Lue keskustelun säännöt.
Täytän huomenna 39 eli viimeinen vuosi kolmekymppisenä alkaa ja minusta tuntuu yhä, että universumi on tehnyt jonkin virheen. Enhän min' voi olla nelikymppinen !
06.02.2019 |
Vastahan sitä eilen päästiin ripiltä, tai siltä tässä tuntuu. Kun katson peiliin, naama juonteineen ja silmäpusseinen tuntuu kuuluvan jollekulle vieraalle. Tämä kulunut pärstä ei vastaa sisäistä maailmaani !
Erosin vuosi sitten ja oli sokki tajuta, miten vähäinen markkina-arvo tavallisen näköisellä, keski-ikäistyvällä naisella on, etenkin kun 2 lasta joista toinen teini ja toinen taapero ! O Tuntuu, että lasten synnyttyä aika kiihtyi epänormaaliin nopeuteen. Kuin olisi elokuvassa, jossa aika harppoo ja hätääntynyt päähenkilö juoksee perässä.
Ei ole kyllä yhtään happy birthday olo...
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Olen viisikymppinen ja teen kuolinsiivousta. Tervetuloa muutaman vuoden kuluttua tähän samaan :D
Tänx, vanhempieni kuolemaa odottelenkin kauhealla innolla. No en.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikähän siinä on että lapsuus ja teini-ikä tuntuivat sadan vuoden mittaisilta mutta kahdenkympin ja kolmenkympin välinen aika kului hujauksessa ! Vuodet tuntuvat lyhenneen. Koko ajan tuntuu, että joko se on uusi vuosi taas tai joko mulla muka on taas synttärit (maaliskuussa).
Johtuu varmaan jotenkin aivojen kehittymisestä ja asioiden oppimisesta, kun elämä muuttuu tasapaksummaksi rutiiniksi aikuisena ainaisen uuden oppimisen sijaan niin ajantajukin muuttuu. Mutta ehkä aikuisopiskelijoilla vuodet sitten tuntuukin pidemmiltä?
Päinvastoin, 5,5 vuotta, humps. Lukuvuosikin muutaman kuukauden pätkä.
9, tuore FM
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen viisikymppinen ja teen kuolinsiivousta. Tervetuloa muutaman vuoden kuluttua tähän samaan :D
Tänx, vanhempieni kuolemaa odottelenkin kauhealla innolla. No en.
Kuolinsiivoushan tehdään itselle. Siivoat nurkistasi pois kaiken, mitä et halua kenenkään näkevän kuolemasi jälkeen ja/tai haluat jättää jälkeesi jääville mahdollisimman vähän vaivaa romujesi perkaamisessa. :)
Mulla on ihan sama olo, sillä parin kuukauden kuluttua tulee 49 täyteen.
Siis HÄH??????????? Minä melkein viisikymppinen. Missä välissä se muka tapahtu???
Äitinikin välillä vitsailee, että miten hän voi muka olla niin vanha, että hänellä on melkein viisikymppinen lapsi (tosin äiti itsekin on kohta kasikymppinen)
Minä en siis edes ole ahdistunut tästä iästä, vaan ihan oikeasti hämmästynyt. Jotenkin aika kolmenkymmenen ja viidenkymmenen välissä on mennyt niin älyttömän nopeasti, että voisi kuvitella jonkun huijanneen multa 10 vuotta.
Ihanaa, ap, sä olet kyllä ollut nelikymppinen jo parisen vuotta =)
t: viiskymppinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisten keskimääräinen elinikä Suomessa on hieman yli 80 vuotta.
Tarkoittaen, että kyllä 40-vuotias on ihan tukevasti keski-iässä - ei keski-ikäistymässä.
Jos tuota 80 venyttää molempiin suuntiin +/- 10 vuotta eli 70-90-vuotiaaksi saakka, on tulos, että keski-ikäisiä ovat 35-45-vuotiaat.
HENKINEN keski-ikä on toki ihan eriasia.
t. erittäin "tukevasti" keski-ikäinen 48-vuotias
Yritän suhtautua stoalaisella tyyneydellä omaan lähestyvään synttäriini. Mutta jossain takaraivossa nakuttaa sellainen tunne, että on turha tehdä enää mitään elämässä tai yrittää mitään, koska aika menee niin nopeasti. Yhtä nopeasti menee sitten väli 40-80-v, jos elää niin kauan.
Ja naama, yhtäkkiä ei tosiaan enää tunnista itseään, eikä kyse ole juonteista vaan piirteet ovat muuttuneet. Se oli vähän yllätys, koska varauduin vain ryppyihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Universumi ei tee tässäkään viehettä, koska sitä(kään) ei kiinnosta sinun vanhenemisesi!
Vierailija kirjoitti:
Universumi ei tee tässäkään viehettä, koska sitä(kään) ei kiinnosta sinun vanhenemisesi!
Eikä myöskään virhettä, vaikka minä typon teinkin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen viisikymppinen ja teen kuolinsiivousta. Tervetuloa muutaman vuoden kuluttua tähän samaan :D
Tänx, vanhempieni kuolemaa odottelenkin kauhealla innolla. No en.
Ei... kuolinsiivous tehdään omille vuosikymmenten aikana hamstratuille tavaroille. Konmaritus kalpenee tämän rinnalla. Hmm.. säilyttäisinkö nämä turkoosit kasarihousut, joita käytin viimeksi vuonna 1983?
Johtuu varmaan jotenkin aivojen kehittymisestä ja asioiden oppimisesta, kun elämä muuttuu tasapaksummaksi rutiiniksi aikuisena ainaisen uuden oppimisen sijaan niin ajantajukin muuttuu. Mutta ehkä aikuisopiskelijoilla vuodet sitten tuntuukin pidemmiltä?