Lue keskustelun säännöt.
Vauva ei suostu olemaan sekuntiakaan itsekseen
06.02.2019 |
Vauva on jo vähän yli 9 kk, mutta tämä on ollut tällaista alusta saakka. Vauva ei viihdy hetkeäkään itsekseen sitterissä, lattialla, leikkimatolla, sängyllä, missään. Ei vaikka olisi leluja, musiikkia, telkkari, minä juttelisin hänelle tms. Alkaa huutamaan heti, kun laitan hänet itsekseen sitteriin tai lattialle (viihtyy niissä, jos olen siinä hänen kanssa leikkimässä koko ajan). Olen kuukausia yrittänyt siedättää vauvaa olemaan itsekseen niin, että en reagoi heti huutoon, mutta huuto yltyy hyvin pian niin hysteeriseksi, että vauva on pakko ottaa syliin, koska muuten vetää sylkeään väärään kurkkuun.
En siis pysty rauhassa pukemaan, keittämään kahvia, tai yhtään mitään. Uloslähteminen on todella rasittavaa, kun en saa itselleni vaatteita päälle ilman tikahtumishuutoa jne. Mikä ihme tähän auttaisi? En enää jaksa yrittää sietää sitä huutoa, koska sen kuuleminen on niin rankkaa, että en enää kestä yrittää edes siedättää vauvaa yksinoloon. Jos vauva on kanssani (sylissä, kantorepussa, vierelläni sängyssä tai lattialla, leikkii kanssani istuen sitterissä tms), niin hän on todella tyytyväinen ja iloinen vauva, eli mitään terveysongelmaa tms hänellä ei ole, ja asia on lääkärissäkin tsekattu jo pariin kertaan. En kuitenkaan pysty pukemaan, käymään vessassa ym ym vauva kantorepussa. Apuja kellään tällaiseen?
Kommentit (24)
Inhottava tää joka päiväinen syyllisyys kun haluais edes vaatteet valita rauhassa ja hampaat harjata niin ei, yks kirkuu naama punaisena
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Helpottuu yleensä siinä vaiheessa, kun hän osaa itse liikkua paikasta toiseen.
Laita korvatulpat, vaientaa jonkin verran itkua ja tekee siitä vähän siedettävämpää. Vauvaa ei kai voi kouluttaa mitenkään, menee varmasti ohi sitten, kun oppii kävelemään.
Ei tuohon valitettavasti auta muu kuin aika.
Meillä oli samanlainen vauva. Ei tullut kuuloonkaan että esim tiskaisin tuttipulloja sillä aikaa kun hän istuu sitterissä vieressä. Häntä piti aina viihdyttää ja äidin tiskauksen katseleminen ei ollut viihdyttävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli samanlainen vauva. Ei tullut kuuloonkaan että esim tiskaisin tuttipulloja sillä aikaa kun hän istuu sitterissä vieressä. Häntä piti aina viihdyttää ja äidin tiskauksen katseleminen ei ollut viihdyttävää.
Miten sait ne pullot tiskattua? Täällä nimittäin on ihan sama ongelma. Ap
Tosi rankkaa mutta jotkut vauvat vaan ovat tuollaisia. Toi ikä saattaa vielä pahentaa tilannetta koska monilla on eroahdistusta 9kk kieppeillä. Itsensä pukeminen ulos on yksi vaikeimmista jos on tuollainen vauva, mulla on vieläkin traumoja siitä miten esikoinen (nyt 10v) huusi aina kun yritettiin päästä liikkeelle. Yritä sinnitellä vielä vähän aikaa. Älä tee kotitöitä vaan lepää kun vauva nukkuu. Ja jos sulla on puoliso niin lähde iltaisin ulos tai pyydä puolisoa viemään vauva ulos että saat olla yksin. Toi ei kestä enää kauaa, ihan totta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ihmeessä te teette tollasia niistä, en voi ymmärtää. Luulen johtuvan tästä nykytrendistö että vauvaa pitää hellitellä koko ajan tai hänestä kasvaa psykopaatti kun jäi lapsena ilman välittämistä -plaaplaa..
