Lue keskustelun säännöt.
Mistä johtuu naisten/äitien inho poikalapsia kohtaan ja palava halu saada tyttö?
07.02.2019 |
Ihmettelen tätä asiaa todella. Mistä johtuu että tasaisin väliajoin tulee keskustelua siitä että oi voi, nyt on poika tulossa ja maailma kaatui ja suru valtaa äidin masennuksen partaille. Naiset kilpaa kirjoittelevat kuinka ihanaa on saada tyttö ja kuinka se on tärkeintä ikinä. Minä en oikeasti tätä ymmärrä, koska olen vain tälläinen kahden pojan äiti. En tiedä mistä jään elämässä paitsi, ilmeisesti kaikkein oleellisemmasta asiasta maailmassa.
Olen kuullut kahta poikaani odottaessa ja heidän synnyttä ja edelleen niin järkyttäviä kommentteja siitä kuinka meidän pitää saada vielä tyttö. Näitä kommentteja on tullut äidiltäni, anopiltani, ystäviltäni ja jopa tuntemattomilta ihmisiltä. Yleensä kysyn tähän heti että "ai miksi?!?", koska ihan aidosti tätä mietin. Kommentit on olleet aina luokkaa "no kyllä äidin pitää tyttö saada"....
Joten nyt tyttöjen äidit, poikien vihaajat, tyttöä toivovat naiset (miksei miehetkin) kertokaa minulle miksi poika on huono ja tyttö hyvä.
Tässä lasten nukkuessa päikkäreitä voisin vielä tuonne alle laittaa vähän listaa niistä lentävistä lausahduksista mitä poikien vihaajat ovat minulle laukoneet....
Kommentit (68)
Höpsistä!
Itsellä on molemmat ja aivan yhtä rakkaita ja toivottuja ja arvokkaita ovat, tietenkin <3
Mutta onhan se ihanaa, että saa tehdä tytön kanssa tyttöjen juttuja, esim. shoppailla ;) Ja sitten jos saa lapsia, kääntynee isommalla todennäköisyydellä minun puoleen, kun taas poikien vauvat saanee enempi vaimonsa äidin huomiota. Näin se usein ja luonnollisestikin ja helposti menee, kiva tai ei :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP jatkaa
-"Ei rakenneultrassa annettuun sukupuoliennusteeseen kannata luottaa. Ajattele jos se onkin tyttö?!(ja silmät säihkyy kun sanoo tyttö sanan)" -äitini
-"Ei näitä poikien vaatteita jaksa edes katsoa kun kaikki niin rumia. Ajattele sitten kun saat valkata näistä ihanista prinsessamekoista" -äitini
-"No kyllä toinen sitten on tyttö" -kaikki
-Kerroin äidilleni odottavani toista lasta. "Oi ihanaa, saadaan nyt se tyttö"
-Sain keskenmenon. "No, kumpi ois tullut?" Tämä siis ensimmäinen kommentti kun tulimme sairaalasta äidilläni.
-"Kyllä nyt taidetaan saada se tyttö" Anoppini päätteli tämän vaaleanpunaisesta odotuspaidastani.
-"Ajattele jos kävisi niin hyvä tuuri että saisitte tytön" Paras ystäväni
-"Vai toinen poika...noh, ehkä kolmas sitten ois tyttö..." anoppi
-Oma äitini ei tullut katsomaan toista poikaani ollenkaan. Vasta ristiäisiin saapui ekaa kertaa, eikä ottanut mitään kontaktia vauvaan.
-"Olisi ihan kamalaa jos saisin pojan" Paras ystäväni sen jälkeen kun olin pyytänyt häntä kummiksi.
