Ole rehellinen: Kärsitkö moraalista krapulaa jos sinkkuna päädyt harrastamaan seksiä satunnaisen sinkkumiehen kanssa.

En, miksi ihmeessä kärsisin? Eihän tuossa ole tehty mitään pahaa ketään kohtaan.

Kyllä kärsin ja luultavasti loppuelämäni. Siis näin heteromiehenä.

En enää kärsisi morkkista. Mutta se aina tietty harmittaa, jos se ei etene siitä sen enempää. Että tulipahan taas annettua ilmasiks :")

Mutta luulen, että jos nyt olisin sinkku ajattelisin eritavalla. Että evvk.

En tietenkään. Miksi potisin?

Toki voi jotain vaivata jos ollut vaikka kahden miehen kanssa ja molempien kanssa seurustellut sitten kolmas joku satunnainen Tinder-pano

Vierailija kirjoitti:

En enää kärsisi morkkista. Mutta se aina tietty harmittaa, jos se ei etene siitä sen enempää. Että tulipahan taas annettua ilmasiks :")

Mutta luulen, että jos nyt olisin sinkku ajattelisin eritavalla. Että evvk.

Ilmasisksi? Onko suhde joku maksutapa

En, sehän on tavoite. Miksi potisin onnistumisesta morkkista?

En kärsi morkkisesta. Mitä pahaa siinä on, jos kaksi aikuista ihmistä pitää hetken hauskaa keskenään. Hyvät tavat ja ehkäisy pitää tietenkin muistaa ja pelin henki pitää olla molemmilla selvillä (eli perään ei jäädä itkemään, vaan aamupalan/kahvien jälkeen poistutaan). Joskus käy parempi tuuri, toisinaan huonompi seuran valinnassa, mutta aina on kuitenkin loppufiilis jäänyt plussan puolelle.

Vierailija kirjoitti:

Toki voi jotain vaivata jos ollut vaikka kahden miehen kanssa ja molempien kanssa seurustellut sitten kolmas joku satunnainen Tinder-pano

Tuota se näyttäis olevan nykyään.

Kyllä menee "halvalla" taas naisten koskemattomuus. Voin sanoa ihan suoraan ettemme ole samalla kehitystasolla. Tuo totaalinen itsensä epäarvottaminen seksin kautta on jotenkin äärimmäisen vierasta minulle.

Joitakin kertoja on tullut nainen vastaan jotka ovat olleet ihan innokkaana sängyssä ja kun molemmat saatu nainen selvästi morkkiksesta. Yksi oli ekaa kertaa "vapaan liiton" sopimisen jälkeen vieraan miehen eli siis minun kanssa, mutta ollut myös sinkkuja muutama. M39

Ei morkkista, jollei ole syytä morkkikseen. Eli kun olen halunnut seksiä ja kumppani on ollut mukava ja haluttava, ei tule morkkista.

Sit tulee, jos on nysvyyttään, kiltteyttää, peloissaan tai humalan takia suostunut sääliseksiin jonkun sellaisen kanssa, jota ei ole edes halunnut, tai jota ei olisi pitänyt haluta. Tosiaan silloinkin, jos se on johtunut pelosta ja pakosta.

Naisten depressio seksin jälkeen ("morkkis") on biologisperäistä ja luonnollista.

Vain ja ainoastaan, jos olisin ollut niin humalassa, että olisin vahingossa pannut jotain perzuääliötä. Onneksi näin ei ole käynyt. Aina on osunut ihan siedettävän fiksu mies kyytiin.

Vierailija kirjoitti:

Naisten depressio seksin jälkeen ("morkkis") on biologisperäistä ja luonnollista.

Sinä sekoitat sen tunteen, joka voi tulla upean orgasmin jälkeen, jolloin alkaa itkettää se täydellinen tunne, ja itseinhon, joka tulee, kun on valinnut jonkun haisevan luuserin, joka ei ole ollut yhdynnässä mistään kotoisin. Itketäänkö sinulle useinkin? Veikkaan jälkimmäistä.

Muutaman kerran elämässäni olen kokenut tuon orgastisen itkun. Se on suurenmoista.  Olo on kuin leijuisi jossain korkealla täysin tyhjänä ja kevyenä, kadottaneena oman olemuksensa ja sulautuneena johonkin suurempaan. 

Aika tomppeli saa olla, jos kuvittelee, että naista useinkin hävettää seksin harrastaminen. Tomppeli, naisvihaaja ja/tai frigidi naisparka, jolla on vahvoja häpeäntunteita omaa ruumistaan ja seksiä kohtaan. Kuuppalääkärin alaa kuitenkin.

Miehen kommentti: minulle tulee ns. ällöttävä olo seksin jälkeen jos nainen on ollut vastenmielinen

Vierailija kirjoitti:

Kyllä menee "halvalla" taas naisten koskemattomuus. Voin sanoa ihan suoraan ettemme ole samalla kehitystasolla. Tuo totaalinen itsensä epäarvottaminen seksin kautta on jotenkin äärimmäisen vierasta minulle.

No minulle taas on äärimmäisen vieras ajatus, että seksi olisi tärkein tai edes yksi tärkeimmistä ihmisen arvon mittareista. Mutta meitä on näemmä moneen junaan.

Joskus nuorena kyllä tuli morkkisteltua jos kundi paljastui todella huonoksi panoksi. En mä silloinkaan sitä surrut, sitä että "olin luovuttanut naiseuteni ruususta terälehden arvottomalle, yhyy!" -paskaa, vaan lähinnä huonoa arviointikykyäni.

Vaikeaa sanoa, kun vielä ei ole ehtinyt kertynyt kokemusta tuollaisesta.

Olen ollut ollut neljän kanssa ja jokaisen kanssa olin parisuhteessa (yhteensä yli 25 vuotta). 

Nyt olen sinkku, mutta ei ole ollut vähäisintäkään tilannetta, jossa olisi ollut edes teoreettinen mahdollisuus "satunnaiseen".

Käyn töissä, ruokakaupassa, opiskelen etänä ja olen vapaalla ollessani omissa oloissani. Satunnaisen postimiehen kanssakaan ei ole kipinöinyt. Käyn aniharvoin baarissa ja senkin kerran minua lähestyy varatut miehet, ei kiitos.

Mutta mistäpä sitä tietää jos joskus pääsee/joutuu tätä moraalista krapulaa potemaan. En oikein ole varma haluanko, mutta kaipa sen sitten tietää, jos on "tilanne päällä" :)