Miten kukaan voi haluta asua maaseudulla?

Helsinki on wannabe-kaupunki. Jos haluan välillä nauttia kaupungissa oleskelusta, kulttuurista tai juttelusta erilaisten ihmisten kanssa kahviloissa, hyppään Helsingin yli vähän pitemmälle. Täältä maalta pääsee kätevästi.

Onko tämä taas sellainen väittely, että on olemassa vain Helsingin keskusta ja umpimetsä Kainuun korvessa?

Minua eikä miestä saisi maaseudulle. Asumme Helsingissä Keskuspuiston kyljessä. Kaupunkiin on 6 km. Eli kaikki on käsillä; niin hiihtoladut kuin kulttuurielämä. Tiet aurataan rapunovelle; ei tarvitse itse tehdä mitään. Juna vie puolessa tunnissa lentokentälle. Ei olisi kiva, jos matkustaessa pitäisi aina huomioida lisämatka kotiin.

Olen juntti ja ylpeä junttiudestani.

Olishan kaupungeis ahdasta jos kaikki maalta lähtis liikeelle. Tämmönen väittely on ihan lapsellista ja typerää, yks tykkää yhdestä, tpinen jostain muusta ja kolmas joutuu olosuhteiden pakosta asumaan paikassa jossa ei viihdy.

Vierailija kirjoitti:

Itse asuin lapsena pakosta maaseudulla 18 vuotiaaksi asti ja en kyllä palaisi maaseudulle takasin mistään hinnasta. Maalla nyt on vaan pirun tylsää ja siellä ei ole mitään aktiviteettejä. Mettässä voi kävellä siinäpä se. En kyllä ymmärrä miten kukaan haluaa asua vapaaehtoisesti maalla. Onhan siellä toki asuminen halpaa mutta muuta hyvää en kyllä keksi.

Monta syytä: Luonto, rauha, hiljaisuus, ei vittumaisia ihmisiä lähellä.

Harrastan leipomista, retkeilyä, puutarhanhoitoa.

Noita hyvä tehdä maaseudulla.

Ainut mitä tarvitsen on ruokakauppa, apteekki ja terveyskeskus, sairaala, hammaslääkäri.

Mä olen neljännen polven syntyperäinen helsinkilöinen ja olen haaveillut maalle muuttamisesta viimeiset 35 vuotta. En ole uskaltanut, kun se on niin vierasta, enlä tunne letään, joka asuisi maalla.

Nyt kun tapasin mieheni, joka on kotoisin pikkukaupungista ja asunut okt:ssa, niin ekaa kertaa tuntuu, että ehkä voisi uskaltaa kokeilla. Pääseehän sieltä poiskin, ellei tykkää. Ostin aluksi nyt kesämökin syksyllä ja odotan innolla, että pääsee kokeilemaan siellä oloa. Heti olen huomannut jo, että oikea okt olisi parempi, jossa olisi oikea vessa, en pidä puuceesta.

Maalla kiehtovat kauniit maisemat, puhdas ilma ja pimeys syksyllä ilman katuvaloja ja se, että on piha ja voi tehdä puutarhatöitä.

Vierailija kirjoitti:

Siellä on parasta. Kuka maksaa rumassa slummissa asumisesta ja vielä maltaita?

Ympäristönä asfaltti.

Hieno stereotypia. Minä asun Helsingissä lammen rannalla. Lammen takana on peltoja, joissa kesäisin ammuu lehmät. Pellon takaa alkaa metsä. Hiihtoladut ja lenkkipolut alkavat melkein kotiovelta. Paitsi etten minä hiihdä enkä lenkkeile.

Vierailija kirjoitti:

Eipä siellä maaseudulla ainakaan mitään nuorille ole. Koulut ja työpaikat kun on isoissa kaupungeissa.

Kaikki ihmiset taas ei ole nuoria. Itse 53v. rakastan rauhaa ja turvallisuutta.

Asun maalaiskunnan kerrostalokeskittymässä, mutta kun nappaan sukset kainaloon pääsen silti hiihtämään 200 metrin kävelyn jälkeen. Lenkkipolkuja on joka puolella, naapurit ovat uskomattoman mukavia, lähimetsässä on laavu jossa voi käristää makkaraa... Tämä on paljon onnellisempaa elämää kuin se jota elin edellisessä asunnossani pikkukaupungin betonihelvetissä.