-"Onneksi mulla on tyttöjä" Siskoni
-"Varmaan kamalaa kun ei ole tyttöä kenen kanssa harrastaa ja tekee tyttöjen juttuja" äitini
Näitä olisi varmaan kirjoittaa monta sivullista, mutta en millään muista kaikkia. Olen kasvanut perheessä jossa poikia vihataan. Äitini puhui aina kotonani naapurin kauheista pojista ja kuinka hän on onnekas kun ei yhtään poikaa ole tullut. Äitini poikaviha juontuu hänen isä- ja velisuhteisiin, mutta mistä kaikkien muiden ihmisten poikaviha juontuu?!?
Voi kurjuus! Minulle tuli ihan kyyneleet silmiin kun luin tuota.
Tietenkin tytöt ovat ihania, mutta niin ovat pojatkin. Ystäväni, jolla on kolme poikaa sanoo aina, että on saanut elää prinsessana vuosia, urheiden ritariensa ympäröimänä.
Vierailija kirjoitti:
AP jatkaa
-"Ei rakenneultrassa annettuun sukupuoliennusteeseen kannata luottaa. Ajattele jos se onkin tyttö?!(ja silmät säihkyy kun sanoo tyttö sanan)" -äitini
-"Ei näitä poikien vaatteita jaksa edes katsoa kun kaikki niin rumia. Ajattele sitten kun saat valkata näistä ihanista prinsessamekoista" -äitini
-"No kyllä toinen sitten on tyttö" -kaikki
-Kerroin äidilleni odottavani toista lasta. "Oi ihanaa, saadaan nyt se tyttö"
-Sain keskenmenon. "No, kumpi ois tullut?" Tämä siis ensimmäinen kommentti kun tulimme sairaalasta äidilläni.
-"Kyllä nyt taidetaan saada se tyttö" Anoppini päätteli tämän vaaleanpunaisesta odotuspaidastani.
-"Ajattele jos kävisi niin hyvä tuuri että saisitte tytön" Paras ystäväni
-"Vai toinen poika...noh, ehkä kolmas sitten ois tyttö..." anoppi
-Oma äitini ei tullut katsomaan toista poikaani ollenkaan. Vasta ristiäisiin saapui ekaa kertaa, eikä ottanut mitään kontaktia vauvaan.
-"Olisi ihan kamalaa jos saisin pojan" Paras ystäväni sen jälkeen kun olin pyytänyt häntä kummiksi.
-"Onneksi mulla on tyttöjä" Siskoni
-"Varmaan kamalaa kun ei ole tyttöä kenen kanssa harrastaa ja tekee tyttöjen juttuja" äitini
Näitä olisi varmaan kirjoittaa monta sivullista, mutta en millään muista kaikkia. Olen kasvanut perheessä jossa poikia vihataan. Äitini puhui aina kotonani naapurin kauheista pojista ja kuinka hän on onnekas kun ei yhtään poikaa ole tullut. Äitini poikaviha juontuu hänen isä- ja velisuhteisiin, mutta mistä kaikkien muiden ihmisten poikaviha juontuu?!?
Ei ole mitään poikavihaa. Sinulla on omituisessa perheessä kasvaneena poikavihalasit päässä. Ei siinä ole mitään hirveää että joku on iloinen kun saa tytön ja pojan. Kuitenkin oikeasti rakastaa lastaan tuli se sieltä mitä tahansa. Älä ota asioita niin kauhean vakavasti, relaa. Käy hoidattamassa lapsuudenkotitraumasi.
Olen esikoispoika ja välit ovat äitiin olleet aina vaikeat. Minua äiti sietää, mutta nuorempia siskojani hän näyttää rakastavan.
Sun äidilläs vippaa päässä. Ei tuo silti ole mikään maan tapa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittajan ongelma on oma suku, varsinkin äiti.
Ensimmäinen lapsemme oli poika ja toista odottaessa muutama ihminen kommentoi, että tyttöäkös lähditte tekemään. Anopilla on lapsina poikia, joilla on lapsina poikia, joten ymmärrettävästi hän olisi yhden tytön saanut lapsenlapsekseen. Kovin rakas lapsi on ollut vaikka poika olikin.
