Lue keskustelun säännöt.
Voiko olla platonisesti rakastunut?
01.02.2019 |
Koen rakastavani yhtä ihmistä, mutta siihen ei liity mitään seksuaalista jännitettä. Ennemmin ihailen hänen älyään, esiintymiskykyään jne... Hänen seuraansa tulee ikävä!
Kaverillista rakastumista vai?
Kommentit (7)
Vierailija kirjoitti:
Vaii meneekö tuo sinuulla toisiinpäin, etttä kaiikki ne ennakkkoluulot ajaa sinuaa sillle raiteelllle että pllu on se jutttu.
Kokemuukseet ja seen detaljeet tuleee sieltää aiina läpiii ja sitten tuleee mieli vetäääytyä takavasemmmallle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, sehän on tosi hienoa. Varmaan aika harvinaista.
Minä ymmärrän tuon pelkäksi ihailemiseksi. Platoninen rakkaus on rakkautta ilman seksuaalista aspektia. Itse olen kokenut syvän henkisen rakkaussuhteen juurikin näin.
Vierailija kirjoitti:
Ap, sehän on tosi hienoa. Varmaan aika harvinaista.
Tai sitten siitä ei vain puhuta, yhteiskuntamme kun on niin seksisävytteinen.
Voi olla. En jaksa enää edes miettiä tässä iässä muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä ymmärrän tuon pelkäksi ihailemiseksi. Platoninen rakkaus on rakkautta ilman seksuaalista aspektia. Itse olen kokenut syvän henkisen rakkaussuhteen juurikin näin.
Sanoisin että tämä on ihailua ja arvostusta, jota on kestänyt jo pidempään. Olen tehnyt syvempää tuttavuutta tähän henkilöön ja välittäminen vain syventynyt. Mietin usein kuinka hän voi. Ap
Vaii meneekö tuo sinuulla toisiinpäin, etttä kaiikki ne ennakkkoluulot ajaa sinuaa sillle raiteelllle että pllu on se jutttu.