Lue keskustelun säännöt.
Tehdään VIISIKKO ja Salaisuus kirjojen ketju
ne olivat todella jännittäviä kirjoja. Suklaata kului ja pakko oli lukea. Jäi ikuisesti mieleen ne nummet ja luolat. Ihan huippuja kirjoja. Mitä muistatte niistä kirjoista.
Pauli olikin tyttö :)
Kommentit (436)
Vierailija kirjoitti:
Paulin isä oli tiedemies? Minkähän alan? Olikos äitiä muuten ollenkaan?
Tiedemiehellä oli turvattu asema ja valtaa semmoisen kuva sai. Iso herra.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se oli hauskaa kun jossain Enid Blytonin kirjassa (Viisikoissa ehkä) punainen oli poikien väri ja sininen tyttöjen. Niillä taisi olla jotkut sukupuolien mukaan värikoodatut vaunut tai jotain sellaista.
Luin siis uusiksi muutaman vanhaa suosikkiani muutama vuosi sitten ja kiinnitin tähän huomiota :D
Tuohan oli arkipäivää vielä jokunen aika sitten kaikkialla. Kenellekään ei tullut ees mieleen että siinä ois jotain vialla.
Mahtoiko viisikossa koskaan roistoillakaan olla aseita?Ei varmastikaan tullut mieleen! Ja tänä päivänä sitten ihmiset aivan yhtä suurella vakaumuksella selittävät kuinka vaaleanpunainen on tyttöjen väri ja vaaleansininen poikien - ja jotkut jopa etsivät jotain evoluutiobiologisia syitä näille "faktoille" (kuten metsästävät miehet ovat erikoistuneet katsomaan sinistä taivasta ja marjoja keräilevät naiset havaitsevat punaiset marjat :D)
Niin, ja aikaisemmin punainen oli verevä ja ponnekas pojan väri ja sininen perinteinen Neitsyt Marian väri. Näin nämä kulttuurin koodit muuttuvat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se oli hauskaa kun jossain Enid Blytonin kirjassa (Viisikoissa ehkä) punainen oli poikien väri ja sininen tyttöjen. Niillä taisi olla jotkut sukupuolien mukaan värikoodatut vaunut tai jotain sellaista.
Luin siis uusiksi muutaman vanhaa suosikkiani muutama vuosi sitten ja kiinnitin tähän huomiota :D
Tuohan oli arkipäivää vielä jokunen aika sitten kaikkialla. Kenellekään ei tullut ees mieleen että siinä ois jotain vialla.
Mahtoiko viisikossa koskaan roistoillakaan olla aseita?Ei varmastikaan tullut mieleen! Ja tänä päivänä sitten ihmiset aivan yhtä suurella vakaumuksella selittävät kuinka vaaleanpunainen on tyttöjen väri ja vaaleansininen poikien - ja jotkut jopa etsivät jotain evoluutiobiologisia syitä näille "faktoille" (kuten metsästävät miehet ovat erikoistuneet katsomaan sinistä taivasta ja marjoja keräilevät naiset havaitsevat punaiset marjat :D)
Niin, ja aikaisemmin punainen oli verevä ja ponnekas pojan väri ja sininen perinteinen Neitsyt Marian väri. Näin nämä kulttuurin koodit muuttuvat.
Meghanilla oli se taivaansininen asu laahuksineen tuollainen Neitsyt Mariamainen.
Mulla on vieläkin melkein kaikki osat Viisikosta kirjahyllyssä. Muistan sen (ensimmäisen?) sarjan, joka tuli televisiosta. Olisin kerran halunnut mennä katsomaan sarjaa, mutta sattumoisin meidän pihalta oli juuri puu kaadettu, joten käpyjen kerääminen voitti. Jälkikäteen harmitti. Löytyisköhän sitä sarjaa jostakin?
Vierailija kirjoitti:
Mulla on vieläkin melkein kaikki osat Viisikosta kirjahyllyssä. Muistan sen (ensimmäisen?) sarjan, joka tuli televisiosta. Olisin kerran halunnut mennä katsomaan sarjaa, mutta sattumoisin meidän pihalta oli juuri puu kaadettu, joten käpyjen kerääminen voitti. Jälkikäteen harmitti. Löytyisköhän sitä sarjaa jostakin?
