkyttää. Imuroiti hoituu kyllä kunhan sinä et sitä mene tekemään raivo

päissäsi. Kerropa lisää juttuja, nuo eivät olleet mitään kovin ihmeellisiä.

Tätä samaa tulin sanomaan. Einöhän tuo oppinu ihan siitä sakosta asian. Se on ärsyttäny jo lienee tarpeeks ilman sitä, et vaimo on tullu viereen läksyttää ja vaatimaan pahotteluja ja tunnustusta asiasta. Anna hyvä ihminen sen miehen olla!

Meillä koko lapsuus etsittiin syyllistä ja sitä syyllistä sitten haukuttiin ja rangaistiin. Totta kai, kun jonkun syyhän kaikki aina oli. 

Syyllisen etsijä oli despootti kotityrani isäukko, jota piti pitää hyvällä tuulella ja estää suuttumasta kaikin keinoin. Toki mikään ei estänyt sitä suuttumasta, sillä syyt olivat sattumanvaraisia ja täysin mikroskooppisia esim. MIKSI ja KUKA on jättänyt pikkukamarin välioven auki!!?? Sen huoneen ikkuna on naapurille päin ja täten naapuri voi nähdä MEILLE SISÄLLE siitä ikkunasta. SE PITÄÄ AINA OLLA KIINNI se ovi! Sitten aletaan selvittämään että kuka sen oven on jättänyt auki. Kaikki muu seis ja tämä selvitetään, kukaan ei mene minnekään eikä tee mitään ennen.

Näitä suuren luokan syyllistämisoperaatioita koko ajan, koko lapsuuden. 

Sillä seurauksella, että varmistelen ja selittelen koko ajan. Varmistan, ettei vaan mies luule että minä olen huolimattomuuttani jättänyt jotain tekemättä tai tehnyt jotain. Selittelen ja selittelen, olen valmis aloittamaan jostain toissviikkoisesta tapahtumasta, jonka perusteella olen sitten tehnyt niinkuin olen tehnnyt. Mies ei tajua tätä käytöstä ollenkaan, sillä hän on kasvanut terveessä perheessä, jossa elettiin ilman jatkuvaa kyttäystä ja uhkaa. 

Mies yrittää opettaa minullekin, ettei kaikesta asioista tarvitse puolustautua eikä varmistella eikä selitellä. Menee vaan ja tekee. Ja jos menee pieleen, niin sanoo että oho, näin kävi, sori. Eikä jää siihen vatvomaan ja vääntelemään yhtään enempää.

Ap, lähde tuosta suhteesta. Miehesi on avuton, hänen pitää asua muutama vuosi omillaan. Hän ei opi muuten hoitamaan asioitaan. Itse vain velkaannut tuolla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

lopeta sen painostaminen

Mitä tarkoitat? Tarkoitan tilanteita, joissa mies esim luvannut hoitaa jonkun asian, eikä hoidakaan tai tekee huolimattomuuttaan jonkun virheen esim vaikka tulee nyt mieleen se, että ei laittanut parkkikiekkoa parkkihallissa kun oletuksena oli ”ei varmaan tarvi”, ja sai sakot. Kun häneltä kysyy miksi hän ei hoitanut jotain asiaa, kuten lupasi tai teki jotain huolimattomasti, niin ei voi vaan olla pahoillaan ja vaikka todeta, sori unohdin/en tajunnut tms ja koitan muistaa ensi kerralla. Ei, alkaa kauheat selittelyt ”en ole ehtinyt, ei kai sitä tarvi edes hoitaa (luvannut imuroida kaksi viikkoa aiemmin, mutta ei ole tehny sitä, niinpä oltu kolme viikkoa imuroimatta ja yhtäkkiä on niin siistiä ettei tarvi sitä vielä kolmenkaan viikon jälkeen tehdö), tai parkkikiekottomuuden kuittaa että ei hänen mielestään aiemmin ole tarvinut laittaa, mistä hän voisi tietää/ muistaa missä tarvii olla ja missä ei...

Näitä asioita on miljoona. Kun keskustelu on vaan tosi rasittavaa hänen kanssaan. Jos itse teen virheen, niin ensimmäinen reaktio on että olen pahoillani ja seuraavaksi mietin miten toimin että en jatkossa tee enää samaa virhettä. T. Ap

Kuulostaa siltä, että olette pahassa negatiivisessa kierteessä ja vahditte toistenne tekemisiä, jaatte hommia ja annatte palautetta onnistumisista ja epäonnistumisista ikään kuin kyse olisi työsuhteesta. 

Sen sijaan, että asetatte itse odotuksia ja vaatimuksia toisillenne sekä sille, miten toisen pitää toimia tehtyään virheen, voisitte alkaa keskittymään siihen, miten itse voi antaa enemmän vertailematta itse toiseen. 

