Synnytys Vammalassa/Synnyttämään Vammalaan

Olen nyt käynyt sekä tutustumiskäynnillä että synnytyksen suunnittelussa Vammalassa ja minulla ei ole mitään huonoa sanottavaa.



Kätilöillä oli aikaa vastailla kysymyksiin, perhehuoneet tekivät vaikutuksen ja koko synnytysosastolla oli leppoisa tunnelma. Ja tosiaan, tuolla viikolla päivystävä gynkologi asui sairaalan asunnossa mikä sijaitsi muutaman sadan metrin päässä. Sektiokin tehtiin ollessani siellä ja potra poika syntyi!



Mutta, jos mahdoton kiire tulee niin Taysiin tie käy :-)

Moi!

Synnytin esikoispoikamme lokakuussa Vammalassa. Olen TODELLA tyytyväinen synnytysosastoon! Olen paikkakunnalta, jossa saa valita synnytyssairaalaksi joko Vammalan tai Loimaan. Molemmat ovat " pieniä" sairaaloita, jossa voi synnyttää vasta vk 36 lähtien. Sitä ennen ovat vaihtoehtona TAYS tai TYKS.



Sekä Loimaalla että Vammalassa on pidetyt synnytysosastot. Valitsin lopulta Vammalan, koska siellä on mahdollisuus vesiammeeseen, johon en sitten kuitenkaan koskaan " päätynyt" . Olen sairaalavalintaani erittäin tyytyväinen.



Olimme sairaalassa perillä noin klo 2 yöllä ja hienosti kaikki sujui yöaikaankin. Mielestäni kaikki kätilöt olivat ihanan huomioonottavia ja ystävällisiä. Ennen synnytystä mulla oli kammo epiduraalia kohtaan, mutta sain sen lopulta, koska olin erittäin pahoinvoiva ja oksentelevainen. Kätilö sanoi sen johtuvan kipukynnykseni ylittymisestä. Olen erittäin tyytyväinen, että kätilö sanoi mulle jossain vaiheessa, että kyllä hän nyt " tilaa" mulle epiduraalin, että saahan hän. Hänestä tarvitsin parempaa kivunlievitystä. Suostun ja päivystyksessä ollut anestesialääkäri oli paikalla puolessa tunnissa. Mielestäni kätilö oli asiantunteva, koska oksenteluni loppui siihen paikkaan ja sain kerätä voimia ponnistusvaiheeseen. Pelkonikin haihtui epiduraalista. Kyseinen kätilö tuli tutuksi jo tutustumiskäynnillä ja silloin hän kertoi, että ei ollut kovin epiduraalimyönteinen eli tottakai sanoi olevansa sitä mieltä, että kaikki halukkaat sen saavat, mutta painotti, ettei se aina ole " onni ja autuus" . Juuri hänen toimintatapa osoitti, kuinka hän otti synnyttävän äidin juuri yksilönä ja osasi neuvoa oikein.



Ponnistusvaiheessa mulla oli eri kätilö ja hänenkin työhönsä olen tyytyväinen. Poika oli nimittäin aika korkealla siinä vaiheessa, kun olin auennut 10 senttiin. Hän pyysi vielä synnytyslääkärin arvioimaan tilanteen ja he yhdessä ehdottivat, että odoteltaisiin vielä ennen kun aloitettaisiin ponnistamaan. Olin kello 10 auki sen vaaditun 10 cm ja ponnistusvaihe alkoi lopulta vasta n. klo 11.35. Ja poika syntyi klo 12.

Odottelu säästi minua sekä repeämiseltä (en revennyt laisinkaan) että säästi voimia ja työtä. Isoissa sairaaloissa ei tälläistä odotteluaikaa voi yleensä olla, koska työ on aika kiireistä.



