Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Millaista sairaslomaa on yleensä mahdollista saada omaisen kuoltua?
04.02.2019 |
Miehen isoisä kuoli ja vaikka mies on selvästi järkyttynyt, niin hän lähti töihin. Koitin sanoa ettei tuo ole mikään työkunto, mutta en osannut oikein perustella työterveyteen menemistä, kun ei ole omakohtaista kokemusta.
Miten on mahdollista saada, kuinka kauan ja mitä on kirjattu syyksi, jos tällaisessa tilanteessa on saanut sairaslomaa?
Kommentit (48)
Tuo on niin yksilöllistä, miten itse kukin läheisen kuoleman ottaa. Osa ei kykene työhön ja osalle työ voi olla yksi kantava tekijä. Mielestäni lääkärien tulisi oikeasti kuunnella siinä sitä ihmistä, miten hän itse kokee tapahtuman ja sen mukaan sitä saikkua antaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän et oman kuoleman takia jätetään työt väliin, mut miten toisen henkilön kuolema vaikuttaa siihen ettei töihin voi mennä, ei jatkoon
Vierailija kirjoitti:
voihan sitä mennä duuniin itkemään..jos työt tulee tehtyä
Niin, sureva ihminen ei välttämättä ajattele selkeästi ja järkevästi. Mutta mistä sä sen tietäisit? Tuskin omasta kokemuksesta
Työkaverin lapsi kun kuoli, oli kuukauden pois. Tuli töihin kahdeksi viikoksi jonka jälkeen palasi töihin vasta neljän kuukauden päästä. Sitä en tiedä saiko palkkaa tuolta ajalta, mutta taisipa viimeisenä olla hällä ja meillä työkavereillakin mielessä..
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän et oman kuoleman takia jätetään työt väliin, mut miten toisen henkilön kuolema vaikuttaa siihen ettei töihin voi mennä, ei jatkoon
Esim. asiakaspalvelutyö onnistuu mainiosti, kun vollotat niin, että silmät irtoo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei isovanhempien kuolema luulisi kenellekään niin yllätyksenä tulevan, että ihan työkunto menee. Oma puoliso tai lapsi on vähän eri asia.
Isovanhemmatkin voivat olla vielä hyvässä kunnossa, joten voi tulla. Varsinkin jos on läheiset välit, niin kyllähän se tuntuu. Tunteiden peittely sen sijaan ei ole tervettä.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän et oman kuoleman takia jätetään työt väliin, mut miten toisen henkilön kuolema vaikuttaa siihen ettei töihin voi mennä, ei jatkoon
Kommentoi sitten kun se läheisen kuolema on osunut omalle kohdalle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin päivän pois, kun isoisäni kuoli. Sain olla ihan omailmoituksella. Sitten tulikin viikonloppu. Kaikki muut isovanhempani sattuivat kuolemaan viikonloppuna tai lomalla. Oli aika raskasta olla töissä, mutta ainakin sai muuta ajateltavaa. En nukkunut öisin ja oksetti koko ajan.
Mielestäni surun keskellä ei ole pakko kyetä töihin. Itsellänikin on niin vähän poissaoloja, että en tunne mitään huonoa omaatuntoa tuosta poissaolosta. Se oli ensimmäinen tai toinen sairaslomapäiväni 4 vuoteen.
Vierailija kirjoitti:
Ei isovanhempien kuolema luulisi kenellekään niin yllätyksenä tulevan, että ihan työkunto menee. Oma puoliso tai lapsi on vähän eri asia.
