Kihlasormus jos ei aiota naimisiin?

No haluaako se mies naimisiin, vai vain sormuksen merkiksi että olette yhdessä?

Jos mies haluaisi naimisiin ja minä e, niin en näkisi järkeä jatkaa sellaista suhdetta missä toinen ei haluamaansa voi saada. Jos taas mieskään ei haluaisi naimisiin, mutta pitäisi mielellään sormusta ulkoisena merkkinä ympäristölle, että on sitoutunut, niin voisin ihan hyvin sellaisen sormaan laittaa. Ei minua haittaa jos kaikki näkevät jo suorilta että olen varattu.

Vierailija kirjoitti:

Hoi helvata, kohta täällä taas veivataan sitä jaskaa kihlaliitosta. Ei ole täyspäisten touhua...

Ai että ei ole aikuisten ihmisten täysipäistä mennä naimisiin, jos suunittelemme että naimisiin voi mennä aikaisintaan 10v päästä kun viimeisinkin lapsistamme on lentänyt pesästä?

Kysytkö tosissasi? Kihlat on avioliittolupaus. Muuten se on korujen vaihtoa. Ja huijaamista: mies haluaa evätä sinulta mahdollisuudet parempaan, tarjoamatta kuitenkaan mitään lupauksia ja velvollisuuksia vastineksi...! Ei hemmetti sentään, mitä pelleilyä. 

Jos mies on kuuma ja olisin palavasti rakastunut häneen ja vähän mustiskin, niin voisin suostua. Muuten en näe tarpeelliseksi laittaa ylimääräisiä sormuksia sormeeni.

No jos ette ole menossa naimisiin, ette ole kihloissa vaikka kuinka pitäisitte sormusta. Toki voitte silti laittaa nimettömiin sormukset, niin kaikki ympärillä tietää varmasti että olette varattuja, jos tuntuu että sellaiselle on tarvetta.

Vierailija kirjoitti:

Kysytkö tosissasi? Kihlat on avioliittolupaus. Muuten se on korujen vaihtoa. Ja huijaamista: mies haluaa evätä sinulta mahdollisuudet parempaan, tarjoamatta kuitenkaan mitään lupauksia ja velvollisuuksia vastineksi...! Ei hemmetti sentään, mitä pelleilyä. 

Mitenkä se mies tarjoaisi minulle mahdollisuudet parempaan? Minä olen tässä suhteessa se varakkaampi osapuoli. Ja täysin kykeneväinen elättämään itseni ja lapseni. Yhdestä avioerosta opin, että kovin helpoin perustein en toiseen avioliittoon lähde.

Ymmärrän miehen halun näyttää sitoutumista jotenkin, mutta avioliitto on mulle turhan järeä instituutio koettavaksi kovin pian uudelleen.

Kihlaus on lupaus avioliitosta. Miksi siis mennä kihloihin, jos ei ikinä aio avioitua. Jatkaa vaan avoliittoaan taikka parisuhdettaan hamaan vanhuuteen asti.

Itse olen avioliitossa, mutta emme kumpikaan käytä sormuksia. Lopetimme sormusten käytön 8 vuoden avioliiton jälkeen. Ei sormus ole pakollinen, siitä on vaan muodostunut joku tapa.

Vierailija kirjoitti:

Mies haluaisi "teinikihlat" eli merkiksi muille että olemme yhdessä. Kummallakin yksi avioliitto takana, ja mä en todellakaan enää koskaan halua mennä naimisiin.

Suostuisitko menemään "kihloihin" eli laittamaan sormukset, jos häitä ei ole tarkoitus viettää tyyliin ikinä, tai ehkä sitten kun kummankin lapset ovat lentäneet pesästä?

Mielelläni suostuisin, jos mies romanttisesti pyytäisi :) Olen aina salaa unelmoinut kihloihin menemisestä :)

Ota se sormus, jos mies vuorostaan lupaa käyttää erektiorengasta.

Sanot vain, että merkkaat hänet hieman eri tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysytkö tosissasi? Kihlat on avioliittolupaus. Muuten se on korujen vaihtoa. Ja huijaamista: mies haluaa evätä sinulta mahdollisuudet parempaan, tarjoamatta kuitenkaan mitään lupauksia ja velvollisuuksia vastineksi...! Ei hemmetti sentään, mitä pelleilyä. 

