Seiska: Mäkihyppylegenda Matti Nykänen on kuollut

LOL :-D

Vierailija kirjoitti:

Mutta henki lähtee silloin kun aika on.

Höpö höpö. 

MATTI! 😭

Sanottakoon heti alkuun, että en ole uskovainen. Olen yrittänyt uskoa, mutta en vaan kykene uskomaan jumalaan. Luulen, että kuoleman jälkeen olemme samassa tilassa mitä ennen syntymää eli meitä ei enää ole kun ruumiissa ei ole enää mitään muuta kuin hajoamisprosessia.

Ajattelen joka päivä elämän rajallisuutta. Onkohan tämä ihan normaalia vai olenko kovaa vauhtia sairastumassa masennukseen tai ahdistukseen? Siis ajatella tällaisia joka päivä.. Nytkin kun luin uutisen, että Matti kuoli. Minua ahdistaa se, että joku päivä minäkin kuolen. Se voi olla milloin tahansa, entä jos tämä on viimeinen päiväni? Tai sinun joka tätä luet? Pitäisi elää täysillä. Elää kuin viimeistä päivää. Mutta arki on tasaista ja harmaata.

Minä nousen ylös ja teen arkiset velvoitteet, menen töihin, käyn kaupassa, rentoudun sohvalla.. Teen erilaisia asioita elämässäni. Ajan autoa, käyn harrastuksissa, näen ystäviä, vietän aikaa miehen kanssa ja joskus matkustelen. Rakastan myös isääni. Minua ahdistaa ajatus, että joku päivä häntä tai mun miestä ei ole. Olen menettänyt äitini ja tuntuu niin pahalle, että häntä ei enää ole. Tai onhan hän minun ajatuksissa, sydämessä ja muistoissa. Elävänä. Mutta sitten kun minua ei enää ole.. Kuolema tuntuu niin lohduttomalta. Oikeasti, kuolla pois ja kadota itse itsestään? Muihin ihmisiin jää jälki muistosta, valokuvia.. Mutta itselleni minua ei enää ole.

Ahdistaa niin kovin kun luin tuon Matin uutisen. Oikeasti mietin joka päivä näitä, että mitä jos en herää enää huomenna. Olisinko tyytyväinen siihen miten olen elämäni elänyt? Tyytyväinen viimeiseen päivääni? Ai niin, mutta jos todella kuolen niin ei minua enää ole, joten sillä ei enää ole minulle itselleni merkitystä. Läheisilleni ehkä, he varmaan miettisivät viimeisiä hetkiäni tai millainen elämä minulla on ollut. Mutta sitten kun läheiseni kuolevat, kaikki minut tunteneet ovat kuolleet niin olen minäkin kadonnut ihan lopullisesti.

Ajattelettko te muutkin tällaisia? Mietin kannattaisiko hakeutua terapiaan. Kun nämä ajatukset kuolemasta ovat alkaneet pyöriä päässä päivittäin ja asia ahdistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huh.

Seiska tarkistaa uutisensa oikeusjuttujen pelossa sen verran hyvin, että lienee totta. Muualla ei vielä ole näkynyt tuosta mitään.

seiskan toimittajilla hyvät välit mattiin, eiköhän tieto pidä paikkaansa

Pitäisi ehkä kysyä tuota muiltakin kuin siltä toimittajalta, jos haluaisi totuudenmukaisen kuvan näiden suhteesta. 

Vierailija kirjoitti:

Matin eläessä todella moni inhosi häntä, koska hän oli ihmisten mielestä vain pelkkä naistenhakkaa ja alkoholisti pelle, mutta nyt kun hän kuoli, niin hän onkin yllättäen kaikkien kaipaama mäkihyppylegenda :-D .

