Lue keskustelun säännöt.
Auton hankinta "yksin" perheeseen, ajatuksia?
Uuusäiti
31.01.2019 |
Otsikkoon vaikea kiteyttää tätä meidän tilannetta. Mutta ollaan uusperhe, 4 v yhdessä. Mulla on yksi lapsi aiemmasta suhteesta ja yhteinen nykyisen miehen kanssa. Hänellä ei muita lapsia.
Ollaan eletty 50/50 elämää yhteenmuuton jälkeen, paitsi miehen hoitovapaan ajan minä maksoin kaikki elämisen kulut. Miehellä on isot säästöt ja n. 1000-1200 e parempi kuukausipalkka. Minun palkka riittää asumisen ja ruuan lisäksi oman autoni (ei lainaa) ylläpitokuluihin ja lasten sekä koiran menoihin. Säästöjä minulla ei ole.
Meillä molemmilla on vanhat velattomat autot jotka hankittu ennen yhteenmenoa. Minä haluaisin vaihtaa auton, mutta mies ei. Olen katsellut n. 8000 euron hintaista kärryä jonka joutuisin ostamaan rahoituksella. Tähän asti perheen yhteiset ajot on ajettu miehen autolla, mutta jos minä hankin isomman ja uudemman auton itselleni (minulla työmatka pitenee, on lasten kuljettamista yms) niin olisi tietysti järkevä myös yhteiset reissut tehdä tuolla uudemmalla ja paremmalla autolla. Mutta entä kun minä maksan sen kulut kokonaan niin mieshän pääsisi minun "siivellä" paremman auton rattiin ja koska on ilmoittanut ettei tarvi uudempaa autoa niin koen, ettei hänen sitten kuulu hyötyä siitä että minä kitkuttelen ja maksan autolainan lyhennykset yksin puhumattakaan veroista ja polttoaineista.
Onko ajatuksia miten toimia? Ratkaisu on pitkään ollut se että autoja ei vaihdeta mutta nyt mun oma auto alkaa olla finaalissa ja monena aamuna on ollut keksiminen millä pääsen duuniin kun auto ei käynnisty. Järkisyyt auton hankintaan mulla olemassa mutta miehellä ei.
Kommentit (55)
Järkevintä sinulle olisi hankkia sellainen auto, joka sopii omiin tarpeisiisi. Mutta huomaatko, että miestäsi ei ole tähän mennessä haitannut se, että hänen autoaan käytetään enemmän yhteisiin ajoihin? Voit myös hankkia sellaisen auton, joka sopii perheen tarpeisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uuusäiti kirjoitti:
Ero on siinä että kummastakaan nykyisestä autosta ei ole velkaa. Ollaan käytetty niitä ristiin, mies mennyt mun autolla töihin jos minä oon tarvinnu turvaistuinta. Eikä siinä ongelmaa. Mutta entäs kun minä joudun ottamaan lainaa uuteen autoon ja mun autoilun kustannukset nouseekin. Voin olla nipo mutta jos mies jo tässä vaiheessa ilmoittaa että hän ei osallistu auton hankintaan niin silloin hän ei sillä aja. Mutta nuo yhteiset reissut mietityttää kun tuntuu että ei ole järkeä kahdella autolla ajaa samaan osoitteeseen.
Ei sori vaan kuulosta terveeltä parisuhteelta kummankaan puolelta, tuo toisen hyötymisen välttely on teillä mennyt ihan sairaisiin mittasuhteisiin joissa ollaan valmiita näkemään erikseen vaivaa sen eteen ettei toisella vaan ole yhtään liian kivaa. Ehkä parisuhdeterapia olisi teille se fiksuin ratkaisu. Tai sitten suoraan ero. Auto on joka tapauksessa ongelmistanne pienin.
En kyllä ymmärrä ongelmaa mutta mitään 8000e autoa jollain rahoituksella tai lainalla ei sitten kannata ostaa. Jos se auto on pakko vaihtaa niin osta sitten kerralla uusi rahoituksella/lainalla tai sitten joku tonnin-parin kottero.
Ja selvitä nyt ensin että mikä siinä nykyisessä autossa on vikana jos ei kerran käynnisty.