Ei ois kannattanut ihan pienenä kantaa koko ajan, hypähtää joka inahdukseen tai totuttaa nukkumaan tissille, vieressä, kädestä pitäen yms.
Kaks vaihtoehtoa; joko annat imeä sen syljen väärään kurkkuun (oikeasti ei siihen kuole edes se äitin pieni mussukka) tai odotat ja toivot parasta, että jossain välissä itse kyllästyy.
T. 6kk vauvan äiti kirjoitti:
Miten ihmeessä te teette tollasia niistä, en voi ymmärtää. Luulen johtuvan tästä nykytrendistö että vauvaa pitää hellitellä koko ajan tai hänestä kasvaa psykopaatti kun jäi lapsena ilman välittämistä -plaaplaa..
Ei ois kannattanut ihan pienenä kantaa koko ajan, hypähtää joka inahdukseen tai totuttaa nukkumaan tissille, vieressä, kädestä pitäen yms.Kaks vaihtoehtoa; joko annat imeä sen syljen väärään kurkkuun (oikeasti ei siihen kuole edes se äitin pieni mussukka) tai odotat ja toivot parasta, että jossain välissä itse kyllästyy.
Vmp.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
T. 6kk vauvan äiti kirjoitti:
Miten ihmeessä te teette tollasia niistä, en voi ymmärtää. Luulen johtuvan tästä nykytrendistö että vauvaa pitää hellitellä koko ajan tai hänestä kasvaa psykopaatti kun jäi lapsena ilman välittämistä -plaaplaa..
Ei ois kannattanut ihan pienenä kantaa koko ajan, hypähtää joka inahdukseen tai totuttaa nukkumaan tissille, vieressä, kädestä pitäen yms.Kaks vaihtoehtoa; joko annat imeä sen syljen väärään kurkkuun (oikeasti ei siihen kuole edes se äitin pieni mussukka) tai odotat ja toivot parasta, että jossain välissä itse kyllästyy.
What? Ap:han nimenomaan sanoi että on yrittänyt totuttaa vauvaa olemaan yksin. Ja mulla on 2/4 olleet tuollaisia, 2/4 taas "helppoja", suht samalla hoivalla.
T. 6kk vauvan äiti kirjoitti:
Miten ihmeessä te teette tollasia niistä, en voi ymmärtää. Luulen johtuvan tästä nykytrendistö että vauvaa pitää hellitellä koko ajan tai hänestä kasvaa psykopaatti kun jäi lapsena ilman välittämistä -plaaplaa..
Ei ois kannattanut ihan pienenä kantaa koko ajan, hypähtää joka inahdukseen tai totuttaa nukkumaan tissille, vieressä, kädestä pitäen yms.Kaks vaihtoehtoa; joko annat imeä sen syljen väärään kurkkuun (oikeasti ei siihen kuole edes se äitin pieni mussukka) tai odotat ja toivot parasta, että jossain välissä itse kyllästyy.
Tämä oli niin käsittämättömän idioottimainen ja vauvoista mitään tietämätön vastaus, että en tiedä jaksanko edes kommentoida noita väitteitäsi. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
T. 6kk vauvan äiti kirjoitti:
Miten ihmeessä te teette tollasia niistä, en voi ymmärtää. Luulen johtuvan tästä nykytrendistö että vauvaa pitää hellitellä koko ajan tai hänestä kasvaa psykopaatti kun jäi lapsena ilman välittämistä -plaaplaa..
Ei ois kannattanut ihan pienenä kantaa koko ajan, hypähtää joka inahdukseen tai totuttaa nukkumaan tissille, vieressä, kädestä pitäen yms.Kaks vaihtoehtoa; joko annat imeä sen syljen väärään kurkkuun (oikeasti ei siihen kuole edes se äitin pieni mussukka) tai odotat ja toivot parasta, että jossain välissä itse kyllästyy.
Ei niistä tuollaisia tehdä. Lapset ovat vaan erilaisia.