Kuvitelma siitä, että toiselle tulisi suurempi syyllisyydentunto, kun hänelle huomautetaan virheistään ja laiminlyönneistään, on väärä. Syyllistämällä ja moittimalla ei saa ketään motivoitua. Sillä voi saada toisen tekemään jotain, mutta hän ei saa iloa tekemisestään, joten hänen motiivinsa tehdä hyviä juttuja heikkenee. Vaatimalla anteeksipyyntöä ja pahoittelua, ei saa aitoa katumusta ja jälleen vaikutus on sama, toinen pyytää anteeksi v...tuuntuneena.

On parempi, että toista ei moiti virheitä ja mäkätä niistä, häntä kyllä harmittaa itseään muutenkin se parkkisakko ja saamattomuus ja harmitus on suurempi, kun et anna hänelle aihetta loukkaantua siitä, että häntä painostetaan ja hänelle nalkutetaan. Älä rupea martyyriksi. Ja ole kannustava, kun toinen toimii kivasti, niin anna positiivista palautetta, mutta vain sydämestä eikä liioiteltuna. Sen helpompaa se on, mitä pienemmät odotukset ja vaatimukset teillä on toinen toisillenne. 

Itse en vaadi vaimoltani mitään ja olen huomannut, että se saa hänet tekemään kaikkea kivaa ja hyödyllistä enemmän. Välillä itse kukin on väsyneempi ja voimattomampi, joten on turha ja epäreilua odottaa, että kun itsellä on puhti päällä, toinenkin on aikaansaava. Mitä enemmän voi tehdä ilosta eikä velvollisudentunnosta, sitä enemmän se tuottaa tyydytystä. Esimerkiksi oma vaimoni on talvisin voimattomampi ja katsoo paljon telkkua. Itse olen tasaisempi ympäri vuoden. Saatan ajoittain tehdä 4x enemmän kotona kuin puoliso, mutta en motkota siitä, olen iloinen että minulla on energiaa puuhata. Tiedän, että kun en moiti häntä, myös minun tekemiseni kannustaa häntä ja kun kevätaurinko alkaa paistamaan, hän saa lisää virtaa ja alkaa omatoimisesti touhuta vaikka mitä. Aikoinaan kun harrastin hänen moittmistaan silloin, kun hän ei tehnyt mukamas tarpeeksi, hänelleä oli paska fiilis niin, ettei häntä huvittanut tehdä energisempanakaan niin paljon, koska se oli ikään kuin velvollisuus. Nyt kun hän saa tehdä omasta aloitteesta, hän saa iloa kaikesta mitä puuhaa ja tekee paljon enemmän. Omalla kohdalla rakas vaimoni on osannut sen aina, hän ei vaadi minulta mitään, mutta on aidosti iloinen, kun teen hyödyllisiä asoita, ai ai se on mannaa... 

Ajatellaan enemmän mitä minä voin tehdä ja mitä virheitä omissa toimintatavoissani on ja keskitytään korjaamaan niitä ja ollaan iloisia toisen tekemisistä ennemmin kuin vihaisia tekemättä jääneistä. 

Olet asian ytimessä, viisas mies, tykkään =)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

lopeta sen painostaminen

Mitä tarkoitat? Tarkoitan tilanteita, joissa mies esim luvannut hoitaa jonkun asian, eikä hoidakaan tai tekee huolimattomuuttaan jonkun virheen esim vaikka tulee nyt mieleen se, että ei laittanut parkkikiekkoa parkkihallissa kun oletuksena oli ”ei varmaan tarvi”, ja sai sakot. Kun häneltä kysyy miksi hän ei hoitanut jotain asiaa, kuten lupasi tai teki jotain huolimattomasti, niin ei voi vaan olla pahoillaan ja vaikka todeta, sori unohdin/en tajunnut tms ja koitan muistaa ensi kerralla. Ei, alkaa kauheat selittelyt ”en ole ehtinyt, ei kai sitä tarvi edes hoitaa (luvannut imuroida kaksi viikkoa aiemmin, mutta ei ole tehny sitä, niinpä oltu kolme viikkoa imuroimatta ja yhtäkkiä on niin siistiä ettei tarvi sitä vielä kolmenkaan viikon jälkeen tehdö), tai parkkikiekottomuuden kuittaa että ei hänen mielestään aiemmin ole tarvinut laittaa, mistä hän voisi tietää/ muistaa missä tarvii olla ja missä ei...

