Millaista sairaslomaa on yleensä mahdollista saada omaisen kuoltua?

No saikkuhan on ihan riippuvainen sen tarpeesta. Miehesi tietää sinua paremmin, jaksaako töissä vai kärsiikö kälätystäsi kotona. Valintansa teki jo...

Otan nyt 2-4 kk palkatonta. Isän kuoltua.

Vierailija kirjoitti:

Ei siinä sairaslomat auta. Se on vaan parempi tehdä töitä että on muutakin ajateltavaa.

Tätä sanontaa mä olen aina ihmetellyt. Miksi pitää saada muuta ajateltavaa? Miksei saisi surra rauhassa ja miettiä asiaa?

Ihan turha suruaan vaan siirtää ja velloo siinä vielä pidempään.

Kaveri sai kolmisen viikkoa sairaslomaa, kun miehensä kuoli. Hautajaisten jälkeen kävi hakemassa lisää. Ei saanut - kolmella eri lääkärillä kävi.

Työnantaja suostui, että piti osan kesälomaansa helmikuussa.

Tai isähahmon..

En jaksa nyt esittää vahvempaa kuin olen. Kintuille se kusee kuitenkin ennemmin tai myöhemmin. Läheinen lähti erittäin ikävällä tavalla ja vasta nyt kuukauden päästä shokki on vaihtunut itkuun. Ei viitsi töissä tai autossakaan itkeä ääneen. Yksin kotona on hyvä parkua. Muistan aina miltä tuntui viimeisen kerran pitää kädestään ja viimeisen varovaisen halauksen, ettei toinen mene rikki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuli tästä aloituksesta mieleen kun mieheni isä kuoli 1990-luvun lopussa. Kuolema tuli yllättäin ja koko perhe oli aivan sekaisin. Mieheni (silloin poikaystävä, oltiin nuoria parikymppisiä) ei edes pystynyt menemään yksin työterveyshuoltoon, vaan minä lähdin mukaan. Siellä lääkäri ja terveydenhoitaja totesivat ykskantaan että suru ei ole sairaus ja se että mieheni äiti esim ei ollut toimintakykyinen, ei ollut sairasloman aihe. Näinhän se tietysti onkin, mutta aika tyly tilanne oli silti. Varsinkin, kun mies ei ollut aiemmin ollut yhtään päivää pois töistä sairauden takia tai muutenkaan ja oli ollut jo viisi vuotta saman työnantajan palveluksessa. Mutta sellaista se oli siihen aikaan. Onkohan nykyään toisenlaiset toimintatavat, en tiedä?

Oliko miehesi yhteydessä omaan esimieheensä, kuten kuuluu tehdä jos työkyvyttömyys johtuu muusta kuin sairaudesta tai vammasta? Esimiehellä on mahdollisuus myöntää painavista henkilökohtaisista syistä vapaata ihan ilman todistuksiakin.

En nyt tarkkaan muista miten meni, ehdottiko pomo vai kysyikö mies itse, mutta hän sai sitten kuitenkin pitää pari lomapäivää etukäteen. Mutta mieleen on elävästi jäänyt, miten tylyjä ne siellä työterveyshuollossa oli miestä kohtaan, vaikka päällepäin näki, että hän on shokissa. Vai miten moni 25-vuotias nuorimies esim. ottaa tyttöystävänsä lääkäriin mukaan?!? Ei tosiaan ollut missään työkunnossa. Ja oltiin kuitenkin suht nuoria, eikä sillä tavoin vielä elämänkokemusta tai ketään keltä olisi tuossa tilanteessa voinut kysyä neuvoa miten pitäisi/kannattaisi toimia. Mutta selvittiin sitten kuitenkin ajan kanssa. Muutettiin joksikin aikaa anopin luo asumaan, ja muistan että minä pidin huushollia pystyssä, tein ruokaa, siivosin, huolehdin että anoppi söi ja kävi pesulla jne. Mies kävi lapsuudenkodistaan käsin töissä ja minä pidin sen neljä viikkoa taukoa opiskelusta. Varmasti heidän siellä työterveydessä olisi ollut asiallista neuvoa miestä kysymään esimieheltä juuri tuota vapaata, mutta ei sieltä mitään neuvojakaan herunut, tylyä asennetta vain.

Todella yksilöllistä. Oma, hyvin läheinen, isoäitini kun kuoli viikonloppuna, menin ihan normaalisti maanantaina töihin. Tuntui helpottavalta ajatella jotain muuta kuin surua. Isäni kuollessa olin äitiyslomalla, joten suruaika meni kotona, mutta oli oikeastaan tosi ahdistavaa kun ei päässyt surusta pois vaan kaikki asiat muistuttivat asiasta.

Omassa työpaikassani on säännöt siten, että omalla ilmoituksella mutta palkattomalla voi jäädä kotiin läheisen kuolintapauksen yhteydessä kolmeksi päiväksi. Sen jälkeen joko pitää erikseen hakea palkatonta tai sitten työterveyden kautta sairauslomaa. En muista kenenkään olleen pidempää kuin koreteintaan tuon kolme päivää poissa. Ei tosin ole kukaan menettänyt lastaan, vanhempiansa ja/tai puolisonsa menettäneitä on useampia.