Lue keskustelun säännöt.
Miksi amerikkalaiset hokee kaikille "I love you", jopa puolitutuille, tai muutenkin ihmisille joita eivät takuulla rakasta?
03.02.2019 |
Typerää paskanjauhuuta, tollasta small talkia ja hölynpölyäkö sitten pitäisi suomalaistenkin ihailla ja ottaa siitä oppia? Ei kiitos. Rakastan vain niitä joita rakastan, enkä todellakaan viljele sanaa kuin hollituvassa ympäri kyliä.
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Tein 3 kuukauden työharjoittelun etänä ja kävin toimistolla paikan päällä vain kerran. Siellä oli amerikkalainen mies, joka oli jo alusta asti sellainen lipevä, että olisi voinut luulla hänen tunteneen mut aina. Ihan eka lause häneltä mulle oli oikein innostunut "HI!!! How are you?" ja melkein änkesi iholle kiinni. Kun meillä ei mitään yhteistä syvällistä puheenaihetta ollut, niin pelkkää small talk-pskaa jauhoi säästä, seinien värityksestä ja lempipizzasta.
Hän sitten yhdessä vaiheessa lähti pois toimistolta ennen minua, hän huikkasi meille kaikille "I Love you so much, bye!" Jotenkin niin oksettavaa.
Repesin totaalisesti kun kuvittelin työkavereiden reaktioita, jos tuo olisi tapahtunut suomalaisen miehen toimesta. Pentti-perusjätkä huutamassa ovelta "Rakastan teitä kaikkia niin paljon, heihei!!" :D:D:D:D:D:D:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi täällä ei olla noin pinnallisia lässyttäjiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi meillä kysytään "Mitä kuuluu?" vaikka ei oikeasti tarkoiteta, että toisen pitäisi alkaa avautua kuulumisistaan? Sosiaalisia normeja, ei sen vakavampaa. Pienestä sinäkin mielenrauhasi menetät jos toisen kulttuurin sanonta noin paljon kiehuttaa.
En koskaan kysy "Mitä kuuluu?", jos minua ei oikeasti haluta tietää, mitä toiselle todella kuuluu. Hyvin harva suomalainen minun käsitykseni mukaan niin tekee. Jos ei kiinnosta toisen kuulumiset, niitä ei kysellä. Ei meidän normistoon kuulu mikään tervehtimiseen liittyvä muka-kysely.
Liikumme sitten varmaan eri piireissä. Meillä päin on tapana kysyä tavatessa mitä kuuluu, vaikka ei oikeasti ole aikaa tai edes halua kuulla henkilökohtaisia kuulumisia. Tämä siis niin työympäristön tilanteissa kuin jos tuttuun törmää jossain kaupassa. En oikein edes osaa keksiä, mitä muuta sanoisin siinä tilanteessa, jos huomaan kaupan hyllyllä tutun ihmisen ja hän huomaa minut ja haluamme ilmaista toisillemme, että olemme huomanneet. Pelkkä "moi"? Joo, joskus, jos tullaan tyyliin vastaan toisiamme ja jatketaan saman tien molemmat suuntiimme, mutta jos ollaan siinä vierekkäin tai kassajonossa tai vaikka bussipysäkillä, niin kyllä se vakiofraasi yleensä on "mitä kuuluu". Ja siihen vakiovastaus on, että "ihan hyvää" ja sitten lyhyesti jostain ajankohtaisesta asiasta.
Amerikkalaisen suusta varmaan "I like you" on paljon vakavasti otettavampi asia, kuin "i love you", joka on silkkaa paskaa.
Vierailija kirjoitti:
Tein 3 kuukauden työharjoittelun etänä ja kävin toimistolla paikan päällä vain kerran. Siellä oli amerikkalainen mies, joka oli jo alusta asti sellainen lipevä, että olisi voinut luulla hänen tunteneen mut aina. Ihan eka lause häneltä mulle oli oikein innostunut "HI!!! How are you?" ja melkein änkesi iholle kiinni. Kun meillä ei mitään yhteistä syvällistä puheenaihetta ollut, niin pelkkää small talk-pskaa jauhoi säästä, seinien värityksestä ja lempipizzasta.
Hän sitten yhdessä vaiheessa lähti pois toimistolta ennen minua, hän huikkasi meille kaikille "I Love you so much, bye!" Jotenkin niin oksettavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Amerikassa sanotaan myös yhtä helposti "I'll kill you", jopa äiti voi sanoa lapselleen näin, ja se on vain ärtymyksen ilmaisu. Kuulostaa suomalaisen korvaan aika pahalta, mutta sanan käyttö ei ole kuulemma tabu Amerikassa.
Vierailija kirjoitti:
Amerikassa sanotaan myös yhtä helposti "I'll kill you", jopa äiti voi sanoa lapselleen näin, ja se on vain ärtymyksen ilmaisu. Kuulostaa suomalaisen korvaan aika pahalta, mutta sanan käyttö ei ole kuulemma tabu Amerikassa.
