Auton hankinta "yksin" perheeseen, ajatuksia?

Kuuklaa "perhe". Sinulla ei sitä ole.

Vierailija kirjoitti:

Onpa hölmöjä vastauksia! Älä välitä, ap.

Ymmärrän hyvin pohdintasi. Meilläkin on uusperhe ja erilliset rahat. Maksamme yhdessä ruoat, asumiskulut (sähkö, vesi ym) sekä huonekalut. Molemmat maksavat itse autonsa kulut, omat vaatteensa ja harrastuksensa sekä omien lastensa menot, molemmilla siis on lapsia.

Auton vaihto ei ole tullut vielä ajankohtaiseksi, mutta pyrkisin tuossa asiassa tasapuolisuuteen. Jos olet tähän asti käyttänyt miehen autoa yhteisillä matkoilla, niin miksi mies ei saisi nyt käyttää sinun autoasi, en ihan ymmärrä tätä...? Ehkä tuossa tilanteessa toimisin niin, että ostat auton nimiisi mutta laitatte bensa- ja huoltokulut ym. puoliksi, jos siis kerran molemmat autoa käytätte. Tai sitten teette yhteiset reissut jatkossa vuorotellen miehen ja sinun autoilla, näin meillä toimitaan.

Uuden auton huoltokulut ovat kyllä (jos et mitään Porschesta hanki) hyvin paljon alhaisemmat kuin vanhan romun, jota saa koko ajan olla tekemässä jotain remppaa - joten en kyllä ihan ymmärrä, miksi tuo olisi perusteltua.

Kysymys aplle: kun nyt ajatte pidemmät matkat miehen autolla niin miten ’hyvitys’ nyt tapahtuu ?

Ap vastailee.

Eli yhteiset matkat on tehty sen takia miehen autolla että vain siihen autoon on ostettu turvaistuin. Nyt olen kyllä ostanut omilla rahoilla myös omaan autoon kakkosistuimen. Eli silloin kun yhteinen poika on kyydissä niin menty miehen autolla (mummolaan n. 2x kuussa, joskus kauppaan).

Kaikki taustat ei aloituksessa tule selville, mutta mies nimenomaan haluaa pitää rahat erillään ja en tiedä hänen palkkaa tarkkaan edes. Hänelle tärkeää että kumpikin maksaa omat kulut. Hänellä olisi varaa mennä autokauppaan ja ostaa uusin auto mitä löytyy ilman velkaa. Hän paheksuu velanottoa mutta mulla ei nyt vaan ole säästöjä ja vakityön palkkatulo ainoa mitä saan (ei yh-korotuksia, mitään etuuksia lapsilisän lisäksi eikä elatusmaksuja).

Kyllä mä taidan käydä koeajossa autolla ja jos järkevä rahoitus järjestyy, niin ostan sen. Mennään sit vaikka edelleen mummolamatkat miehen autolla ja tää uus vain minun käytössä jos mies ei osallistu kuluihin.

Kiitos kaikille hyvistä pointeista!

Kuulostaa aika hirveältä parisuhteelta. Ylipäänsä tuo, että miehellä on huomattavasti parempi palkka ja säästöjä, mutta sulla ei jää mitään käteen. Osallistuuko mies vähintään samalla summalla asumis- ja ruokakuluihin tai koiran ja yhteisen lapsenne kuluihin? Itse lähden siitä, että perheessä kaikki on yhteistä ja rahat ovat yhteisiä. Jos nyt ei täysin, niin ainakin niin, ettei elintasossa ole parisuhteen osapuolten välillä eroja. Ei perhe voi toimia niin, että toisen tili on tyhjä pakollisten menojen jälkeen ja toisella jää reippaasti hilloa sivuun. Ja kyllä, olen itse ollut usein se enemmän tienaava osapuoli jos joku sitä epäilee.

Jos sulla on oikeasti sellainen tilanne, että sun auto on epäluotettava ja ette pärjää ilman toista autoa on selvää, että se pitää ostaa. Mun mielestä jos se auto on välttämätön teidän arjen rullaamiseen, tulee sen olla yhteinen huolimatta siitä, kuka sitä ajaa. Teette miehen kanssa kompromissin auton hinnasta jos ehdottamasi on hänen mielestään liian kallis ja maksatte kaikki auton kulut puoliksi.

Uuusäiti kirjoitti:

Ap vastailee.

