Lue keskustelun säännöt.
Kumpi on kohtuuton, minä vai puoliso?
30.01.2019 |
Työreissulta soittaa ja kyselee onko minulla ollut ikävä? Mun mielestä kurjaa noin, voi kertoa jos on itsellä ikävä mutta tällainen kysely on vähän samaa kuin että "rakastatko sä mua?"
Jostain syystä minua ärsyttää suunnattomasti se etten voi itse kertoa vapaaehtoisesti ikävästä tai rakastamisesta, vaan sitä kysellään minulta.
Kommentit (22)
Siis tuohan on vaan hellyyttävä tapa kysyä mitä kuuluu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on sama kuin suuttuisit siitä, että joku kysyy "mitä kuuluu?" eli siis osoittaa olevansa kiinnostunut voinnistasi.
Miksi ei sitten oma-aloittesesti kerro että hänellä on minua ikävä, miksi kysyy onko minulla? Se on se mikä tässä hiertää.
Koen että mua painostetaan sanomaan että on ikävä, ja silloin siitä menee tavallaan kokonaan fiilis.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tuo on sama kuin suuttuisit siitä, että joku kysyy "mitä kuuluu?" eli siis osoittaa olevansa kiinnostunut voinnistasi.
Miten niin? Silloin kysyisi suoraan, miten voit, mitä kuuluu. Narsismi haiskahtaa kysymyksessä "onko ollut minua ikävä".
Kyllä minä niin mieleni taas tästä pahoitin.
Kannattaisi aapee ehkä miettiä miltä kumppanista tuntuu olla tuollaisen mielensäpahoittajan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on sama kuin suuttuisit siitä, että joku kysyy "mitä kuuluu?" eli siis osoittaa olevansa kiinnostunut voinnistasi.
Miten niin? Silloin kysyisi suoraan, miten voit, mitä kuuluu. Narsismi haiskahtaa kysymyksessä "onko ollut minua ikävä".
Täh? Yleensä parisuhteessa ikävöidään toisiaan, etenkin jos ollaan pidempään erossa, eikö silloin ole lähinnä hellyyttävää kysellä että "jokos kulta on ehtinyt tulla ikävä?"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on sama kuin suuttuisit siitä, että joku kysyy "mitä kuuluu?" eli siis osoittaa olevansa kiinnostunut voinnistasi.
Miten niin? Silloin kysyisi suoraan, miten voit, mitä kuuluu. Narsismi haiskahtaa kysymyksessä "onko ollut minua ikävä".
Oi jestas köökkipsykologit taas vauhdissa. Lakatkaa nyt oikeasti käyttämästä tuota narsistinimitystä joka hitsin jutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta jos on jo 30 vuotta pidetty yhtä, oikeasti ei ole ikävä vaan mukavaa kun saa välillä olla itsekseenkin.
Pitäisikö valehdella toisen mieliksi?
Kyllä jos tästäkin mielensä pahoittaa niin ennustan hyvin lyhyttä parisuhdetta ja suosittelen terapiaa ennen seuraavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on sama kuin suuttuisit siitä, että joku kysyy "mitä kuuluu?" eli siis osoittaa olevansa kiinnostunut voinnistasi.
Miten niin? Silloin kysyisi suoraan, miten voit, mitä kuuluu. Narsismi haiskahtaa kysymyksessä "onko ollut minua ikävä".
Oi jestas köökkipsykologit taas vauhdissa. Lakatkaa nyt oikeasti käyttämästä tuota narsistinimitystä joka hitsin jutusta.
Toinen stereotypia: joka syyttää narsistiksi on todennäköisemmin itse narsistinen.
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos on jo 30 vuotta pidetty yhtä, oikeasti ei ole ikävä vaan mukavaa kun saa välillä olla itsekseenkin.
Pitäisikö valehdella toisen mieliksi?
Onko joku kieltänyt vastaamasta ei, kun kysytään onko ikävä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on sama kuin suuttuisit siitä, että joku kysyy "mitä kuuluu?" eli siis osoittaa olevansa kiinnostunut voinnistasi.
Miten niin? Silloin kysyisi suoraan, miten voit, mitä kuuluu. Narsismi haiskahtaa kysymyksessä "onko ollut minua ikävä".
Oi jestas köökkipsykologit taas vauhdissa. Lakatkaa nyt oikeasti käyttämästä tuota narsistinimitystä joka hitsin jutusta.