Ehkä siksi, koska maalta saa ison omakotitalon kaupunkikaksion hinnalla, ja hyväkuntoisen rivarikaksion saa uuden Skoda Kodiaqin hinnalla. Varsinkin kun teen töitä etänä eli en tarvitse autoa ja kaupat, kirjasto ja tk ovat vieressä, niin asumiskustannukset laskee satasilla kuussa kun vertaa kaupunkiin. Kaikista tärkeintä on puhdas luonto ja hiljaisuus, inhosin kaupungin keskustassa asumista. 

Vierailija kirjoitti:

Mä olen neljännen polven syntyperäinen helsinkilöinen ja olen haaveillut maalle muuttamisesta viimeiset 35 vuotta. En ole uskaltanut, kun se on niin vierasta, enlä tunne letään, joka asuisi maalla.

Nyt kun tapasin mieheni, joka on kotoisin pikkukaupungista ja asunut okt:ssa, niin ekaa kertaa tuntuu, että ehkä voisi uskaltaa kokeilla. Pääseehän sieltä poiskin, ellei tykkää. Ostin aluksi nyt kesämökin syksyllä ja odotan innolla, että pääsee kokeilemaan siellä oloa. Heti olen huomannut jo, että oikea okt olisi parempi, jossa olisi oikea vessa, en pidä puuceesta.

Maalla kiehtovat kauniit maisemat, puhdas ilma ja pimeys syksyllä ilman katuvaloja ja se, että on piha ja voi tehdä puutarhatöitä.

Minunkin muuttoni Helsingistä maalle tapahtui "helpompi tarttua syöttiin" -taktiikalla, eli hankimme mieheni kanssa maalta kesämökin, joka on ympärivuotisesti asumiskelpoinen (olikin kaupungin papereissa okt:na). On sisävessa ja hyvä suihku, pesukoneelle tilaa jne. Siitä sitten liu'uimme vakiasukkaiksi jossain kohtaa. Voin suositella tätä tapaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siellä on parasta. Kuka maksaa rumassa slummissa asumisesta ja vielä maltaita?

Ympäristönä asfaltti.

Hieno stereotypia. Minä asun Helsingissä lammen rannalla. Lammen takana on peltoja, joissa kesäisin ammuu lehmät. Pellon takaa alkaa metsä. Hiihtoladut ja lenkkipolut alkavat melkein kotiovelta. Paitsi etten minä hiihdä enkä lenkkeile.

Joo mut monella noin ei ole.

Saa olla niinkun tykkää eikä tarvitse välittää muista ihmisistä. Musiikkia voi huudattaa vaikka joka yö, samoin moottoripyörää/kelkkaa/mönkijää omalla pihalla. Voi kävellä alasti ulkona jos huvittaa. Onhan tässä puolensa.

En ole koskaan asunut, mutta nyt kun on kaksi lasta ja ikää 35 ei ajatus enää tunnu pöllömmältä. Täällä Helsingissä alkaa olemaan muutenkin sen verran kirjavaa sakkia, että kai se on ennemmin tai myöhemmin täältä lähdettävä. Miksei vaikka vähän kaummaskin sitten :)

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan asunut, mutta nyt kun on kaksi lasta ja ikää 35 ei ajatus enää tunnu pöllömmältä. Täällä Helsingissä alkaa olemaan muutenkin sen verran kirjavaa sakkia, että kai se on ennemmin tai myöhemmin täältä lähdettävä. Miksei vaikka vähän kaummaskin sitten :)

Tervetuloa. Mitä useampi tekee noin niin tahtoessaan sitä parempi. Hese on saavuttanut jo tuottavuutensa rajat. Jokainen joka pystyy tekemään työtään tai työllistymään muualla nostaa tuottavuuttaan potenssiin potenssi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse asuin lapsena pakosta maaseudulla 18 vuotiaaksi asti ja en kyllä palaisi maaseudulle takasin mistään hinnasta. Maalla nyt on vaan pirun tylsää ja siellä ei ole mitään aktiviteettejä. Mettässä voi kävellä siinäpä se. En kyllä ymmärrä miten kukaan haluaa asua vapaaehtoisesti maalla. Onhan siellä toki asuminen halpaa mutta muuta hyvää en kyllä keksi.

