Lue keskustelun säännöt.
Perhefirmassa työskentely on järkyttävää verrattuna isoon firmaan
väsynyt
01.02.2019 |
Olen nyt vuoden työskennellyt firmassa, jossa pomonani on vanhempi nainen. Lisäksi firmaan kuuluu toimitusjohtajana hääräävä naisen mies, sekä epävirallisina osakkaina heidän aikuiset lapsensa jotka eivät firmassa työskentele. Olen siis ainoa ulkopuolinen, mutta samalla myös ainoa työntekijä rouva yrittäjän lisäksi.
Palkkani on aivan p*ska, ja mitään bonuksia, työsuhde-etuja tai palkankorotusta on turha haaveilla koska firmalla menee suhteellisen huonosti. Päivästä toiseen kuuntelen syyttelyä siitä miten minulle palkan maksaminen vie niin paljon rahaa että omistajille ei jää mitään. Pienessä pajassa on kaikki rempallaan samasta syystä, ei ole rahaa eikä oikein motivaatiotakaan korjata mitään. Olen yrittänyt monta kertaa sanoa että mainostetaan firmaa ja tehdään sille ns. kasvojen kohotus mutta ei. Ilmankin on ennen pärjätty, näin on aina tehty ja tullaan tekemään, piste.
Ainoana työntekijänä olen myös normaalin työnkuvani lisäksi perhesuhteiden terapeutti, vanhemman sukupolven omalääkäri, avioliittoneuvoja, taloushallinto, siivooja, remonttireiska ja p*skaämpäri johon voi kaataa kaikki murheet ja kiukut. Aina vängätään viimeistään tunti ennen työvuoroni loppua että miksi en voisi olla pidempään ettei kaikki työt jää heille, mutta siitä ei haluttaisi maksaa mitään. En edes aloita siitä mitä mieltä ovat siitä että minulle kertyy lomia ja ne on _valitettavasti_ pakko pitää.
Iltaisin ja öisin mietin pääni puhki miten saada lisää asiakkaita meille, keksin kampanjoita, etsin halpoja uusia hankintoja esim. teippiä jota ei raaskittu ostaa joten ostin itse ja mietin miten kestän taas huomisen.
Lähteminen olisi toki vaihtoehto, mutta välillä kun saadaankin iso tilaus niin työ tuntuu hetken taas mukavalta, vähän niin kuin viikonloppu, jonka jälkeen sitten taas arki koittaa.
Olen niin pettynyt pikkupuljuihin työnantajana, että kun tästä lähden niin EI ENÄÄ IKINÄ, ei koskaan eikä milloinkaan.
Kommentit (19)
Ei todella tule olemaan, niin typerä en olisi että lähtisin Suomessa yrittelemään yhtään mitään. Seison tällä puolen vankasti ja poistun kun tästä ei saa enää mitään irti ja vakavarainen yhtiö tupsahtaa eteeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä tuomitse jokaista pienyritystä pelkästään tuon kokemuksen pohjalta. Olen itse perheyrityksessä töissä ja meillä taas homma sujuu ihan loistavasti. Mätiä paikkoja mahtuu kaikkiin kokoluokkiin.
Nykyinen paikkasi on miltä ilmeisimmin ikävä ja suosittelen kyllä katsomaan muuta. Ihan jo oman jaksamisen takia.
Siedät kyllä aivan liikaa p**kaa. Kun lähdet pois tuolta ja pääset isompaan firmaan niin ihmettelet miksi jaksoit tuota kidutusta noin pitkään. Pienten firmojen omistajilla on usein se harha, että firman olemassaolo on itsestäänselvyys ja ongelmat johtuu työntekijöistä, verottajasta, asiakkaista jne. Kun totuus on, että kun on mennyt tarpeeksi kauan huonosti niin pitää vaan katsoa peiliin, laittaa pillit pussiin ja myöntää häviö.
