Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uupumuksen ja burn outin ero?
02.02.2019 |
Mietin, kumpi minua vaivaa ja voinko tehdä sille itsekseni jotain, jotta parantuisin. Masentunut en ole, koska minulla ei ole itsetuhoisia ajatuksia ja haluan elää. Olen vain loputtoman väsynyt, haluaisin vain olla. Kaikki vituttaa ja ottaa päähän, en jaksa mitään ylimääräistä, teen vain pakolliset asiat ja niitäkin tuntuu olevan ihan liikaa, kun olen totaaliyksinhuoltaja kahdelle kouluikäiselle lapselle.
Töissä on pakko tsempata ja esittää hymyilevää. Työ itsessään on ihan ok, mutta se vie kaikki mehut, enkä työpäivän jälkeen jaksaisi tehtä muuta kuin maata kaikki illat. Pakko on kuitenkin tehdä kotitöitä ja kuskata lapsia harrastuksiin. Lapsille huudan, varsinkin nuoremmalle, joka jänkkää kaikesta vastaan ja koettelee hermojani tosissaan. Tukiverkkoja on ja auttavat välillä, mutta minä tarvitsisin vuoden tauon kaikista velvollisuuksistani, jotta saisin voimani palautumaan. Töistä en voi olla pois, koska työsuhteeni on määräaikainen ja tarvitsen rahaa lasteni ja itseni elättämiseen, joten sairausloma ei ole vaihtoehto.
Onko ainoa toivoni odottaa sitä aikaa, kun lapset itsenäistyvät, jolloin saan möllöttää kaikessa rauhassa kotona kaikki illat?
Kommentit (14)
Onko joku parantunut uupumuksesta omin konstein? ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä alotin toiminimellä työskentelemisen joitain kuukausia sitten. Alku lähti tosi hyvin ja otin liikaa töitä, koska pelkäsin, että jos en ota, ne loppuvat. No, otin niitä sitten niin paljon, että jossain vaiheessa vain lamaannuin. En halunnut nousta ylös ja koko ajan ahdisti. Ahdisti siis niin paljon, että olin varma, että joko kuolen, oksennan tai saan aivoinfarktin. Mokasin siinä sitten aivan huolella yhden projektin, koska en jaksanut tehdä niitä 10-15h päiviä, nukkua huonosti ja olla ahdistunut. Minut otettiin pois projektista, ja huojennuin aivan mielettömästi, vaikka hieman hävettikin.
En edelleenkään kyllä jaksa harrastuksia tai muutakaan, koska tämä työ vie kaiken kapasiteetin. En tiedä haluanko oikeasti tehdä tätä työtä, koska silloin kun töitä on, niitä on niin paljon, ettei siihen yksi ihminen kykene, ja silloin kun niitä ei ole saa rukoilla korkeampia voimia, että voisiko jostain nyt jotain almuja saada.
En tiedä olenko parantunut. Oloni on parempi, mutta ahdistunut olen edelleen. Välillä oikeasti mietin, että olisi helpompaa vain kuolla. Eipä tarvisi sitten tehdä näitä töitä.
Koen, ettei tämä edes ole varsinaisesti pelkkää työuupumusta, vaan ihan koko elämän rasittavuudesta johtuvaa uupumusta. ap
Hui, tunnistan itseni jokaisesta näistä 12 kohdasta:
https://www.menaiset.fi/artikkeli/ajankohtaista/varoittaako_kehosi_uupu…
Eikö lapsiperhearkea elävillä naisilla oikeasti ole tällaista?
ap
Minulla on myös jaksamisen kanssa ongelmia. Tuntuu, että työ+perhe yhdistelmä on liikaa. Tiedän, että en jaksa enää kauaa sinnitellä. Kroppa varoittaa koko ajan, esim toistuvilla infektioilla ja huimauksella
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä linkki. Mulla on myös tuota, että olen huonotuulinen, ärtynyt, kireä enkä jaksa ketään enkä mitään. Edes miestäni (seksi vähentynyt). Nukun aika hyvin mutta aamut on vaikeita ja töihin lähtö ei kiinnostaisi.
Ihan älytön määrä lisäravinteita niin sain itseni takaisin normaaliin. Stressi (elämäntilanteesi) vie sinusta antioksidanttivarastot tyhjiin ja b-vitamiineja kuluu. Lisäksi aivot tarvitsevat rasvoja ja antioksidantteja. Unohtamatta sitä kuuluisaa rautaa, tuo voi johtua aika pitkälti siitä. Myös jodinpuute väsyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se mitä voit melko helposti tehdä on tankata lisäravinteita ja tarkistaa ruokavalion sekä syödä riittävästi(!) ja jättää alkoholi/herkut 1-2x viikossa. Rauhoittaa uniaika ja iltatoimien aika riittävän pitkäksi eli 9-11 h, niin että saat nukuttua 7-8 h tai enemmän. Liikkua arkiliikuntaa ja jotain kotijumppaa. Kova treenaaminen saattaa vain väsyttää enemmän. Olen ajanut itseni piippuun liian monta kertaa ja yritän nyt elämäntapamuutosta. Noin 10 kg laihtunut viidessä kuukaudessa ja energia lisääntynyt.
Sokeri pois, kofeiini pois, alkoholista ja nikotiinista puhumattakaan. Ne antavat hetken helpotuksen, mutta pahentavat kokonaiskuvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Väsymys on sitä, että kun lepää yhden viikonlopun kunnolla, niin on taas pirteä.
Uupumus tarkoittaa sitä että kun lepää pidemmän loman (kuukauden), niin on taas pirteä.
Burn out tarkoittaa sitä, että tulee levätä useampi kuukausi, jopa useampi vuosi, että on taas pirteä. Eikä täydellisestä burn outista koskaan selviä täysin..
Olen kokenut täydellisen burn outin, joten tiedän mistä puhun. Kannattaa pysähtyä siinä vaiheessa kun väsymys on vielä uupumuksen tasolla. Burn outista selviämiseen tarvin pitkän sairasloman ja lääkityksen jonka avulla aloin nukkua 10-11 h yöunia. Nukuin yli vuoden noin pitkiä yöunia ennen kuin burn out alkoi helpottaa ja aloin pärjäämään 8-9 h unilla. Lisäksi toki kofeiini pois, alkoholi pois, stressi pois, liikuntaa, terveellinen ruokavalio ja kaikki nämä perusjutut.
Vierailija kirjoitti:
Hui, tunnistan itseni jokaisesta näistä 12 kohdasta:
https://www.menaiset.fi/artikkeli/ajankohtaista/varoittaako_kehosi_uupu…
Eikö lapsiperhearkea elävillä naisilla oikeasti ole tällaista?
ap
Ei todellakaan kaikilla. Olet eri puusta veistetty, kun me selviytyjät.
Alue: Aihe vapaa
Onko jollakin kokemusta vastaavasta? ap