Lue keskustelun säännöt.
Tehdään VIISIKKO ja Salaisuus kirjojen ketju
ne olivat todella jännittäviä kirjoja. Suklaata kului ja pakko oli lukea. Jäi ikuisesti mieleen ne nummet ja luolat. Ihan huippuja kirjoja. Mitä muistatte niistä kirjoista.
Pauli olikin tyttö :)
Kommentit (436)
Kinkkua, kakkua ja kovaksi keitettyjä kananmunia. Ne jäi mieleen.
Jo lapsena mietin miten se valtava ruokamäärä säilyi niiden pitkillä seikkailuilla. Ei ne kykkineet puskissa ruokamyrkytyksen kourissa, vaan jahtasivat rosvoja.
Itsellä oli lapsena aina nälkä, joten oli kiva "sijaisherkutella" lukiessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen viimeisen parin vuoden aikana lukenut (taas) kaikki viisikot ja salaisuus-sarjan kirjat, kuten myös muutaman seikkailujen... -kirjan. Tässä huomioita aiempiin pohdintoihin tai kysymyksiin:
Paulin perheen taloudenhoitaja tunsi nimen Joan, Joanna tai Johanna, kirjasta ja kääntäjästä riippuen. Paulin äidin nimi oli Fanny ja isä Peter.
Viisikon henkilöt asuivat etelä-Englannissa, joskus mainittiin Lontoo (sen esikaupunki) Leon perheen asuinpaikkana.
Rosvoilla oli monestikin aseita, ja ampuivatkin niillä joskus.
Salaisuus-sarjassa seikkailivat sisarukset Kris ja Larry kuten myös Bes ja Riki. Lisäksi mukana oli Pulla (Fredrik Algernon Trotteville) ja hänen koiransa Nono. Heidän vakituinen ilon- ja harminaiheensa oli kylän konstaapeli Goon (Tiehenne siitä), jonka veljenpoika Ern osallistui muutaman kerran porukan seikkailuihin.
Viisikko - the best kirjoitti:
Olen viimeisen parin vuoden aikana lukenut (taas) kaikki viisikot ja salaisuus-sarjan kirjat, kuten myös muutaman seikkailujen... -kirjan. Tässä huomioita aiempiin pohdintoihin tai kysymyksiin:
Paulin perheen taloudenhoitaja tunsi nimen Joan, Joanna tai Johanna, kirjasta ja kääntäjästä riippuen. Paulin äidin nimi oli Fanny ja isä Peter.
Viisikon henkilöt asuivat etelä-Englannissa, joskus mainittiin Lontoo (sen esikaupunki) Leon perheen asuinpaikkana.
Rosvoilla oli monestikin aseita, ja ampuivatkin niillä joskus.
Salaisuus-sarjassa seikkailivat sisarukset Kris ja Larry kuten myös Bes ja Riki. Lisäksi mukana oli Pulla (Fredrik Algernon Trotteville) ja hänen koiransa Nono. Heidän vakituinen ilon- ja harminaiheensa oli kylän konstaapeli Goon (Tiehenne siitä), jonka veljenpoika Ern osallistui muutaman kerran porukan seikkailuihin.
Ihana, niinhän olikin, Fanny-täti ja Joanna!!
Todella nousee mieleen muistoja ja kyllä voi luottaa, että täällä aina joku tietää.
Sullepa kiitoksia, olisin varmasti herännyt yöllä miettimään näitä:-)
Se Dick nimi ei silloin naurattanut, nyt se pilaisi lukunautinnon. Ja Pauli oli tiedostava siihen aikaan, meillä ei vielä ollut niitä sukupuoliroolien muunnoksia. Vaikka olikin niin, ettei tytön sopinut kiipeillä ja rällästää mudassa, se oli poikamaista.
Vierailija kirjoitti:
Molemmat sarjat on tullut luettua 70-luvulla. Kovin paljoa niistä en enää muista, kun viimeisestäkin Blyton kirjan lukemisesta jo yli 40 vuotta hurahtanut. Salaisuus sarjasta en muista kuin Pullan. Hänhän taisi olla jonkin sortin kujeilija. Viisikosta taas mieleen tulee Viisikko vuoristossa. Oli jotenkin huisin jännää, kun ne laskivat pitkiä rinteitä alas suksilla. Asuin lapsena lähellä laskettelurinnettä, joka oli todella vaatimaton, kuten ne täällä eteläisessä Suomessa tuppaavat olemaan. Haaveilin aina että pääsisin laskemaan pitkää kilometrien vuorenrinnettä, kuten Viisikko konsanaan.
