Miten kukaan voi haluta asua maaseudulla?

Mikä on kenenkin mielestä maaseutua? Minä asun omasta mielestäni maalla, 8000 asukkaan paikassa, mutta kuitenkin omakotitaloalueella missä kuitenkin suht isot tontit, mutta silti naapureita joka ilmansuunnassa kymmeniä. Koska tämä paikkakunta on niin pieni, pidän tätä ihan maaseutuna (jo palveluidenkin perusteella), vaikka tällainen OKT-alue voisi olla missä vaan isommallakin paikkakunnalla.

Olisi kiva tietää kuinka pienillä paikkakunnilla te muut "maalla-asujat" asutte?

Vierailija kirjoitti:

Tästä keskustelusta puuttuu yksi oleellinen elementti eli se mitä maalla asuvat tekevät työkseen. Kukaan ei kerro siitä mitään, mutta hiihtoladuista ja lintujen laulusta sitäkin enemmän.

Minä olen opettaja. Työpaikkani on omassa kotikunnassani 15 km päässä kotoa. Valtatietä pääosin mennä pöhistelen. Kyllä nämä kotitienoon tietkin aurataan vuorokauden kuluessa myräkästä. Oman pihan kolaamiseen menee puolisen tuntia enkä koe sitä vastenmieliseksi puuhaksi sen enempää kuin ruohonleikkuuta kesäisin. Nautin suunnattomasti kesällä siitä, että voin istuskella terassilla tai pihakeinussa auringon lämmössä juomassa kaikessa rauhassa aamukahvin, linnut laulelevat ympärillä, lapsi keinuu tai mönkii hiekkalaatikolla, kukka- ja kasvimailla sato kasvaa kohisten. Aurinkoa voi ottaa rauhassa ja laittaa muksulle uima-altaan.

Olen joskus asunut myös kaupungin keskustassa kerrostalossa. Aina häiritsi naapureiden äänet tai sai itse olla ku*i sukassa, ettei vain minun askelteni äänet kaiu kenenkään korviin, ei ollut pihaa jossa myllätä, ei autolle talli- tai pistokepaikkaa vaan kadun varteen varkaiden ja vandaalien armoille piti auto jättää jne.

Täällä "maalla" voi pitää koiraakin, kun on aidattu piha ja lemmikki saa juoksennella vapaasti. Tosin tätä ei ehkä ap kutsuisi maaseuduksi, kun tämä nyt on tämmöinen kasariasuma-alue, mutta isot tontit täällä on ja tosiaan tuo 15 km varsinaiseen kaupunkiin ja ns. palveluiden pariin.

Vierailija kirjoitti:

Mikä on kenenkin mielestä maaseutua? Minä asun omasta mielestäni maalla, 8000 asukkaan paikassa, mutta kuitenkin omakotitaloalueella missä kuitenkin suht isot tontit, mutta silti naapureita joka ilmansuunnassa kymmeniä. Koska tämä paikkakunta on niin pieni, pidän tätä ihan maaseutuna (jo palveluidenkin perusteella), vaikka tällainen OKT-alue voisi olla missä vaan isommallakin paikkakunnalla.

Olisi kiva tietää kuinka pienillä paikkakunnilla te muut "maalla-asujat" asutte?

Sellaiset pienet ~2000 asukkaan kunnat joissa puolet on eläkeläisiä ja loput maajusseja. Lehmiä enemmän kuin ihmisiä.

En pystyisi asumaan maaseudulla. Ympäristö: Pidän taloista, etenkin vanhoista, ja tiiviistä kaupunkikeskustoista. Suomessa nyt nekin aika väljästi rakennettuja ja liikaa vanhaa tuhottu, mutta unelma asua olisi jossain keski-euroopan kaupungissa. (aionkin kyllä Suomesta pois) Luontoon pääsee Suomen kaupungeissakin helposti, enkä sitä kaipaisi joka ikiseksi hetkeksi ympärilleni, etenkin kun se on metsäryteikköä. Jos luonto olisi asuinympäristöni, olisi sen oltava peltoa tai rannikko, siten, että on avaraa. Metsistä en pidä jatkuvana asuinympäristönä juuri siksi, että siellä ei näe mihinkään.

