Lue keskustelun säännöt.
Vauva ei suostu olemaan sekuntiakaan itsekseen
06.02.2019 |
Vauva on jo vähän yli 9 kk, mutta tämä on ollut tällaista alusta saakka. Vauva ei viihdy hetkeäkään itsekseen sitterissä, lattialla, leikkimatolla, sängyllä, missään. Ei vaikka olisi leluja, musiikkia, telkkari, minä juttelisin hänelle tms. Alkaa huutamaan heti, kun laitan hänet itsekseen sitteriin tai lattialle (viihtyy niissä, jos olen siinä hänen kanssa leikkimässä koko ajan). Olen kuukausia yrittänyt siedättää vauvaa olemaan itsekseen niin, että en reagoi heti huutoon, mutta huuto yltyy hyvin pian niin hysteeriseksi, että vauva on pakko ottaa syliin, koska muuten vetää sylkeään väärään kurkkuun.
En siis pysty rauhassa pukemaan, keittämään kahvia, tai yhtään mitään. Uloslähteminen on todella rasittavaa, kun en saa itselleni vaatteita päälle ilman tikahtumishuutoa jne. Mikä ihme tähän auttaisi? En enää jaksa yrittää sietää sitä huutoa, koska sen kuuleminen on niin rankkaa, että en enää kestä yrittää edes siedättää vauvaa yksinoloon. Jos vauva on kanssani (sylissä, kantorepussa, vierelläni sängyssä tai lattialla, leikkii kanssani istuen sitterissä tms), niin hän on todella tyytyväinen ja iloinen vauva, eli mitään terveysongelmaa tms hänellä ei ole, ja asia on lääkärissäkin tsekattu jo pariin kertaan. En kuitenkaan pysty pukemaan, käymään vessassa ym ym vauva kantorepussa. Apuja kellään tällaiseen?
Kommentit (24)
En tiedä lohduttaako, mutta minulla oli kaksi tuollaista samaan aikaan. Eli molemmat vauvat piti rahdata KOKO_AJAN mukana joka paikkaan. Otin voimaharjoittelusta. Vähän kateellisena kuuntelin ystävää, jonka vauva istui sitterissä suihkun vieressä itsekseen kun kaveri oli suihkussa. Ihan utopiaa oli sen kaverin kertomus, joka jätti vauvansa olohuoneen viltille tyytyväisenä köllöttelemään kun itse meni suihkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä lohduttaako, mutta minulla oli kaksi tuollaista samaan aikaan. Eli molemmat vauvat piti rahdata KOKO_AJAN mukana joka paikkaan. Otin voimaharjoittelusta. Vähän kateellisena kuuntelin ystävää, jonka vauva istui sitterissä suihkun vieressä itsekseen kun kaveri oli suihkussa. Ihan utopiaa oli sen kaverin kertomus, joka jätti vauvansa olohuoneen viltille tyytyväisenä köllöttelemään kun itse meni suihkuun.
Tähän vielä liittyi se, että lapset ei yölläkään suostuneet olemaan äitistä erossa ilman hysteeristä huutoa. Unet jäivät järkyttävän vähäiselle ja päivisin ei hengähdystaukoa ollut ihanaa jokapäiväistä parin tunnin vaunu-kävelyä lukuunottamatta.
Tsemppiä, tuo on hirveää mutta selviät siitä, päivä kerrallaan. Meillä selvisi äiti, joitakin vuosia vanhentuneena, ja lapsista tuli mahtavia (itsenäisiä ja rohkeita!) tyyppejä.
Ei tietenkään suostu. Se on vauva, täysin riippuvainen hoivasta. Vai onko joku teistä nähnyt vauvan, joka steppailee keittiöön tekemään ruokaa? Ihmisen itsenäistyminen tapahtuu sitten myöhemmin, mutta sitä varten skidi tarttee luottamuksen siihen että hän on turvassa ja jees tyyppi.
Mun kaverin vauva oli ihan samanlainen. Huusi isänsäkin sylissä ja kaveri oli jo ihan helisemässä! Mietti että oppiikohan liikkumaankaan ikinä kun aina vaan oli sylissä. Tyttö lähti liikkeelle, siis kävelemään 10kk iässä ja siihen tuo roikkuminenkin loppui eli usko pois, kohta helpottaa.
Olet hänelle vaan niin tärkeä nyt. Uskon että on uuvuttavaa jos ei saa hetkekään olla rauhassa mutta kestä vielä hetki!