Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Koulunkäynnin laiminlyövä teini
31.01.2019 |
14v, 8- luokkalainen myöhästelee koulusta viikoittain, välillä useampia kertoja. Entinen 7.8 keskiarvon oppilas saa kokeista pääosin numeroiksi 5-6. Läksyjä tekee miten tekee. Välistä tekee, välistä ei. Kokeisiin ei lue.
Ei auta uhkailut, ei lahjonta, ei älylaitteiden takavarikointi, ei mikään. Ei vaan kiinnosta koulu.
Kouluun on toistaiseksi vielä mennyt. En voi jättäytyä töistä pois paimentamaan koulouun lähtöä ym. Ei vaan piittaa. Kaverit vain kiinnostaa ei muu.
Voiko tämmöisessä tapauksessa tehdä enää mitään?
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko edes kysynyt siltä teiniltäsi miksi se koulu ei kiinnosta ja koittanut selvittää mistä kiikastaa sen sijaan että vain rankaiset häntä?
Olen, ei vain kiinnosta. Oletko koskaan tavannut kouluhalutonta nuorta? Oikeasti.
Ap
Johan se nyt on pakko jo ihan yhteiskunnan näkökulmasta saada sinne kouluun, syrjäytyneen nuoren aiheuttamat kustannukset veronmaksajille on aivan valtavat jos verrataan vaikka siihen että se sama nuori olisi 25 vuotiaana yliopistokoulutuksen jälkeen hyväpalkkaisessa työpaikassa vs maannut viimeiset 10 vuotta syrjäytyneenä kotona, ei enää työkunnossa, päihdeongelmia, tarvitaan kaikenlaisia tukia ja erilaisia sosiaali- ja terveyspalveluita.
Onko sinne kouluun nyt oltu oikeasti yhteydessä esim. kuraattoriin ja rehellisesti kerrottu tilanne, haettu muuten ammattiapua tilanteeseen, myös lastensuojeluilmoituksen voi tehdä vaikka itse olisi lapsen vanhempi jos ei muu auta. Nyt ei ole aikaa katsella paria vuotta ja voivotella "kun mikään ei auta", siinä meni sitten opiskelumahdollisuudet ja puolet elämästä hukkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, meillä on kokemus kamalasta murrosiästä ahdistuksineen/masennukseen ja koulunkäymättömyyksineen. Nyt helpottaa,kun on ysillä (tyttö). Sen olen oppinut,että painostaminen ja vastakkainasettelu EI auta! Kouluun pitää kannustaa ja "potkia", mutta ei se ole maailmanloppu,oikeasti,jos ei mene. Moni teini lintsaa,eikä koulu kiinnosta.
Teini-ikä on erityisesti herkille nuorille ihan kamalan vaikeaa aikaa. Teini tarvii tunteen että aikuinen välittää,vaikka olis kuinka urpo. Hyvä puheyhteys ja välittäminen on numero yksi!
Koita päästä selville,miksi ei käy koulussa. Voiko jollain tapaa hoitaa tehtäviä kotona, saada koulusta tukea,kiusataanko? Pyri pitämään linja selvänä, että koulu on tärkeä,mutta älä ala tappelemaan jos ei mene. Pyri vaan puhumaan ja kertomaan huolesi,miten pelkäät käyvän jos ei käy koulua.
Nuoret viisastuu,kun pohtivat itse asioita,ei ne aikuisen oppeja purematta niele!
Meillä auttoi aika,hyvä suhde ja pienryhmä ( kun ei käynyt yhtenä lukuvuotena OLLENKAAN koulussa, teki kotoa tehtäviä).Mikään muu tukitoimi ei ole auttanut,mutta itse olen kyllä tukenut ja tsempannut kaikkeni.
Nyt nuori miettii yhteishakua avoimin mielin, amis tai lukio mielessä, pääsee luultavimmin sinne,minne hakee, numeroiden puolesta.
Nuorella on OMA elämä, aikuisen tehtävä on laittaa rajoja,auttaa pohtimaan, olla turva ja rakkaus,mutta valinnat nuoren pitää jo itse tehdä. Joskus tietenkin se sijoituskohde on paikallaan, jos mikään muu ei saa toimimaan, sekin on rakkautta.