Myös SOS sarjaa luettiin, tosin se tuli Suomessa myyntiin vasta niihin aikoihin, kun oma Blytoneiden lukeminen alkoi olemaan jo loppusuoralla. Luin kuitenkin niistä varmaan ainakin 5-6 ensimmäistä. Se vaikutti hieman lapsellisemmalta, kuin Viisikko ja Salaisuus sarja, koska sen päähenkilöt oli vielä noita kahta sarjaakin nuorempia ja itse siis olin jo siinä iässsä, että Blytonit alkoi olla jo pikku hiljaa luettu. SOS sarjasta kuitenkin mieleen jäi se heidän pihan perällä ollut vaja tai mökki, jossa he aina kokoontuivat. Itse myös aina lapsena haaveilin, että meilläkin olisi ollut oma pieni vaja/leikkimökki pihan perällä ihan vaan lapsia varten, mutta haaveeksihan se jäi.
Me leikimme salaseuroja ja tunnussana piti tietää :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viisikkoa ei koskaan voinut lukea ilma eväitä. Itselläni oli aina vakiona lasi kylmää maitoa ja kolme paksua siivua äidin leipomaa pullapitkoa.
Vierailija kirjoitti:
Viisikkoa ei koskaan voinut lukea ilma eväitä. Itselläni oli aina vakiona lasi kylmää maitoa ja kolme paksua siivua äidin leipomaa pullapitkoa.
Kun niissä aina kuvailtiin ruokia, tuli nälkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerran oli kyllä poikkeus tuohon nälkään Viisikkoja lukiessa. Ne nimittäin söi kieltä (varmaan just jossain vesiputouksen takana olleessa luolassa) ja mua alkoi oksettamaan, kun en ollut koskaan moisesta kuullutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan hyvin, kun kansakoulussa joku kysyi, olenko lukenut Viisikoita. En tiennyt kirjasarjasta mitään ja luulin niiden liittyvän jotenkin matematiikkaan. Myöhemmin tuli luettua koko sarja moneen kertaan ja olen kerännyt itselleni niitä vaaleansinisiä kirjoja lapsena lahjaksi saatujen jatkoksi. Omien kirjojeni sivujen väliin on liiskautunut näkkileivän muruja. Veli luki niitä yhtä innokkaasi eväineen kuin minäkin. Viisikko ja aavejuna sekä Viisikko kuiskausten saarella olivat muistaakseni minusta kirjoista jännittävimmät.
Televisiosta tullut tv-sarja "The Famous Five" vuodelta 1995 oli minusta huolella tehty ja päähenkilöt vastasivat kirjoista luomiani mielikuvia, mutta kerronta oli jotenkin hengetöntä. 1970-luvun tv-sarjasta en muista mitään, vaikka olen saattanut sen nähdäkin.
En muista minäkään, vaikka jotenkin muistan että sen ilmestymistä odotettiin, mutta tulikohan se sitten Suomen telkkariin vasta kun itsellä oli jo kiinnostus Viisikkoihin hiipunut. Olikos ne pehmeänkantisten Viisikko-pokkareiden kansikuvat tuosta kyseisestä sarjasta? Nehän tuli kauppoihin muistaakseni joskus 70-luvun loppupuolella ja eikös se tv-sarjakin samoihin aikoihin valmistunut?
Muistan yhden kannen jossa viisikko oli joella jonkinlaisella lautalla, oisko ollut Viisikko pulassa. Se kuva toi mieleen mökkimme lähellä olevan kapean järven lahden jossa oli samanlainen puusto. Haaveilin siellä aina jonkunlaisesta seikkailusta Viisikon tapaan, mutta eihän sinne rantsuun koskaan mitään rosmoja imestynyt :)
Se oli "Viisikko retkellä". Ainoa Viisikko-kirja, jonka olen ostanut. Muut olen lainannut kirjastosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kukas se aina onnistui salapukeutumaan onnistuneesti vai vuorottelivatko ne?
Salaisuus-sarjan Pulla oli hyvä naamioituja, konstaapeli Goon ei ikinä tunnistanut Pullaa
Leo oli useimmissa kirjoissa 12-13 -vuotias, eikö vain? Pitkä ikäisekseen, ja oliko niin että äänenmurros oli jo tullut? Ja näiden ansiosta oli niin uskottava, että ammattirikollisetkin kuuntelivat, jopa pelkäsivät häntä :-)
Itse olin Viisikoita lukiessani jotain 7-10 v. enkä kyseenalaistanut Leon auktoriteettia ikinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Salaseura SOS.