Anni Polvan Tiina sarja oli taas TV sarjaksi tehtynä sikahyvä. Ja vieläpä suomalaisin voimin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leo: "Rouva Kirrin on jälleen ylittänyt itsensä!" Kun Paulin äiti oli laittanut oikein herkulliset eväät.
3 vanhinta: " Anne on tuollainen pikkuvauva!"
Dick: " ei tyhjällä vatsalla voi seikkailla!"
Tim: "Vuh!" Pauli: "Tim on samaa mieltä!"
Molemmat sarjat on tullut luettua 70-luvulla. Kovin paljoa niistä en enää muista, kun viimeisestäkin Blyton kirjan lukemisesta jo yli 40 vuotta hurahtanut. Salaisuus sarjasta en muista kuin Pullan. Hänhän taisi olla jonkin sortin kujeilija. Viisikosta taas mieleen tulee Viisikko vuoristossa. Oli jotenkin huisin jännää, kun ne laskivat pitkiä rinteitä alas suksilla. Asuin lapsena lähellä laskettelurinnettä, joka oli todella vaatimaton, kuten ne täällä eteläisessä Suomessa tuppaavat olemaan. Haaveilin aina että pääsisin laskemaan pitkää kilometrien vuorenrinnettä, kuten Viisikko konsanaan.
Myös SOS sarjaa luettiin, tosin se tuli Suomessa myyntiin vasta niihin aikoihin, kun oma Blytoneiden lukeminen alkoi olemaan jo loppusuoralla. Luin kuitenkin niistä varmaan ainakin 5-6 ensimmäistä. Se vaikutti hieman lapsellisemmalta, kuin Viisikko ja Salaisuus sarja, koska sen päähenkilöt oli vielä noita kahta sarjaakin nuorempia ja itse siis olin jo siinä iässsä, että Blytonit alkoi olla jo pikku hiljaa luettu. SOS sarjasta kuitenkin mieleen jäi se heidän pihan perällä ollut vaja tai mökki, jossa he aina kokoontuivat. Itse myös aina lapsena haaveilin, että meilläkin olisi ollut oma pieni vaja/leikkimökki pihan perällä ihan vaan lapsia varten, mutta haaveeksihan se jäi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Molemmat sarjat on tullut luettua 70-luvulla. Kovin paljoa niistä en enää muista, kun viimeisestäkin Blyton kirjan lukemisesta jo yli 40 vuotta hurahtanut. Salaisuus sarjasta en muista kuin Pullan. Hänhän taisi olla jonkin sortin kujeilija. Viisikosta taas mieleen tulee Viisikko vuoristossa. Oli jotenkin huisin jännää, kun ne laskivat pitkiä rinteitä alas suksilla. Asuin lapsena lähellä laskettelurinnettä, joka oli todella vaatimaton, kuten ne täällä eteläisessä Suomessa tuppaavat olemaan. Haaveilin aina että pääsisin laskemaan pitkää kilometrien vuorenrinnettä, kuten Viisikko konsanaan.
Myös SOS sarjaa luettiin, tosin se tuli Suomessa myyntiin vasta niihin aikoihin, kun oma Blytoneiden lukeminen alkoi olemaan jo loppusuoralla. Luin kuitenkin niistä varmaan ainakin 5-6 ensimmäistä. Se vaikutti hieman lapsellisemmalta, kuin Viisikko ja Salaisuus sarja, koska sen päähenkilöt oli vielä noita kahta sarjaakin nuorempia ja itse siis olin jo siinä iässsä, että Blytonit alkoi olla jo pikku hiljaa luettu. SOS sarjasta kuitenkin mieleen jäi se heidän pihan perällä ollut vaja tai mökki, jossa he aina kokoontuivat. Itse myös aina lapsena haaveilin, että meilläkin olisi ollut oma pieni vaja/leikkimökki pihan perällä ihan vaan lapsia varten, mutta haaveeksihan se jäi.
Mukavaa lukea mitä kaikkea Viisikot ovat tarjonneet muillekin.