Älä unohda koskaan sanoa,että kaikki huoli johtuu siitä,että hän on tärkeä ja rakastettu.
Tsemppiä teille!!!!
Vierailija kirjoitti:
mut mä haluun juoda pirkka olutta ja katsoo telkkuu töiden jälkeen
Lapsen tein kun panetti ja vauvat on söpöii
Äitisi taisi juoda pirkka-olutta kun sinua odotti? Lopputulos=sinä vaikutat sellaiselta tuotokselta. Miksi pitää vittuilla asialliseen ketjuun?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mietipä kumpi teistä on aikuinen ja kumpi on lapsi. Ja sitten se aikuinen etsii sisimmästään sen aikuisen roolin, jotta ei tarvi kysellä onko mitään tehtävissä.
Ihan varmuuden vuoksi kerron tässä mitä on tehtävissä. Sinä tarkistat joka päivä töiden jälkeen läksyt. Kun läksyt on tehtynä, niin teini saa älylaitteensa, tietokoneen hiiren, näppäimistön, konsoliohjaimen, tms. mikä on hänelle tärkeää. Nuo laitteet on olleet sinulla töissä mukana. Illalla teinillä on peliaikaa, kun läksyt on tehty ja kokeisiin kuulusteltu.
Eli teet myös kokeisiin kuulustelun teinin kanssa. Hänen tulee itse lukra ensin, sitten sinä kyselet koealueen.
Läksy- ja koetiedot saat wilmasta. Etkä usko teinin selityksiä, että merkinnät eivät pidä paikkansa. Jos oikein riitaa tulee, niin voit kysyä opettajalta erillisellä viestillä. Silti teette wilman mukaisen läksyn varmuuden vuoksi.
Ja uhkailu ei tehoa, jos niitä uhkauksia ei niskuroinnin jälkeen toteuteta.
Ja sitten, kun jättää mielummin älylaitteet omaan arvoonsa ja makaa peiton alla niin, mitä sitten tehdään?
Peiton alla makaava teini ei ole terve vaan masentunut. Siihen tarvitaan lääkärin hoitoa. Pelikonsolista kiinnostuneelle teinille hankkisin shokkihoitoa vaikka asunnottomien asuntolasta. Kävisitte lapsen kanssa siellä yhden yön nukkumassa ja sitten miettisitte, että oliko kivaa.
Et ole koskaan nähnyt OIKEASTI VAIKEAA nuorta joka ei suostu tämmöiseen yhteistyöhön?
Höpöhöpö. Oma teini pitää tuntea ja toimia sen mukaan mikä sen teinin kanssa toimii.
Minä olen kohdannut monta teiniä, jotka eivät mukamas opi ruotsin sanoja, ja jotka vanhempia myöten hokevat, että sanat eivät jää päähän.
Kun niitä vitosia sitten tulee, niin tukiohjeistuksen mukaisesti minulla on velvollisuus antaa tukiopetusta. Siellä selviää, että teini oppii sanat hetkessä, kun luemme niitä yhdessä. Joillekin lapsille riittää se, että tajuavat, että jos kotilukeminen ei maita, niin sitten lukeminen tehdään koulussa.
Miksi nämä k usipäät joilla ei ole omakohtaista kokemusta, tulevat vttuillen kommentoimaan? Kuvittelette varmaankin olevanne jotain maaemoja kun oma lapsi ei ole oireillut. Voitte varmasti kuvitella kuinka joku pleikkakielto auttaa lasta, jonka takia kaikki lääkkeet on pakko laittaa lukkojen taakse ja öisin saa käydä tarkastamassa ettei ole tappanut itseään. Siinähän retostelette kuinka TE osaisitte kasvattaa 4 teiniä moitteetta. Se kun ei ole teidän ansiotanne. Ei todellakaan, sinullakin maailman täydellisin äiti, voisi olla se masentunut itsetuhoinen lapsi, joka kieltäytyy mistään avusta. Se huoli on suunnaton, siinä ei auta että kiljut lapselle että nyt kouluun. Nyt jotain järkeä tuohon viisasteluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei, meillä on kokemus kamalasta murrosiästä ahdistuksineen/masennukseen ja koulunkäymättömyyksineen. Nyt helpottaa,kun on ysillä (tyttö). Sen olen oppinut,että painostaminen ja vastakkainasettelu EI auta! Kouluun pitää kannustaa ja "potkia", mutta ei se ole maailmanloppu,oikeasti,jos ei mene. Moni teini lintsaa,eikä koulu kiinnosta.