Minua miellyttävät tekemisen mahdollisuudet eivät myöskään miellyttäisi maalla. En jaksaisi lenkkeillä ja hiihtääkään päivästä toiseen, koska en kummastakaan pidä.

En muuttaisi maalle mistään hinnasta. Mies on kotoisin Ruovedeltä ja siinä on ihan tarpeeksi kun siellä sukuloidaan. Max 2 pvää korvessa ja sit takaisin Espooseen ;). Tykkään kun täällä on omaa rauhaa mut pääsee helposti leffaan, harrastuksiin ja töihin. Maalla on jotenkin ahdistavaa! En ole koskaan ollut mikään ns.mökki-ihminen enkä voi tajuta miten jotkut jaksaa vanua jossain korvessa päivätolkulla.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan asunut, mutta nyt kun on kaksi lasta ja ikää 35 ei ajatus enää tunnu pöllömmältä. Täällä Helsingissä alkaa olemaan muutenkin sen verran kirjavaa sakkia, että kai se on ennemmin tai myöhemmin täältä lähdettävä. Miksei vaikka vähän kaummaskin sitten :)

Älä ikinä tee sitä lapsilles!

Mökki käy. 

Mut jos maalla ois asuttava niin mieluummin kuolisin.

Vierailija kirjoitti:

Asuttiin ja vietettiin elämästä tasan 40 vuotta helsingin keskustassa miehen kanssa. Molemmat syntynyt ja kasvanut hki. Käytiin Heinolassa kesällä ja tultiin siihen tulokseen, että muutetaan.. Myytiin 90 neliön kämppä isolla rahalla Krunikasta ja ostettiin talo Heinolasta ja rahaa jäi, niin ettei tarvis käydä edes töissä, mutta molemmat käy silti ainakin pari vuotta vielä. Ollaan nyt 42v.

Edut täällä asumisessa.. Avaan oven ja järvi takapihalla ja koskematon lumi. Luonto kaunis ja on hiljaista. Ei ole naapuri kyljessä kiinni vaan on iso tontti ja naapuri noin 50 metrin päässä. EI ole hys hys tyyppejä tullut vastaan yhtään eikä tarvi pelkää iltalenkkiä. Muutetaanko takaisin kaupunkii, ei ikinä muuteta takasin.

Pari kesää sitten pistäydyttiin ohiajaessa Heinolan uimarannalle. Oli hyvin kansainvälinen meininki.

Maalla köyhäkin voi elää leveesti, siinä kai se suurin syy, mutta jos tyytyy vaatimattomaan elämiseen tai on rikas, niin voi elää kaupungissa.

Asun pienessä kunnassa, lähellä palveluita. Muutin n.50.000 asukkaan kaupungista tänne enkä koskaan ole ollut onnellisempi. Täällä on asiat paljon paremmin kuin isoissa kaupungeissa. Ei ole esim. huumeita tai rikollisuutta.

En ymmärrä kun en pysty edes lähiössä asumaan. Onko siinä jotain vikaa jos ei viihdy yksin tyhjyydessä. Silti nautin lomailusta maalla. Eri asia jos olisi iso perhe tai suku mutta ei sekään varmaan pidemmän päälle muuta kun alkaisi ärsyttämään. En vain pysty niin en pysty.

Itse synnyin kaupunkiin ja asuin siellä

35 vuotta ja sitten muutin tänne maaseudulle missä olen 9 vuotta asunut enkä enään koskaan tule asumaan kaupungissa. En edes tykkää käydä yhdessäkään kaupungissa

Joskus vaan on käytävä mutta onneksi ei tarvitse montaa kertaa vuodessa käydä.