Lisäksi mulla oli jotenkin inho sitä normaalia synnytystuolia kohtaan ja aivan loppuhetkellä ponnistusvaiheessa kätilö pyysi mua menemään siihen. Suostuin ja sain tuolissa hyvin voimaa ponnistukseen ja poika syntyikin pian. Kätilö kertoi jälkeenpäin, että hän oli huomannut, että vauva painoi johonkin suuntaan niin paljon, että olisin voinut revetä, jos olisin ponnistanut loppuun asti seisovassa asennossa. Joten tässäkin asiassa oli mielestäni ammattitaitoa.



Kun poika oli syntynyt, mua tuli onnittelemaan synnytyssaliin mm. anestesialääkäri, joka laittoi epiduraalin ym. Musta sekin oli tosi hieno ele.



Kaikinpuolin olen Vammalan synnytysosastoon ja koko henkilökuntaan erittäin tyytyväinen siivojia myöden!

Mulla on itseasiassa siinä " lähellä" Suodenniemellä perintötalo, että periaatteessa voisin ihan oikeasti ollakin käymässä... ;)

...ja aina vain paremmalla mielellä Vammalaan synnyttämään menossa. Henkilökunta oli lääkäreitä ja siivoojia myöten todella ystävällisiä, synnytyssalit viihtyisiä ja ennen kaikkea, ilmapiiri ja asenne tuntuvat olevan kohdallaan.



Minea on varmaankin vauvansa jo saanut :), mukavaa olisi kuulla kuinka sujui. Ja tietenkin muidenkin kokemuksia VASsta olisi vielä kiva lukea.



Tinuri ja Itupulla 37+1, eli ei enää kauhean kaukana synnytyksestä.



PS. Tänä vuonna ei joulusulkua ole tulossa synnytysosastolle, joten vaikka raskaus menisi yliaikaiseksi ei tarvitse synnytyssairaalaa vaihtaa, jippii!

Eli olen kangasalalainen ja mun la on 28.6. Onkohan mun mahdollista päästä Vammalaan synnyttämään vai onko siellä joka vuosi juhannukselta osasto kiinni. Voiskohan synnytyksen käynnistää ennen juhannusta?



Olen ensisynnyttäjä, mutta kovasti hirvittää toi TAYS, kun kaikki mitä olen omasta ystäväpiiristäni kuullut on ollut aika pahasti negatiivista. En millään haluaisi joutua sinne väsyneen ja loppuunajetun henkilökunnan " riesaksi" .

Olen itse synnyttänyt Vammalassa kaksi lasta ja toiveissa olisi kolmannen lapsen saaminen samassa paikassa. Kaikin puolin olen ollut tyytyväinen. Kätilöt ovat olleet ammattitaitoisia ja kuuntelevia, ei ole tullut tunnetta jyräämisestä. Itse käytin kummassakin synnytyksessä suihkua (varmaan lähemmäs kaksi tuntia kummassakin), ja geelityynyjä. Synnytysasentoja sai kokeilla vapaasti, ja kätilö ehdotteli myös sellaisia, mitä itse ei osannut ajatella. Puudutteita sai, jos halusi, eikä minulla niissä ollut mitään odottelua. Imetysapua sai kummankin kohdalla mihin vuorokauden aikaan vain. Ja hyvin seurasivat myös äidin jaksamista: kun sain toisen lapseni olin toisen yön jälkeen aivan yliväsynyt (vauva rauhoittui vain rinnalle) enkä itse tajunnut laittaa lasta unieni ajaksi lastenhoitajille hoiviin, kätilö sitten ehdotti tätä ja lastenhoitajat toivat vauvan aina syömään luokseni muuten sain nukuttua. Lähtöpalaveri kätiön kanssa oli vaan sinänsä mielenkiintoinen, kun jäi tunne, että tosi raskasta tulee olemaan, kun mies on parin viikon päästä taas töissä ja itse yksin pitää kahden lapsen kanssa kotona olla. Ehkäpä olisi kaivannut positiivisempaa ja rohkaisevampaa otetta, hyvinhän tuota kotona pärjäsi. Riskiraskauksiahan sinne ei oteta ja ennenaikaissynnyttäjätkin joutuvat muualle.

kihara-74:

Olen ensisynnyttäjä, mutta kovasti hirvittää toi TAYS, kun kaikki mitä olen omasta ystäväpiiristäni kuullut on ollut aika pahasti negatiivista. En millään haluaisi joutua sinne väsyneen ja loppuunajetun henkilökunnan " riesaksi" .

