Miksi niin moni ihminen tekee sen bare minimum eikä esim parastaan järkevin ehdoin
Tämän näkee kaikkialla elämässä, ei pelkästään töissä. Ei sisusteta paikkaa miellyttäväksi missä asuu, ei tee itse ruokaa, ei budjetoi jos ei ole rahaa, ei ihmissuhteissa tee sitä yhtä ylimääräistä panostusta jonka toinen muistaa vielä 5 vuoden päästäkin yms.
Kommentit (20)
No sinäkin menit siitä, mistä aita on matalin, ja solkkasit englantia suomen joukkoon. Kuulostaa laiskalta.
Ei kaikilla ole energiaa niin paljon kuin sinulla.
No noista asioistahan sen erottaa, menestyjän sellaisesta ihmisestä joka just ja just vain selviää.
Onhan meitä joka lähtöön.
🇺🇦🇮🇱
Kaipa ihmiset ovat olleet ylikuormituksen ja vaatimusten tilassa oikeastaan läpi elämänsä. Jos heidän annetaan kasvaa, oppia ja tehdä asioita luonnollisella tavalla ja rytmillä, he tekevät parhaansa ja yleensä myös ylittävät odotukset. Jos taas yritetään änkeä muottiin joka ei ole luonnollinen ja mikromanagerit kyttäävät ja syövät elämänenergiaa ensimmäiset 20 vuotta niin kyllä siinä oppii lähinnä vaan pärjäilemään
Sitä saa mitä tilaa. Jos itse ei ole valmis panostamaan, ei voi vaatia sitä muiltakaan.
Vierailija kirjoitti:
Kaipa ihmiset ovat olleet ylikuormituksen ja vaatimusten tilassa oikeastaan läpi elämänsä. Jos heidän annetaan kasvaa, oppia ja tehdä asioita luonnollisella tavalla ja rytmillä, he tekevät parhaansa ja yleensä myös ylittävät odotukset. Jos taas yritetään änkeä muottiin joka ei ole luonnollinen ja mikromanagerit kyttäävät ja syövät elämänenergiaa ensimmäiset 20 vuotta niin kyllä siinä oppii lähinnä vaan pärjäilemään
Jep, tämän takia nepsyillä elämä on hyvin vaikeaa. Enemmän suvaitsevaisuutta tarvitaan.
En jaksa muuta. Sillä, kuka olen ja miten mulla menee, ei ole koskaan ollut merkitystä kenellekään. Arvoni oli vain siinä, kuinka paljon pystyin saavuttamaan ja tein muiden eteen. Monta kertaa poltin itseni loppuun ja kun kroppani krakasi lopullisesti, olenkin arvoton loinen. Enää teen vain välttämättömän pakollisen, jos sitäkään. Pitäkää tunkkinne.
Vierailija kirjoitti:
En jaksa muuta. Sillä, kuka olen ja miten mulla menee, ei ole koskaan ollut merkitystä kenellekään. Arvoni oli vain siinä, kuinka paljon pystyin saavuttamaan ja tein muiden eteen. Monta kertaa poltin itseni loppuun ja kun kroppani krakasi lopullisesti, olenkin arvoton loinen. Enää teen vain välttämättömän pakollisen, jos sitäkään. Pitäkää tunkkinne.
Kuulostaa perusnepsyn kokemukselta. Muista että olet rakastettava myös huonoimpina päivinäsi : )
Jos on sairauksia tai muuta, niin ei vaan jaksa eikä kiinnosta.
Synnynnäiset erot persoonassa ja energiatasoissa, plus tietysti kasvuympäristön ja elinpiirin vaikutus.
Menestyjillä on lähes aina hyvä perhetausta ja onnellinen, kannustava lapsuus.
Vierailija kirjoitti:
Synnynnäiset erot persoonassa ja energiatasoissa, plus tietysti kasvuympäristön ja elinpiirin vaikutus.
Menestyjillä on lähes aina hyvä perhetausta ja onnellinen, kannustava lapsuus.
Ja nämä hyvät ominaisuudet tietysti periytyvät eteenpäin ja ruokkivat itseään lisää, synnyttäen positiivisen kierteen joka lumipallon lailla vain kasvaa vieriessään eteenpäin.