Meni vähän "ohi aiheen", anteeks...
Vierailija kirjoitti:
Mä halusin olla Anne
Taisin myös tykätä Annesta. Yhdessä kirjassa, oisko ollut Viisikko kuiskausten saarella kiltti Anne löysi sisältään tiikerin ja pelotteli roistoja oikein kunnolla, vai muistanko kenties väärin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä Viisikko ja jotkut muutkin lastenkirjat näin vanhemmiten ajateltuna antavat kummallisen kuvan pikkutytöille omasta sukupuolestaan. Reipas ja älykäs ja omapäinen haluaa olla poika, pojat ovat oletusarvoltaan parempia. Mitenkään ei avata sitä, että se kulttuuri sinällään pisti naispuoliset sellaiseen pakkopaitaan, jossa ei ollut sallittua pieraistakaan.
Ja selvästi tyttömäinen Anne oli typerähkö, avuton, pelokas, kerta kaikkiaan riippakivi, luotu passaamaan muita tai kaitsemaan lapsia, ei siitä muuhun ole. Ja palkkaa ei tarvitse maksaa mitään, koska se niin rakastaa niitä juttuja. Kun taas pojat rakastaa rassata kaikkia vempeleitä ja niillä pitää maksaa siitä ruhtinaallisesti, hyvä pojat!
Sama toistuu lievemmässä muodossa esim. Pikku naisia -kirjassa. Jo(sephine) on epänaisellinen (ja Jo äännetään kuten Joe, pojan nimi), leikkaa jopa hiuksensa, mutta hän on älykkäin ja pärjäävin eli tässäkin annetaan olettaa, että nimenomaan se naisellisuus on se huono asia. Voihan tuo tekstit hyvällä tahdolla nähdä esife ministisinä teksteinä, joissa vaivihkaa tuodaan esiin sitä, että pitäisikö niitä sukupuolirooleja hieman leventää, mutta miksi se tehdään naiseuden ja naisellisuuden kustannuksella.
Miksi miehillä kaikki pahimmat toisen miehen haukkumiset tehdään naiseuteen liittyvillä sanoilla - äm mä, ak ka jne, mutta naiset toisia haukkuessaan eivät käytä sanoja - äijä, ukko? Miksi miestä merkkaavat sanat ovat positiivispainotteisia, mutta naista negatiivisia. Kumpiko tekee maailmassa enemmän rikoksia, ryöstöjä, tapp oja, rai ska uksia, uk ot vai ak at? Kumpaankohan se negatiivisuus pitäisi liittyä, jos sen johonkin pitää ylipäänsä liittyä?
Hyvää pohtimista kerta kaikkiaan!
Enid Blyton on kai itse sanonut muistuttaneensa Paulia eniten mutta koti oli hänelle ylitärkeää kulissimielessä kyllä, eli yritti ainakin sopeuttaa itseään siihen Eli hänellä oli se kaikki josta Anne haaveilisi mutta Paulin sielu siellä kotona. Eli kyllä tämän hahmon luomisessa näen vapauttamisyritystä nimenomaan ja jopa voi olla että se motivoikin kirjoittamaan koko sarjoja. Asettamalla esikuvaksi Paulin hän ehkä toivoi naisen kuvan monipuolistumista aika suoraan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukas se aina onnistui salapukeutumaan onnistuneesti vai vuorottelivatko ne?
Salaisuus-sarjan Pulla oli hyvä naamioituja, konstaapeli Goon ei ikinä tunnistanut Pullaa
Oliko Pulla muuten pulskempi ja vaalea?
Vierailija kirjoitti:
Ja tv sarjaa on Tubella tästä Aavejunasta on molemmat jaksot .https://www.youtube.com/watch?v=x0pkP2ySpNE
Vähän häiritsee meille nuo 70 l kuteet mutta tulla se muoti olikin jo 60 l.
Noilla videoilla olevat lapset ovat ruumiinrakenteiltaan noh tietysti epätyypillisiä, mutta notkoselkäisiä ja hirveän pitkät koivet! Ja liikkuvat ihan eri tavalla eri Anne kuin suomilapsi, joka on paljon vapautuneempi jopa sarjoissa liikkeiltään muttei yhtä eloisa puhuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuisia ei ollut koskaan missään paitsi rosvot ja kiltit tädit jotka syöttivät hedelmäkakkua. Pyörittiin nummilla ja Tim kaiveli kaninkoloja. Kaikilla oli sortsit ja polvisukat ja linkkuveitsi oli taskussa. Aina löytyi jännittävä luola tai autiotalo.