Eli yhteiset matkat on tehty sen takia miehen autolla että vain siihen autoon on ostettu turvaistuin. Nyt olen kyllä ostanut omilla rahoilla myös omaan autoon kakkosistuimen. Eli silloin kun yhteinen poika on kyydissä niin menty miehen autolla (mummolaan n. 2x kuussa, joskus kauppaan).

Kaikki taustat ei aloituksessa tule selville, mutta mies nimenomaan haluaa pitää rahat erillään ja en tiedä hänen palkkaa tarkkaan edes. Hänelle tärkeää että kumpikin maksaa omat kulut. Hänellä olisi varaa mennä autokauppaan ja ostaa uusin auto mitä löytyy ilman velkaa. Hän paheksuu velanottoa mutta mulla ei nyt vaan ole säästöjä ja vakityön palkkatulo ainoa mitä saan (ei yh-korotuksia, mitään etuuksia lapsilisän lisäksi eikä elatusmaksuja).

Kyllä mä taidan käydä koeajossa autolla ja jos järkevä rahoitus järjestyy, niin ostan sen. Mennään sit vaikka edelleen mummolamatkat miehen autolla ja tää uus vain minun käytössä jos mies ei osallistu kuluihin.

Kiitos kaikille hyvistä pointeista!

Yksi kysymys: Miksi ihmeessä sä olet tehnyt lapsen tällaisen miehen kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa aika hirveältä parisuhteelta. Ylipäänsä tuo, että miehellä on huomattavasti parempi palkka ja säästöjä, mutta sulla ei jää mitään käteen. Osallistuuko mies vähintään samalla summalla asumis- ja ruokakuluihin tai koiran ja yhteisen lapsenne kuluihin? Itse lähden siitä, että perheessä kaikki on yhteistä ja rahat ovat yhteisiä. Jos nyt ei täysin, niin ainakin niin, ettei elintasossa ole parisuhteen osapuolten välillä eroja. Ei perhe voi toimia niin, että toisen tili on tyhjä pakollisten menojen jälkeen ja toisella jää reippaasti hilloa sivuun. Ja kyllä, olen itse ollut usein se enemmän tienaava osapuoli jos joku sitä epäilee.

Jos sulla on oikeasti sellainen tilanne, että sun auto on epäluotettava ja ette pärjää ilman toista autoa on selvää, että se pitää ostaa. Mun mielestä jos se auto on välttämätön teidän arjen rullaamiseen, tulee sen olla yhteinen huolimatta siitä, kuka sitä ajaa. Teette miehen kanssa kompromissin auton hinnasta jos ehdottamasi on hänen mielestään liian kallis ja maksatte kaikki auton kulut puoliksi.

No kun tästä just on erimielisyys. Mun auto toimii miehen mielestä riittävän hyvin, sitä vaan pitää välillä korjailla. Juuri hain siihen uuden akun ja nyt pitäis toimia taas. Ja kyllähän sillä varmaan taas hetken pärjäisi, mutta joka vuosi saa jännittää vieläkö menee katsastuksesta läpi ja syytää rahaa korjauksiin. Haluaisin tähän muutenkin stressaavaan arkeen edes luotettavan kulkuvälineen ettei tarvis sitäkin stressata.

Ja ei mies osallistu mun koiran ja lapsen kuluihin. Mitäs oon hankkinut huollettavia itselleni. Miehelle tärkeää että en hyödy hänen varallisuudesta enkä ole kyllä hyötynyt. Yhteisen lapsen kulut menee suunnilleen puoliksi sen jälkeen kun asiasta oli tapeltu verissäpäin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on omat autot, mutta vain yhteisiä lapsia (jos se johonkin laskelmaan vaikuttaa).... Kumpikin ostaa millaisen haluaa, milloin haluaa, vakuuttaa miten haluaa ja uusii renkaansa silloin kun haluaa.

