Lue keskustelun säännöt.
Raskauspahoinvointi :(
31.01.2019 |
Mistä ootte saanu apua raskauspahoinvointiin ja millä viikoilla se on helpottanut? Mä oon iha voimaton jo asian suhteen ja tuntuu et oon kokeillu ihan kaikkea. En oksentele jatkuvasti, mutta kuvottava olo vaivaa kokoajan. Oon lisäksi ihan uupunut ja voisin vain nukkua koko ajan. Tiedän, että nää oireet kuuluu asiaan ja kestän ne kyllä, mutta olisi kiva kuulla jos jollain keinolla saisi oloa paremmaksi. Mies pitää mua kohta ihan lahnana ku en jaksa kotonakaan tehdä yhtään mitään ja yheinen aika menee siihen ku itke pahaa oloani.
Kiitos avusta jo etukäteen =)
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mulla on kolme raskautta ja kaikissa diagnosoitu hyperemeesi ja KAIKISSA KESTI 9kk. Oksentelun koko ajan loppuun saakka. Töissä oli pakko olla kun lääkärin mielestä raskaus ei ole sairaus. No oksentelun sitten seinään, lattiaan, vessaan, kesken palaverin jne.
Mutta kurjuuteen tottuu. Vaikka luulee että siihen kuolee niin ei kuole.
Nyt oon taas raskaana ja 9 kk oksentelua tulossa ja 24/7 pahaa oloa kuin oksennustaudissa. Mutta tätähän tää. Oma valinta.
Outo lääkäri sinulla. Minulle määrättiin sairaslomaa jatkuvan oksentelun takia. Lääkäri kehotti lepäämään paljon, jotta raskaus sujuisi hyvin.
Sama, en pystynyt syömään viikkokausiin juuri mitään. Tein silloin vielä fyysisesti raskasta työtä jossa joutuu seisomaan lähes koko työajan. En missään nimessä olisi niin heikossa kunnossa pystynyt tekemään töitä. Lisäksi verenpaineet oli niin alhaalla (yläpainekin n. 90 tietämissä) että huimasi kun yritin seistä. Olin monta viikkoa sairaslomalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla nyt tämänhetkinen raskaus, raskaus viikolla 34 sain vihdoin primperan-reseptin, olin ollut viikon osastolla, jossa ei vasta kuin viimeisenä päivänä osattu antaa minulle pahoinvointi lääkettä. Aina sanottiin että tuovat, kun ilmoitin, etten ole saanut. Ja aina se hoitajilta unohtui. No viikkoon en saanut unta kuin hetkiseksi kerrallaan. Kuumetta neljässä kymmenessä, para-tabsit auttaneet kuin hetkeksi. Suonensisäisesti kipulääke toi paremman helpotuksia, jolloin käväisi lämpö lähempänä normaalilämpöä. No ei auttaneet kuin tunnin. Ja sitten kotona tuo reseptillinen pahoinvointilääke auttoi vaan puoli tuntia kerrallaan. Ja sai ottaa vain joka kahdeksas tunti. No onneksi pahoinpitelystä helpotti nyt viikolla 36, kun lapsi laskeutui "asemiin" Vihdoin voi taas hengittää, eikä pahoinvointi enää ole jokapäiväistä.
Tyttö tulossa. Toivottavasti helpottaa jossain vaiheessa.
Pahoinvointirannekkeet helpotti minulla hyvin oloa. Olin alussa kans tosi väsynyt ja olo oli etova. Olinkin pari viikkoa sairauslomalla ja yritin levätä.
Vierailija kirjoitti:
Älä valita itepä oot ton tilas hankkinut
On se harmi kun tyhmyyttä ei voi korjata, normaalit ihmiset joutuu kärsimään sinunlaisista idiooteista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Akupunktio auttoi. Saa myös sellaisia rannekkeita, joissa on hierova osa siihen akukohtaan, jota yhtenä neulotetaan tai sähkökupunktiolla hoidetaan, ranteessa siis. Itse tarvitsin ihan kokonaisvaltaista akuhoitoa.
Minullakin auttoi, kun pidin jatkuvasti vauvojen hedelmämössöpusseja mukana ja yöpöydällä. Kun alkoi hiemankin oksettaa vaikka kaupassa, vedin sellaisen heti. Säännöllinen 2 h ruokailuväli oli pakollinen itselleni.
Oma pahoinvointini kesti vain 3 kk hankalana, sitten vain ajoittaisena, esim. autossa olo muuttui hankalaksi ja lukeminen junassa loppui siihen. Loppuraskaudrstakin jos olin ylitöissä, saattoi kuvitus tulla tuolilta noustessa, niin että kotiin pääsi lähtemään vasta syötyään ihanan kahvitteluhenkisen työpaikan vakiona pöydällä olevasta keksipurkista muutaman ensiavuksi ja juotuaan pillimehua...
Akuhoito on ilman lähetettä esim. omalla fysioterapeutillani n. 45 e ja myös lääkärini neulotti.
Ystäväni voi niin pahoin, että vietti tipassa puolet raskaudesta. Ei siis ollut pahinta mahdollista...
