Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi monet miehet ovat niin ITSEKKÄITÄ? Perhe-elämä
31.01.2019 |
Heti alkuun huom.! En sano, että kaikki miehet ovat tällaisia. Uskon, että on olemassa epäitsekkäitä perheenisiä, samoin kuin itsekkäitä perheenäitejä.
Jostain syystä kuitenkin omat kokemukseni ja ympärilläni näkemät perhedynamiikat ovat tosi monesti tällaisia: äiti laittaa lasten edun aina itsensä edelle. Isä laittaa oman etunsa kaikkien edelle. Ei jotenkin tunnu osaavan ajatella mitään muuta??!
Oma isäni oli juuri tällainen. Meillä oli lapsuudessani rahallisesti tiukkaa, me lapset kuljimme parsituissa isommilta serkuilta saaduissa vaatteissa. Kengissä saattoi talviaikanakin olla puoli vuotta reikä ennen kuin sai uudet. Mistään maksullisista harrastuksista ei ollut puhettakaan, ilmaisiinkin sai mennä itse kävellen tai jättää menemättä, isä ei kertaakaan vienyt autolla vaikka matka olisi ollut pitkä (äidillä ei ollut ajokorttia). Vaikka olimme "köyhiä",jostain kumman syystä isällä silti riitti rahaa polttaa tupakkaa, ostaa viinaa, ostaa uusi auto (joka oli vain hänen käytössään). Osti siis ennemmin nautintoaineita itselleen kuin uudet kengät lapselleen.
Äiti taas yritti kaikkensa että meillä lapsilla olisi ollut jotain. Kun sai vähän rahaa, niin osti uudet takit meille lapsille, itse kulki vanhassa ja virttyneessä talvi toisensa jälkeen. Kaikki äidin rahat meni ruokaan ja meidän lasten menoihin, isällä oli "omaa rahaa" jolla hurvitteli.
Nyt olen itse nelikymppinen ja on omia lapsia. Jotenkin huomaan tämän saman itsekkyysilmiön TAAS, vaikka luulin löytäneeni hyvän miehen. Jos kaapissa/hellalla on ruokaa/herkkuja ja mies on nälkäinen, hän taatusti vetää oman napansa täyteen huolehtimatta siitä, jääkö lapsille edes tarpeeksi tai milloin he edes ovat viimeksi syöneet. Millainen h*lvetin isä ei edes kysy lapsilta ovatko he syöneet, vaan syö vaan kattilan tyhjäksi kun HÄNELLÄ on nälkä?
Eilen tulin illalla lapsen kanssa harrastuksesta. Lapsi huikkasi heti ovella että hänellä on ihan hirveä vessahätä, pääseekö hän ensimmäisenä vessaan. No, mies notkui keittiössä ja ilmeisesti hänelläkin vessatarve. Mies JUOKSI täyttä vauhtia vessaan ja ovi lukkoon, äkkiä lapsen nenän edestä. Siis mitä v*ttua suoraan sanoen.. Lapsi siinä sitten kiemurteli oven takana kun isä teki rauhassa tarpeensa.
Nämä ovat vain muutamia käytännön esimerkkejä, ai että kuinka kiehuu kun kirjoitankin tätä. Vähän väliä arjessa näkyy se, että mies ei vain osaa/välitä laittaa lapsen tarpeita omiensa edelle. Minulle äitinä se on aivan itsestäänselvyys, että pieni lapsi ensin ja sitten minä. Mikä ihmeen ilmiö tämä oikein on??!! Ymmärrän että ihmiset ovat perusluonteeltaan itsekkäitä ja oma etu laitetaan helposti esim. jonkun tuntemattoman ihmisen edun edelle. Mutta kun kyseessä on OMA LAPSI, oma perhe?!
Uskomatonta. Olen lopenkyllästynyt ja ärsyttää välillä aivan suunnattomasti.