Mitenkä se mies tarjoaisi minulle mahdollisuudet parempaan? Minä olen tässä suhteessa se varakkaampi osapuoli. Ja täysin kykeneväinen elättämään itseni ja lapseni. Yhdestä avioerosta opin, että kovin helpoin perustein en toiseen avioliittoon lähde.

Ymmärrän miehen halun näyttää sitoutumista jotenkin, mutta avioliitto on mulle turhan järeä instituutio koettavaksi kovin pian uudelleen.

Älä välitä, tuo on noita miesvihaa levittäviä aitoavioliittohulluja. Tai ehkä heitä on vain yksi. Oudon tehokkaasti kuitenkin löytää kaikkiin kihlautumisaiheisiin ketjuihin 🙄

Vierailija kirjoitti:

Kihlaus on lupaus avioliitosta. Miksi siis mennä kihloihin, jos ei ikinä aio avioitua. Jatkaa vaan avoliittoaan taikka parisuhdettaan hamaan vanhuuteen asti.

Ei ole mahdollista mennä kihloihin ilman avioaietta.

En haluaisi olla vain kihloissa. Se on vain sormus. Ei kihloissa olossa ole mitään sen syvempää merkitystä.

Koruja voin kyllä ottaa vastaan. Ihan sormuksina.

En. Kihlaus on turha jos ei mennä naimisiin.

Saahan sen sormuksen siihen vasempaan nimettömään lykätä, ei siihen mitään lupauksia tai papereita tarvita. Jos joku kysyy niin sanot vaan että ei mahdu muuhun sormeen :D Kyllä mä pidin aikanaan mummon antiikkisormusta vasemmassa nimettömässä kun ei muuhun mahtunut.

Me teimme juuri noin. Avioliitto ei merkitse kummallekaan mitään. Valitsemme joka päivä sen, että haluamme olla yhdessä. Ek naimisissa olo mitään takaisi. Sormukset ovat näkyvä merkki meidän keskinäisestä sopimuksesta. Mitä yhteiseen omaisuuteen tulee, se on helppoa; omaisuutta ei ole. Jos olisi, voisi testamentilla hoitaa tärkeät asiat.

Vierailija kirjoitti:

Me teimme juuri noin. Avioliitto ei merkitse kummallekaan mitään. Valitsemme joka päivä sen, että haluamme olla yhdessä. Ek naimisissa olo mitään takaisi. Sormukset ovat näkyvä merkki meidän keskinäisestä sopimuksesta. Mitä yhteiseen omaisuuteen tulee, se on helppoa; omaisuutta ei ole. Jos olisi, voisi testamentilla hoitaa tärkeät asiat.

Valitsette siis vain yhden päivän kerrallaan sitoutumisesta ja ylihuomenna sitten mielenne voikin jo muuttua? Ettekö pysty valitsemaan, että tahdotte olla yhdessä koko loppuelämänne. No ei tuollaisessa epävarmuudessa kannatakaan mennä naimisiin.

Tässäkin tuli taas esiin se luulo että testamentti korvaisi avioliiton. On paljon helpompi ja selkeämpi ratkaisu mennä naimisiin kuin temppuilla testamenttien ym kanssa.

Jos siis oikeasti haluaa toisen kanssa olla.

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin tuli taas esiin se luulo että testamentti korvaisi avioliiton. On paljon helpompi ja selkeämpi ratkaisu mennä naimisiin kuin temppuilla testamenttien ym kanssa.

Jos siis oikeasti haluaa toisen kanssa olla.

Niinpä. Miksi juosta monissa eri virastoissa ja täytellä monia papereita, mutta naimisiin ei ole valmis menemään. Että rahalliset edut ilman sitoutumista?

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin tuli taas esiin se luulo että testamentti korvaisi avioliiton. On paljon helpompi ja selkeämpi ratkaisu mennä naimisiin kuin temppuilla testamenttien ym kanssa.

Jos siis oikeasti haluaa toisen kanssa olla.

Minulla on huomattava omaisuus perintönä ja itse säästettynä, miehellä ei ole varallisuutta. Haluan että kun minusta aika jättää, mun lapseni perivät minut eikä mies. Tästä syystä naimisiinmeno ei ole mielestäni ykkösprioriteetti, koska niin kauan kun kumpikin olemme elossa, kummankin varallisuus karttuu. Enkä halua että toinen hyötyy mahdollisesta kuolemastani lasteni kustannuksella, kun varat on aiemmilta sukupolvilta peritty.