Väärin, minulle ja monille muille hän on aina ensin ollut mäkihyppylegenda ja lapsuutemme sankari, sillä sellaisena me opimme hänet tuntemaan 80-luvulla ja vasta toiseksi -ja valitettavasti- uransa jälkeen alamäkeä mennyt ihminen, jolla oli paljon ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Muistan jo 80-luvun loppupuolelta iltapäivälehtien lööpit: ensimmäisenä päivänä "Matti ja Pia eroaa!", ja heti seuraavana päivänä "Matti ja Pia palasivat yhteen!"

Paljon muistoja. On kiistatonta että Matti oli ikoninen henkilö suomalaisessa urheiluskenessä. Moninkertainen olympiavoittaja. Levätköön rauhassa.

Edelleen maailman paras mäkihyppääjä.

Toivottavasti saa rauhan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei saanut tavata lapsenlapsiaan.

Lapsenlapset eivät siis myöskään saaneet koskaan tavata legendaarista isoisäänsä.

Itsekkäät lapset estivät tämän.

Estävät varmaan myös hautajaisiin osallistumisen

  yleisesti ottaen puuttumatta tähän tapaukseen. Lapsenlapsi jos haluaa tavata niin antakaa mahdollisuus. Lapsi voi olla katkera mutta sillä ei voiteta mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Sanottakoon heti alkuun, että en ole uskovainen. Olen yrittänyt uskoa, mutta en vaan kykene uskomaan jumalaan. Luulen, että kuoleman jälkeen olemme samassa tilassa mitä ennen syntymää eli meitä ei enää ole kun ruumiissa ei ole enää mitään muuta kuin hajoamisprosessia.

Ajattelen joka päivä elämän rajallisuutta. Onkohan tämä ihan normaalia vai olenko kovaa vauhtia sairastumassa masennukseen tai ahdistukseen? Siis ajatella tällaisia joka päivä.. Nytkin kun luin uutisen, että Matti kuoli. Minua ahdistaa se, että joku päivä minäkin kuolen. Se voi olla milloin tahansa, entä jos tämä on viimeinen päiväni? Tai sinun joka tätä luet? Pitäisi elää täysillä. Elää kuin viimeistä päivää. Mutta arki on tasaista ja harmaata.

Minä nousen ylös ja teen arkiset velvoitteet, menen töihin, käyn kaupassa, rentoudun sohvalla.. Teen erilaisia asioita elämässäni. Ajan autoa, käyn harrastuksissa, näen ystäviä, vietän aikaa miehen kanssa ja joskus matkustelen. Rakastan myös isääni. Minua ahdistaa ajatus, että joku päivä häntä tai mun miestä ei ole. Olen menettänyt äitini ja tuntuu niin pahalle, että häntä ei enää ole. Tai onhan hän minun ajatuksissa, sydämessä ja muistoissa. Elävänä. Mutta sitten kun minua ei enää ole.. Kuolema tuntuu niin lohduttomalta. Oikeasti, kuolla pois ja kadota itse itsestään? Muihin ihmisiin jää jälki muistosta, valokuvia.. Mutta itselleni minua ei enää ole.

Ahdistaa niin kovin kun luin tuon Matin uutisen. Oikeasti mietin joka päivä näitä, että mitä jos en herää enää huomenna. Olisinko tyytyväinen siihen miten olen elämäni elänyt? Tyytyväinen viimeiseen päivääni? Ai niin, mutta jos todella kuolen niin ei minua enää ole, joten sillä ei enää ole minulle itselleni merkitystä. Läheisilleni ehkä, he varmaan miettisivät viimeisiä hetkiäni tai millainen elämä minulla on ollut. Mutta sitten kun läheiseni kuolevat, kaikki minut tunteneet ovat kuolleet niin olen minäkin kadonnut ihan lopullisesti.

Ajattelettko te muutkin tällaisia? Mietin kannattaisiko hakeutua terapiaan. Kun nämä ajatukset kuolemasta ovat alkaneet pyöriä päässä päivittäin ja asia ahdistaa.