Teini-ikä on erityisesti herkille nuorille ihan kamalan vaikeaa aikaa. Teini tarvii tunteen että aikuinen välittää,vaikka olis kuinka urpo. Hyvä puheyhteys ja välittäminen on numero yksi!Koita päästä selville,miksi ei käy koulussa. Voiko jollain tapaa hoitaa tehtäviä kotona, saada koulusta tukea,kiusataanko? Pyri pitämään linja selvänä, että koulu on tärkeä,mutta älä ala tappelemaan jos ei mene. Pyri vaan puhumaan ja kertomaan huolesi,miten pelkäät käyvän jos ei käy koulua.
Nuoret viisastuu,kun pohtivat itse asioita,ei ne aikuisen oppeja purematta niele!
Meillä auttoi aika,hyvä suhde ja pienryhmä ( kun ei käynyt yhtenä lukuvuotena OLLENKAAN koulussa, teki kotoa tehtäviä).Mikään muu tukitoimi ei ole auttanut,mutta itse olen kyllä tukenut ja tsempannut kaikkeni.
Nyt nuori miettii yhteishakua avoimin mielin, amis tai lukio mielessä, pääsee luultavimmin sinne,minne hakee, numeroiden puolesta.Nuorella on OMA elämä, aikuisen tehtävä on laittaa rajoja,auttaa pohtimaan, olla turva ja rakkaus,mutta valinnat nuoren pitää jo itse tehdä. Joskus tietenkin se sijoituskohde on paikallaan, jos mikään muu ei saa toimimaan, sekin on rakkautta.
Älä unohda koskaan sanoa,että kaikki huoli johtuu siitä,että hän on tärkeä ja rakastettu.
Tsemppiä teille!!!!
Kiitos, tällä linjalla olen itsekin. Kouluun olen ollutkin yhteyksissä, he eivät vaan ole nähneet tilannetta vielä niin vakavana ilmeisestikään. Kuraattorilla kävi aiemmin, mutta lopetti, eikä suostunut enää menemään. Kuraattori tolkuttaa vaan että sovitaanko nyt vaan että alat tekemään läksyjä, nuori sanoo joo, ja jatkaa kuten ennenkin. Kiristäminen ja vastakkainasettelut eivät vaan toimi kaikkien kanssa. Meillä on puhevälit olleet kunnossa, kaikesta huolimatta.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuleva sossupummi ku ei koulu kiinnosta. Tuskin työtkään. Antakaa pilata elämänsä, kyllä se oppii.
Varmaan olisi helpointa noin, ja puhut lienee kokemuksesta. Mutta en minä ainakana pystyisi luovuttamaan lapseni parhaan suhteen.
Ehkä lapsesi paras on sossupummeilu? Et sinä voi toista pakottaa rakentamaan uraa ja menestymään, jos ei itse sitä halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vastaaja nro 7 tässä ketjussa on oikealla tiellä.Liian helposti annetaan ketkuilevalle nuorelle periksi,ulkoistetetaan kasvatus sossuille,koululle ym.tai hankitaan nuorelle masennuslääkkeet( joista kukaan ei edes tiedä mitä pitkässä juoksussa tekevät aivoille??).
Olen kasvattanut neljä teiniä eikä puhettakaan moisesta ketkuilusta.Meillä ei myöskään haistatella tai puhuta rumasti,puolin eikä toisin.
Auktoriteetti haltuun nyt,on viimeiset hetket!
