Miksi nykyääbn Suomessa on räjähtänyt mielenterveysongelmaisten määrä käsiin?
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksi että apua tarvitsevalle ihmiselle työnnetään resepti käteen, ja mielialalääkkeiden käyttäjien määrästä sitten vain lasketaan, paljonko on ongelmia. Kun ei se pelkkä resepti paranna mutta tulee halvemmaksi lyhyellä tähtäimellä kuin terapian järjestäminen tai tilanteen kunnollinen selvittely.
Tutkitusti terapiasta on vähemmän hyötyä kuin lääkkeistä. Terapia on monesti haitallista. Terapia ei ole mikään yliluonnollinen ihmekeino, joka parantaisi asioita.
Voi kuinpa teidät vähä-älyiset i d i o o t i t saataisiin tajuamaan se. Mutta ei. Te vain huudatte suu vaahdossa vuodesta toiseen.
Narkkari hiljaa, ne lääkkeet ei sinun mieltäsi paranna. Antaa vain hetkeksi hyvän/neutraalin olon jonka vaikutus lakkaa aina. Sinun vikasi se ei ole, mutta älä kuitenkaan pskaa suolla ulos.
Vierailija kirjoitti:
- pienikin paha olo on nykyään masennus johon määrätään ensisijaisesti lääkkeitä. Oikeanlaista hoitoa ei säästösyistä anneta, lääkkeisiin jäädään koukkuun ja oravanpyörä on valmis.
-Suomessa on asiat paremmin kuin vaikka Afrikassa, silti Afrikassa keskimäärin ihminen on varmasti onnellisempi kuin suomalainen. Miksi?
-täällä pätee ”kaikki pitää saada heti nyt” ajattelun rinnalla myös ”kaikki pitää tehdä heti nyt tee tee tee älä nuku hoida tee tee tee tee, ai sulla on keuhkokuume? Yksi päivä sairaslomaan lusmu!!! Tee tee tee”
- lapsista ja nuorista leikataan ja leikataan ja leikataan ja leikataan ja..
-”pitäs olla jo, pitäs tehdä jo, pitäs päättää jo”
Väitän että masennus on varmasti myös lisääntynyt eikä vain tullut enemmän ilmi.
Et kai oikeasti usko tuohon? :D :D :D :D :D :D :D :D
Muukin osa viestistäsi on harhaista höpinää. Ei mitään totuutta tai edes pyrkimystä totuudenmukaiseen ajatteluun.
En usko, että aloittajan kysymykseen on yhtä ja yksinkertaista vastausta. Omassa perheessäni puoliso sairastui vakavaan masennukseen työuupumuksen seurauksena. Työpaikassa, jossa hän oli ollut jo muutaman vuosikymmenen tehtiin isoja muutoksia ja pikku hiljaa työtaakka kasvoi ja kasvoi ja puoliso alkoi uupumaan. Työuupumusta ei tässä maassa hoideta eikä hyväksytä, vaan pidetään aina yksilön omana vikana, jos hän ei jaksa työtaakkaansa.
Pitkän sairausloman ja voimakkaan lääkityksen myötä puolisoni alkoi vähitellen toipua, mutta sairaus oli kyllä ihan hirveää koko perheelle. Kun lämmin, perheestään välittävä ja huumorintajuinen ihminen vaipui vuoteessa makaavansi paketiksi, jonka syömisestä ja juomisesta piti huolehtia ja jonka lääkkeet piti piilottaa, ettei hän tehnyt itsemurhaa niiden avulla. Puhumaton, vastaamaton, tyly ja omaan pahaan oloonsa vajonnut läheinen on vaikea asuinkumppani ja myrkyttää tahtomattaan koko kodin ilmapiirin synkäksi ja painostavaksi. Aikuisilta lapsilta estin pahimpina aikona pääsyn kotiin juuri sen vuoksi, että masentuneen seurassa oleminen on hirvittävän raskasta.
Ihmettelen miten kukaan yksinäinen masentunut selviää hengissä kun pillereitä saa kotiin, eikä kukaan ole niiden ottamista vahtimassa eikä tukemassa muutenkaan. Minua masentuneen läheisenä suorastaan suututtaa kuinka ihmiset vähättelevät esim. masennusta ja väittävät, että ihmiset eivät kestä tavallisia asioita, vaan hakevat turhaan lääkkeitä tai, että kaikki elämän kolaukset tulkitaan masennukseksi. Kyllä masennuksen erottaa tavallisesta alakulosta. Masennus on kuin myrkyllinen pilvi, joka hautaa alleen sairastuneen ja hänen koko perheensä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksi että apua tarvitsevalle ihmiselle työnnetään resepti käteen, ja mielialalääkkeiden käyttäjien määrästä sitten vain lasketaan, paljonko on ongelmia. Kun ei se pelkkä resepti paranna mutta tulee halvemmaksi lyhyellä tähtäimellä kuin terapian järjestäminen tai tilanteen kunnollinen selvittely.
Tutkitusti terapiasta on vähemmän hyötyä kuin lääkkeistä. Terapia on monesti haitallista. Terapia ei ole mikään yliluonnollinen ihmekeino, joka parantaisi asioita.
Voi kuinpa teidät vähä-älyiset i d i o o t i t saataisiin tajuamaan se. Mutta ei. Te vain huudatte suu vaahdossa vuodesta toiseen.
Narkkari hiljaa, ne lääkkeet ei sinun mieltäsi paranna. Antaa vain hetkeksi hyvän/neutraalin olon jonka vaikutus lakkaa aina. Sinun vikasi se ei ole, mutta älä kuitenkaan pskaa suolla ulos.
En ole narkkari. En käytä mitään lääkkeitä, en edes särkylääkkeitä.
Sinä olet aivoton i-d-i-o-o-t-t-i.
Luultavasti kaikissa kulttuureissa olisi tilanne sama - tai monessa pahempikin - mikäli niissä ehdittäisiin märehtimään omia asioita kuten nykysuomessa.
Vierailija kirjoitti:
Turhaan kirjoitan tämän viestin. Olen kirjoittanut sen niin monesti ennenkin. Kertaakaan en ole saanut vastausta. Yritän nyt kuitenkin taas jaksaa kysyä.
Missä on tutkimus tai lähde aloittajan "tiedolle"?
Vastausta ei kuulu.
Ketjuun kirjoittavat kaikenlaiset pölvästit omista harhoistaan. Mitään järkevää sanottavaa heillä ei ole.
Some, surkea ravinto ja työelämän vaatimukset.