Ja ihan samalla tavalla tyttöjen vanhemmilta kysytään, että onko teillä toiveissa poika. Se nyt tuntuu olevan normina, että perheessä on tyttöjä ja poikia. Jos on vain yhtä laatua, niin kommentteja tulee.
Se mitä luette tältä palstalta ei oikeasti ole todellisuutta. Joo, täällä näitä "voi ei poika" - keskusteluja aina välillä on, mutta suurin osa on kyllä ihan tyytyväinen kumpaan vaan, vaikka salaa jompaa kumpaa preferoisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä pidin aina pienistä pojista. Leikin paljon kavereiden poikien kanssa. Olivat hurjan suloisia. En tiedä, miksi sitten raskaana ollessani toivoinkin tyttöä. Ehkä tyttöjen maailma on kuitenkin tutumpi. Mitään prinsessahöttöunelmia ei ollut. Toisaalta saattoi vaikuttaa oma äitisuhteeni, ehkä toivoin tyttären kanssa samanlaista. Kaksi tyttöä olen saanut.
Mutta itse olen törmännyt enemmän sellaiseen, että eikö poika olisi mahtava. Poika on aina äidin sydäntä lähellä jne. Vanhemmat naiset näitä kommentteja jakelevat.
On myös tuttuja, jotka ovat kasvaneet veljien keskellä ja toivoivat poikaa, koska tuntui ”luontevalta” olla pojan äiti.
Tulin muutama vuosi sitten kaapista transsukupuolisena, johon äiti reagoi kertomalla miten selvitti sekä mua että siskoa odottaessaan sukupuolen etukäteen, ja että olisi abortoinut molemmat jos olisi ollut poika tulossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP jatkaa
-"Ei rakenneultrassa annettuun sukupuoliennusteeseen kannata luottaa. Ajattele jos se onkin tyttö?!(ja silmät säihkyy kun sanoo tyttö sanan)" -äitini
-"Ei näitä poikien vaatteita jaksa edes katsoa kun kaikki niin rumia. Ajattele sitten kun saat valkata näistä ihanista prinsessamekoista" -äitini
-"No kyllä toinen sitten on tyttö" -kaikki
-Kerroin äidilleni odottavani toista lasta. "Oi ihanaa, saadaan nyt se tyttö"
-Sain keskenmenon. "No, kumpi ois tullut?" Tämä siis ensimmäinen kommentti kun tulimme sairaalasta äidilläni.
-"Kyllä nyt taidetaan saada se tyttö" Anoppini päätteli tämän vaaleanpunaisesta odotuspaidastani.
-"Ajattele jos kävisi niin hyvä tuuri että saisitte tytön" Paras ystäväni
-"Vai toinen poika...noh, ehkä kolmas sitten ois tyttö..." anoppi
-Oma äitini ei tullut katsomaan toista poikaani ollenkaan. Vasta ristiäisiin saapui ekaa kertaa, eikä ottanut mitään kontaktia vauvaan.
-"Olisi ihan kamalaa jos saisin pojan" Paras ystäväni sen jälkeen kun olin pyytänyt häntä kummiksi.
-"Onneksi mulla on tyttöjä" Siskoni
-"Varmaan kamalaa kun ei ole tyttöä kenen kanssa harrastaa ja tekee tyttöjen juttuja" äitini
Näitä olisi varmaan kirjoittaa monta sivullista, mutta en millään muista kaikkia. Olen kasvanut perheessä jossa poikia vihataan. Äitini puhui aina kotonani naapurin kauheista pojista ja kuinka hän on onnekas kun ei yhtään poikaa ole tullut. Äitini poikaviha juontuu hänen isä- ja velisuhteisiin, mutta mistä kaikkien muiden ihmisten poikaviha juontuu?!?