Elä hyvä ihminen. Eikä elämä ole mielestäni mikään suoritus josta jaetaan jotain tyylipisteitä tai pokaaleja. Monesti arki on juuri harmaata ja tylsän tasaista. Mutta ilman sitä arkea ne juhlavammat hetket eivät tuntuisi niin hyviltä. Koita olla stressaamatta tulevasta liiaksi, se tulee kuitenkin. Eikä sitä kukaan tiedä varmasti onko kuoleman jälkeen jotain. Elämä on matka joka ei pääty kuolemaan.

Seuraavaksi Seiska alkaa rääpimään Matin kuolinpesällä. Matti tienasi keikkailullaan yllättävän hyvin viime vuosina, toivottavasti lapsille jää edes jotain siitä, jos isä hän ei onnistunut heille olemaankaan.

Vierailija kirjoitti:

Rankkaa on toimittajankin työ soitella kaikki Matin tunteneet ihmiset läpi ja kysellä miltä nyt tuntuu.

Itse en pystyisi.

Eihän noissa näy kommentoimassa kuin Merilä ja sekin taitaa itse soitella kaikille muille toimittajille parhaana ystävänä ja asiantuntijana. Helpolla pääsevät.

Vierailija kirjoitti:

Sanottakoon heti alkuun, että en ole uskovainen. Olen yrittänyt uskoa, mutta en vaan kykene uskomaan jumalaan. Luulen, että kuoleman jälkeen olemme samassa tilassa mitä ennen syntymää eli meitä ei enää ole kun ruumiissa ei ole enää mitään muuta kuin hajoamisprosessia.

Ajattelen joka päivä elämän rajallisuutta. Onkohan tämä ihan normaalia vai olenko kovaa vauhtia sairastumassa masennukseen tai ahdistukseen? Siis ajatella tällaisia joka päivä.. Nytkin kun luin uutisen, että Matti kuoli. Minua ahdistaa se, että joku päivä minäkin kuolen. Se voi olla milloin tahansa, entä jos tämä on viimeinen päiväni? Tai sinun joka tätä luet? Pitäisi elää täysillä. Elää kuin viimeistä päivää. Mutta arki on tasaista ja harmaata.

Minä nousen ylös ja teen arkiset velvoitteet, menen töihin, käyn kaupassa, rentoudun sohvalla.. Teen erilaisia asioita elämässäni. Ajan autoa, käyn harrastuksissa, näen ystäviä, vietän aikaa miehen kanssa ja joskus matkustelen. Rakastan myös isääni. Minua ahdistaa ajatus, että joku päivä häntä tai mun miestä ei ole. Olen menettänyt äitini ja tuntuu niin pahalle, että häntä ei enää ole. Tai onhan hän minun ajatuksissa, sydämessä ja muistoissa. Elävänä. Mutta sitten kun minua ei enää ole.. Kuolema tuntuu niin lohduttomalta. Oikeasti, kuolla pois ja kadota itse itsestään? Muihin ihmisiin jää jälki muistosta, valokuvia.. Mutta itselleni minua ei enää ole.

Ahdistaa niin kovin kun luin tuon Matin uutisen. Oikeasti mietin joka päivä näitä, että mitä jos en herää enää huomenna. Olisinko tyytyväinen siihen miten olen elämäni elänyt? Tyytyväinen viimeiseen päivääni? Ai niin, mutta jos todella kuolen niin ei minua enää ole, joten sillä ei enää ole minulle itselleni merkitystä. Läheisilleni ehkä, he varmaan miettisivät viimeisiä hetkiäni tai millainen elämä minulla on ollut. Mutta sitten kun läheiseni kuolevat, kaikki minut tunteneet ovat kuolleet niin olen minäkin kadonnut ihan lopullisesti.

Ajattelettko te muutkin tällaisia? Mietin kannattaisiko hakeutua terapiaan. Kun nämä ajatukset kuolemasta ovat alkaneet pyöriä päässä päivittäin ja asia ahdistaa.