1950-luvun maailma oli vähän toisenlainen, ei pahalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mietipä kumpi teistä on aikuinen ja kumpi on lapsi. Ja sitten se aikuinen etsii sisimmästään sen aikuisen roolin, jotta ei tarvi kysellä onko mitään tehtävissä.
Ihan varmuuden vuoksi kerron tässä mitä on tehtävissä. Sinä tarkistat joka päivä töiden jälkeen läksyt. Kun läksyt on tehtynä, niin teini saa älylaitteensa, tietokoneen hiiren, näppäimistön, konsoliohjaimen, tms. mikä on hänelle tärkeää. Nuo laitteet on olleet sinulla töissä mukana. Illalla teinillä on peliaikaa, kun läksyt on tehty ja kokeisiin kuulusteltu.
Eli teet myös kokeisiin kuulustelun teinin kanssa. Hänen tulee itse lukra ensin, sitten sinä kyselet koealueen.
Läksy- ja koetiedot saat wilmasta. Etkä usko teinin selityksiä, että merkinnät eivät pidä paikkansa. Jos oikein riitaa tulee, niin voit kysyä opettajalta erillisellä viestillä. Silti teette wilman mukaisen läksyn varmuuden vuoksi.
Ja uhkailu ei tehoa, jos niitä uhkauksia ei niskuroinnin jälkeen toteuteta.
Ja sitten, kun jättää mielummin älylaitteet omaan arvoonsa ja makaa peiton alla niin, mitä sitten tehdään?
Peiton alla makaava teini ei ole terve vaan masentunut. Siihen tarvitaan lääkärin hoitoa. Pelikonsolista kiinnostuneelle teinille hankkisin shokkihoitoa vaikka asunnottomien asuntolasta. Kävisitte lapsen kanssa siellä yhden yön nukkumassa ja sitten miettisitte, että oliko kivaa.
Et ole koskaan nähnyt OIKEASTI VAIKEAA nuorta joka ei suostu tämmöiseen yhteistyöhön?
Höpöhöpö. Oma teini pitää tuntea ja toimia sen mukaan mikä sen teinin kanssa toimii.
Minä olen kohdannut monta teiniä, jotka eivät mukamas opi ruotsin sanoja, ja jotka vanhempia myöten hokevat, että sanat eivät jää päähän.
Kun niitä vitosia sitten tulee, niin tukiohjeistuksen mukaisesti minulla on velvollisuus antaa tukiopetusta. Siellä selviää, että teini oppii sanat hetkessä, kun luemme niitä yhdessä. Joillekin lapsille riittää se, että tajuavat, että jos kotilukeminen ei maita, niin sitten lukeminen tehdään koulussa.
Pitää paikkansa, mutta eivät av-mammat tuollaista halua kuulla. Opettajana saa kuulla monien vanhempien surkuttelua, kun ei se meidän Pirkko-Petteri vaan opi, vaikka kuinka tekee läksyjä. Sitten kun otat sen koulun jälkeen tukiopetukseen ja sanot, että tätä jatketaan, kunnes asia on opittu, niin tapahtuukin ihmeparantuminen ja asiat opitaan nopeasti.
Ikävää tässä on se, että yhyeiskunnan resursseja kuluu jokaisessa tukiopetuskerrassa, vaikka oppimisessa ei useimmiten ole mitään vikaa. Kyse on vain siitä, ettei huvita ja vanhempia viedään kuin pässiä narussa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mietipä kumpi teistä on aikuinen ja kumpi on lapsi. Ja sitten se aikuinen etsii sisimmästään sen aikuisen roolin, jotta ei tarvi kysellä onko mitään tehtävissä.
Ihan varmuuden vuoksi kerron tässä mitä on tehtävissä. Sinä tarkistat joka päivä töiden jälkeen läksyt. Kun läksyt on tehtynä, niin teini saa älylaitteensa, tietokoneen hiiren, näppäimistön, konsoliohjaimen, tms. mikä on hänelle tärkeää. Nuo laitteet on olleet sinulla töissä mukana. Illalla teinillä on peliaikaa, kun läksyt on tehty ja kokeisiin kuulusteltu.