Kumma, yleensä olen huomannut että päinvastoin poikia toivotaan ja suositaan enemmän. "Potra poika" jne... sehän on monilla asenteissa.
Mutta jos nyt on tyttötrendi menossa, kyllähän se tasapainottaa vanhoja asenteita.
Vierailija kirjoitti:
Tulin muutama vuosi sitten kaapista transsukupuolisena, johon äiti reagoi kertomalla miten selvitti sekä mua että siskoa odottaessaan sukupuolen etukäteen, ja että olisi abortoinut molemmat jos olisi ollut poika tulossa.
Äitisi valehtelee. Siihen aikaan ei sikiön sukupuolta saatu selville ultralla ennen 12 raskausviikkoa. Onhan tuo äidillesi iso uutinen, mutta reaktio on ikävä. Hänen pitäisi pyytää sinulta anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on poika ja tyttö, kuten toivoinkin.
Ja olen kyllä huomannut tuon saman kuin ap. Lähipiiri oli ratketa onnesta kun tyttö syntyi. Äitini suurinpiirtein itki onnesta, isäni selitti miten tytöt nyt vaan ovat fiksumpia ja parempia (öö..kiitos vaan poikani ja siskonpojan puolesta? Eikä ollut eka tyttölapsenlapsi edes). Kavereilta ja muilta sukulaisilta samantyyppistä settiä. En käsitä.
Kamalaa, jos sulla on noin rajoittunut lähipiiri, mutta eihän tuo nyt mitenkään tavallista ole! Itse tiedän ainoastaan vanhemmista sukupolvista näitä sukupuolipettymyksiä, mutta nimenomaan niin päin, että poika pitää saada, kun muuten "ei suku jatku".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP jatkaa
-"Ei rakenneultrassa annettuun sukupuoliennusteeseen kannata luottaa. Ajattele jos se onkin tyttö?!(ja silmät säihkyy kun sanoo tyttö sanan)" -äitini
-"Ei näitä poikien vaatteita jaksa edes katsoa kun kaikki niin rumia. Ajattele sitten kun saat valkata näistä ihanista prinsessamekoista" -äitini
-"No kyllä toinen sitten on tyttö" -kaikki
-Kerroin äidilleni odottavani toista lasta. "Oi ihanaa, saadaan nyt se tyttö"
-Sain keskenmenon. "No, kumpi ois tullut?" Tämä siis ensimmäinen kommentti kun tulimme sairaalasta äidilläni.
-"Kyllä nyt taidetaan saada se tyttö" Anoppini päätteli tämän vaaleanpunaisesta odotuspaidastani.
-"Ajattele jos kävisi niin hyvä tuuri että saisitte tytön" Paras ystäväni
-"Vai toinen poika...noh, ehkä kolmas sitten ois tyttö..." anoppi
-Oma äitini ei tullut katsomaan toista poikaani ollenkaan. Vasta ristiäisiin saapui ekaa kertaa, eikä ottanut mitään kontaktia vauvaan.
-"Olisi ihan kamalaa jos saisin pojan" Paras ystäväni sen jälkeen kun olin pyytänyt häntä kummiksi.
-"Onneksi mulla on tyttöjä" Siskoni
-"Varmaan kamalaa kun ei ole tyttöä kenen kanssa harrastaa ja tekee tyttöjen juttuja" äitini
Näitä olisi varmaan kirjoittaa monta sivullista, mutta en millään muista kaikkia. Olen kasvanut perheessä jossa poikia vihataan. Äitini puhui aina kotonani naapurin kauheista pojista ja kuinka hän on onnekas kun ei yhtään poikaa ole tullut. Äitini poikaviha juontuu hänen isä- ja velisuhteisiin, mutta mistä kaikkien muiden ihmisten poikaviha juontuu?!?
Kumma, yleensä olen huomannut että päinvastoin poikia toivotaan ja suositaan enemmän. "Potra poika" jne... sehän on monilla asenteissa.