Mikä ongelma se on, ettei ap halua miehen ajavan hänen autollaan mummolaan? Miksei ap voi itse ajaa? Vai onko sekin nyt ongelma, jos mies pääsee auton kyytiin - vaikka ap on ilmeisesti matkustanut monet kerrat miehen auton kyydissä?
Toivottavasti on provo.
"Mies hyötyy kun saa ajaa paremmalla autolla" - ja sitten kyseessä on joku 8000 euron kottero. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankit sellaisen auton, joka vastaa tarpeitasi ja johon sinulla on varaa. 8000e ei riitä uuteen autoon. Vanhan auton vaihtaminen toiseen käytettyyn rahoituksella on riski, jota en ottaisi. Miettisin myös, tarvitsetko todella autoa. Auto on melkoinen menoerä.
Olen ollut 25 vuotta kahdessa eri parisuhteessa. Molemmissa suhteissa mies on tienannut enemmän. Molemmilla miehillä ollut säästöjä reilusti. Reilusti tarkoittaa yhden-kahden ison uuden perheauton verran. Oma auto minulla on ollut 9 vuotta. Kun ostin nykyisen autoni, mieheni antoi minulle 4500e rahaa siihen pyytämättä. Se oli yllätys, jota en ollut odottanut ja josta olen kiitollinen. Autoa hankkiessani olin ajatuksella, että maksan sen tietysti sen itse. Miehen rahojen, omien säästöjen ja rahoituksen avulla sain ostettua uuden auton. Vanhaan autoon en olisi uskaltanut rahojani laittaa ja ottaa voelä velkaa päälle.
Mies ajaa vanhalla autolla, minä uudehkolla. Kaikki ajot ajetaan minun autolla. Maksan myös yhteisten ajojen bensat itse. Miehellä menee työmatkoihin saman verran bensaa kuussa, kuin minulla kaikkeen ajoon. Reilu peli mielestäni.
Meillä on molemmilla oma auto, itse maksettu. Kuskina on se, joka auton omistaa. Yhteisiä matkoja on todella vähän, ollaan töissä ihan eri suunnissa, mutta ajot on jaettu niin, että minun sukulaisilleni mennään minun autolla, miehen kavereille miehen autolla. Ei ole vielä kertaakaan mietitty, että toinen olisi jotenkin siivellä siinä matkassa mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sun tarvii kitkutella että saat auton lyhennyksetkin maksettua niin unohda koko juttu. Sulla ei ole varaa ostaa autoa.
Teillä nyt joku muu ongelma ja sua taitaa eniten kaivella se että miehellä on parempi palkka ja säästojä. Ehkä nyt kannattaisi tuo kulujako muuttaa niin enemmän tienaava maksaa yhteisistä kuluista enemmän. Ei tuokaan nyt ihan reilua ole että perheessä vähemmän tienaava maksaa yhteisistä kuluista yhtä paljon kun se suurituloisempi.
Järkevintä tuossa olisi yhteinen käyttötili. kumpikin laittaa sinne prosenttiosuuden omasta palkastaan. ja sieltä maksatte yhteiset kulut -> yhteisillä reissuilla myös ne bensat. Kumpikin sit tekee lopuilla rahoillaan mitä lystää. ja koska naisella on yksi lapsi omasta takaa niin tää auton käyttö voi sit vaikka kompensoida siitä lapsesta tulevia kuluja asuntoon, sähköön, ruokaan yms.
meillä molemmilla omat autot. mutta koska miehen auto on tällä hetkellä surkeas kunnos (huonot renkaat ja akussa häikkää) niin ajaa pitkää työmatkaa mun autolla, itse kun kurvailen tässä lähinurkilla eikä tiukkaa aikataulua aamuisin niin mieluummin näin. Kyllähän mua harmittaa et kilometrejä tulee huimasti mut toisaalta mies maksaa sähkölaskun (100€/kk), kiinteistöveron (200€/v), roska-auton (5€/k), suurimman osan remppakuluista (mä teen työn), auttaa mua töissä (yrittäjä kun olen) yms joten eiköhän hän voi autollani ajaa <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos sun tarvii kitkutella että saat auton lyhennyksetkin maksettua niin unohda koko juttu. Sulla ei ole varaa ostaa autoa.