Kommentit (101)
Lopettakaa se piipittäminen ja pysykää sinkkuina.sillä siitä tuskasta pääsee.Ei tarvi parkua mammapalstoilla kuinka paskoja miehet on.Vaikka todellisuudessahan miehiä haukutaisiin joka tapauksessa,jostain syypää elämän kurjuuteen on löydyttävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei kuningas alamaisilleen kumarra
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miksi, mutta tuo tuntuu olevan jokin sisäänrakennettu piirre HYVIN monilla miehillä. Mies joka laittaa perheensä itsensä edelle on kultakimpaleeseen verrattava harvinaisuus ja aarre.
Noo minusta tuollainen perheen laittaminen itsensä edelle samoin kuin kotitöiden ja lastenhoidon jakaminen ym on itsestäänselvyys. Minusta vaan tuntuu, että sitä se on vaimollekkin ja sitten ollaankin muihin asioihin tyytymättömiä. Ei oikein tunnu aina siltä, että olisi vaimon silmissä kultakimpale 😂
Harvalla miehellä on tunneälyä. Ja harvat miehet välittävät lapsistaan, onneksi on poikkeuksiakin.
Minua ja sisaruksiani isäni haukkui eläteiksi ja laski aina, paljonko meihin kului rahaa. Köyhä perhe oltiin ja eipä juuri ylimääräistä saatu. Itse ukko ryyppäsi rahansa. Koskaan en saanut yhtään lahjaa jouluna tai syntymäpäivnä isältä. En ole missään väleissä ko. ihmisen kanssa, enkä aio hoitaa asioitaan kun ei enää itse kykene.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Auh, tämä ketju suorastaan sattuu, kun tulee oma lapsuus mieleen :P
T. lapsuutensa viettänyt perheessä, jossa isällä oli aina uusimmat pelit ja vehkeet ja puolen tusinaa harrastusta ja jossa äiti osti omasta puolet pienemmästä palkastaan meille lapsille vaatteita kirpputoreilta. Jossain vaiheessa harrastin yhtä juttua, joka maksoi 50 mk viikossa ja ei ollut kaksi eikä kolme moraalisaarnaa, jotka isä piti siitä että niin kallista harrastusta piti pitää. Muutenkin oli kuulemma paska harrastus, vain hänen omat harrastuksensa olivat harrastamisen arvoisia.
Mullakin oli tollanen lapsuus ja nuoruus ja otin vielä ekaksi mieheksi samanlaisen itsekkään ihmisen kuin isäni oli. Sitä touhua jaksoin 15 vuotta, kunnes taakka avioeron myötä keveni yhden mieslapsen verran. Nyt olen ollut jo yli 10 vuotta yhdessä kunnollisen, epäitsekkään, ahkeran ja vielä ekan liittoni lapset kasvattaneen miehen kanssa, mutta olen valitettavasti nyt itse se laiskempi osapuoli :(
Menen helpommin pitkäkseni ja jään lepäilemään, kun mies lähtee auttamaan vanhaa sukulaistaan, ei yllätys yllätys huoli meikäläistä avukseen. En tietenkään koko ajan makaa, ja yritän tehdä reippaasti kotitöitä, mutta en vaan pysty samaan kuin mieheni. Ja rahani käytän vain lasten, kodin ja mieheni hyväksi, en omiin kalliisiin harrastuksiin tai menoihin. Mutta olen kyllä jonkin sortin vapaamatkustaja ja se hävettää. Taidankin siirtyä tästä nojatuolista imuroimaan.
Onko myös muuten narsistinen ja kylmästi oma etu edellä, muut ihmiset vain esteitä ja välineitä? Pitääkö hovia ja valehtelee? Silloin kyseinen henkilö ei tule muuttumaan todenäköisesti koskaan. Oli mikä oli, ei kai tuossa voi kuin erota, jos ei tahti muutu. Ei ole helppoa olla yh, mutta kauheaa on elää tuollaisen ihmisen kanssa, joka pelaa vain omaan pussiinsa ja lapset kärsii. Eihän tuollaista ihmiskuorta voi arvostaa, eikä fyysisesti eikä henkisesti haluta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkin lähtisin etsimään syytä sieltä lapsuuden malleista. Tyttöjä on usein vastuutettu pienestä pitäen ottamaan toiset huomioon, olemaan siistejä, ahkeria ja huolellisia, kun "pojat on olleet poikia". Kun niistä pojista on kasvanut miehiä, eivät he osaa laittaa muita edelleen, koska ei ole koskaan tarvinnut. Toivotaan muutosta.