Mutta sillä kuljetaan, kummalla on järkevämpää. Jos mökillä on tarkoitus mennä metsäpalstalle, kuljetaan miehen nelivedolla, jos ei, mennään mun bensapihillä sportilla. Jos tarviin kuljetuskapasiteettiä tai peräkärryä (mun), lainaan miehen autoa ja hän ajelee sen aikaa mun kärryllä. Mulla siis on peräkärry muttei omaa koukkua :)

Meillä myös näin. Miehellä vanha dieselfarkku, minulla uudehko hybridi neliveto. Toisessa nastat ja toisessa kitkat. Turvaistuimet molemmissa, mutta minun autossani paremmat. Sään ja muiden tekijöiden mukaan valitaan kummalla mennään. Miehen auto on pitkällä matkalla huomattavasti taloudellisempi, mutta lyhyet matkat mennään lähes aina minun autollani kun päästään sähköllä. Ei ole tarvinnut riidellä asiasta kuin kerran, jolloin kinan syy ei ollut silloinkaan kenenkään hyötyminen, vaan se onko huonolla talvikelillä turvallisempi ajaa vanhemmalla autolla jossa on nastat vai uudemmalla jossa on kitkat.

Ap:n kritisoijat, ottakaa huomioon että uusperheessä rahan jakaminen on paljon monimutkaisempaa kuin ydinperheessä. Harva uusperhe toimii menestyksekkäästi niin, että kaikki raha on yhteistä. 

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa aika hirveältä parisuhteelta. Ylipäänsä tuo, että miehellä on huomattavasti parempi palkka ja säästöjä, mutta sulla ei jää mitään käteen. Osallistuuko mies vähintään samalla summalla asumis- ja ruokakuluihin tai koiran ja yhteisen lapsenne kuluihin? Itse lähden siitä, että perheessä kaikki on yhteistä ja rahat ovat yhteisiä. Jos nyt ei täysin, niin ainakin niin, ettei elintasossa ole parisuhteen osapuolten välillä eroja. Ei perhe voi toimia niin, että toisen tili on tyhjä pakollisten menojen jälkeen ja toisella jää reippaasti hilloa sivuun. Ja kyllä, olen itse ollut usein se enemmän tienaava osapuoli jos joku sitä epäilee.

Jos sulla on oikeasti sellainen tilanne, että sun auto on epäluotettava ja ette pärjää ilman toista autoa on selvää, että se pitää ostaa. Mun mielestä jos se auto on välttämätön teidän arjen rullaamiseen, tulee sen olla yhteinen huolimatta siitä, kuka sitä ajaa. Teette miehen kanssa kompromissin auton hinnasta jos ehdottamasi on hänen mielestään liian kallis ja maksatte kaikki auton kulut puoliksi.

Siis miehellä on oma autonsa, mutta sen lisäksi pitäisi ostaa vielä yhteinen? Ei niinkuin tähän asti, että molemmilla on omat? Ja miehen pitäisi arvatenkin maksaa ne oman autonsa kulut edelleen yksin, mutta sen lisäksi myös puolet kakkosauton kuluista vaikkei käytä tätä juuri koskaan? Ei nyt kuulosta oikein reilulta.

Vierailija kirjoitti:

Ap:n kritisoijat, ottakaa huomioon että uusperheessä rahan jakaminen on paljon monimutkaisempaa kuin ydinperheessä. Harva uusperhe toimii menestyksekkäästi niin, että kaikki raha on yhteistä. 

Osittain samaa mieltä, mutta kyllä tuo miehen asenne aika äärimmäiseltä kuulostaa uusperheelliseksikin. Lähtöoletus minusta olisi, ettei tarvitse osallistua puolison lapsen kuluihin, mutta yhteisen lapsen ja talouden kuluihin pitäisi osallistua suhteessa tuloihin. Omissa autoissa ei kyllä minusta ole mitään vikaa, eikä miehen tarvitse ap:n auton kuluja maksaa lukuunottamatta osuutta pitkien matkojen bensoista. Mutta oman lapsen kuluista miehen pitäisi parempipalkkaisena ottaa suurempaa vastuuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa aika hirveältä parisuhteelta. Ylipäänsä tuo, että miehellä on huomattavasti parempi palkka ja säästöjä, mutta sulla ei jää mitään käteen. Osallistuuko mies vähintään samalla summalla asumis- ja ruokakuluihin tai koiran ja yhteisen lapsenne kuluihin? Itse lähden siitä, että perheessä kaikki on yhteistä ja rahat ovat yhteisiä. Jos nyt ei täysin, niin ainakin niin, ettei elintasossa ole parisuhteen osapuolten välillä eroja. Ei perhe voi toimia niin, että toisen tili on tyhjä pakollisten menojen jälkeen ja toisella jää reippaasti hilloa sivuun. Ja kyllä, olen itse ollut usein se enemmän tienaava osapuoli jos joku sitä epäilee.

