Tehdään VIISIKKO ja Salaisuus kirjojen ketju
ne olivat todella jännittäviä kirjoja. Suklaata kului ja pakko oli lukea. Jäi ikuisesti mieleen ne nummet ja luolat. Ihan huippuja kirjoja. Mitä muistatte niistä kirjoista.
Pauli olikin tyttö :)
Kommentit (436)
Vierailija kirjoitti:
Muistan salaisuuksien luolan älyttömän kirkkaasti edelleen, siis sen miltä kuvittelin sen näyttävän. Pidin lopulta niistä salaisuus-kirjoista enemmän kuin viisikoista. Lunneja vilisi rannalla ja luolassa.
Onko joku kokeillut lukea aikuisena jompaa kumpaa? Aloin harkita, kun tarvitsisin jotain rauhoittavaa lukemista. :D
Samoin kävi minulle kun naapuri toi ensimmäisen Salaisuus sarjan kirjan ja kehoitti lukemaan niin tuntui petturuudelta että höh ne sitten muka parempia? Mutta olivat ne hyviä!
Pitääpä muuten lukea nää molemmat sarjat uusiksi aikuisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Salaisuus > Viisikko
Salaisuus sarjassa oli se valkoinen Kick papukaija ?
Eikö Kiki ollutkaan vaaleanpunainen? :O
Se oli seikkailu-sarja.
Seikkailujen saari, seikkailujen Meri, Seikkailujen joki, Seikkailujen sirkus jne.
Paras mielestäni Blytonin sarjoista.
Lempikirjojani. Vanhan sedän talo jossa Pauli asui. Yöpymiset teltassa jne.
Vierailija kirjoitti:
Oven alta työnnettiin paperi ja sitten tökittiin jollain tikulla avain avaimenreiästä paperin päälle. Sitten vain vedettiin paperilla avain omiin hyppysiin ja saatiin ovi auki. Tämähän toki kokeiltiin itse ja se toimi!
Joo ttä kokeiltiin. Minulla oli niitä salapukuja leikkimökissä ja viiksiä ja haahuilin kerran kylillä ne tamineet niskassa pukeutuneena mieheksi joka ontuu - puvuntakissa :)
Kerran olin n. 10-vuotiaana oksennustaudissa ja luin sairaspedillä Viisikkoa. Eväskorin sisältö oli tosiaan kuvailtu niin tarkasti ja elävästi että yrjöhän se lensi ihan pelkästään sen tarkan kuvailun takia :D mikään ei pysynyt sisällä joten kirjan lukeminen piti lopettaa kun ällötti liikaa ne kakut ja muut.
Isäni on nimeltään Pauli joten minun oli tosi hankala sisäistää Paulin tyttöyttä. Mutta jänniä kirjoja olivat!
Vierailija kirjoitti:
Ja se Paulin poikatyttö tyyli oli niin coolia kuin olla voi. Ei lapsena nähnyt ongelmaa tuossa asiassa.
Mikä siinä sitten on ongelma?
Kukas se aina onnistui salapukeutumaan onnistuneesti vai vuorottelivatko ne?
Vierailija kirjoitti:
Ja se Paulin poikatyttö tyyli oli niin coolia kuin olla voi. Ei lapsena nähnyt ongelmaa tuossa asiassa.
Mikä ongelma siinä on?
Tuohon aikaan vain pojat sai tehdä jänniä asioita, ei ihme, että oikeastikin osa tytöistä haaveili olevansa poikia.
En kauheasti muista, vain sen että viisikko oli mahtava, salaisuus huonompi. Oliko viisikossa joku kaatopaikka tukikohta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja se Paulin poikatyttö tyyli oli niin coolia kuin olla voi. Ei lapsena nähnyt ongelmaa tuossa asiassa.
Mikä siinä sitten on ongelma?
No kaikkihan näkevät siinä ongelmaa nykyään. Ei varmaan saisi esed lastenkirjaan laittaa tommosta. Peppikin oli poikatyttö
Mihinkähän Britannian osaan nää kirjat liittyivät onko jokin paikkakunta tiedossa? ja oliko tää Enid Blytonkin peräti nainen itse?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan salaisuuksien luolan älyttömän kirkkaasti edelleen, siis sen miltä kuvittelin sen näyttävän. Pidin lopulta niistä salaisuus-kirjoista enemmän kuin viisikoista. Lunneja vilisi rannalla ja luolassa.
Onko joku kokeillut lukea aikuisena jompaa kumpaa? Aloin harkita, kun tarvitsisin jotain rauhoittavaa lukemista. :D
Samoin kävi minulle kun naapuri toi ensimmäisen Salaisuus sarjan kirjan ja kehoitti lukemaan niin tuntui petturuudelta että höh ne sitten muka parempia? Mutta olivat ne hyviä!
Pitääpä muuten lukea nää molemmat sarjat uusiksi aikuisena.
Ei kannata lukea aikuisena, lapsuuden illuusio särkyy. Ovat oikeasti sarjatuotantona kirjoitettuja toistensa kopioita.
Tämä sarja oli lapsille ennen kypäräpakkoa pyöräillessä ja curlingvanhemmuutta, ne litoivat viikkoja missä sattui ja perhe luotti. Vaikka tapasivat aika karujakin tyyppejä.
Blyton oli saanut siitä kovasti kritiikkiä, että oli ra--sis--ti. Koska pahis oli aina muu kuin valkoinen.
Kun William, Kate Meghan ja Harry esiteltiin FAB FOUR teaminä niin tuli se Viisikko mieleen.
Itse en salaisuus-sarjaa muista, mutta viisikot ahmin. Suklaakakku jääny päällimmäisenä mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Blyton oli saanut siitä kovasti kritiikkiä, että oli ra--sis--ti. Koska pahis oli aina muu kuin valkoinen.
Ohho. Onkohan ne kirjat bannissä sitten jo?
Mä luin aikuisena uudelleen sen viisikko retkellä. Täytyy sanoa että suurin hohto oli häipynyt. Näin valitettavasti käy usein. Ne on tarkoitettu lapsuuteen ja pitää jättää sinne 🙂
Sitä aina yritti kuvitella ne nummet loputtomine kukkuloinen ja kaninkoloineen ja kun Aleksis Kivi kirjoitti sitten Nurmijärven nummista niin petyin ettei ne yhtään olleetkaan sellaisia. Siis 7 Veljeksessä ne nummet.
Aina sai jännittää selviääkö viisikko pulasta, vaikka tiesikin seuraavassa kirjassa taas uusien koettelemusten alkavan.
Tapanani oli herätä aamuisin klo 6.30 syödä aamupala vanhempien kanssa , heidän töihin lähdettyään luin viisikoita ja voi mikä harmi oli kun piti lähteä kouluun kesken hurjien seikkailuiden.
Oliko jossakin kirjoista niin ettei joku viisikosta ollut paikalla , vai muistanko väärin?
Pauli, Anne, Leo, Dick :) ja Tim.