Sama. Ehkä liittyy itsellä osittain ikään, olen pian 30. Nyt iski kriisi ja ahdistus ja kuolemanpelko ihan kunnolla kun Matti Nykänenkuoli. Myös ihmisiä on kuollut, osa ihan liian aikaisin. Mutta Matin kuolema jotenkin konkretisoi sen, että kaikki on väliaikaista ja minäkin olen.

Myös pohdinta omasta lisääntymisestä liittyy tähän, en siis todennäköisesti halua tai edes saa lapsia. Kun viimeinen isovanhempi kuolee, tajuaa, että omat vanhemmat on ne seuraavana. Olen myös huomannut kiinnostuneeni omista juurista ihan eri tavalla.

Olen kesän jälkeen vähän päässyt ahdistuksesta yli laittamalla asioita tärkeysjärjestykseen. Minua auttaa liikunta, jooga, luonnossa liikkuminen ja käsillä tekeminen. Ihan pienet asiat, jotka saa tuntemaan sen hetken, että näin on hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne, jotka kirjoittavat tänne saastaa vainajasta, menkää purkamaan sitä muualle, mieluiten olkaa hiljaa. Kiitos paljon etukäteen.

Hyvä huomio. Aletaan ilmoittamaan asiattomiksi herjaavat viestit vainajasta.

ööh..onko oikeasti tapahtuneet asiat herjaavia?

Pitääkö Matin lasten mennä hautajaisiin?

-Pitää tai Jumala suuttuu.

Miksi alapeukut, Mattihan olisi ollut paras ukki.

Matti ei ollut mitään muuta kuin juoppo naistenhakkaaja.

Mikä legenda?? Pelkkä rappioalkoholisti ja paska esiintyjä.

jne jne

Nämäkö ei mielestäsi ole herjaavia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne, jotka kirjoittavat tänne saastaa vainajasta, menkää purkamaan sitä muualle, mieluiten olkaa hiljaa. Kiitos paljon etukäteen.

Hyvä huomio. Aletaan ilmoittamaan asiattomiksi herjaavat viestit vainajasta.

ööh..onko oikeasti tapahtuneet asiat herjaavia?

Pitääkö Matin lasten mennä hautajaisiin?

-Pitää tai Jumala suuttuu.

Miksi alapeukut, Mattihan olisi ollut paras ukki.

Matti ei ollut mitään muuta kuin juoppo naistenhakkaaja.

Mikä legenda?? Pelkkä rappioalkoholisti ja paska esiintyjä.

jne jne

Nämäkö ei mielestäsi ole herjaavia?

matti rappioalkioholisti..mitä..eihän nyt sentään

Vierailija kirjoitti:

Seuraavaksi Seiska alkaa rääpimään Matin kuolinpesällä. Matti tienasi keikkailullaan yllättävän hyvin viime vuosina, toivottavasti lapsille jää edes jotain siitä, jos isä hän ei onnistunut heille olemaankaan.

Olisi tosi kornia, jos lapset tulevat hautajaisiin tai kärkkyvät perintöä. Kun ei ole halunneet olla missään yhteyksissä niin heidänkin pitäs tajuta mikä on kohtuullista. Itse en ilkeäsi ottaa perintönä mitään vanhemmaltani jos ei olisi ollut yhteydenpitoa.

Ahdistaa niin kovin kun luin tuon Matin uutisen. Oikeasti mietin joka päivä näitä, että mitä jos en herää enää huomenna. Olisinko tyytyväinen siihen miten olen elämäni elänyt? Tyytyväinen viimeiseen päivääni? Ai niin, mutta jos todella kuolen niin ei minua enää ole, joten sillä ei enää ole minulle itselleni merkitystä. Läheisilleni ehkä, he varmaan miettisivät viimeisiä hetkiäni tai millainen elämä minulla on ollut. Mutta sitten kun läheiseni kuolevat, kaikki minut tunteneet ovat kuolleet niin olen minäkin kadonnut ihan lopullisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai Merilä ottaa kaiken irti loppuun saakka Nykäsestä:

Paistattelee jokaisen mahdollisen lehden jutuissa milloin bestmanina milloin parhaana ystävänä kertoen mm. tapahtumista viimeisellä keikalla tai viimeisenä iltana kotona vaikka ei edes ole ollut paikalla.  Oksettavaa!!