Jos sulla on oikeasti sellainen tilanne, että sun auto on epäluotettava ja ette pärjää ilman toista autoa on selvää, että se pitää ostaa. Mun mielestä jos se auto on välttämätön teidän arjen rullaamiseen, tulee sen olla yhteinen huolimatta siitä, kuka sitä ajaa. Teette miehen kanssa kompromissin auton hinnasta jos ehdottamasi on hänen mielestään liian kallis ja maksatte kaikki auton kulut puoliksi.

Siis miehellä on oma autonsa, mutta sen lisäksi pitäisi ostaa vielä yhteinen? Ei niinkuin tähän asti, että molemmilla on omat? Ja miehen pitäisi arvatenkin maksaa ne oman autonsa kulut edelleen yksin, mutta sen lisäksi myös puolet kakkosauton kuluista vaikkei käytä tätä juuri koskaan? Ei nyt kuulosta oikein reilulta.

Tottakai miehen auton kulujen pitäisi olla myös yhteiset. Mutta noin muuten, jos tulotasot eroaa reippaasti toisistaan se on musta aivan selvää, että perheen kulut eivät voi mitenkään jakautua "reilusti" (mikä nyt on kenenkin mielestä reilua) eli tasan puoliksi. 

Meillä vastaava ongelma! Haluan käyttää vessassa lambia, miehelle riittäisi xtra. Myös kirjanpito on työlästä, mies väittää että minä kulutan enemmän. Paperit sotkeentuvat vessassa. Ehkä laitan sinne tietokoneen ja kameran. Mies saa myös etua kun pääsee töissä paskalle.

Ero on siinä että kummastakaan nykyisestä autosta ei ole velkaa. Ollaan käytetty niitä ristiin, mies mennyt mun autolla töihin jos minä oon tarvinnu turvaistuinta. Eikä siinä ongelmaa. Mutta entäs kun minä joudun ottamaan lainaa uuteen autoon ja mun autoilun kustannukset nouseekin. Voin olla nipo mutta jos mies jo tässä vaiheessa ilmoittaa että hän ei osallistu auton hankintaan niin silloin hän ei sillä aja. Mutta nuo yhteiset reissut mietityttää kun tuntuu että ei ole järkeä kahdella autolla ajaa samaan osoitteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n kritisoijat, ottakaa huomioon että uusperheessä rahan jakaminen on paljon monimutkaisempaa kuin ydinperheessä. Harva uusperhe toimii menestyksekkäästi niin, että kaikki raha on yhteistä. 

Osittain samaa mieltä, mutta kyllä tuo miehen asenne aika äärimmäiseltä kuulostaa uusperheelliseksikin. Lähtöoletus minusta olisi, ettei tarvitse osallistua puolison lapsen kuluihin, mutta yhteisen lapsen ja talouden kuluihin pitäisi osallistua suhteessa tuloihin. Omissa autoissa ei kyllä minusta ole mitään vikaa, eikä miehen tarvitse ap:n auton kuluja maksaa lukuunottamatta osuutta pitkien matkojen bensoista. Mutta oman lapsen kuluista miehen pitäisi parempipalkkaisena ottaa suurempaa vastuuta.

Siis miksi niihin kuluihin pitäisi osallistua suhteessa tuloihin jos on erilliset rahat? En minä ainakaan viitsisi käydä töissä ollenkaan. Makaisin vaan kotona, ei tuloja, ei kuluja.

Mites ruoka ja asuminen? Mies ottaa niistä sekä lapsen kuluista isomman osuuden, niin saat autolainan maksettua, kun jotain jää säästöön. Mikset saa yh-lisää tai elatusapua?

Miksi asutte paikassa, jossa tarvitaan jopa kaksi autoa? Kuopiossa on kiva asua. Voi kävellä kummankin työpaikkaan. Autoa ei tarvita edes mökkimatkaan, kun sinne pääsee veneellä satamasta.

Miksi tehdä elämä vaikeaksi. Yksi yhteinen tili, josta maksetaan perheen menot. Ei koskaan säätämistä siitä, kuka maksaa mitäkin.

