Lue keskustelun säännöt.
Mitä olisit toivonut, että sinulle olisi lapsuudenkodissasi opetettu?
06.02.2019 |
Oma vastaukseni: ruuanlaittoa. Äiti hätisti aina pois keittiöstä, ei antanut tehdä maustamiskokeiluja eikä koskaan suostunut muuttamaan reseptejä niin, että minäkin olisin niistä pitänyt. Esimerkiksi salaattiin piti aina laittaa sitruunamehua, vaikka inhosin sitä.
Seuraus: suhteeni ruokaan on ongelmallinen ja tunnen oloni todella epävarmaksi keittiössä. En ymmärrä ruokaa.
Kommentit (32)
Itseluottamusta kaikissa asioissa ja valinnoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeaa suhdetta ruokaan. Tunnesyöminen on ikävä perintö.
Röyhkeyttä. Tätä onneksi opin myöhemmin mieheltäni, kiitettävin seurauksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Röyhkeyttä. Tätä onneksi opin myöhemmin mieheltäni, kiitettävin seurauksin.
Miksi röyhkeyttä?
Heti ensimmäiseksi mieleen tuli itseluottamus, sen jälkeen rahankäyttö ja lopuksi sosiaaliset taidot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Röyhkeyttä. Tätä onneksi opin myöhemmin mieheltäni, kiitettävin seurauksin.
Miksi röyhkeyttä?
Kilttiä ja mukautuvaa käytetään sumeilematta hyväksi mm. työelämässä. Röyhkeydellä pärjää. Katso vaikka hallitusta.
Itseluottamusta, tunteiden näyttämistä ja niistä puhumista. Varsinkin nuo tunnejutut on olleet ja on vieläkin mulle vaikeita, koska meillä ei koskaan puhuttu tunteista lainkaan tai näytetty niitä (vaikka siis tiesin kyllä että äiti välitti eikä meillä sinänsä kuitenkaan mitenkään tunnekylmää ollut).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moniakin asioita. Mainitsen nyt kuitenkin vain yhden.
Minulle olisi pitänyt opettaa itsepuolustus ja hyökkäys. Olisin tarvinnut opastusta sekä fyysisessä että sanallisessa v.ä.k.i.v.a.l.l.a.s.s.a. Muut lapset olivat minua kohtaan v.ä.k.i.v.a.l.t.a.i.s.i.a. Minun olisi pitänyt lyödä niiltä hampaat kurkkuun. Ujona tyttönä en kuitenkaan osannut tehdä mitään.
Itseluottamusta ja itsensä esilletuomista eikä arkaillen takarivissä seisomista, tyyliin mitähän muut nyt ajattelevat. Vanhempien olisi pitänyt ymmärtää toinen kaikkitietävyyksissään ja toinen itsesäälissä rypemisissään, että lapset eivät ole vanhempiensa kilpailijoita vaan he voivat tehdä päätöksiä ja valintoja muutenkin kuin leuhkiakseen. Jos tavoite on vanhempia korkeammalla, niin se ei ole vanhempien vähättelyä. Ainoita oikeita aloja eivät ole ne, jotka he aikoinaan valitsivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Röyhkeyttä. Tätä onneksi opin myöhemmin mieheltäni, kiitettävin seurauksin.
Röyhkeydellä on vähän ikävä klangi. - Sen sijaan, jos tarkoitat rröyhkeydellä kykyä ottaa oma tila ja tiedostaa omat vahvuudet ja oman työnsä laatu sen sijaan, ettää sortuisi työnsä tai itsensä tarpeettomaan aliarviointiin ja vähättelyyn, niin ymmärrän, mitä tarkoitat. - Kuinka paljon osaamista jääkään käyttämättä, kun ei uskalleta tai aina tajuta tuoda sitä esille. t. Mies, joka on yrittänyt ja yrittää yhä tsempata kumppaniaan, vaikka en kielläkään häntä olemasta heikkokaan, kun on sen aika. Mutta liiallinen ja alituinen itsensä vähättely ja aliarvioiminen saattaa uskoakseni vain rajoittaa mahdollisuuksiamme toteuttaa omaa potentiaaliamme.
Että olen heille tärkeä, merkityksellinen, kiinnostava, arvokas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruuanlaittoa minäkin olisin toivonut. Kun muutin omaan kotiin niin moni ruoka tuli sössittyä ihan turhaan koska en vaan tajunnut mitään ja pelkäsin äärimmäisen paljon että epäonnistun. Jatkoin kyllä sitten opettelemista ja innostuin kovastikin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Röyhkeyttä. Tätä onneksi opin myöhemmin mieheltäni, kiitettävin seurauksin.
Röyhkeydellä on vähän ikävä klangi. - Sen sijaan, jos tarkoitat rröyhkeydellä kykyä ottaa oma tila ja tiedostaa omat vahvuudet ja oman työnsä laatu sen sijaan, ettää sortuisi työnsä tai itsensä tarpeettomaan aliarviointiin ja vähättelyyn, niin ymmärrän, mitä tarkoitat. - Kuinka paljon osaamista jääkään käyttämättä, kun ei uskalleta tai aina tajuta tuoda sitä esille. t. Mies, joka on yrittänyt ja yrittää yhä tsempata kumppaniaan, vaikka en kielläkään häntä olemasta heikkokaan, kun on sen aika. Mutta liiallinen ja alituinen itsensä vähättely ja aliarvioiminen saattaa uskoakseni vain rajoittaa mahdollisuuksiamme toteuttaa omaa potentiaaliamme.
Röyhkeys on ehkä vähän raflaava sana, mutta tuota tarkoitin mitä kirjoitit. En enää osaa vähätellä tekemisiäni ja pidän puoleni. Osaan myös tarvittaessa viedä asioita eteenpäin, jos tunnen saavani huonoa kohtelua. Mieheni sparrasi minua aikoinaan työhaastatteluun tuntikausia ja hänen ansiostaan sain sen. Ehkä tämä röyhkeys tulee miehiltä luonnostaan.
Itseluottamusta. Sitä, että minulla on oikeus omiin mielipiteisiini ja saan myös ilmaista ne. Kelpaan sellaisena kuin olen.
Tervettä itsekkyyttä ja kovuutta, että aina ei tarvitse laittaa toisia itsen edelle. Työelämässä pärjää kovimmat (myös ihmissuhdealalla) ja niinpä olen joutunut opettelemaan jonkinlaista kovuutta aikuisena.
Itseluottamusta ja itsekunnioitusta, sitä että kelpaan, pystyn ja osaan ihan siinä missä kuka tahansa muukin. Sitä että on ok myös epäonnistua ja silti saa yrittää uudelleen.
Työelämän lainalaisuuksia. Työsopimuksen sudenkuopat ja työntekijän oikeudet. Vanhempani ovat aina olleet töissä ja terveitä, joten eivät he varmaan edes tienneet, millaisia hankaluuksia huonommalla onnella tulee eteen. Vanhempani ovat nyt terveitä ja harrastavia kahdeksankymppisiä ja minä olen juuri törmännyt siihen todellisuuteen, että viisikymppinen on liian vanha saamaan töitä.
Käytöstapoja.