Jos tämä on totta, olen entistä kiitollisempi siitä, etten koskaan tule asumaan Amerikassa. Sanan käytön ei tarvitse olla tabu, mutta jotain rajaa pitää olla siinä, missä yhteydessä tiettyjä sanoja käytetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Typerää paskanjauhuuta, tollasta small talkia ja hölynpölyäkö sitten pitäisi suomalaistenkin ihailla ja ottaa siitä oppia? Ei kiitos. Rakastan vain niitä joita rakastan, enkä todellakaan viljele sanaa kuin hollituvassa ympäri kyliä.
En tieda mista tuollaisen kasityksen olet saanut. Ei taalla puolitutuille ja tuntemattomille sanota "I love you".Olet ilmeisesti katsellut jotain sarjoja mutta et ole kaynyt USAssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi meillä kysytään "Mitä kuuluu?" vaikka ei oikeasti tarkoiteta, että toisen pitäisi alkaa avautua kuulumisistaan? Sosiaalisia normeja, ei sen vakavampaa. Pienestä sinäkin mielenrauhasi menetät jos toisen kulttuurin sanonta noin paljon kiehuttaa.
En koskaan kysy "Mitä kuuluu?", jos minua ei oikeasti haluta tietää, mitä toiselle todella kuuluu. Hyvin harva suomalainen minun käsitykseni mukaan niin tekee. Jos ei kiinnosta toisen kuulumiset, niitä ei kysellä. Ei meidän normistoon kuulu mikään tervehtimiseen liittyvä muka-kysely.
Liikumme sitten varmaan eri piireissä. Meillä päin on tapana kysyä tavatessa mitä kuuluu, vaikka ei oikeasti ole aikaa tai edes halua kuulla henkilökohtaisia kuulumisia. Tämä siis niin työympäristön tilanteissa kuin jos tuttuun törmää jossain kaupassa. En oikein edes osaa keksiä, mitä muuta sanoisin siinä tilanteessa, jos huomaan kaupan hyllyllä tutun ihmisen ja hän huomaa minut ja haluamme ilmaista toisillemme, että olemme huomanneet. Pelkkä "moi"? Joo, joskus, jos tullaan tyyliin vastaan toisiamme ja jatketaan saman tien molemmat suuntiimme, mutta jos ollaan siinä vierekkäin tai kassajonossa tai vaikka bussipysäkillä, niin kyllä se vakiofraasi yleensä on "mitä kuuluu". Ja siihen vakiovastaus on, että "ihan hyvää" ja sitten lyhyesti jostain ajankohtaisesta asiasta.
Aivan, erit ovat näköjään piirit. Ei ole tapana kuljeskella pintaliitopiireissä, joissa ei tarkoiteta mitä sanotaan. Itse vastaavassa tilanteessa sanoisin vain sen moin ja puhuisin sitten vaikka säästä jos on ihan pakko jotain jutella. Kuulumisia en kysyisi, jos en oikeasti haluaisi niistä kuulla. En myöskään vastaisi "Ihan hyvää", jos ei oikeasti kuulu hyvää. En toki kaikesta kaikille avautumaan ala, mutta valehtelemaankaan en rupea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun amerikkalainen mieheni sanoo I love you ainoastaan silloin kuin tarkoittaa sitä eli vain minulle ja lapsille. Myös jenkeissä on introverttejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Amerikassa sanotaan myös yhtä helposti "I'll kill you", jopa äiti voi sanoa lapselleen näin, ja se on vain ärtymyksen ilmaisu. Kuulostaa suomalaisen korvaan aika pahalta, mutta sanan käyttö ei ole kuulemma tabu Amerikassa.
Jos tämä on totta, olen entistä kiitollisempi siitä, etten koskaan tule asumaan Amerikassa. Sanan käytön ei tarvitse olla tabu, mutta jotain rajaa pitää olla siinä, missä yhteydessä tiettyjä sanoja käytetään.
Samaa mieltä. En hyväksy edes haistattelua riidoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus matkoilla mietin, kuinka mukavaa olisi olla amerikkalainen, kun kaikki nähtävyydet, maisemat ja paikalliset ihmiset on awesomea, amazingiä ja wowia. En ole itse varmaan koskaan elämässäni reagoinut noin voimakkaasti mihinkään näkemääni.
Vierailija kirjoitti:
Amerikassa sanotaan myös yhtä helposti "I'll kill you", jopa äiti voi sanoa lapselleen näin, ja se on vain ärtymyksen ilmaisu. Kuulostaa suomalaisen korvaan aika pahalta, mutta sanan käyttö ei ole kuulemma tabu Amerikassa.