Eli teet myös kokeisiin kuulustelun teinin kanssa. Hänen tulee itse lukra ensin, sitten sinä kyselet koealueen.
Läksy- ja koetiedot saat wilmasta. Etkä usko teinin selityksiä, että merkinnät eivät pidä paikkansa. Jos oikein riitaa tulee, niin voit kysyä opettajalta erillisellä viestillä. Silti teette wilman mukaisen läksyn varmuuden vuoksi.
Ja uhkailu ei tehoa, jos niitä uhkauksia ei niskuroinnin jälkeen toteuteta.
Ja sitten, kun jättää mielummin älylaitteet omaan arvoonsa ja makaa peiton alla niin, mitä sitten tehdään?
Peiton alla makaava teini ei ole terve vaan masentunut. Siihen tarvitaan lääkärin hoitoa. Pelikonsolista kiinnostuneelle teinille hankkisin shokkihoitoa vaikka asunnottomien asuntolasta. Kävisitte lapsen kanssa siellä yhden yön nukkumassa ja sitten miettisitte, että oliko kivaa.
Et ole koskaan nähnyt OIKEASTI VAIKEAA nuorta joka ei suostu tämmöiseen yhteistyöhön?
Höpöhöpö. Oma teini pitää tuntea ja toimia sen mukaan mikä sen teinin kanssa toimii.
Minä olen kohdannut monta teiniä, jotka eivät mukamas opi ruotsin sanoja, ja jotka vanhempia myöten hokevat, että sanat eivät jää päähän.
Kun niitä vitosia sitten tulee, niin tukiohjeistuksen mukaisesti minulla on velvollisuus antaa tukiopetusta. Siellä selviää, että teini oppii sanat hetkessä, kun luemme niitä yhdessä. Joillekin lapsille riittää se, että tajuavat, että jos kotilukeminen ei maita, niin sitten lukeminen tehdään koulussa.
Monet yläkoulut eivät ole halukkaita jättämään jälkkään tekemään läksyjä. Ei ne opettajat halua pidentää päiviään. Sad but true.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuleva sossupummi ku ei koulu kiinnosta. Tuskin työtkään. Antakaa pilata elämänsä, kyllä se oppii.
Varmaan olisi helpointa noin, ja puhut lienee kokemuksesta. Mutta en minä ainakana pystyisi luovuttamaan lapseni parhaan suhteen.
Ehkä lapsesi paras on sossupummeilu? Et sinä voi toista pakottaa rakentamaan uraa ja menestymään, jos ei itse sitä halua.
Ei ollut. Parhaansa oli, että asiaa selviteltiin parin vuoden ajan juurtajaksain ammatti-ihmisten kanssa. Ja parasta oli myös se, että koko aikana meidän keskusteluyhteys ei kadonnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lettutieteen Vihtori kirjoitti:
Pitää paikkansa, mutta eivät av-mammat tuollaista halua kuulla. Opettajana saa kuulla monien vanhempien surkuttelua, kun ei se meidän Pirkko-Petteri vaan opi, vaikka kuinka tekee läksyjä. Sitten kun otat sen koulun jälkeen tukiopetukseen ja sanot, että tätä jatketaan, kunnes asia on opittu, niin tapahtuukin ihmeparantuminen ja asiat opitaan nopeasti.
Ikävää tässä on se, että yhyeiskunnan resursseja kuluu jokaisessa tukiopetuskerrassa, vaikka oppimisessa ei useimmiten ole mitään vikaa. Kyse on vain siitä, ettei huvita ja vanhempia viedään kuin pässiä narussa..
Eihän Ap sanonut ettei nuori opi, vaan on haluton eikä tee läksyjä. Sellainen anhempi ei oieasti saa helposti apua ainakaan koulun puolelta.
Kasiluokka on tosi monella nuorella se hankalin luokka. Murrosikä pahimmillaan eikä vielä osata ajatella päivää pidemmälle. Esim. sitä, että vuoden päästä on toisen asteen yhteishaut ja omalla keskiarvolla ei pääsekään sinne, minne ehkä haluaisi. Moni herää tässä vaiheessa eli ysin talvella. Ja moni päätyy sitten hakemaan kymppiluokalle kesällä, kun ei päässyt lukioon tai amikseen tai haluaa vielä miettiä, kumpaan menee.