Mä asuin Helsingissä 38-vuotiaaksi. Toki se oli hyvä diili, nyt keski-iässä mietin tänään viimeksi juuri, miten se eroaa elämässäni, että 100-vuotias hirsitaloni sijaitsee maalla, eikä esim. Meilahden villa-alueella (paitsi tietenkin niin, että sinne minulla ei olisi varaa. Haluan kuitenkin asuan kauniin oman pihan ja puutalon lasikuisteineen ja tulisijoineen kanssa)? Ei hirveästi mitenkään. Arkeni kodin ulkopuolella koostuu siitä, että ajan töihin, tulen kotiin, käyn ehkä ruokakaupassa ja siinä se.

Voin tehdä sitä aivan hyvin kuplassani omalla Meilahden villa-alueellani täällä, kuin siten, että kärsisin ihmismääristä, jotka ovat jatkuvasti tiellä, kaupungissa.

Eli minulla ei ole aivan lähi-rajanaapureita (taloja), kauppaan on muutama kilometri ja töihin parisenkymmentä. Tykkään ajaa töihin autolla, vaikka ei julkisissa, varsinkaan metrossa valittamista ollut, mutta silti.

Nuorelle maalla-asumisen tylsyyden ymmärtää, mutta ei keski-ikäisille. Meille tämä on elämänlaatua. Varsinkin, jos ei ole suuria tuloja ja varaa asua oikeasti hyvällä sijainnilla ja tarpeeksi väljästi tai haluamassaan asumismuodossa.

Miksi kaupungilla aina tarkoitetaan Helsinkiä...

Nuorena olisin voinutkin asua maalla, olin erähenkisempi kuin nykyään. Nyt keski-iässä kaipaan kumppania ja haluan tutustua ihmisiin. Pitkät välimatkat ja autolla ajelu kapeilla ja mutkaisilla teillä talviliukkailla ei myöskään kiinnosta.

Maalla on mukava käydä, etenkin syksyllä, rakastan pimeyttä ilman katuvaloja.

Tästä keskustelusta puuttuu yksi oleellinen elementti eli se mitä maalla asuvat tekevät työkseen. Kukaan ei kerro siitä mitään, mutta hiihtoladuista ja lintujen laulusta sitäkin enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on niin paljon aktiviteetteja, että monista pitää kieltäytyä. Vapaa-aika menee suurelta osin hevosten parissa.

Samma här!

Rakastan maaseudulla asumista ja puhun mielelläni sen puolesta. Kunnollista asumiskokemusta mulla on kaikentyyppisistä suomalaisista paikkakunnista (pieni ja iso maaseutupitäjä, pikkukaupunkeja, Hki, Tre, Tku) ja eräästä eurooppalaisesta kaupungista, joka on pääkaupunkiamme isompi. Kaikissa oli omat hyvät puolensa, mutta viihdyn parhaiten nykyisessä asuinpaikassani = pikkukylässä haja-asutusalueella.

Plussia:

+ lapsiin suhtaudutaan tosi kivasti, heitä arvostetaan

+ lapsille on upeat uudenaikaiset tilat pk:ssa ja koulussa ja yksiköt ovat pieniä ja sopuisia

+ kotitalossa on tilaa, pihassa mahdollisuuksia, puutarhanhoito on upea juttu!

+ luonto, metsä, järvi lähellä, lintuja, eläimiä

+ ihanat maisemat, peltoja, nättejä taloja, avaruutta

+ puhdas ilma

+ ei häiritseviä ääniä (tätä arvostaa hitosti, kun on asunut ratikkareittien vieressä!)

+ naapurit on kunnon ihmisiä, samoin muukin kylän väki

+ paljon harrastusmahdollisuuksia sekä aikuisille että lapsille

+ monenlaista kulttuuritarjontaa tässä pikkukylässäkin, lyhyen ajomatkan päässä lisää, tunnin ajomatkan päässä suunnilleen kaikkea mitä kuvitella saattaa

+ luovuus kukoistaa, kun ei tarvitse altistua liialliselle ärsyketulvalle

+ suurten kaupunkien haittapuolia (huumeet, katuväkivalta, puskaraiskaukset, ilmansaasteet, liikenneruuhkat) ei täällä tarvitse miettiä

+ saa loistaa omalla osaamisellaan, kaupungissa täytyy kilpailla paljon enemmän

+ saa olla oma itsensä ja nauttia elämästään!

Suosittelen todella lämpimästi muuttamista maaseudulle.

Älkää uskoko kaupungistamishapatukseen! Se on kupla, joka puhkeaa kuin "hoivabisnes".