Esikoinen syntyi TAYSssa toukokuussa 2003, ja minulla ei ole oikeastaan mitään negatiivista sanottavaa siitäkään! Nyt vain asun paikkakunnalla, jossa oli mahdollista valita VAS tai TAYS, esikoisen syntymän aikoihin 5 min päässä TAYsta :)

Henkilökunta oli (ainakin silloin) TAYSssa mukavaa ja taitavaa. Kannattaa antaa suostumus opiskelijan läsnäoloon synnytyksessä, meillä oli ainakin aivan ihana kokemus kätilöopiskelijasta mukana synnytyksessä. Kun " varsinainen" kätilö oli kiireinen (hoiti ainakin yhtä muuta synnytystä samalla), oli kätilöopiskelija koko ajan paikalla.

Vaikka suuressa sairaalassa tulikin vähän sellainen olo, että on " osa systeemiä" ja että asioiden täytyy edetä tietyllä tavalla, oli kohtelu koko ajan asiallista ja neuvottelematta ei mitään toimenpiteitä tehty. En kokenut olevani riesa ;), mutta esimerkiksi imetyksen ohjausta täytyi itse erikseen pyytää vuodeosastolla. Tärkeintä oli lopputulos eli terve tyttövauva ja omin jaloin osastolle kävellyt äiti :)

Silti olen iloinen, että nyt minulla on mahdollisuus kokea jotain kenties toisenlaista...

Onnea kiharan odotukseen ja pandariinille kiitos kokemuksensa jakamisesta!

Tinuri

...syntynyt sektiolla Vammalassa ja hyvä mies tuli!

Asumme nyt paikkakunnalla, jossa on mahdollisuus valita VAS tai TAYS synnytyssairaalaksi (tietyin varauksin, riskisynnyttäjiähän ei VAS vastaanota). Esikoinen syntyi TAYS:ssa, eikä minulla ole mitään valittamista, mutta meno oli todella kiireistä ja varsinkin synnyttäneiden osastolla rauhatonta. Olenkin päättänyt synnyttää tämän nyt odottamani lapsen VAS:ssa, mikäli se on suinkin mahdollista. Laskettu aika on joulukuun 16., joten toivottavasti raskaus ei mene kovin yliaikaiseksi, VAS sulkee synnytysosaston myös joulunpyhiksi :)



Hyvä ystäväni on synnyttänyt VAS:ssa esikoisensa ja hänellä on erittäin myönteisiä kokemuksia sieltä. Oikeastaan poikkeuksetta kaikki siellä synnyttäneet ovat kehuneet erityisesti lämmintä ilmapiiriä ja empaattisia kätilöitä, toki tutuillani ei ole ollut mitään " dramaattista" synnytyksessä. Olen kiinnostunut myös sairaalan tarjoamista pehmeämmistä kivunlievitysmuodoista, vaikkei minulla mitään periaatteellista ole epiduraalia jne lääkkeellisiä menetelmiä vastaankaan.



Tinuri ja Itu rv 14+1

Nostan tätä ketjua näkyville, kun Vammalassa synnyttäminen kiinnostaa minuakin ja paljon!



Sen verran haluan nyt heti kommentoida, että kaverini kokemuksen perusteella ei TAYS:ssakaan sitä epiduraalia heti saa, huonolla tuurilla sielläkin lääkärit ovat kiireisiä ja joudut odottelemaan.