Olisko ketään tuttua paria vuotta vanhempaa nuorta, joka voisi kertoa omia tuntemuksiaan ja kokemuksiaan? Vähän neuvoa, että kannattaisi sitä koulua käydä hieman enemmän tosissaan. Et elämä ei ole pelkästään tässä ja nyt vaan se jatkuu vielä ja siihen voi ihan itse vaikuttaa, millä tavalla se jatkuu.
Toiminnan ohjaus ei monesti pelaa vielä tuon ikäisellä nuorella, joten vanhemmuutta tarvitaan. Ja jämäkkää sellaista. Meillä kaksi poikaa, jotka käyneet koulunsa suht ok. Alusta asti ollut selvää, että kavereiden kanssa vasta, kun läksyt tehty. Se sitten jäi molemmille päälle myös yläkouluaikoina. Kotiin, välipala, läksyt ja sitten kavereiden kanssa. Vaikka kavereilla on ikävä kiristää, niin voisko teillä olla vastaavanlainen diili? Koulu on nuoren työ ja kaverit vapaa-aikaa. Ihan samalla tavalla se on aikuisillakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lettutieteen Vihtori kirjoitti:
Pitää paikkansa, mutta eivät av-mammat tuollaista halua kuulla. Opettajana saa kuulla monien vanhempien surkuttelua, kun ei se meidän Pirkko-Petteri vaan opi, vaikka kuinka tekee läksyjä. Sitten kun otat sen koulun jälkeen tukiopetukseen ja sanot, että tätä jatketaan, kunnes asia on opittu, niin tapahtuukin ihmeparantuminen ja asiat opitaan nopeasti.
Ikävää tässä on se, että yhyeiskunnan resursseja kuluu jokaisessa tukiopetuskerrassa, vaikka oppimisessa ei useimmiten ole mitään vikaa. Kyse on vain siitä, ettei huvita ja vanhempia viedään kuin pässiä narussa..
Eihän Ap sanonut ettei nuori opi, vaan on haluton eikä tee läksyjä. Sellainen anhempi ei oieasti saa helposti apua ainakaan koulun puolelta.
Koulun puolelta? Eikö se nyt ole ihan puhtaasti vanhempien tehtävä valvoa kotona, että läksyt tehdään!
Vierailija kirjoitti:
Miksi nämä k usipäät joilla ei ole omakohtaista kokemusta, tulevat vttuillen kommentoimaan? Kuvittelette varmaankin olevanne jotain maaemoja kun oma lapsi ei ole oireillut. Voitte varmasti kuvitella kuinka joku pleikkakielto auttaa lasta, jonka takia kaikki lääkkeet on pakko laittaa lukkojen taakse ja öisin saa käydä tarkastamassa ettei ole tappanut itseään. Siinähän retostelette kuinka TE osaisitte kasvattaa 4 teiniä moitteetta. Se kun ei ole teidän ansiotanne. Ei todellakaan, sinullakin maailman täydellisin äiti, voisi olla se masentunut itsetuhoinen lapsi, joka kieltäytyy mistään avusta. Se huoli on suunnaton, siinä ei auta että kiljut lapselle että nyt kouluun. Nyt jotain järkeä tuohon viisasteluun.
Mikäs keuhkoaja tänne tipahti... Ap ei aloituksessa kuvaillut mitään huumeidenkäyttäjä - itsemurhakandidaattia. Puhui vain ihan tavallisesta kiukuttelevasta teinistä. On loogista, että vastaukset ja neuvot ovat sen mukaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mietipä kumpi teistä on aikuinen ja kumpi on lapsi. Ja sitten se aikuinen etsii sisimmästään sen aikuisen roolin, jotta ei tarvi kysellä onko mitään tehtävissä.
