Milloin kertoa omalle lapselle että suvussa on paljon alkoholismia?

Meilläkin alkoholismia suvussa kummankin vanhemman puolelta. Itse olemme raittiita; ei ihan absolutisteja mutta hyvin vähäisesti käytämme koska lapsena on nähty alkoholin nurjat puolet. Omille lapsillemme olemme kertoneet asiasta pikku hiljaa siinä suunnilleen kouluiän lähestyessä, ikätasoon sopivasti ja vähän kerrallaan asiaa valottaen. On lähinnä juteltu asiasta jos lapsi itse on ottanut asian puheeksi ja on vaikka ihmetellyt kadulla näkemiään juoppoja tai huumeidenkäyttäjiä, ei siis erikseen olla asiasta mitenkään luennoitu.

Aika outoa olisi, jos tämä aihe jätettäisiin täysin pimentoon teini-ikään tai aikuisikään asti ja sitten yhtäkkiä kaikki suvun historia paljastuisi yhdellä kertaa. Eikö siitä tulisi liiankin iso pommi lapselle? Olemme myös selittäneet omaa valintaamme eli sitä miksi käytämme alkoholia joissain tilanteissa mutta vain kohtuudella. Lapset ovat hyvin ymmärtäneet miksi näin teemme, koska tietävät millainen lapsuus meillä on alkoholin varjossa ollut. Niin ja lopuksi: asiasta kertominen ei ole muuttanut lasten suhdetta omiin isovanhempiinsa, jos joku sitä epäilee. Läheiset ja lämpimät välit on.

Omalla lapsella on rasite sekä isän että äidin puolelta. Kerroin asiasta kun lapsi oli noin 10v, kumminkaan maalaamatta piruja seinille. Tullaan puhumaan asiasta syvemmin kun tulee ajankohtaiseksi ikänsä puolesta.

Olisin itsekkin kaivannut tietoa asiasta jo teini iässä. Join tolkuttomasti koko nuoruuteni ja nyt keski-ikäisenä huomaan että alkoholista on tullut rasite. Tykkään juoda/humaltua ja teen sitä myös aina kun tilanne sallii.