Tytön perheessä kaksi edellitä lasta olivat helppoja. Nuorin on toista maata, 11kk ikää ja yhtään yötä ei ole vauvasta lähtien nukkunut kunnolla, joka yö keskimäärin 10 herätystä. Kaksi muuta jokeltelivat herättyään, tämä alkaa heti huutamaan kuin palosireeni, eikä raihoitu ennen kuin koku käy laittamassa tutin suuhun. Lasta on tutkittu, ei vikaa, kaikin puolin terve ja vahvan oloinen, syö hyvin, liikkuu hyvin ja joitakin sanoja jo. Kaikki mahdolliset unikoulut kokeiltu. Nyt ehkä häämöttää valoa tunnelin päässä kun on nukkunut parina viime yönä ekat neljä tuntia yhtäjaksoisesti. Toivotaan, että ikä auttaa. Päiväunet sentään ulkona vaunussa nukkuu joten kuten. Autossa ei suostu nukkumaan, huutaa vain.
Vanhemmat ovat todella näännyksissä. Molempien puolelta me isovanhemmat ja sisarukset käydään jejppimässä ja vanhemmat menee muualle nukkumaan. Meitä sentään sietää nykyisestä vierastamisesta huolimatta pienen totuttelun jälkeen. Vierran hoitajan kanssa ei syö, huutoa koko päivä, vaikka hoitaja mitä yrittää.
10 lastenlasta, muiden kanssa on mennyt normaalisti (lyhyitä koliikkijaksoja, unikoulut toimii, yms), tämä nuorin on toista maata. Saa nähdä minkälainen on isompana ja myöhemmin hoitajana.
Yhdellä serkuistani oli ikoinaan vastaavanlainen tyttö. Nykyään fiksu, tasapainoisen oloinen orkesterimuusikko. Tempperamenttinen kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
T. 6kk vauvan äiti kirjoitti:
Miten ihmeessä te teette tollasia niistä, en voi ymmärtää. Luulen johtuvan tästä nykytrendistö että vauvaa pitää hellitellä koko ajan tai hänestä kasvaa psykopaatti kun jäi lapsena ilman välittämistä -plaaplaa..
Ei ois kannattanut ihan pienenä kantaa koko ajan, hypähtää joka inahdukseen tai totuttaa nukkumaan tissille, vieressä, kädestä pitäen yms.Kaks vaihtoehtoa; joko annat imeä sen syljen väärään kurkkuun (oikeasti ei siihen kuole edes se äitin pieni mussukka) tai odotat ja toivot parasta, että jossain välissä itse kyllästyy.
Ei niistä tuollaisia tehdä. Lapset ovat vaan erilaisia.
Tytön perheessä kaksi edellitä lasta olivat helppoja. Nuorin on toista maata, 11kk ikää ja yhtään yötä ei ole vauvasta lähtien nukkunut kunnolla, joka yö keskimäärin 10 herätystä. Kaksi muuta jokeltelivat herättyään, tämä alkaa heti huutamaan kuin palosireeni, eikä raihoitu ennen kuin koku käy laittamassa tutin suuhun. Lasta on tutkittu, ei vikaa, kaikin puolin terve ja vahvan oloinen, syö hyvin, liikkuu hyvin ja joitakin sanoja jo. Kaikki mahdolliset unikoulut kokeiltu. Nyt ehkä häämöttää valoa tunnelin päässä kun on nukkunut parina viime yönä ekat neljä tuntia yhtäjaksoisesti. Toivotaan, että ikä auttaa. Päiväunet sentään ulkona vaunussa nukkuu joten kuten. Autossa ei suostu nukkumaan, huutaa vain.
Vanhemmat ovat todella näännyksissä. Molempien puolelta me isovanhemmat ja sisarukset käydään jejppimässä ja vanhemmat menee muualle nukkumaan. Meitä sentään sietää nykyisestä vierastamisesta huolimatta pienen totuttelun jälkeen. Vierran hoitajan kanssa ei syö, huutoa koko päivä, vaikka hoitaja mitä yrittää.
10 lastenlasta, muiden kanssa on mennyt normaalisti (lyhyitä koliikkijaksoja, unikoulut toimii, yms), tämä nuorin on toista maata. Saa nähdä minkälainen on isompana ja myöhemmin hoitajana.