Uuusäiti kirjoitti:

Ero on siinä että kummastakaan nykyisestä autosta ei ole velkaa. Ollaan käytetty niitä ristiin, mies mennyt mun autolla töihin jos minä oon tarvinnu turvaistuinta. Eikä siinä ongelmaa. Mutta entäs kun minä joudun ottamaan lainaa uuteen autoon ja mun autoilun kustannukset nouseekin. Voin olla nipo mutta jos mies jo tässä vaiheessa ilmoittaa että hän ei osallistu auton hankintaan niin silloin hän ei sillä aja. Mutta nuo yhteiset reissut mietityttää kun tuntuu että ei ole järkeä kahdella autolla ajaa samaan osoitteeseen.

Aika usein autoliikkeillä on kampanjoita, joissa vaihtoautoonkin saa lähes korottoman lainan. Voithan sinä nytkin käydä kysymässä, mihin hintaan laina irtoaisi, jos haluat vaihtaa auton nyt.

Kun itse vaihdoin autoa, niin mies ei sen kuluihin osallistunut mitenkään. Mies kyllä saa lainata minun autoa, mutta ei ottaa sitä kysymättä minulta lupaa. Itse en tykkää ajaa miehen autolla ja vaikka tykkäisinkin, en sitä ilman lupaa ottaisi. Pitemmät reissut ajetaan minun autolla ja bensakulut menee silloin puoliksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa aika hirveältä parisuhteelta. Ylipäänsä tuo, että miehellä on huomattavasti parempi palkka ja säästöjä, mutta sulla ei jää mitään käteen. Osallistuuko mies vähintään samalla summalla asumis- ja ruokakuluihin tai koiran ja yhteisen lapsenne kuluihin? Itse lähden siitä, että perheessä kaikki on yhteistä ja rahat ovat yhteisiä. Jos nyt ei täysin, niin ainakin niin, ettei elintasossa ole parisuhteen osapuolten välillä eroja. Ei perhe voi toimia niin, että toisen tili on tyhjä pakollisten menojen jälkeen ja toisella jää reippaasti hilloa sivuun. Ja kyllä, olen itse ollut usein se enemmän tienaava osapuoli jos joku sitä epäilee.

Jos sulla on oikeasti sellainen tilanne, että sun auto on epäluotettava ja ette pärjää ilman toista autoa on selvää, että se pitää ostaa. Mun mielestä jos se auto on välttämätön teidän arjen rullaamiseen, tulee sen olla yhteinen huolimatta siitä, kuka sitä ajaa. Teette miehen kanssa kompromissin auton hinnasta jos ehdottamasi on hänen mielestään liian kallis ja maksatte kaikki auton kulut puoliksi.

Siis miehellä on oma autonsa, mutta sen lisäksi pitäisi ostaa vielä yhteinen? Ei niinkuin tähän asti, että molemmilla on omat? Ja miehen pitäisi arvatenkin maksaa ne oman autonsa kulut edelleen yksin, mutta sen lisäksi myös puolet kakkosauton kuluista vaikkei käytä tätä juuri koskaan? Ei nyt kuulosta oikein reilulta.

Tottakai miehen auton kulujen pitäisi olla myös yhteiset. Mutta noin muuten, jos tulotasot eroaa reippaasti toisistaan se on musta aivan selvää, että perheen kulut eivät voi mitenkään jakautua "reilusti" (mikä nyt on kenenkin mielestä reilua) eli tasan puoliksi. 

Tässä nyt minusta lähdetään yhteisen talouden mallista, vaikka ap:n perheessä rahat ovat erilliset ja autot omat. Silloin ei minusta tarvitse kummankaan maksaa toisen auton kuluja. Ruoka- ja asumiskuluista olen osittain samaa mieltä, tosin sekin on minusta perheen sisäinen asia miten nämä sovitaan. Ei näihin ole mitään yhtä ainoaa oikeaa mallia.

Vierailija kirjoitti:

Kun auto on sinun, sinä maksat sen kulut. Kun teette yhteisiä reissuja, niin maksatte yhdessä polttoaineet. Tuskin teillä reissuja hirveän usein on? Arkisin kumpikin käyttää omaa autoaan.

Näinhän se meillä suurin piirtein meni, kunnes vaimo päätti lähteä lätkimään. Ei vaimolla tosin omaa autoa koskaan ollut. Osituksessa auto laskettiin toki jaettavaksi omaisuudeksi, vaikka nainen oli laittanut autoilun kuluihin n. 100 euroa vuodessa (bensaan) ja minä 4-5 tonnia vuosittain. Käyttö oli kuitenkin suhteessa 70/30.