Ei, vaan kyllä minua itseäni ihan todella häiritsisi myös jos kumppanilla ei koskaan olisi tapana ilmaista ikäväänsä minua kohtaan, vaan kysyisi aina onko minulla ollut ikävä häntä. Häiritsevintä on tässä se, että "onko ollut minua ikävä" nähdään jonain vertauksena kysymykselle, että miten toinen voi. Eihän se ole sama asia todellakaan.
Ongelma tässä on se ettei puhu omista tunteistaan vaan minun. Ei mua haittaisi yhtään jos sanoo että hänellä on minua ikävä. Se tekee asiasta rasittavan että koen ikään kuin toisen kerjäävään niitä sanoja ja huomiota. Silloin tuntuu että mun oikeutta itseilmaisuun rajoitetaan.
Vai sanoisitko jos toinen kysyy että onko ollut ikävä, että ei ole ollut, hyvin on täällä pärjätty ilman sua? Kun se odottaa, että sanot ikävöineesi.
Tajuaakohan kukaan? On kivempi jos toinen sanoo että rakastan sua, kuin että kysyy rakastatko minua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ymmärrän sinua ap! Minuakin hieman ärsyttäisi. Mieluummin niin, että itse kertoo ikävästään kuin että hieman alentuneena kyselee. Itse olen kysellyt tuollaista silloin, kun olen ollut epävarma ja kerjännyt huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on sama kuin suuttuisit siitä, että joku kysyy "mitä kuuluu?" eli siis osoittaa olevansa kiinnostunut voinnistasi.
Miten niin? Silloin kysyisi suoraan, miten voit, mitä kuuluu. Narsismi haiskahtaa kysymyksessä "onko ollut minua ikävä".
Täh? Yleensä parisuhteessa ikävöidään toisiaan, etenkin jos ollaan pidempään erossa, eikö silloin ole lähinnä hellyyttävää kysellä että "jokos kulta on ehtinyt tulla ikävä?"
No ei kyllä ikävöidä. Minkälainen luuseri rupeaa tuollaista lässyttämään? Kyllähän se sieltä tulee aikanaan takaisin kotiin. Oottex vähä teinix?
Vierailija kirjoitti:
Ongelma tässä on se ettei puhu omista tunteistaan vaan minun. Ei mua haittaisi yhtään jos sanoo että hänellä on minua ikävä. Se tekee asiasta rasittavan että koen ikään kuin toisen kerjäävään niitä sanoja ja huomiota. Silloin tuntuu että mun oikeutta itseilmaisuun rajoitetaan.
Vai sanoisitko jos toinen kysyy että onko ollut ikävä, että ei ole ollut, hyvin on täällä pärjätty ilman sua? Kun se odottaa, että sanot ikävöineesi.
Tajuaakohan kukaan? On kivempi jos toinen sanoo että rakastan sua, kuin että kysyy rakastatko minua?
Ehkä pidetään eri asioita romanttisina. Musta on ihanaa, jos joku kysyy tuliko ikävä, tuntuuko tämä kosketus hyvältä, haluatko että jään yöksi, menisitkö kanssani naimisiin jne.
Säälin miestäsi. Kohta ei voi edes pierasta, kun keittiöpsykologit vetää narsistikorttia esiin.
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos on jo 30 vuotta pidetty yhtä, oikeasti ei ole ikävä vaan mukavaa kun saa välillä olla itsekseenkin.
Pitäisikö valehdella toisen mieliksi?
No eikös siihen kysymykseen sitten voi vaan vastata että ei ole ollut ikävä, ihan kiva olla vaihteeksi itsekseenkin...?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelma tässä on se ettei puhu omista tunteistaan vaan minun. Ei mua haittaisi yhtään jos sanoo että hänellä on minua ikävä. Se tekee asiasta rasittavan että koen ikään kuin toisen kerjäävään niitä sanoja ja huomiota. Silloin tuntuu että mun oikeutta itseilmaisuun rajoitetaan.
Vai sanoisitko jos toinen kysyy että onko ollut ikävä, että ei ole ollut, hyvin on täällä pärjätty ilman sua? Kun se odottaa, että sanot ikävöineesi.
Tajuaakohan kukaan? On kivempi jos toinen sanoo että rakastan sua, kuin että kysyy rakastatko minua?
Ehkä pidetään eri asioita romanttisina. Musta on ihanaa, jos joku kysyy tuliko ikävä, tuntuuko tämä kosketus hyvältä, haluatko että jään yöksi, menisitkö kanssani naimisiin jne.
Blääh!
Sinä olet kohtuuton. Ja ankea. Ja tympeä.
Oi puolisoparkaa.