Minä pyysin isääni hilaamaan semmoisen vajan meidän pihanperille ja sain semmoisen. Se oli jännittävin paikka ikinä. Sinne kokoonnuttii naapurin tyttöjen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjat olivat ihania lukea silloin joskus nuorena. Oikein odotti koulusta kotio pääsyä, että sai lukea taas uuden Viisikko-kirjan kirjastosta.
Kirjojen kirjoittaja Enid Blutonista tuli taannoin joku ohjelma jossa kerrottiin kirjan syntyvaiheista joissa ajankuva näkyykin hyvin. Kuulemma Enid oli omassa elämässään kylmähkö omille lapsilleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistan hyvin, kun kansakoulussa joku kysyi, olenko lukenut Viisikoita. En tiennyt kirjasarjasta mitään ja luulin niiden liittyvän jotenkin matematiikkaan. Myöhemmin tuli luettua koko sarja moneen kertaan ja olen kerännyt itselleni niitä vaaleansinisiä kirjoja lapsena lahjaksi saatujen jatkoksi. Omien kirjojeni sivujen väliin on liiskautunut näkkileivän muruja. Veli luki niitä yhtä innokkaasi eväineen kuin minäkin. Viisikko ja aavejuna sekä Viisikko kuiskausten saarella olivat muistaakseni minusta kirjoista jännittävimmät.
Televisiosta tullut tv-sarja "The Famous Five" vuodelta 1995 oli minusta huolella tehty ja päähenkilöt vastasivat kirjoista luomiani mielikuvia, mutta kerronta oli jotenkin hengetöntä. 1970-luvun tv-sarjasta en muista mitään, vaikka olen saattanut sen nähdäkin.
En muista minäkään, vaikka jotenkin muistan että sen ilmestymistä odotettiin, mutta tulikohan se sitten Suomen telkkariin vasta kun itsellä oli jo kiinnostus Viisikkoihin hiipunut. Olikos ne pehmeänkantisten Viisikko-pokkareiden kansikuvat tuosta kyseisestä sarjasta? Nehän tuli kauppoihin muistaakseni joskus 70-luvun loppupuolella ja eikös se tv-sarjakin samoihin aikoihin valmistunut?
Muistan yhden kannen jossa viisikko oli joella jonkinlaisella lautalla, oisko ollut Viisikko pulassa. Se kuva toi mieleen mökkimme lähellä olevan kapean järven lahden jossa oli samanlainen puusto. Haaveilin siellä aina jonkunlaisesta seikkailusta Viisikon tapaan, mutta eihän sinne rantsuun koskaan mitään rosmoja imestynyt :)
En ole pahemmin lukenut Viisikkoa, joten en voi valitettavasti ottaa osaa tähän keskusteluketjuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko oli kurkata Wikistä ja siellä :
Enid Blyton on myöntänyt, että kirjan henkilöhahmoista Pauli muistuttaa eniten häntä itseään.[1]
Paulihan on kaikista Blytonin tyttöhamoista se elävin ja oikeimman tuntuinen. Pauli ei ole aina kiva, on välillä tuittupäinen ja pikkumainen ja toisaalta taas on reilu, rohkea ja aloitekykyinen. Sen sijaan Blytonin Anne(t) ovat ideaalityttöjä ja sellaisina todella pahvisia.
Pistän vastalauseeni. Anna saattoi olla ideaali tyttö mutta ei missään nimessä pahvinen. Montgomeryn tytöt oli tulisieluja.! Seurassaan ei tullut ikävää.
Väärä kirjasarja. Sekä Viisikoissa että Seikkailu-sarjassa on Anne-nimiset hahmot jotka todellakin ovat ideaalityttöjä, oikeita pikkuäitejä jotka tykkäävät kattaa nätisti ja pelkäävät jännittävissä tilanteissa.
Vihervaaran Anna sen sijaan ei aloittanut uraansa ideaalityttönä, mutta taantui sitten ikävästi keskiluokkaiseen idylliin myöhemmissä kirjoissa.
Sori niinpä olikin, tulipas luettua hutiloiden! :(. Totta kyllä, sekä Anna että Emilia taantuivat kotirouviksi, tosin Emilian myöhemmistä vaiheista voi vain arvailla.
