Lue keskustelun säännöt.
Täytän huomenna 39 eli viimeinen vuosi kolmekymppisenä alkaa ja minusta tuntuu yhä, että universumi on tehnyt jonkin virheen. Enhän min' voi olla nelikymppinen !
06.02.2019 |
Vastahan sitä eilen päästiin ripiltä, tai siltä tässä tuntuu. Kun katson peiliin, naama juonteineen ja silmäpusseinen tuntuu kuuluvan jollekulle vieraalle. Tämä kulunut pärstä ei vastaa sisäistä maailmaani !
Erosin vuosi sitten ja oli sokki tajuta, miten vähäinen markkina-arvo tavallisen näköisellä, keski-ikäistyvällä naisella on, etenkin kun 2 lasta joista toinen teini ja toinen taapero ! O Tuntuu, että lasten synnyttyä aika kiihtyi epänormaaliin nopeuteen. Kuin olisi elokuvassa, jossa aika harppoo ja hätääntynyt päähenkilö juoksee perässä.
Ei ole kyllä yhtään happy birthday olo...
Kommentit (31)
Ole kiitollinen lapsistasi ja toivottavasti ennen kaikkea myös lapsesi antavat sinulle kiitosta, että olet antanut heille elämän!
T. Lapseton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei johdu lapsista, minulla sama olo ajan kulumisen suhteen eikä ole lapsia. Luulen johtuvan omalla kohdalla siitä, että kun iän myötä juuri mikään ei ole kovin uutta, niin asiat tuntuu vähemmän miltään kuin esim lapsena, jolloin joka asiasta jäi vahva muistijälki= aika tuntui pitemmältä. Nykyään kaikki on aika laimeaa.
Oi voi kun oli tutun kuuloista tekstiä. Kyllä sä siitä pääset yli. Minäkin alan jo kauhistella lähestyviä 5-kymppisiä.
N45
Lasten myötä aika harppoo, mutta kyllä se alkaa harppoa ilman lapsiakin, kun ikää tulee.
Lapset ovat elämän rikkaus. Olet kriisissä eron ja keski-ikäistymisen myötä. Usko pois, että elämä on ihanaa vielä ryppyisenäkin. Parisuhdemarkkinoille sinulla ei ole kiire. Joku tulee vastaan jos on tullakseen. Älä keskity siihen, miten miellyttäisit miehiä tai ketään muutakaan ulkopuolista. Keskity omaan ja lastesi hyvään elämään ja onneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kenenkään yli 30-vuotiaan pärstä ei vastaa hänen sisäistä maailmaansa. Ryppyiset mummut ja vaaritkin ovat vielä sisäisesti aika samoja tyyppejä kuin nuorina, jos ovat vielä tolkuissaan. Kokeneempia vain.
Joo aika kummaltahan se tuntuu, että sellanen 15 vuottakin hujahtanut kuin tyhjää vaan kun muistan sen päivän kun kaksvitosena menin nykyiseen työpaikkaani kuin eilisen. Nähtävästi pitää paikkansa että vanhemmiten se ajan kuluminen vaan kiihtyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle tulee keväällä 40, samassa rytäkässä lapsi täyttää 18. Elämä on mahtavaa, kriisit ovat toistaiseksi menneet (ei epäilystäkään, etteivätkö ne joskus palailisi), mutta oikein naurattaa tuo ajankulun nopeus, humps vaan ja taas on 5 vuotta mennyt. Ei ihme ettei ihmeitä ehdi :)
Vierailija kirjoitti:
Lasten myötä aika harppoo, mutta kyllä se alkaa harppoa ilman lapsiakin, kun ikää tulee.
Lapset ovat elämän rikkaus. Olet kriisissä eron ja keski-ikäistymisen myötä. Usko pois, että elämä on ihanaa vielä ryppyisenäkin. Parisuhdemarkkinoille sinulla ei ole kiire. Joku tulee vastaan jos on tullakseen. Älä keskity siihen, miten miellyttäisit miehiä tai ketään muutakaan ulkopuolista. Keskity omaan ja lastesi hyvään elämään ja onneen.
Mutta eikö siihen "omaan elämään" kuulu useimmilla halu parisuhteeseen? Itse olen odotellut 7 vuotta että joku tulisi vastaan kun on tullakseen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kenenkään yli 30-vuotiaan pärstä ei vastaa hänen sisäistä maailmaansa. Ryppyiset mummut ja vaaritkin ovat vielä sisäisesti aika samoja tyyppejä kuin nuorina, jos ovat vielä tolkuissaan. Kokeneempia vain.
Kiitti, nyt tuntuu ahdistavalta olla vanhuksien kanssa tekemisissä, kun papat varmaan kieli poskessa.
En tiedä onko tuo vielä edessä, täytän tänä vuonna 36.
Minusta ei kuitenkaan tunnu siltä, että olisin sisäisesti 25-vuotias. Päinvastoin, tuntuu kuin alkaisin paremmin vastata sitä, joka olen aina ollut.