Veikkaan yksinkertaisesti sitä, että ei ymmärretä miksi tehdä mitään muuta. Ihminen on laiska eikä intuitioajatuksilla lähes ikinä ajatella sitä muutamaa minuuttia pidemmälle. Eli tietämättömyys on tässä se suurin ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan yksinkertaisesti sitä, että ei ymmärretä miksi tehdä mitään muuta. Ihminen on laiska eikä intuitioajatuksilla lähes ikinä ajatella sitä muutamaa minuuttia pidemmälle. Eli tietämättömyys on tässä se suurin ongelma.
Juu, tietämättönyys tosiaankin. Toisille on aina ollut itsestäänselvyys ja luonnollista, että parhaansa tehdään ja kehitetään koko ajan itseä ja elämää paremmaksi, mennään eteenpäin ja kaikki ympärilläkin on sellaisia. Kun taas toisille on aina ollut itsestäänselvyys ja luonnollista, että tehdään vain ja ainoastaan välttämättömyys, ei kehitetä itseään ja elämäänsä vaan päinvastoin jämähdetään, ei mennä eteenpäin ja kaikki ympärillä vain velloo paikallaan - ainoastaan ulkonäkö, talo ym. rapistuu hiljalleen. Kuten älykin, jota ei koskaan edes otettu käyttöön.
Hyvin tehdystä työstä saa palkaksi vain lisää työtä.
Se mikä sulle on iso merkityksellinen panostus ihmissuhteessa ei sille toiselle ehkä merkitse yhtään mitään.
Ihminen tekee päivittäin tuhansia valintoja, joilla hän säästää energiaana. Siksi se kahvikuppi jää tiskialtaaseen, eikä mene pesukoneeseen asti.
Tämä käytös on ihmiseläimelle luontaista selviytymisen kannalta.
Voisiko joku tässä ketjussa jo rehennelleistä idealisteista selittää, mitä elämässä "eteenpäin" meneminen heidän mielestään tarkoittaa sen jälkeen kun tarpeelliset perusasiat alkavat olla kunnossa? Nykymaailmassa nekin tavoitteet karkaavat yhä useampien ulottuvilta ja tämä johtuu syistä, joihin yksilö voi vaikuttaa yhä vähemmän. Maapallon rajalliset resurssit eivät kerta kaikkiaan riitä rajattomasti kasvavaan kulutukseen. Eivätkä kaikki voi mitenkään edetä hierarkian huipulle: pyramidi ei olisi pyramidi, jollei se kapenisi huippua kohti. Mitä kovemmat vaatimukset edes tolkulliseen alkuun pääsemiselle itsenäisenä aikuisena, sitä enemmän haaskaantuu pelkkään kamppailemiseen ja feikkaamiseen juuri niitä voimavaroja, jotka tarvittaisiin ihmisen ja ihmiskunnan kannalta oikeasti hyödyllisten asioiden konkreettiseen eteenpäin viemiseen.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku tässä ketjussa jo rehennelleistä idealisteista selittää, mitä elämässä "eteenpäin" meneminen heidän mielestään tarkoittaa sen jälkeen kun tarpeelliset perusasiat alkavat olla kunnossa? Nykymaailmassa nekin tavoitteet karkaavat yhä useampien ulottuvilta ja tämä johtuu syistä, joihin yksilö voi vaikuttaa yhä vähemmän. Maapallon rajalliset resurssit eivät kerta kaikkiaan riitä rajattomasti kasvavaan kulutukseen. Eivätkä kaikki voi mitenkään edetä hierarkian huipulle: pyramidi ei olisi pyramidi, jollei se kapenisi huippua kohti. Mitä kovemmat vaatimukset edes tolkulliseen alkuun pääsemiselle itsenäisenä aikuisena, sitä enemmän haaskaantuu pelkkään kamppailemiseen ja feikkaamiseen juuri niitä voimavaroja, jotka tarvittaisiin ihmisen ja ihmiskunnan kannalta oikeasti hyödyllisten asioiden konkreettiseen eteenpäin viemiseen.
Itse luen tuohon eteenpäin menemiseen myös henkisen kehityksen, sivistyksen, harrastukset, aikansa seuraamisen jne.
Siksi, koska siitä ei saa yhtään sen suurempaa palkintoa kuin minimipanostuksesta.
Mitä hyötyä siitä olisi?