Mun ensimmäinen Viisikko-elämys oli Viisikko retkellä, joka löytyi muuten mummolan vintiltä. Sen sinisävyisessä kannessa lapset seilasivat lautalla joella, muistaakseni kuutamon loisteessa, taisi olla se kansi jota joku täällä kuvailikin. Tästä lähtikin sitten Viisikko villitys ja Salaisuus - ja SOS sarjat tuli myös luettua.
Nämä ovat äänikirjoina englanniksi Tubella:
Ja tv sarjaa on Tubella tästä Aavejunasta on molemmat jaksot .https://www.youtube.com/watch?v=x0pkP2ySpNE
Vähän häiritsee meille nuo 70 l kuteet mutta tulla se muoti olikin jo 60 l.
Tässä on Enid Blytonin tarina valitettavasti enkuksi ilman tekstiä mutta kannattaa katsoa , onpa vaatimatonta porukkaa vaikka sai miljoonia.
Olin juuri tulossa kommentoimaan tuota elokuvaa! Niihin aikoihin, kun Enid kirjoitteli, ei ollut tavanomaista, että nainen tekee "uran". Ja kun ajattelee, että suolsi kymmeniä kirjoja per sarja: viisikot, salaisuus, seikkailu, sos...niin ei varmaan paljon Enidin jäljiltä pulla tuoksunut. Lisäksi tosiaan annettiin ymmärtää, että miten saattoi tehdä niin lasten maailmaa ymmärtäviä + lapsiin vetoavia kirjoja ja silti olla niin kylmä omille lapsilleen.
Salaisuus ja sos-kirjoista en oikeastaan tykännyt yhtään, vaikka niitäkin luin. Seikkailu-sarja oli eniten mieleeni. Johtuu varmaan siitä, että niissä lapset olivat vielä enemmän omillaan: heillä oli vain yksi aikuinen ylipäätään lähellään, Jackin ja Annen äiti. Filip ja Dinah tulivatkin sitten vaan muuten asumaan sinne, orpoja kun olivat!
Mistä nousikin mieleen, että aikas jäätävän maisemanhan nuo brittiläisesta lapsuudesta nuo antoivat sisäoppilaitoksineen.
Sekin oli huvittavaa, miten Annen, Dickin ja Leon vanhemmat olivat täysin statisteja, esiintyivät parissa kirjassa huiskuttamassa lapsilleen hyvästejä. Vähän enemmän framille pääsi Paulin perhe, professori-isä, joka muuten ei tienannut paljon, oli kiivasluonteinen räyhääjä, lempeä äiti, jonka nimi oli vain rouva Kirrin, sekä taloudenhoitaja, jonka nimeä en nyt muista, hän oli tiukka, mutta äärimmäisen rakastava ja laittoi koko ajan kystä kyllä.
Huh huh, nouseepa muistoja mieleen, ihana ketju!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuisia ei ollut koskaan missään paitsi rosvot ja kiltit tädit jotka syöttivät hedelmäkakkua. Pyörittiin nummilla ja Tim kaiveli kaninkoloja. Kaikilla oli sortsit ja polvisukat ja linkkuveitsi oli taskussa. Aina löytyi jännittävä luola tai autiotalo.
Vielä 90-luvulla sai samaistua viisikoihin ja pitää linkkaria taskussaan kun seikkailtiin kavereiden kanssa kesölomalla pitkin kyliä ja metsiä. Nykysin olisi vallan hirveää jos pojat kanniskelisi linkkareita mukanaan, saati sitten jos pyörisi iltaan asti ties missä ilman puhelinta.
-M34
Pistänpä paremmaksi. Taisin olla 7, kun sain Martinin puukon. Ja olin tyttö. Ja kaupunkilainen.
Ei varmastikaan tullut mieleen! Ja tänä päivänä sitten ihmiset aivan yhtä suurella vakaumuksella selittävät kuinka vaaleanpunainen on tyttöjen väri ja vaaleansininen poikien - ja jotkut jopa etsivät jotain evoluutiobiologisia syitä näille "faktoille" (kuten metsästävät miehet ovat erikoistuneet katsomaan sinistä taivasta ja marjoja keräilevät naiset havaitsevat punaiset marjat :D)