Vierailija kirjoitti:
Kun perheen pää voi hyvin, myös perhe voi hyvin.
Juuri näin.
Pitää ensin auttaa itseään, että pystyy auttamaan muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ei kuningas alamaisilleen kumarra
TÄMÄ. Olen pähkäillyt asiaa ja en keksi muuta selitystä että miehet kokevat tällaisen käytöksen etuoikeudekseen patriarkaalisessa kulttuurisamme... Eihän meidän nais- ja lapsimatosten ongelmat heitä hetkauta kun tuskin näkevät meitä sieltä norsunluutornistaan. Siksi ovat myös niin mielettömän loukkaantuneita ja hämmästyneitä, jos kehtaamme heidät jättää.
Juuri tämä! 15 v. yhdessä miehen kanssa ja kaksi lasta. Silti jaksaa aina ihmetyttää osa miehen tavoista: Hyvin voi vetää jääkaapista viimeiset ruuat illalla mahaansa ja lapsille jää pelkkää puuroa aamupalaksi. Juo illalla viimeiset maidot jääkaapista vaikka tietää 15 v. kokemuksella että minä juon maitokahvia... Lasten ollessa pieniä, saattoi minun (harvoin) poissaollessa syödä itse mutta ei antanut lapsille mitään tai antoi pelkän maitomukin??!! Vaikka lapsille olisi ollut valmiit ruuat. Selitys oli että "unohtui".... Tämä lista on ihan loputon, mutta vuosien kuluessa olen ymmärtänyt että miehen lapsuuden perheessä anoppi oli vastuussa ihan kaikesta juopon miehen ja kahden pojan kanssa. Mies onihan fiksu ja hyvin koulutettu ja hienosti hoitaa kahden pojan "miehisiä" harrastuksia valmentajana ja huoltajana, mutta kotona huomaan että kyky ajatella perhettä kokonaisuutena puuttuu. Oma napa ja oma etu menee aina kaiken edelle, esim. laittoi muutama vuosi sitten useita tonneja kiinni omaan Italian kiipeilyreissuunsa ja kun koitti koko perheen pitkään odotettu yhteinen kesäloma niin ilmoitti että hupsis, kaikki rahat loppu kun "oho" olikin arvioitua kalliimpi kiipeilyreissu. Maksoin sitten itse neljän hengen kesäloman kaikki kulut että lapsetkin sai lomaa, mutta kyllähän tuo tapaus avasi silmiä....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mäkin lähtisin etsimään syytä sieltä lapsuuden malleista. Tyttöjä on usein vastuutettu pienestä pitäen ottamaan toiset huomioon, olemaan siistejä, ahkeria ja huolellisia, kun "pojat on olleet poikia". Kun niistä pojista on kasvanut miehiä, eivät he osaa laittaa muita edelleen, koska ei ole koskaan tarvinnut. Toivotaan muutosta.
Eikä vain toivota muutosta vaan myös tehdään sitä omien poikiemme suhteen. 👍
Mulla oli samanlainen isä. Söi aina kaiken ruuan loppuun kysymättä, onko kaikki syöneet tai jäikö kenellekään nälkä. Meillä oli sääntö, että kaikki laitaselle laitettu ruoka on syötävä. Otin aina aluksi tietysti vain vähän, lisää jos totesin ruuan hyväksi. Tai jos sitä oli enää jäljellä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai niin, en ole koskaan saanut joulu- tai synttärilahjoja isältä. Melkein kaikki aina äidiltä. Jos isältä jotain, niin suklaata, jota on sitten heti kinuamassa itse.
Kasvattakaa poikanne ottamaan muut huomioon. Sitä on näköjään vaikea oppia enää aikuisiällä. Edes isäksi tulon myötä.
