Olin lähdössä töihin kun vapaana juossut koira ryntäsi luokseni ja omistaja vain hymyili, meinasin sanoa että jos tässä olisi kuule mieheni niin et paljon hymyilisi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kun kaikki tykkää fifeistä ja juuri se minun fifi on maailman ihanin. Koiranomistajien mielestä.

Ja minua taas ihan ärsyttää meidän 9kk kultsupojan kanssa kun ihmiset ei kertakaikkiaan pääse hänen ohi lässyttämättä ja paijailematta. Muuten hän on reipas lenkkikaveri mutta joku kun käy lässyttämään ja paijailemaan niin hänhän lyö itsensä selälleen tyyliin että rapsuta tosta. Lapsetkaan ei osaa yhtään varoa vaan yhtäkkiä kohdalla hyökätään suunilleen kaulaan kiinni. Ja vanhemmat päästää vielä taaperotkin siihen horjumaan vaikka näkee että koira on jo isosisaren käsittelystä villinä. Ehkä se on toi rotu. Vaikea uskoa että ihmiset käyttäytyis samallalialla vaikka vierasta rotikkaa tai sussaria kohtaan.

Voi voi, teiltä jäi nyt monta paikkaa vielä käyttämättä missä olisi voinut käyttää väärin hän pronominia. Koetapa asetella tuo tekstisi niin että saat sen vielä vähintään viiteen väliin väännettyä.

menehän pois siitä valittamasta

Meidän naapurissa on välillä koira irti, tykkää leikkiä lasten kanssa, ei minua ainakaan haittaa että on välillä meidänkin pihalla.

Annoin sille pentuna nakkeja ja lihapullia, eläin kyllä muistaa missä sille on oltu ystävällisiä ja on hyvä käytöksinen ja rauhallinen.

Viime talvena poika meinasi saada pas-kahalvauksen kun pihalle juoksi jostain tanskandoggi ja dalmatialainen.

En tiedä mistä olivat tulleet, juosten pitkin autotietä jatkoivat matkaa.

Vierailija kirjoitti:

Ja jälleen kerran koiranvihaketju. Suurin osa ellei jopa kaikki tälläsistä koiravihaketjuista on provoja. Yritätte saada ihmisiä vihaamaan koiria, sepittämällä tälläsiä tarinoita. Niin ja tietenkin myös vihaamaan koirien omistajia. Koittakaa jo hankkia ELÄMÄ.

Itselläni on parikin ikävää tapausta. Ensimmäisessä, ajaessani pyörällä asuintaloni pihaan, niin vapaana ollut koira iski pohkeeseen kiinni. Lääkäriin puhdistettavaksi ja jäykkäkouristus piikki. Omistajaa ei näkynyt missään, eli kulut meni omaan piikkiin.

Toinen tapaus oli lenkkipolulla, joka kiersi laajan nurmikkoalueen reunaa, niin sieltä, ehkä sadan metrin päästä iso koira lähti haukkuen juoksemaan kohti ja omistaja vaan katseli, eikä tehnyt mitään. Oli ihan selvää, että se koira olisi käynyt kimppuuni, niin raivokkaalta se näytti ja kuulosti. Onneksi ojan reunassa oli paksu oksa, jonka otin ja nostin suorille käsille merkiksi siitä, että jos omistaja antaa koiran hyökätä, niin lyön koiraa päähän niin lujaa, kun lähtee. Tämä vasta herätti omistajan ja hän alkoi käskyttää koiraa palaamaan takaisin ja onneksi se myös palasi hetken emmittyään.