Juuri sain vuoden ensimmäisen palkan ja sadan euron palkankorotuksen. Olen ainoa työntekijä. Etuja ei ole juurikaan, mutta ei niiden arvo ole kovin kummoinen. Joskus syödään firman piikkiin ja saan kaikki pomon lahjaviinit ja- konjakit, kun itse on absolutisti (uskovainen). Saan koko ajan lisää vastuuta ja palkka nousee samassa suhteessa. Jollekin toiselle se olisi huono juttu, että töissä pitää tehdä töitä eikä pääse muiden siivellä, kuten isoissa olen nähnyt joidekin tekevän. Mulle se sopii, että töissä on töitä.
Oma kokemukseni on se että jos työnantaja/yrittäjä on pariskunta niin heillä on jatkuva riita siitä kumpi sanoo viimeisen sanan. Vaikka kysyisit vain että voiko mennä lakisääteiselle ruokatauolle, niin satavarmasti saat kaksi erilaista mielipidettä. Miten siinä sitten toimit? Kumman yli kävelet, kumpaa tottelet? Näissä yrityksissä kyllä vaihtuú tosi tiheään se ulkopuolinen työntekijä enkä yhtään ihmettele. Yleensä ei myöskään minkään valtakunnan esimiestaitoja näillä ole, koska ei ole koskaan ennenkään tarvinnut sitä eikä tätä. Siinäpä muutamia syitä pysyä kaukana ko. yrityksistä. Minäkin yritin aikoinaan ehdottaa jos jonkilaisia kampanjoita ja tempauksia että saataisiin asiakkaita lisää. Isännän kanssa kun oli sovittu jotain niin emäntäpä riemastuu että hän ei suostu (koska ei ollut hänen ideansa). Luovutin ja lähdin, pääsin onneksi toiseen työpaikkaan. Ei sekään herkkua ollut mutta iso talo ja sen edut kuitenkin. Myöhemmin kävin heillä asiakkaana ja uusi ulkopuolinen työntekijä oli alle 20v ja hänelle ei oltu opetettu edes maksupäätteen ja kassan käyttöä. Kaupanalan työpaikka siis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on kysymys johon ei varmasti ole yhtä oikeaa vastausta. Jos olet oikein isossa yrityksessä, niin kukaan ei välttämättä pidä sinua minkään arvoisena, koska hukut sinne luutuneihin käytäntöihin ja toiminta-tapoihin, joita ei haluta muuttaa kun hei me ollaan ennenkin menestytty näin. Kunnes sitten joku neropatti pääsee merkittävään asemaan (on oikein käytetty oikein ylikansallisen konsulttiyhtiötä toteuttamaan tämä merkittävä rekrytoinnin tukena ja saatiin hänet nyt tänne). Ja katso miten hän saa heti firman työntekijät tuntemaan asemansa merkittäväksi keksimällä, että kannattaa myydä tai muutoin vain tehostaa toimintaa, nii että antaa huomattavalle osalle porukkaa potkut, niin markkinat ja sijoittajajat voivat nähdä, että toiminaa ollaan tehostetaan ja kiihdytetään nykyaikaiseksi toimintaympäristöksi, jossa ihmisarvo on keskimäärin nolla.
Vierailija kirjoitti:
Juuri sain vuoden ensimmäisen palkan ja sadan euron palkankorotuksen. Olen ainoa työntekijä. Etuja ei ole juurikaan, mutta ei niiden arvo ole kovin kummoinen. Joskus syödään firman piikkiin ja saan kaikki pomon lahjaviinit ja- konjakit, kun itse on absolutisti (uskovainen). Saan koko ajan lisää vastuuta ja palkka nousee samassa suhteessa. Jollekin toiselle se olisi huono juttu, että töissä pitää tehdä töitä eikä pääse muiden siivellä, kuten isoissa olen nähnyt joidekin tekevän. Mulle se sopii, että töissä on töitä.