Molemmissa raskauksissa sama homma, ekassa alku oli pahempi, tokassa loppu. Siinä oppi vain lepäämään, syömään ja kikkailemaan ruoan kanssa niin, ettei verensokeri laskenut. Minulla tosin oli enemmän huolia supistelun kanssa loppuaikana, niin että pahoinvointi meni siinä sivussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mulla on kolme raskautta ja kaikissa diagnosoitu hyperemeesi ja KAIKISSA KESTI 9kk. Oksentelun koko ajan loppuun saakka. Töissä oli pakko olla kun lääkärin mielestä raskaus ei ole sairaus. No oksentelun sitten seinään, lattiaan, vessaan, kesken palaverin jne.
Mutta kurjuuteen tottuu. Vaikka luulee että siihen kuolee niin ei kuole.
Nyt oon taas raskaana ja 9 kk oksentelua tulossa ja 24/7 pahaa oloa kuin oksennustaudissa. Mutta tätähän tää. Oma valinta.
Outo lääkäri sinulla. Minulle määrättiin sairaslomaa jatkuvan oksentelun takia. Lääkäri kehotti lepäämään paljon, jotta raskaus sujuisi hyvin.
Tuo "raskaus ei ole sairaus" on myös äitini sukupolvelle tuttu ja sen ajan lääkärisedillä pinttynyt luulo. Vaihda lääkäriä! Työkyky ei ole riippuvainen siitä, onko syy sen heikentymiseen luonnon tuoma vai "vika" eli sairaus. Sekin on sairaus, jos on hyperemeesiä.
Nyky-Suomessa suojellaan äitejä ja tulevis vauvoja, niitä liian vähiä veronmaksajaehdokkaita... Tosi vaikea raskausaika lisää riskiä synntysmasennukseen ja osaltaan lapsen hermoston kehityksen muutoksille (levottomuutta, kipuherkkyyttä jne), jos äiti on tosi kipeä tai muuten voi tosi huonosti. Oma lääkärini piti tärkeänä, että äitinä saan apua ja ns. pakotti saikulle, kun supistelu, pahoinvointi ja uupumus sekä työstressi vetivät piippuun ja linkkuun sekä unet surkeiksi, ja muksukin oli aina hiljaa kipuaikana mahassa. Tunnollisena väitin pärjääväni, mutta jälkikäteen tajusin olon helpottaessa jo viikonkin saikulla, että lääkäri oli tosi oikeassa. Kun oma muksuni sitten lopulta syntyi etuaikaisena, mietin kiitollisena, että lääkäri piti rv 24-30 huolta ja esti liian tsemppaamisen huonokuntoisena - ei sentään syntynyt silloin vielä, ja jälkikäteen ajatellen hyvä, että napakka lääkäritäti käski pistää asiat tärkeysjärjestykseen ja pisti saikkulapun käteen.
Tsemppiä kuitenkin sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä onkin kerrottu jo parhaimmat neuvot. Itse oksentelin ihan kaiken viikoille 18 ja molempien kanssa olin tiputuksessa useita kertoja. Laihduin alkuraskaudessa kummastakin 10kg, että 62kg lähtöpaino oli synnytysten jälkeenkin vain n. 55kg. Pahan hajuisia olivat myös raitis pakkasilma, vesi, jauhopussi, paperi ja kaikki pesuaineet. Kahvi tuntui olevan parhaimman tuoksuinen, vaikken kahvia juo. Pidin käsilaukussa pikkupussillista kahvipapuja ja aina kun tuli paha olo jostain niin nuuhkin pussia. Se helpotti hetkeksi. Toinen missä oli hyvä tuoksu oli spreeliukoiset tussit, bensa ja jeesusteipin tarrapuoli. Joo ja en syönyt niistä mitään.
Raskauspahoinvointi loppui nopeasti. Viikolla 18 yhtenä aamuna teki pitkästä aikaa mieli juustoleipää. Söin 1/4 varovasti ja 2h päästä toisen 1/4. Illalla meni jo loput leivästä. Seuraavana päivänä söin aamupalaksi koko juustoleivän ja illalla pelkkää pastaa voissa. Kolmantena aamuna söin jo ihan normaalisti, vaikka ihan vähän vielä etoi. Loppuraskauden söinkin sitten 4 edeestä ruokaa. Ravintolassakin tilasin aina 2 annosta ja söin illalla kilon hedelmiä. Lapset ovat jo nyt aikuisia, mutta en koskaan unohda sitä etovaa oloa.
TSEMPPIÄ HURJASTI KAIKILLE RASKAUSPAHOINVOINNISTA KÄRSIVILLE!
Molemmissa raskauksissa kesti rv 15 asti mutta pahimmillaan olo oli rv6-9. Oikeasti se kuvotus oli ihan hirveää, itkin usein kun olo oli niin karmea. En pystynyt syömään juuri muuta kuin kylmiä mehukeittoja, jäisiä marjoja ja turkinpippureita. Ai että oli mahtavaa kun kuvotus loppui ja ruoka taas maistui 🤗.