Miestenkin kanssa on nykyään helpompaa, kun nuoruus&nätteys ei tuo liikaa jännitteitä. Tosin en tiedä ajattelisinko näin jos olisin sinkku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikähän siinä on että lapsuus ja teini-ikä tuntuivat sadan vuoden mittaisilta mutta kahdenkympin ja kolmenkympin välinen aika kului hujauksessa ! Vuodet tuntuvat lyhenneen. Koko ajan tuntuu, että joko se on uusi vuosi taas tai joko mulla muka on taas synttärit (maaliskuussa).
Muistan kuin eilisen, kun omat vanhempani täyttivät 40 vuotta, ja minä itse täytän 40 tänä vuonna! Tämä on sellainen yhtälö jota en pysty tajuamaan.
Välillä myös mietin, että olenko jotenkin jäänyt jumiin henkisessä kehityksessä, koska sisäisesti mulla on ihan samanlainen olo kuin joskus 25-vuotiaana ja minusta on kuitenkin sen jälkeen tullut mm. kolmen lapsen äiti! Vai tätäkö se tarkoittaa, että ikä on vain numeroita?
En muista, että minulla olisi ollut kolmenkympinkriisiä. Se oli elämäni parasta aikaa. Mutta ei hitto mitä kriisiä tämä neljäkymmentä pukkaa! Takaraivossa paukuttaa koko ajan, että tätäkö tämä elämä nyt on, uuvuksissa töistä ja arjesta? Kotona käydään vähän nukkumassa huonohkosti ja sitten taas töihin raatamaan. Pidän kyllä työstäni ja vaihtamalla tuskin paranee, mutta silti on tyytymätön olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samat fiilikset ja eniten ahdistaa se "sinä et voi tehdä näin ja noin koska olet TUON IKÄINEN". Sama tyyppi täällä nasaalijuonteiden ja silmäpussien takana yhä on! Haloo?
Minulla on rastat jo kuudetta vuotta ja otin viime viikolla uuden lävistyksen, ensimmäinen on ollut naamassa jo vuodesta 1994. Ostan suurimman osan vaatteistani ns nuortenkaupoista (Gina, New Yorker), en mitään napapaitoja mutta esim. mekkoja ja t-paitoja.. Tiedostan ikäni, mutten ymmärrä miten se liittyy vaatteisiin tai hiuksiin !
41 on siis se ikä.
Vierailija kirjoitti:
Olen käytettävissä mieltä piristävään laastarisuhteeseen.
Vastaan kaikkiin "näytänkö tässä lihvalta"-kysymyksiin intohimoisella vaientavalla pusuttelulla.
-m
Kuulostat kuumalta pakkaukselta! Ihana mies!
Olen viisikymppinen ja teen kuolinsiivousta. Tervetuloa muutaman vuoden kuluttua tähän samaan :D
Olen 44 ja nuori ja hehkee! Siis omasta mielestäni. Olen pienen vauvan äiti ja vanhempi on 2 v eli pikkulapsiaikaa tässä eletään. Ura hyvällä mallilla, edennyt jo johtotasolle, talous kunnossa, olen terve ja urheilen. En todellakaan ole rupsahtanut ja vanhan oloinen.
Miettikään vaikka Anu Sinisaloa. Täyttää tänä vuonna 53 ja on uskomattoman hotti ja seksikäs, varmaan yksi suomen valovoimaisimpia naisia. Ei 40 ole vielä mitään eikä ole 50 myöskään.
Mun tuttu 69v alko just seurustelemaan ja on kuulemma kiihkeää uuden poikaystävän kanssa! Edelleen on siis tunteiden huumaa edesdäpäin!
Olen päättänyt olla ikuisesti ”nuori teini” ajatuksiltani ja asenteiltani. Voin ehkä muiden silmissä olla naurettava mutta muiden mielipide ei hetkauta.
T. 44v nuori tyttönen
Vierailija kirjoitti:
Olen käytettävissä mieltä piristävään laastarisuhteeseen.
Vastaan kaikkiin "näytänkö tässä lihvalta"-kysymyksiin intohimoisella vaientavalla pusuttelulla.
-m
Tää on suloinen! Harmi kun oon varattu :)
Mä olen vasta 31, mutta kyllä se kouraisi kun tajusin, että yhdeksän vuoden päästä olen 40. En edes pidä nelikymppisiä vanhoina, mutta jotenkin omalla kohdalla ajatus nelikymppisyydestä tuntuu ihan kammottavan hirveältä. Mä tunnen edelleenkin olevani se sama parikymppinen tyttönen, vaikka onkin lapsia, omakotitalo ja koiria.
Mä huomaan jo nyt miettiväni, että enhän mä voi tehdä näin tai käyttää tuota vaatetta koska olen jo kolmekymppinen, ja se vähän säikäyttää. Toisaalta, mitä se kenellekään kuuluu minkälaisen kukkamekon laitan tai mikä kuva siinä neuleessa on, jos mä itse siitä tykkään :D
Olen käytettävissä mieltä piristävään laastarisuhteeseen.
Vastaan kaikkiin "näytänkö tässä lihvalta"-kysymyksiin intohimoisella vaientavalla pusuttelulla.
-m