Minäkin sain paljon vastuuta, enemmänkin olisin saanut mutta en suostunut ottamaan koska palkkaan sillä ei ollut mitään vaikutusta. Sen sijaan palkkasivat kiireapulaisen samalla palkalla minkä minäkin sain ja minun piti hänet perehdyttää ja vastata muutenkin yrityksen pyörittämisestä ja asiakaspalvelusta. Kiireapulainen ei sitten halunnut tehdä kuin yhtä työtehtävää ja valitti koko ajan palkan pienuutta, kuinka joku voi tulla ihan pystymetsästä ja saa saman palkan kuin hänkin. No minulle niin tehtiin mutta enpä siitä valittanut. Lähdin pois, toiseen työpaikkaan. Tästä kiireapulaisesta tuli sitten vastaava minun tilalleni ja vuoden päästä koko yritys lopetti, koska tämä ei halunnut tehdä juuri mitään työtehtäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet perheyrittäjät ovat niin ylpeitä siitä omasta yrittäjyydestään, että se tekee heidät sokeaksi oman osaamisensa heikkouksille. Ei osata, haluta tai uskalleta luottaa muihin, vaan kuvitellaan, että tekemällä itse saa parhaan lopputuloksen.
En ole vielä kuullut kenenkään tuttavani olleen tyyytyväinen pikkufirmassa työskentelyyn. Siinä olet koko ajan omqistahan nenän alla ja hän vaatii sut tuottamaan enemmän ja enemmän.
Yeittäjäluonne ei ole mukava. Jotta pärjää yrittäjänä, täytyy olla röyhkeä ja itsekäs. Epämiellyttävä tyyppi siis. (pois lukien jotkut itsensä työllistäjät palveluammatissa, kuten yksin työskentelevä ompelija, joka saattaa olla myös mukava)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole vielä kuullut kenenkään tuttavani olleen tyyytyväinen pikkufirmassa työskentelyyn. Siinä olet koko ajan omqistahan nenän alla ja hän vaatii sut tuottamaan enemmän ja enemmän.
Yeittäjäluonne ei ole mukava. Jotta pärjää yrittäjänä, täytyy olla röyhkeä ja itsekäs. Epämiellyttävä tyyppi siis. (pois lukien jotkut itsensä työllistäjät palveluammatissa, kuten yksin työskentelevä ompelija, joka saattaa olla myös mukava)
Toisaalta isommissa firmoissa saatetaan vaatia ja odottaa tuloksia työntekijöitä vastaavsti, mutta paljon epämääräisemmin sanakääntein. Esimerkiksi esittällä, että kuinka esimerkiksi kilpailukykymme vaatii yritykseltämme., Globaalit toimijat vaativat., Sijoittajien odotukset sitä tai tuota.m Monikansallinen markkina-asema edellyttää... EU:n suositus /esitys.../ odotus..../ vaatimus..../ toteuttama..../vahvistama.. Suurten ikäluokkien... X- sukupolven., Y-sukupolven., Z -sukupolven... Ikäluokkien pienentyessä... Miten Suomi ei ole enää lintukoto, jossa..., tulevan hallituskauden aikana... EK:n kannanoton mukaan meidän tulee taloudellista toimintaa harjoittavana tekijänä..., Kauko Aasian tilanne odottaa meidän... Ilamston muutoksen vuoksi.... Nyt energian hinnan ollessa... Kouluetutun tyävoiman... Palkkojen ollessa.... Kilpailukyky sopimus vaatii/ edellyttää/ laskelman mukaa...
Isot firmat saavat Kokoomus-Keskustan tukijaisia, eivätkä toimi markkinatalouden ehdoin. Siellä voikin antaa löysää "hyvälle tyypille". Toista se on pienessä yrityksessä, jossa vedetään äärimmilleen ja pahimmassa tapauksessa loppuu duunit kaikilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut töissä isoissa firmoissa sekä pienissä firmoissa ja jälkimmäisiin en mene enää ikinä. Jostain syystä näissä on omistajana/pomona aina jonkinsortin psykopaatti-tuuliviiri jonka alaisuudessa työskentely on käytännössä mahdotonta.
Liekö sitten niin, että nämä ei-kenenkään-kanssa-toimeentulevat ihmiset joutuvat pakosti perustamaan sen oman firman, koska kukaan ei halua moista ongelmayksilöä työntekijäksi ja myrkyttämään työilmapiiriä.
