Muita, joiden ysiluokkalaista ei kiinnosta koulu yhtään ja todistuksesta tulossa todella huono?

Anna olla, kyllä sen vanhempana sitten tajuaa mitä on tehnyt ja pystyy vielä opiskeleen lisää jos sitä motivaatiota löytyy.

Luovuttaminen onkin tässä päällimmäisenä mielessä, koska mitään ei ole enää tehtävissä. Mutta pääseekö myöhemminkään opiskelemaan, jos keskiarvo tuon 5? Kai siinäkin joku raja on? 

Ja mitä tuo nyt tekee koulun jälkeen jos (kun) ei mihinkään pääse? Kymppiluokalle turha laittaa, koska ei se sielläkään mitään tee.

ap

Vielä kerkiää nostaa numeroita kevättodistusta varten.

Serkkupoikani meni kymppiluokalle aikoinaan. Oli kesän aikana sen verran kypsynyt, että nosti 5-6 -linjansa kiitettävälle tasolle (on nyk. ammatissaan menestyvä kelpo perheenisä : )

Tuo ikä on niin vaikea joskus. Omasta kokemuksesta tiedän, että aikuisenakin voi opiskella ja motivoituneelle se, mikä murrosiässä oli ylivoimaista, ei ole sitä enää.

Moni myös pitää aikuisopiskelusta sen takia, että saa luokassa ns. työ- ja lukurauhan. Hormonimyrskyilijöitä siellä ei ole, eikä opettajan aika hukkaannu kurinpitoon.

En olisi pohjattoman huolissani, kun vain saatte kaverin pidettyä poissa "huonosta seurasta". Välivuosi työn merkeissä ehkä, ja kotona velvollisuuksia? Oma lapsi sai aikoinaan lukuhalut takaisin ollessaan siivoustyössä ja puhelinmyyjänä.

Kesätyötä etsitte nyt hänelle. Vuoden päästä uusi yritys.

Ei tässä enää juuri ehdi numeroita korottaa, keskustelimme opettajan kanssa asiasta. Ja kun koko syyslukukausi on yritetty kodin ja koulun tiiviillä yhteistyöllä ja suunta on vain alaspäin. 

Ja kun keskustelimme kymppiluokasta, poika ilmoitti ettei aio siellä käydä vaan lintsaa sitten sen. Eli ei kannata tässä vaiheessa.

Ehkä tuo raaka kokemus työelämästä voisi tosiaan herättää lukuhalut. Toivon todella. Jotenkin on niin toivoton olo. 

Toistaiseksi olemme saaneet pidettyä poissa huonosta seurasta. Lähinnä tuo pelaa tietokoneella. Toki on nuuskat ja alkoholit kokeiltu, mutta ei ole tavaksi tullut.

Kai se on uskottava, että nyt ei voi mitään tehdä, ja toivottava, että herää todellisuuteen itse joskus.

ap

Myöhemminkin pääsee opiskelemaan, eikä niitä peruskoulun papereita muutenkaan tuijoteta.

Kymppiluokka kannattaa valita, opiskelu on helpompaa kuin yläasteella, sillä vuodessa käydään tiivistetysti kaikki jo opittu läpi. Motivaatio ei löydy luovuttamalla, niin kauan kuin lapsi on alaikäinen häneltä vaaditaan koulun käyntiä.

Vierailija kirjoitti:

Myöhemminkin pääsee opiskelemaan, eikä niitä peruskoulun papereita muutenkaan tuijoteta.

Tuota... mitään muuta ei kyllä tuijotetakaan kuin peruskoulun papereita, jos meinaa opiskelemaan päästä.

On vain niin epätoivoinen ja epäonnistunut olo vanhempana. Tuntuu, että kaikkien muiden nuoret menestyvät ja haluavat opiskella. Ja meillä tämä on kuin myrkynjuontia. 