Suomessa jos rupeat tappamisesta huutelemaan, löydät itsesi äkkiä syytettynä laittomasta uhkauksesta. Ja hyvä niin. Tuo on sellainen asia, mitä ei pidä missään yhteydessä huudella. Joitain asioita vaan ei pidä sanoa kenellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei jenkeissä, elokuvien ja sarjojen mukaan, tuota viljele kuin naiset ja homot.
Joskus joku poliitikko.
Kyllä niistä jenkeistäkin osa pitää lovea liian suurena ilmauksena noin vain heitettäväksi.
Ja kyllähän suomalaisetkin vastaa yleensä kuulumisia kysyttäessä ”Eipä tässä/Ihan hyvää” ja sitten siirrytään muihin asioihin.
Eli ei täälläkään kaikki ota sitä sellaisena, johon pitäisi alkaa kertomaan oikeasti kuulumisia.
Oikeat kuulumiset kysytään ennemminkin jollain ”No miten on mennyt, kerro elämästäsi?”-tyyppisillä kysymyksillä rauhallisessa tilanteessa läheisiltä ihmisiltä, ei ohimennen missään (kuten nuo ”Jaa moro Janne, mitä kuuluu/mitäs sinä? No ihan hyvää, eipä tässä kummempia, mitäs itse? Juu okei hei nähdään taas, kerropa Minnalle terkkuja juu kiitos hei hei!”-keskustelut käydään, ohimennen).
Vierailija kirjoitti:
Kyllä niistä jenkeistäkin osa pitää lovea liian suurena ilmauksena noin vain heitettäväksi.
Ja kyllähän suomalaisetkin vastaa yleensä kuulumisia kysyttäessä ”Eipä tässä/Ihan hyvää” ja sitten siirrytään muihin asioihin.
Eli ei täälläkään kaikki ota sitä sellaisena, johon pitäisi alkaa kertomaan oikeasti kuulumisia.
Oikeat kuulumiset kysytään ennemminkin jollain ”No miten on mennyt, kerro elämästäsi?”-tyyppisillä kysymyksillä rauhallisessa tilanteessa läheisiltä ihmisiltä, ei ohimennen missään (kuten nuo ”Jaa moro Janne, mitä kuuluu/mitäs sinä? No ihan hyvää, eipä tässä kummempia, mitäs itse? Juu okei hei nähdään taas, kerropa Minnalle terkkuja juu kiitos hei hei!”-keskustelut käydään, ohimennen).
Kuka kysyy kuulumisia lauseella "Kerro elämästäsi" :D:D
https://www.merriam-webster.com/dictionary/kill
Kill-sanalla on useampia merkityksia ja kayttoja. Yritin kirjoittaa saman suomeksi mutta yllapito ei hyvaksynyt. Ehka nyt uskovat sanakirjaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä niistä jenkeistäkin osa pitää lovea liian suurena ilmauksena noin vain heitettäväksi.
Ja kyllähän suomalaisetkin vastaa yleensä kuulumisia kysyttäessä ”Eipä tässä/Ihan hyvää” ja sitten siirrytään muihin asioihin.
Eli ei täälläkään kaikki ota sitä sellaisena, johon pitäisi alkaa kertomaan oikeasti kuulumisia.
Oikeat kuulumiset kysytään ennemminkin jollain ”No miten on mennyt, kerro elämästäsi?”-tyyppisillä kysymyksillä rauhallisessa tilanteessa läheisiltä ihmisiltä, ei ohimennen missään (kuten nuo ”Jaa moro Janne, mitä kuuluu/mitäs sinä? No ihan hyvää, eipä tässä kummempia, mitäs itse? Juu okei hei nähdään taas, kerropa Minnalle terkkuja juu kiitos hei hei!”-keskustelut käydään, ohimennen).Kuka kysyy kuulumisia lauseella "Kerro elämästäsi" :D:D
Minä :D
Yleensä kyllä lisään siihen vielä, että ”Kerro kaikki!” ja nojaudun eteenpäin.
"Killer outfit" ei tarkoita tappajajoukkoa vaan uskomattoman hyvannakoista asua.
Tein 3 kuukauden työharjoittelun etänä ja kävin toimistolla paikan päällä vain kerran. Siellä oli amerikkalainen mies, joka oli jo alusta asti sellainen lipevä, että olisi voinut luulla hänen tunteneen mut aina. Ihan eka lause häneltä mulle oli oikein innostunut "HI!!! How are you?" ja melkein änkesi iholle kiinni. Kun meillä ei mitään yhteistä syvällistä puheenaihetta ollut, niin pelkkää small talk-pskaa jauhoi säästä, seinien värityksestä ja lempipizzasta.
Hän sitten yhdessä vaiheessa lähti pois toimistolta ennen minua, hän huikkasi meille kaikille "I Love you so much, bye!" Jotenkin niin oksettavaa.