Samoja kokemuksia. Lähdin ja mietin että olisi pitänyt lähteä kauan sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mä tiiän joitain yrittäjiä.
tiiän esim. semmosia, joiden työn jälki on suht huono. ihan oikeesti. siis keskivertoo huonompi ku mitä sillä alalla yleisesti. sit ne puhuu pahaa tyyliin kaikista (asiakkaista), paitsi ehkä joistain rikkaista potentiaalisista asiakkaista.
ja sit ne syyttää vaan suomalaista yhteiskuntaa, verotusta, asiakkaita. eiks ne ymmärrä, että niiden työnjälki on paskaa, muualta saa parempaa. :DDD?!?!?!!? oikeesti. mut sit menee konkurssiin, eikä palaa alalle. koska mitään intohimoo koko alalle ei edes ollut. se oli vaan joku kulissi, jolla luuli tyyliin rikastuvansa tekemättä oikeesti hyvää työtä-
Perheyrityksessä missä itse olen töissä on puoli sukua suojatyöpaikoissa omaamatta minkäänlaista ammattitaitoa tai ylipäätään kiinnostusta työntekoa kohtaan. Näitä ei kyllä palkattaisi mihinkään muualle. Vähän sellainen tilanne pohjalla, että pakko kai perustaa oma firma, kun ei kukaan muukaan palkkaisi. Ihan peruskäytöstavat esimiestaidoista puhumattakaan kateissa.
Ehkä siksi ammattitaidossa tökkii niin pahasti, kun eivät ole ikinä nähneet mitään muuta kuin oman firmansa toiminnan. Muut, jotka tulevat "ulkoa" ja ovat nähneet muutakin huomaavat miten amatöörimäistä touhu on.
Moneskohan kerta kun valitat tästä? Lähde menemään niin helpottaa, ei tarvitse tänne tulla avautumaan kuukauden välein.
Vierailija kirjoitti:
Perheyrityksessä missä itse olen töissä on puoli sukua suojatyöpaikoissa omaamatta minkäänlaista ammattitaitoa tai ylipäätään kiinnostusta työntekoa kohtaan. Näitä ei kyllä palkattaisi mihinkään muualle. Vähän sellainen tilanne pohjalla, että pakko kai perustaa oma firma, kun ei kukaan muukaan palkkaisi. Ihan peruskäytöstavat esimiestaidoista puhumattakaan kateissa.
Ehkä siksi ammattitaidossa tökkii niin pahasti, kun eivät ole ikinä nähneet mitään muuta kuin oman firmansa toiminnan. Muut, jotka tulevat "ulkoa" ja ovat nähneet muutakin huomaavat miten amatöörimäistä touhu on.
Miksi oot siella? Monelle varmaan kelpais sun duuni!
Samoja kokemuksia paitsi kuviossa mukana mustasukkainen vaimo, joka epäilee kaiken aikaa minun vievän hänen miehensä, vaikka en ole mikään flirttityyppi ja inhosin hänen miestä, koska jätti asiat aina puolitiehen ja mä olen tietysti se, joka joutui vastaanottamaan haukut yksin toimistossa. En muutenkaan voisi ikinä iskeä varattuun. Oma moraali ei anna periksi.
Ilmaiseksi piti tietysti tehdä kaikki ylityöt ja niitä tuli viikkotasolla 20-30h. Vuoden jaksoin, kunnes oli pakko lähteä pois, kun oma mielenterveys ei enää kestänyt. Jouduin myös terapeutiksi hänen vanhemmilleen, vaikka oli jo tarpeeksi rankkaa kuunnella asiakkaiden valitusta päivästä toiseen ja kestää hänen poikansa sähläilyä. Edellinen työntekijä paloi loppuun. Munkin tilalle palkattiin sitten ammattikoulun käynyt alle 20-v., jotta on sitten helppo kyykyttää... Toivottavasti hän saa jostain muualta paremman työpaikan.
Joku päivä sinullakin voi olla firma, sitten muistat että et nuukaile, niinpä.