Yhdellä serkuistani oli ikoinaan vastaavanlainen tyttö. Nykyään fiksu, tasapainoisen oloinen orkesterimuusikko. Tempperamenttinen kyllä.
Po. ...myöhemmin aikuisena.
T. 6kk vauvan äiti kirjoitti:
Miten ihmeessä te teette tollasia niistä, en voi ymmärtää. Luulen johtuvan tästä nykytrendistö että vauvaa pitää hellitellä koko ajan tai hänestä kasvaa psykopaatti kun jäi lapsena ilman välittämistä -plaaplaa..
Ei ois kannattanut ihan pienenä kantaa koko ajan, hypähtää joka inahdukseen tai totuttaa nukkumaan tissille, vieressä, kädestä pitäen yms.Kaks vaihtoehtoa; joko annat imeä sen syljen väärään kurkkuun (oikeasti ei siihen kuole edes se äitin pieni mussukka) tai odotat ja toivot parasta, että jossain välissä itse kyllästyy.
Jos sussa aiheuttaa noin kovan primitiivireaktion ajatus, että jotakuta pikkuvauvaa rakastetaan ja hoivataan ehdoitta, sinun kannattaa vaihtaa palstaa. Terapiakin on hyvä ajatus. Koskaan ei ole liian myöhäistä alkaa rakastaa itseään.
Siedättäminen yksinoloon voi itseasiassa noin pienen tilannetta vain pahentaa. Se auttaa, kun on vain lähellä niin paljon kuin vauva haluaa (ja itse pystyy). Siten vauva oppii luottamaan, että äiti on aina lähellä.
Piiloleikit voi auttaa, siis sellaiset että menet vaikka lehden tai tuolin taakse ja heti pian taas näkyviin.
Kun olette muiden äitien ja lasten kanssa yhdessä vaikka jumpassa tai kerhossa, jossa vauvat ovat keskenään lattialla ja vanhemmat kauempana, niin miten lapsesi reagoi?
Meillä oli tollanen. Helpotti, kun alkoi itse liikkumaan. Totta kai oli siinä vielä huonoa tuuria ja lapsi tuli minun sukuuni eli alkoi liikkumaan tosi myöhään. Mutta joka tapauksessa se vähän helpotti.
On jäänyt mieleen muutamat neuvot, joita ihmiset varmaan ihan hyväntahtoisesti antoivat. Neuvolan terveydenhoitajakin vinkkasi, että kannattaa tehdä jo aamulla voileipiä valmiiksi jääkaappiin, niin niitä voi sitten päivän mittaan sieltä napsia. Olin siis valitellut, ettei vauvan kanssa saa edes syötyä, kun en saa itselleni ruokaa tehtyä huutajan kanssa. Terveydenhoitajalle en jaksanut edes alkaa vääntämään, että ei se vauva silloin aamullakaan katsele tyynenä vieressä, kun minä niitä voileipiä väsäilen...
Mutta jotenkinhan sitä on hengissä selvitty. Tuntui kyllä, ettei kukaan oikein tajua, että mikä se tilanne oikeasti oli. Että en valitellut vain valittamisen ilosta. Oli se oikeasti uuvuttavaa. Sekin on jäänyt mieleen, kun menin kylään jonnekin toiseen vauvaperheeseen, niin ovesta astuessa näin, kun vauva katseli sitterissä telkkarista teletappeja ja äiti oli keittiössä tiskaamassa. Meillä vastaava ei ikimaailmassa olisi ollut mahdollista!
Meillä oli samanlaista. Kaikki leikkimatot ym ihan yhtä tyhjän kanssa 😃 Hänellä tosin oli refluksia ja allergiaa, joten sekin vaivasi. Ei siinä muu auttanut kuin syli, aika ja kunnon lääkkeet vaivoihin. Raskasta oli, mutta nyt 3v myöhemmin nuo ajat on pelkkä muisto.
Aika. :( mulla 3kk vauva ja täysin sama meininki. Isompi tyttö lopetti perään itkut kun oppi itse liikkumaan. Sitten häntä sai koko ajan vahdata sen takia että oli jatkuvasti vauhdissa.. :)