Näitä asioita on miljoona. Kun keskustelu on vaan tosi rasittavaa hänen kanssaan. Jos itse teen virheen, niin ensimmäinen reaktio on että olen pahoillani ja seuraavaksi mietin miten toimin että en jatkossa tee enää samaa virhettä. T. Ap

No tässä on kyseessä yksi parisuhteiden tyypillisistä ongelmista: täydellinen ihminen on ajautunut suhteeseen epätäydellisen ihmisen kanssa.

Vastaisuus otsikkoon liittyen:: miksi tuollaisen miehen kanssa pitäisi tulla toimeen? Pistää suhteen poikki ja ottaa paremman. Ei näiden vätysten kanssa kannata yhtään tuhlata aikaa ihmettelyyn ja harmitteluun.

Miehet eivät osaa puhua ja myöskin tunne-elämä on alikehittynyttä. Pitäisi olla jokin opas tällaisia ihmisolentoja varten siis!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

lopeta sen painostaminen

Mitä tarkoitat? Tarkoitan tilanteita, joissa mies esim luvannut hoitaa jonkun asian, eikä hoidakaan tai tekee huolimattomuuttaan jonkun virheen esim vaikka tulee nyt mieleen se, että ei laittanut parkkikiekkoa parkkihallissa kun oletuksena oli ”ei varmaan tarvi”, ja sai sakot. Kun häneltä kysyy miksi hän ei hoitanut jotain asiaa, kuten lupasi tai teki jotain huolimattomasti, niin ei voi vaan olla pahoillaan ja vaikka todeta, sori unohdin/en tajunnut tms ja koitan muistaa ensi kerralla. Ei, alkaa kauheat selittelyt ”en ole ehtinyt, ei kai sitä tarvi edes hoitaa (luvannut imuroida kaksi viikkoa aiemmin, mutta ei ole tehny sitä, niinpä oltu kolme viikkoa imuroimatta ja yhtäkkiä on niin siistiä ettei tarvi sitä vielä kolmenkaan viikon jälkeen tehdö), tai parkkikiekottomuuden kuittaa että ei hänen mielestään aiemmin ole tarvinut laittaa, mistä hän voisi tietää/ muistaa missä tarvii olla ja missä ei...

Näitä asioita on miljoona. Kun keskustelu on vaan tosi rasittavaa hänen kanssaan. Jos itse teen virheen, niin ensimmäinen reaktio on että olen pahoillani ja seuraavaksi mietin miten toimin että en jatkossa tee enää samaa virhettä. T. Ap

Mies maksaa itse sakkonsa, se riittää hänelle ja sinun ei tarvitse asiasta enää räkyttää. Imuroiti hoituu kyllä kunhan sinä et sitä mene tekemään raivopäissäsi. Kerropa lisää juttuja, nuo eivät olleet mitään kovin ihmeellisiä.

Meillä ei tosiaan tällä hetkellä yhtään ylimääräistä rahaa, kun mies opiskelee, joten minun maksettavaksi käytännössä sakko koituu, kun maksan muutenkin suurimman osan perheen menoista. Ja tosiaan parkkisakkoja hän on saanut huolimattomuuttaan lukuisia lukuisia kertoja suhteemme aikana huolimattomuuttaan. Hän on tuollaisissa asioissa tosi huolimaton, laskut unohtuu maksaa ajallaan, lääkäriajat jää välistä jne jne... Ja taas tulee lisää maksettavaa, usein myös minulle. Jos miehellä ei jossain kuussa ole rahaa käydä kaupassa kun on paljon tällaisia turhia laskuja, niin minä maksan hänenkin ruoat. Mutta ei tosiaan osaa siitä olla pahoillaan puhumattakaan kiitollisuudesta, vaan aina on selitykset valmiina ja taas tehdään samoja virheitä uudestaan.

Meillä ei toimi se, että asioista ei sano mitään tai ”huomauta”, nalkuttaa, miksikä sitä nyt haluaa kutsua. Mies on tyytyväisenä tekemättä mitään esim kotona, jos en häntä pyydä, rukoile tai anele tekemään asioita. Tekee tietyt asiat pyytämättä, loput (n. 80%) jää minulle. Kokeiltu on kyllä olla sanomatta mistään mitään pitkiä aikoja, kun en ole vaan jaksanut vääntää ja riidellä. Sillon mies väittää luulevansam, että teen mielelläni kaiken yksin kun hän makaa sohvalla. T. Ap

No eihän se nalkuttaminenkaan näytä teillä toimivan! Tuo ajattelemattomuus ja sen puolustelu on piirre miehessäsi jota et saa jäkätettyä pois. Sinun täytyy vain hyväksyä se, siis lopettaa myös jatkuva huomauttelu asiasta joka ei tule muuttumaan, tai erottava. Nyt minusta tuntuu, että toivot jotenkin alistavasi miehen tahtoosi joka ei kuvauksen perusteella tule tapahtumaan.