Mutta jos nyt on tyttötrendi menossa, kyllähän se tasapainottaa vanhoja asenteita.
Juuri näin...monelta taholta kuultuna esimerkiksi tämä, kuinka tyttöä on niin "hankala kasvattaa"
Pojat vain ovat useammin huonokäytöksisiä ja niillä on rajut leikit ja usein ihannoidaan hierarkiaa ja väkivaltaa. Pojasta tulee helpommin syrjäytynyt ja kouluissa pojilla on useammin vaikeuksia. Sitten on niitä poikia jotka pääsevät huipulle. Ikävä kyllä moni ei koe kovin antoisaksi elämää pojan kanssa.
Voin sanoa että itsekin olin järkyttynyt kun minulle ennustettiin että saan poikalapsia.. joskus olen miettinyt pitäisikö kokonaan jättää lapset tekemättä tulevaisuudessa. Tietenkin tyttölapsikin voi olla haastava mutta pojilla on niin paljon ongelmia.. varhaiskasvatuksessa olen tämän huomannut. Uskon että osa johtuu kuitenkin ihan vain kasvatuksesta. Teinipojista en erityisemmin pidä. Tosin se johtuu huonoista kokemuksista. Aina joutuisi miettiä ketä se poika nyt ahdistelee tai huorittelee...Oma lapsi on kuitenkin aina oma lapsi eli tärkeä.
Vierailija kirjoitti:
Pojat vain ovat useammin huonokäytöksisiä ja niillä on rajut leikit ja usein ihannoidaan hierarkiaa ja väkivaltaa. Pojasta tulee helpommin syrjäytynyt ja kouluissa pojilla on useammin vaikeuksia. Sitten on niitä poikia jotka pääsevät huipulle. Ikävä kyllä moni ei koe kovin antoisaksi elämää pojan kanssa.
Voin sanoa että itsekin olin järkyttynyt kun minulle ennustettiin että saan poikalapsia.. joskus olen miettinyt pitäisikö kokonaan jättää lapset tekemättä tulevaisuudessa. Tietenkin tyttölapsikin voi olla haastava mutta pojilla on niin paljon ongelmia.. varhaiskasvatuksessa olen tämän huomannut. Uskon että osa johtuu kuitenkin ihan vain kasvatuksesta. Teinipojista en erityisemmin pidä. Tosin se johtuu huonoista kokemuksista. Aina joutuisi miettiä ketä se poika nyt ahdistelee tai huorittelee...Oma lapsi on kuitenkin aina oma lapsi eli tärkeä.
Virhe että teit lapsen/lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Minä halusin nimenomaan pojan. En tyttöä. Olen itse poikien kans kasvanut "poikatyttö", en osaisi kasvattaa tyttöä.
Ja mitenköhän tytön ja pojan kasvatus eroaa toisistaan? Mulla on molempia ja ihan samaa hommaa se on sukupuolesta riippumatta.
Kukaan mun lisääntyneistä kavereista ei ole valittanut vauvan sukupuolesta.. Aina ovat vauvoihinsa hullaantuneet. Jos saan lapsia, ei sukupuolella ole väliä. Paitsi pojalle olis suvussa niin passeli nimi tiedossa 😁 Mut sen ehtii varmaan siskoni nappaamaan omalle jälkeläiselleen 😁😒
Mä sain samalla kertaa sekä tytön että pojan. Molempia rakastan tasan yhtä paljon mutta poika on ollut tietyllä tapaa aina läheisempi koska tyttö on tempperamenttinen ja kapinoinut kiivaasti mua vastaan. Nyt ovat jo aikuisia ja tyttökin tullut läheisemmäksi kun enää ei tarvitse niin kovasti kapinoida. Pojan puolesta olen saanut olla oikea leijonaemo hänen sairauksiensa tähden.
Minä taas olen ajatellut, että asia olisi toisinpäin. Että naiset haluavat ennemmin poikalapsia.