Teillä nyt joku muu ongelma ja sua taitaa eniten kaivella se että miehellä on parempi palkka ja säästojä. Ehkä nyt kannattaisi tuo kulujako muuttaa niin enemmän tienaava maksaa yhteisistä kuluista enemmän. Ei tuokaan nyt ihan reilua ole että perheessä vähemmän tienaava maksaa yhteisistä kuluista yhtä paljon kun se suurituloisempi.
Kyllä mulla keskituloisena on varaa maksaa se n. 150 euron kk-lyhennys ja auton kulut. Toki mun oma talous menee tiukemmalle mutta täällä pohjoisessa on pitkät välimatkat ja auto välttämätön. Mun pitäis vaihtaa se joka tapauksessa vaikka mulla ei olis miestäkään.
Mies ehdotti että voisi alemmalla korolla lainata mulle rahan autoon, mutta en halua asetelmaan että olen velkasuhteessa mieheen. Mulla on nyt kiikarissa 6000 euron auto ja 8000 euron auto ja lasken kumpi kannattaa ostaa. Nykyisestä autosta saan vaihdossa 500 e. Miehen kanssa sovittiin, että yhteiset ajot ajetaan hänen autollaan.
Lovebotti kirjoitti:
Siis miksi niihin kuluihin pitäisi osallistua suhteessa tuloihin jos on erilliset rahat? En minä ainakaan viitsisi käydä töissä ollenkaan. Makaisin vaan kotona, ei tuloja, ei kuluja.
Jos olisit vain kotona niin tekisit tietysti kaikki kotityöt ym. Kysehän on lapsiperheessä ennen kaikkea ajasta ja vaivannäöstä yhteisen hyvän eteen. Voi ajatella vaikka niin että 8 tunnin työpäivästä 5 tuntia tehdään perheelle ja 3 itselle. Jos ei käy töissä niin se 5 tuntia täytyy tehdä perheen eteen jotenkin muuten, jotta tilanne on tasapuolinen. Toinen voi tienata enemmän jolloin tietysti nettoaa siitä omasta kolmesta tunnista omaan taskuun enemmän, mutta 5 tunnin palkan täytyy mennä perheelle oli se palkka sitten iso tai pieni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi kasvoi sen verran isoksi, että hoitaa itsensä aamuisin kouluun ja me alettiin miehen kanssa kulkea kimppakyydillä. Autojen tilanne on sellainen, että kerätään kilometrit mun autoon ja säästellään miehen nelivedolle vuosia.... Mä en ollenkasn tajunnut kirjoittaa sille laskua bensoista tai muista kuluista....kuitenkin bensaan menee 5€ päivä.
Meillä muuten yhteiset matkat ajan minä, riippumatta siitä kumman autolla ajetaan. Mä tykkään ajamisesta, mies ei siitä etityisesti välitä.
Kakkossivulta omien autojen perhe.
Ostat ap tietysti siihen uuteen autoon turvaistuimen, niin ei tarvi miehen kanssa vaihtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä varsinainen ongelma on, että mies haluaa tiukasti erilliset rahat vaikka
-on yhteinen lapsi ja
-elintaso on ilmeisesti valittu niin, että ap pystyy juuri ja juuri kustantamaan siitä puolet
Minusta nuo yhteiset reissut eivät ole lainkaan relevantteja, jos niitä kerran on vain n. 1 per kk. Mutta ap joutuisi uuden auton takia entistä huonompaan taloudelliseen tilanteeseen.
Miehen pitäisi suurempituloisena maksaa enemmän yhteisistä kuluista, tai perheen pitäisi asua vaatimattomammin, että ap:lle jäisi myös säästöön rahaa. Silloin miehen mahdollinen ap:n uuden auton käyttö ei todennäköisesti olisi ap:lle ongelma.
Oletusarvo minusta perheessä on se, että kumpikin ihan itse haluaa osallistua kykynsä mukaan. Jos tilanne on jotain ihan muuta, kuten sinun asenteesi näyttää olevan, niin normaali ihminen näyttää ovea. Itselle tuo on täysin vieras ajatus, että ylipäänsä haluaisin vain toista kiusatakseni jättäytyä pois töistä jolloin koko perheen elintaso (myös omani) romahtaisi. Jos se kiusanteko toiselle on noin tärkeää, että ihminen on sen eteen valmis luopumaan jopa omasta mukavuudestaan, niin oi miksi olet edes parisuhteessa?