Ei voi kuin halveksia aikuista ihmistä, joka ajattelee ennemmin itseään kuin pientä lasta, joka on hänen vastuullaan.
Mun entisellä miehellä myös oma itse meni /menee aina edelle. Häntä vielä nyppi erityisesti, jos minä vastasin ensin lapsen tarpeisiin ja sitten vasta miehen.
On siis eksä ihan syystä.
Kahdeksan vuotta asuttiin yhdessä ennen lasta, eihän se tule ilmi niin kauan kuin on vain aikuisia ihmisiä, jotka voivat pitää puoliaan. Se ilmeni vasta kun tajusin, että mieheltä oli liikaa vaadittu laittaa oma pieni lapsi etusijalle.
Tietoisku miehille: kun lakkaa kunnioittamasta miestään, lakkaa haluamasta seksiä hänen kanssaan.
No huh, etkö ole aiemmin huomannut tuota? Minusta kuulostaa, että mies on vain luonteeltaan itsekäs, kun ei kerran pysty kuin hetken riidan jälkeen olemaan "kunnolla".
Meillä kun lapsi syntyi, miehelle oli ihan itsestäänselvää, että lapsi on aina ykkönen. Lapsen syntymän jälkeen mies sai kenkää yt-neuvotteluissa ja rahasta on ollut tiukkaa aika ajoin. Aina kun tulee kuun rahat, ensin maksetaan vuokra ja sitten katsotaan, tarviiko lapsi jotakin uutta vaatetta, kenkiä jne. Sitten käydään ruokakaupassa ja koitetaan saada hiukan rahaa säästöön joka kuukausi.
Mies on silti koko suhteemme ajan ollut todella huomaavainen minua kohtaan ja asettanut minun tarpeeni omiensa edelle, samoin kuin minä olen koko suhteemme ajan tehnyt. Meidän ei edes tarvinnut keskustella siitä, että lapselle hankitaan aina ensin kaikki, me tulemma vasta hänen jälkeensä, aikuiset pärjäävät vanhemmilla takeilla ja huonommalla ruoalla jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mäkin lähtisin etsimään syytä sieltä lapsuuden malleista. Tyttöjä on usein vastuutettu pienestä pitäen ottamaan toiset huomioon, olemaan siistejä, ahkeria ja huolellisia, kun "pojat on olleet poikia". Kun niistä pojista on kasvanut miehiä, eivät he osaa laittaa muita edelleen, koska ei ole koskaan tarvinnut. Toivotaan muutosta.
Eikä vain toivota muutosta vaan myös tehdään sitä omien poikiemme suhteen. 👍
Näin juuri. Oman tyttären kanssa ei voi kuin opettaa välttämään itsekkäitä törppöjä, mutta vähenevät ne hiljalleen niinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos miehen perusluonne ja biologis-evolutionääriset tekijät ahdistaa noin paljon, niin ottakaa tai jättäkää. Taas miehen pitää luonnonlakien vastaisesti mukautua ja käyttäytyä tasan silleen ku nainen vaatii. Sama ku mies vaatis naiselta, että älä nyt h*lvetissä siivoa ja tee niitä kotitöitä.
Lyön vaikka vetoa että miehet eivät yleensä rynni (työ)kaveriensa ohi ruoka- tai vessajonossa.
Ainakaan miespuolisten työkaverien :P
Alue: Aihe vapaa
Mietin että onko se oikeasti joku "hoivageeni" joka miehiltä vaan puuttuu. Eivätkö he tunne samanlaista myötätuntoa lasta kohtaan jolla nälkä tai vessahätä? Eikö heidän sydäntään yhtään kouraise, kun lapsi jää vaille? Minua äitinä välillä melkein fyysisesti sattuu, jos tiedän lapseni tarvitsevan jotain enkä pysty antamaan sitä hänelle. Saati että jättäisin antamatta siksi, että haluan sen asian itse itselleni. En voisi ikinä kuvitellakaan tekeväni niin.