Ihan varmuuden vuoksi kerron tässä mitä on tehtävissä. Sinä tarkistat joka päivä töiden jälkeen läksyt. Kun läksyt on tehtynä, niin teini saa älylaitteensa, tietokoneen hiiren, näppäimistön, konsoliohjaimen, tms. mikä on hänelle tärkeää. Nuo laitteet on olleet sinulla töissä mukana. Illalla teinillä on peliaikaa, kun läksyt on tehty ja kokeisiin kuulusteltu.
Eli teet myös kokeisiin kuulustelun teinin kanssa. Hänen tulee itse lukra ensin, sitten sinä kyselet koealueen.
Läksy- ja koetiedot saat wilmasta. Etkä usko teinin selityksiä, että merkinnät eivät pidä paikkansa. Jos oikein riitaa tulee, niin voit kysyä opettajalta erillisellä viestillä. Silti teette wilman mukaisen läksyn varmuuden vuoksi.
Ja uhkailu ei tehoa, jos niitä uhkauksia ei niskuroinnin jälkeen toteuteta.
Ja sitten, kun jättää mielummin älylaitteet omaan arvoonsa ja makaa peiton alla niin, mitä sitten tehdään?
Perheneuvolaan, jossa lapselle oma työntekijä ja vanhemmille omansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lettutieteen Vihtori kirjoitti:
Pitää paikkansa, mutta eivät av-mammat tuollaista halua kuulla. Opettajana saa kuulla monien vanhempien surkuttelua, kun ei se meidän Pirkko-Petteri vaan opi, vaikka kuinka tekee läksyjä. Sitten kun otat sen koulun jälkeen tukiopetukseen ja sanot, että tätä jatketaan, kunnes asia on opittu, niin tapahtuukin ihmeparantuminen ja asiat opitaan nopeasti.
Ikävää tässä on se, että yhyeiskunnan resursseja kuluu jokaisessa tukiopetuskerrassa, vaikka oppimisessa ei useimmiten ole mitään vikaa. Kyse on vain siitä, ettei huvita ja vanhempia viedään kuin pässiä narussa..
Eihän Ap sanonut ettei nuori opi, vaan on haluton eikä tee läksyjä. Sellainen anhempi ei oieasti saa helposti apua ainakaan koulun puolelta.
Koulun puolelta? Eikö se nyt ole ihan puhtaasti vanhempien tehtävä valvoa kotona, että läksyt tehdään!
Mutta kun se nuori kieltäytyy niitä kotona tekemästä. Se oli alkuperäinen ongelma. EI KAI MITÄÄN ONGELMAA OLISI, JOS RIITTÄISI KOMENTAMINEN JA VAHTIMINEN.
Onneksi täällä monet vastaavat asiallisestikin. Tulee hyvää kokemusperäistä tietoa. Muutama maaemo aina tulee pätemään, kuinka on kasvattanut vl-piireissä jo 14 kpl herraskaisia lapsosia.
Vierailija kirjoitti:
Miksi nämä k usipäät joilla ei ole omakohtaista kokemusta, tulevat vttuillen kommentoimaan? Kuvittelette varmaankin olevanne jotain maaemoja kun oma lapsi ei ole oireillut. Voitte varmasti kuvitella kuinka joku pleikkakielto auttaa lasta, jonka takia kaikki lääkkeet on pakko laittaa lukkojen taakse ja öisin saa käydä tarkastamassa ettei ole tappanut itseään. Siinähän retostelette kuinka TE osaisitte kasvattaa 4 teiniä moitteetta. Se kun ei ole teidän ansiotanne. Ei todellakaan, sinullakin maailman täydellisin äiti, voisi olla se masentunut itsetuhoinen lapsi, joka kieltäytyy mistään avusta. Se huoli on suunnaton, siinä ei auta että kiljut lapselle että nyt kouluun. Nyt jotain järkeä tuohon viisasteluun.
Samaa mieltä kanssasi. Mutta wanna be perfect-mamit voi täällä aina antaa ohjeen että kyllä se siitä talttuu kun viedään kaikki tavarat ja napakasti käskytetään.
Alue: Aihe vapaa
VOI olla myös pelkästään kiukkuinen ja uhmakas. Ei kaikki aina ole masennusta.