Ja en ole vielä luovuttanut, koko tämän ajan poika tuossa vieressä yrittää lukea kokeeseen, pakotan tekemään niitä tehtäviä. Mutta se ei osaa, ainoastaan kopioimalla. Mikään ei tartu päähän.

ap

Mulla 14-vuotias jolle iski masennus, koulu ei huvittanut, yöt pelaili ja roikkui netissä. Läksyjä ei tehnyt todellakaan, kokeisiin ei lukenut, jonkin verran lintsasi. Otin kylmästi jossain vaiheessa nettipiuhan pois (tietokoneessa ei toimivaa verkkokorttia) illalla ns. nukkumaanmenoaikaan ja sanoin, että aamulla saa takaisin. Nukuttuaan on kyllä taas ollut ihan eri ihminen. Pikkuhiljaa melatoniinin avulla on saanut unirytmiä korjattua, vaikka ei vieläkään ole täydellinen. Koulu alkaa taas sujua ja jopa positiivisia tuntimerkintöjä tulee.

Sanoisin että ysiluokkalaista ei voi enää juurikaan pakottaa, ellei sitten tunne lastaan tarpeeksi hyvin (voiko ottaa esim netin pois vai paheneeko kapina? Voitko maksaa rahaa paranevista numeroista?).

Vierailija kirjoitti:

On vain niin epätoivoinen ja epäonnistunut olo vanhempana. Tuntuu, että kaikkien muiden nuoret menestyvät ja haluavat opiskella. Ja meillä tämä on kuin myrkynjuontia. 

Ja en ole vielä luovuttanut, koko tämän ajan poika tuossa vieressä yrittää lukea kokeeseen, pakotan tekemään niitä tehtäviä. Mutta se ei osaa, ainoastaan kopioimalla. Mikään ei tartu päähän.

ap

Älä nyt turhaan ruoski itseäsi. Joillakin on tuo koulunkäynti vain pakkopullaa,  joko siksi ettei ole lukupäätä tai sitten murrosiän myrskyjen takia. Omista lapsista kaksi kävi lukion ja jatkoi siitä eteenpäin ammattikorkeakouluun, kaksi pääsi hädintuskin peruskoulusta läpi ja ihan samalla tavalla on kaikki neljä kasvatettu.

Aikuisuus alkaa olemaan ihan oven takana ja jossain vaiheessa ne lapsetkin sitten heräävät siihen, että aina ei voi asua vanhempien luona ja töitä ei tahdo saada ilman opiskelua.

Meillä ei ollut tilanne noin paha, vaikka tuli yhdestä aineesta nelosvaroitus. Lopulta keskiarvo oli jotain 7,3, jolla meidän kaupungissa ei saa lukiopaikkaa.

Mutta poika löysi paikkansa eli opiskelee nyt koodaamista ja on erittäin tyytyväinen. Kun opinnot viimein kiinnostavat, on saanut lähes joka aineessa kiitettävän. Lisäksi on asettanut tavoitteeksi suorittaa vielä AMK-tutkinnon tai Hive-korkeakoulun. On erittäin hyvällä motivaatiolla hoitanut kesätyöt It-alalla.

Jos hän nyt olisi lukiossa, niin uskon, että piina olisi jatkunut...

Tutkikaa ihmeessä oman ja lähikaupunkien sisäänpääsyrajoja. Joissain kaupungeissa on ylitarjontaa paikoissa, jolloin aika heikoillakin pisteillä voi päästä sisään.

Nyt miettimään siis mielekästä alaa ja laskemaan opon avustuksella pisteitä. Vielä ehtii korottamaan myös numeroita. Hullua sanoa, ettei olisi mahdollista.

Lisään vielä, että kodin tuki ja vanhempien motivaatio ei aina vaan riitä. Nuoren pitää löytää oma tavoite ja motivaatio.

Joskus se voi olla keinotekoinen eli palkinto...esim. mopokortti, rahaa, lomamatka, kielikurssi tms.