Kyllä isovanhemmankin kuolema voi järkyttää. Riippuu myös ihan tilanteesta. Jokainen reagoi omalla tavallaan. Jollakin on voinut olla etäiset välit isovanhempiinsa ja jollain toisella jopa paremmat kuin omiin vanhempiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuli tästä aloituksesta mieleen kun mieheni isä kuoli 1990-luvun lopussa. Kuolema tuli yllättäin ja koko perhe oli aivan sekaisin. Mieheni (silloin poikaystävä, oltiin nuoria parikymppisiä) ei edes pystynyt menemään yksin työterveyshuoltoon, vaan minä lähdin mukaan. Siellä lääkäri ja terveydenhoitaja totesivat ykskantaan että suru ei ole sairaus ja se että mieheni äiti esim ei ollut toimintakykyinen, ei ollut sairasloman aihe. Näinhän se tietysti onkin, mutta aika tyly tilanne oli silti. Varsinkin, kun mies ei ollut aiemmin ollut yhtään päivää pois töistä sairauden takia tai muutenkaan ja oli ollut jo viisi vuotta saman työnantajan palveluksessa. Mutta sellaista se oli siihen aikaan. Onkohan nykyään toisenlaiset toimintatavat, en tiedä?
Tärkein lähiomaiseni eli minä itse kuolin niin sain viikon sairaslomaa. Olen nyt parantuneena tuonpuoleisessa.
Ps. tämä viesti on meedion välittämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei isovanhempien kuolema luulisi kenellekään niin yllätyksenä tulevan, että ihan työkunto menee. Oma puoliso tai lapsi on vähän eri asia.
En nyt kommentoi tuota työkuntoa, koska se on yksilöllistä. Joku on jo valmiiksi burn outin partaalla ennen sitä kuolemaa, jolloin se voi sysätä liikkeelle isomman reaktion.
Ystäväni äiti kuoli hänen olleessaan vauva ja isoäiti hoiti häntä todella paljon ja piti huolta muutenkin läpi elämän. Hän suri isoäitinsä kuolemaa ihan eri tavalla kuin minä, vaikka minullekin isoäiti oli todella rakas ja läheinen ja näimme joka viikko.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on niin yksilöllistä, miten itse kukin läheisen kuoleman ottaa. Osa ei kykene työhön ja osalle työ voi olla yksi kantava tekijä. Mielestäni lääkärien tulisi oikeasti kuunnella siinä sitä ihmistä, miten hän itse kokee tapahtuman ja sen mukaan sitä saikkua antaa.
Suru ei ole sairaus. Suruaika pitäisi ensisijaisesti pystyä hoitamaan työnantajan kanssa sopimalla ja antaa lääkäreiden keskittyä sairaiden hoitamiseen. Sen vuoksi monet lääkärit kirjoittavat niin lyhyitä sairaslomia. Ei ole tarkoituskaan, että sen jälkeen mennään töihin jos itsestä tuntuu ettei vielä pysty, mutta viimeistään sen parin viikon päästä pitäisi pystyä järjestämään työkuviot muulla tavoin kuin vaatimalla lääkäriä kirjoittamaan valheellisia todistuksia sairaudesta jota ei ole. Eri juttu sitten jos läheisen kuoleman seurauksena puhkeaa selkeä sairaus, esimerkiksi vakava masennus. Sairaudesta johtuvasta työkyvyttömyydestä toki sairaslomia kirjoitetaankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuli tästä aloituksesta mieleen kun mieheni isä kuoli 1990-luvun lopussa. Kuolema tuli yllättäin ja koko perhe oli aivan sekaisin. Mieheni (silloin poikaystävä, oltiin nuoria parikymppisiä) ei edes pystynyt menemään yksin työterveyshuoltoon, vaan minä lähdin mukaan. Siellä lääkäri ja terveydenhoitaja totesivat ykskantaan että suru ei ole sairaus ja se että mieheni äiti esim ei ollut toimintakykyinen, ei ollut sairasloman aihe. Näinhän se tietysti onkin, mutta aika tyly tilanne oli silti. Varsinkin, kun mies ei ollut aiemmin ollut yhtään päivää pois töistä sairauden takia tai muutenkaan ja oli ollut jo viisi vuotta saman työnantajan palveluksessa. Mutta sellaista se oli siihen aikaan. Onkohan nykyään toisenlaiset toimintatavat, en tiedä?