Oikein kaiholla ajattelen sitä kaikin puolin mahtavasti mennyttä esikoisen synnytystä! Odotan nyt toista (rv 15), mutta kuntamme ei enää " salli" Vammalaan menoa ja kun Tays on paljon lähempänä, niin menemme tällä kertaa sinne. Nyt tietää jo mitä on odotettavissa, kun on jo kerran synnyttänyt. Toivottavasti Taysissa kuunnellaan ja ehditään hoitaa mahdollisimman kiireetön synnytys. Osastoajasta en odota mitään, koska siellä on hyvin varmasti kiireistä, ahdasta yms.



Vammalassa (jouluna v. 2004) oli ihanat kätilöt, hoitajat yms. Toki lääkäreiden päivystysvalmius hieman huoletti minuakin (ja kaiken kukkuraksi synnytin yöllä), mutta eiköhän siellä ole asia mietitty ja tosiaan jos tiedetään, että synnytys on käynnissä, niin lääkärikin on varmasti tietoinen. Eihän siellä läheskään joka yö edes synny lapsia, saati tule ongelmia synnytysten suhteen. Sain ainakin itse sen kuvan, että kätilöt ovat aina hyvin tilanteen tasalla ja osaavat ennakoida tapahtumia eli jos esim. sydänäänissä on yhtään tipahduksia, niin lääkäri hälytetään varmasti heti, vaikka vaan varmuuden vuoksi. Enemminkin voisi kysyä niin, että onko kellään faktatietoa siitä, ettei lääkäri olisi joskus ehtinyt tulemaan ajoissa?



Käytin synnytyksessä kivunlievityksenä vesiallasta (edisti hyvin avautumista) ja ilokaasua. Epiduraaliakin mietin, mutta kätilö sanoi minun pärjäävän niin hyvin, ettei hänen mielestään sille ole tarvetta. Se oli oikein hyvä päätös, koska synnytys eteni hyvin ja jaksoinkin sitten vallan mainiosti. Pelkäsin, että ponnistusvaiheessa kivut yltyvät hirveiksi, mutta kävikin päinvastoin eli kivut oikeastaan helpottivat (ja näin kätilökin sanoi etukäteen). Ilokaasu sopi mulle hyvin, (oli joku mihin takertua), vaikka olin etukäteen vierastanut sitä. Ponnistin toivomuksestani synnytysjakkaralla (ei ollut loppujen lopuksi hirmu hyvä paikka, vaikka etukäteen niin kuvittelin). Vauva syntyi käsi poskella, mutta en silti revennyt yhtään, koska kätilö keskittyi välilihan hoitoon mm. lämmittämällä sitä ja hidastamalla hieman vauvan syntymistä. Olin etukäteen toivonut ettei epparia tehtäisi ellei ole pakko ja yllätys oli suuri, kun en sitten edes revennyt. Palautuminen oli todella nopeaa eli kiitos vaan tälle mahtavalle kätilölle!



Imetyksen aloituksessa autettiin aina kun apua tarvitsi ja muutenkin kelloa sai aina soittaa ja yleensä joku ehti heti paikalle. Itselläni oli aikamoisia ongelmia imetyksen suhteen, mutta siitäkin selvittiin kunnialla alkuun ja jatko sujuikin sitten ihan hyvin. Olin osastolla viisi päivää, mikä ei ollut liikaa. Sen jälkeen olin kyllä jo hyvin valmis kotiutumaan kaivaten omaa vessaa ja parempaa nukkumisrauhaa (olin kahden hengen huoneessa).