Vielä 90-luvulla sai samaistua viisikoihin ja pitää linkkaria taskussaan kun seikkailtiin kavereiden kanssa kesölomalla pitkin kyliä ja metsiä. Nykysin olisi vallan hirveää jos pojat kanniskelisi linkkareita mukanaan, saati sitten jos pyörisi iltaan asti ties missä ilman puhelinta.
-M34
Noilta retkiltähän saatettiin palata iahn vasta iltatunneilla, yleensä kun alkoi olla pimeää tai liian kylmä. Sitten talvella ihan kalikat kintaat uunille kuivumaan.
Vierailija kirjoitti:
Se oli hauskaa kun jossain Enid Blytonin kirjassa (Viisikoissa ehkä) punainen oli poikien väri ja sininen tyttöjen. Niillä taisi olla jotkut sukupuolien mukaan värikoodatut vaunut tai jotain sellaista.
Luin siis uusiksi muutaman vanhaa suosikkiani muutama vuosi sitten ja kiinnitin tähän huomiota :D
Niin se Britanniakin vaan muuttuu. Meghan oli ilmoittanut nursery huoneen sisustavansa sukupuolineutraaliksi ja maalauksetkin seinilla saa olla vaan luomuväreillä tehtyjä. Ellu on luvannut asuntoon maalaukset Kuningattaren omasta galleriasta.
Vierailija kirjoitti:
Leo oli useimmissa kirjoissa 12-13 -vuotias, eikö vain? Pitkä ikäisekseen, ja oliko niin että äänenmurros oli jo tullut? Ja näiden ansiosta oli niin uskottava, että ammattirikollisetkin kuuntelivat, jopa pelkäsivät häntä :-)
Itse olin Viisikoita lukiessani jotain 7-10 v. enkä kyseenalaistanut Leon auktoriteettia ikinä.
Leohan on leijonaan yhdistetty meillä ja Leijona on niitten kansalliseläin.
Kyllä Viisikko ja jotkut muutkin lastenkirjat näin vanhemmiten ajateltuna antavat kummallisen kuvan pikkutytöille omasta sukupuolestaan. Reipas ja älykäs ja omapäinen haluaa olla poika, pojat ovat oletusarvoltaan parempia. Mitenkään ei avata sitä, että se kulttuuri sinällään pisti naispuoliset sellaiseen pakkopaitaan, jossa ei ollut sallittua pieraistakaan.
Ja selvästi tyttömäinen Anne oli typerähkö, avuton, pelokas, kerta kaikkiaan riippakivi, luotu passaamaan muita tai kaitsemaan lapsia, ei siitä muuhun ole. Ja palkkaa ei tarvitse maksaa mitään, koska se niin rakastaa niitä juttuja. Kun taas pojat rakastaa rassata kaikkia vempeleitä ja niillä pitää maksaa siitä ruhtinaallisesti, hyvä pojat!
Sama toistuu lievemmässä muodossa esim. Pikku naisia -kirjassa. Jo(sephine) on epänaisellinen (ja Jo äännetään kuten Joe, pojan nimi), leikkaa jopa hiuksensa, mutta hän on älykkäin ja pärjäävin eli tässäkin annetaan olettaa, että nimenomaan se naisellisuus on se huono asia. Voihan tuo tekstit hyvällä tahdolla nähdä esife ministisinä teksteinä, joissa vaivihkaa tuodaan esiin sitä, että pitäisikö niitä sukupuolirooleja hieman leventää, mutta miksi se tehdään naiseuden ja naisellisuuden kustannuksella.
Miksi miehillä kaikki pahimmat toisen miehen haukkumiset tehdään naiseuteen liittyvillä sanoilla - äm mä, ak ka jne, mutta naiset toisia haukkuessaan eivät käytä sanoja - äijä, ukko? Miksi miestä merkkaavat sanat ovat positiivispainotteisia, mutta naista negatiivisia. Kumpiko tekee maailmassa enemmän rikoksia, ryöstöjä, tapp oja, rai ska uksia, uk ot vai ak at? Kumpaankohan se negatiivisuus pitäisi liittyä, jos sen johonkin pitää ylipäänsä liittyä?