Mieheni on maalta ja vierailemme pari kertaa vuodessa hänen isänsä luona, joka asuu siis maatilalla vieläkin. Siellä on oikein kivaa ja rentoa, etenkin kesäisin. Itse en kuitenkaan muuttaisi sinne enkä mihinkään muuallekaan, koska koko elämäni on kotikaupungissani.

Suomalaisilla on paljon mielenterveysongelmia ja siksi moni tykkää juopotella yksinään maaseudulla. Tervejärkisten mielestä tuo on omituista ja tätä ulkomaalaiset aina ihmettelevätkin Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Maalla köyhäkin voi elää leveesti, siinä kai se suurin syy, mutta jos tyytyy vaatimattomaan elämiseen tai on rikas, niin voi elää kaupungissa.

Saman verran ne tavarat ym. maksaa maalla asuville kuin kaupungissa asuville paitsi asunnot.

Ei se eläminen siiinä muutu muiden kuin asunnon ja ympäristön suhteen asuu sitten maalla tai kaupungissa.

Itse asun maalla ja rahaa löytyy mutta en elä siten leveästi että se näkyisi ulospäin. En sen takia etten halua näyttää julkisesti että mulla on rahaa vaan sen takia että esim. auto ei ole mulle niin tärkeä asia että ostaisin esim. 100 000e auton. Mulle riittää että joku auto on mikä vie paikasta toiseen.

Se varakkuus näkyy vain kun astuu ovesta sisään mun kotiin esim. kodin viihde-elektroniikassa jotka on mulle tärkeitä asioita elämässä toisin kuin esim. se auto.

Vuokralla asun rivitalossa ja mulle tärkein asia asunnossa on se että on oma sauna. Voisin ostaa tai rakennuttaa oman talon mutta sekään ei ole mulle yhtään tärkeä asia.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisilla on paljon mielenterveysongelmia ja siksi moni tykkää juopotella yksinään maaseudulla. Tervejärkisten mielestä tuo on omituista ja tätä ulkomaalaiset aina ihmettelevätkin Suomessa.

Niiin yhtälailla jotkut juopottelee yksin kaupungissa ja yhtälailla moni ei juo ollenkaan alkoholia maalla eikä kaupungissa. Asun maalla enkä juo alkoholia koskaan.

Tylsällä ihmisellä on aina tylsää ilman ulkopuolisia virikkeitä.

Tylsien kuuluukin asua kaupungeissa.

Asun paikassa, jossa on noin 1800 asukasta. Olen asunut pienemmässäkin paikassa ja siellä kasvoin lapsesta aikuiseksi. Kokemusta löytyy myös asumisesta kaupungissa kerrostalossa sen aikaa, kun opiskelin lisää. Ei ollut mun juttu. Pelkäsin iltaisin pimeällä kävellä yksin yhtään missään ja toisaalta kesäiltoina sai jatkuvasti kuunnella huutelua terasseilta jne. Jäi todella ällöttävä mielikuva siitä ajasta. Maalla saa olla rauhassa ja tekemistä löytyy aina, kun ympärilleen vaan katsoo.

Maaseutu voiisi olla meko hyvä kasvuympäristölapsellle: saa personallisuus kehittyä rauhassa (urbaameissa ympäristöissä persoonallisuuden kehitys somen varassa ja mitä sisälltöjä kuluttaa), tekniset taidot kehittyy kun pääsee puuverstaaassa työskentelemään ja oppii käyttämään työkaluja.

Vierailija kirjoitti:

Maaseutu voiisi olla meko hyvä kasvuympäristölapsellle: saa personallisuus kehittyä rauhassa (urbaameissa ympäristöissä persoonallisuuden kehitys somen varassa ja mitä sisälltöjä kuluttaa), tekniset taidot kehittyy kun pääsee puuverstaaassa työskentelemään ja oppii käyttämään työkaluja.

Ennenvanhaa siiihen liittyi varmaan enemmän viiinaa ja väkivaltaaa ja usskonnolla uhkailua.