Merilä, et ollut ystävä vaan maksettu bestman, kustansitte häät sillä ehdolla että Nykänen ottaa sut bestmaniksi. Ette tehneet yhdessä mitään kaverireissuja, kuten kuvailit, vaan Seiska maksoi Nykäsen matkat ja ylläpidon sillä ehdolla, että sai yksinoikeuden juttuihin ja sinä varmistit viinatilauksillasi, että aiheita juttuihin riitti.

Ei mitään moraalia ei mitään journalistista etiikkaa pelkkää sosiaalipornoa ja huoraamista toisen tolkuttomalla kunnolla. Ja ihan turha ulista, että hyötyihän se Nykänenkin ja saihan se rahaa jne jne. Merilä ei nauti arvostusta keidenkään toimittajien keskuudessa, ei edes juorulehdistössä. Kuolema kuittaa univelat ja karma kaiken muun!

Toivon että Merilä nostaa kunnianloukkauksesta syytteen. Sikamaista tekstiä.

Mites totuus voi olla sikamaista ja kunnianloukkaus kun ei se mielestäsi ole herjaustakaan? Vai vaikuttaako kohde?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne, jotka kirjoittavat tänne saastaa vainajasta, menkää purkamaan sitä muualle, mieluiten olkaa hiljaa. Kiitos paljon etukäteen.

Hyvä huomio. Aletaan ilmoittamaan asiattomiksi herjaavat viestit vainajasta.

ööh..onko oikeasti tapahtuneet asiat herjaavia?

Pitääkö Matin lasten mennä hautajaisiin?

-Pitää tai Jumala suuttuu.

Miksi alapeukut, Mattihan olisi ollut paras ukki.

Matti ei ollut mitään muuta kuin juoppo naistenhakkaaja.

Mikä legenda?? Pelkkä rappioalkoholisti ja paska esiintyjä.

jne jne

Nämäkö ei mielestäsi ole herjaavia?

Ovat vainajaa parjaavia ja herjaavia viestejä. Rauha vainajalle.

Vierailija kirjoitti:

Ahdistaa niin kovin kun luin tuon Matin uutisen. Oikeasti mietin joka päivä näitä, että mitä jos en herää enää huomenna. Olisinko tyytyväinen siihen miten olen elämäni elänyt? Tyytyväinen viimeiseen päivääni? Ai niin, mutta jos todella kuolen niin ei minua enää ole, joten sillä ei enää ole minulle itselleni merkitystä. Läheisilleni ehkä, he varmaan miettisivät viimeisiä hetkiäni tai millainen elämä minulla on ollut. Mutta sitten kun läheiseni kuolevat, kaikki minut tunteneet ovat kuolleet niin olen minäkin kadonnut ihan lopullisesti.

Oliko Matti tyytyväinen elämäänsä?

Mitäs ootte mieltä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne, jotka kirjoittavat tänne saastaa vainajasta, menkää purkamaan sitä muualle, mieluiten olkaa hiljaa. Kiitos paljon etukäteen.

Hyvä huomio. Aletaan ilmoittamaan asiattomiksi herjaavat viestit vainajasta.

ööh..onko oikeasti tapahtuneet asiat herjaavia?

Pitääkö Matin lasten mennä hautajaisiin?

-Pitää tai Jumala suuttuu.

Miksi alapeukut, Mattihan olisi ollut paras ukki.

Matti ei ollut mitään muuta kuin juoppo naistenhakkaaja.

Mikä legenda?? Pelkkä rappioalkoholisti ja paska esiintyjä.

jne jne

Nämäkö ei mielestäsi ole herjaavia?

Ovat vainajaa parjaavia ja herjaavia viestejä. Rauha vainajalle.

olisi sitten miettinyt vähän miten elää eläessään