Oliko miehesi yhteydessä omaan esimieheensä, kuten kuuluu tehdä jos työkyvyttömyys johtuu muusta kuin sairaudesta tai vammasta? Esimiehellä on mahdollisuus myöntää painavista henkilökohtaisista syistä vapaata ihan ilman todistuksiakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on niin yksilöllistä, miten itse kukin läheisen kuoleman ottaa. Osa ei kykene työhön ja osalle työ voi olla yksi kantava tekijä. Mielestäni lääkärien tulisi oikeasti kuunnella siinä sitä ihmistä, miten hän itse kokee tapahtuman ja sen mukaan sitä saikkua antaa.
Suru ei ole sairaus. Suruaika pitäisi ensisijaisesti pystyä hoitamaan työnantajan kanssa sopimalla ja antaa lääkäreiden keskittyä sairaiden hoitamiseen. Sen vuoksi monet lääkärit kirjoittavat niin lyhyitä sairaslomia. Ei ole tarkoituskaan, että sen jälkeen mennään töihin jos itsestä tuntuu ettei vielä pysty, mutta viimeistään sen parin viikon päästä pitäisi pystyä järjestämään työkuviot muulla tavoin kuin vaatimalla lääkäriä kirjoittamaan valheellisia todistuksia sairaudesta jota ei ole. Eri juttu sitten jos läheisen kuoleman seurauksena puhkeaa selkeä sairaus, esimerkiksi vakava masennus. Sairaudesta johtuvasta työkyvyttömyydestä toki sairaslomia kirjoitetaankin.
Itse suru ei ole sairaus, mutta se voi kyllä laukaista sairaudenkin. Oma äitini joutui rytmihäiriöiden vuoksi päivystykseen, kun hänen äitinsä kuoli. Lisäksi tunnetaan särkyneen sydämen syndrooma, jossa läheisen kuolema voi johtaa jopa surevan kuolemaan.
Lisäksi kehossa erittyy surun ja järkytyksen vuoksi paljon erilaisia hormoneja ja välittäjäaineita, jotka voivat aiheuttaa ikäviä oireita. Oma kilpirauhasarvoni meni ihan sekaisin äitini kuoltua. Arvoja oli seurattu kilpirauhassairauteni vuoksi säännöllisesti ja TSH oli noin yksi. Kolme viikkoa äidin kuoleman jälkeen ja noin kolme kuukautta edellisen mittauksen jälkeen TSH oli 16. Arvo myös korjaantui aikanaan itsekseen ilman lääkemuutoksia.
Voihan sitä tulla vaikka huimausta,oksettavaa oloa tai akuutti selkäkipu,ettei pysty töihin pariin viikkoon.
Konstit on monet.
Tuttu sai sairaslomaa useampi viikko kun hänen siskonsa poika kuoli (onnettomuus). Vaikuttaa olevan lääkärikohtaista.
Täällä jankataan ettei suru ole sairaus. Ei olekaan, mutta työkyvytön voi olla ilman sairauttakin.
Suru voi aiheuttaa kauhean järkytyksen tai lamaantumisen tai muuta vastaavaa, jolloin voidaan katsoa ettei ihminen ole työkykyinen. Eihän sellaista ihmistä pidä päästää edes liikenteeseen.
Ja esimerkiksi lapsen kuoleman jälkeen ihminen voi olla työkyvytön useiden kuukausien ajan, jopa yli vuoden. Se on yksilöllistä, miten reagoi.
Vierailija kirjoitti:
Tuttu sai sairaslomaa useampi viikko kun hänen siskonsa poika kuoli (onnettomuus). Vaikuttaa olevan lääkärikohtaista.
Onhan tuokin oiva syy saikuttaa jos on siihen taipuvainen.
Alue: Aihe vapaa
Mitä yllättävämpi kuolema on, sitä enemmän varmasti tarvitsee sairauslomaa. Ja riippuu myös millaista työtä tekee. Omat vanhempani kuolivat iäkkäinä ja olin kummankin kohdalla sairaslomalla yhden päivän ja lisäksi tein muutaman lyhyemmän päivän. Sedän, tädin tms. sukulaisen kuollessa ei ole tullut mieleenkään pyytää sairaslomaa enkä olisi sellaista tarvinnutkaan.