Mielelläni menisin nytkin Vammalaan, mutta ehkä pystyn Taysissakin jotain toiveitani toteuttamaan ja vierailut yms. ovat helpompia miehelle ja esikoiselle, kun matkaa sairaalaan on vain vartin ajon verran. Vammalaan menee tunti ja talvella matkan teko on aina vähän ikävää.. Toki tiedän, että esim. monet tamperelaiset menevät Vammalaan synnyttämään väittäen olleensa niillä kulmilla juuri synnytyksen aikaan, mutta eiköhän me mennä nyt ihan avoimin mielin sinne Taysiin. :) Harmittaa vaan yleisesti se, kun selvästi Vammalaa ja muita pieniä paikkoja ajetaan alas mm. suluilla ja sillä, että kunnat ovat siirtäneet synnytyksiään selvemmin isoihin sairaaloihin. Pienissä paikoissa " riskittömät" synnytykset voisi kuitenkin ihan hyvin hoitaa. Synnyttäähän moni eurooppalainen kotonakin, puhumattakaan muista maista. Synnytys on kuitenkin yksi naisen elämän suurimpia kokemuksia eli jos se hoidetaan (sis. osastoajan) hutiloiden ja kiireessä, niin sillä voi olla kauaskantoiset seuraukset. Lapsen syntymä pitäisi olla kaikin puolin onnellinen asia (tai ainakin tarjota siihen mahdollisuus), mutta jos heti alku mättää pahasti, niin ei sillä kauhean hyvää pohjaa luoda.

Synnytin vammalassa 2004 marraskuussa ja olin todella tyytyväinen. TAYSissa kävin tutustumassa, mutta heti tuli semmonen olo että sinne en mene. Vammalassa jo tutustumiskäynti oli aivan ihana. kolme pariskuntaa ja kätilön kanssa rauhassa juteltiin kaikki asiat läpi. Synnytyksessä sain epiduraalin heti kun pyysin ja pitkittyneen ponnistusvaiheen takia lääkäriä tarvittiin paikalle ja hän tulikin heti. Ponnistusvaihe oli siis vaikea ja leikkaussali oli valmiina, mutta lopulta vauva saatiin imukupilla ulos. Vauva oli happikaapissa pari tuntia ja sai keltaisuuden takia valohoitoa. Terve kohta parivuotias on nykyään.

Hoitajat oli aivan ihania ja perhehuoneessa köllöteltiin melkein viikko. Nyt raskausviikolla 38 ja vammalaan ollaan menossa taas.

Tarkistuskäynnillä ollaan käyty molemmilla kerroilla että kaikki on hyvin. Käviin TAYsin äitiyspolilla tästä raskaudesta seurannassa ja sieltäkin todettiin että estettä vammalassa synnytylselle ei ole.

Voin suositella!

Kiitos Pinja sinulle kertomuksestasi.



Juttelin tänään erään ihmisen kanssa, joka on ollut TAYS:ssa kätilönä. Hän sanoi että kyllä Vammalaan saavat mennä tamperelaiset synnyttämään, ei tarvitse valehdella olleensa ohikulkumatkalla tai mitään sellaista. Voi ihan reilusti soittaa, kertoa olevansa tamperelainen, ja käydä tutustumiskäynnillä ja sit mennä synnyttämään.



Vammalan synnytysosasto on kai pikkuisen lopetusuhan alla joten olisi vaan hyvä jos ihmiset kävisivät siellä synnyttämässä mahdollisuuksien mukaan. Mutta Tampereen päässä ei kuulemma tykätä siitä, että me tamperelaiset menemme muualle synnyttämään...



Vammalassa etuina ovat perhehuoneet, kiireetön hoito, saa viipyä sairaalassa pidempään, ja hoitajilla on aikaa neuvoa ja opastaa. Järkkyä, että Taysissa ei esim. imetyksestä ehdi kukaan välttämättä neuvoa yhtään. Sehän on sellainen juttu, että jos vauva oppii sen imuotteen väärin niin homma menee sitten täysin käsille alusta pitäen ja vaikea korjata jälkeenpäin.



Aiemmin olen jutellut myös vammalaisen kätilön kanssa, ja hänkin toivotti minut tervetulleeksi Vammalaan synnyttämään.