Kuinka paljon on ihmisiä, jotka allekirjoittavat papereita, joiden sisältöä eivät tunne tai ymmärrä?
Olen huomannut, että ilmiötä on. Yllättävän herkästi allekirjoitetaan erinäisiä papereita. Kun aiheesta sitten tarkemmin puhutaan, niin allekirjoittaneet eivät aina ymmärrä mihin ovat sitoutuneet. Työni puolesta tällaista on tullut vastaan ja täytyy sanoa, että minua se hämmästyttää.
Kuinka yleistä tuollainen teidän kokemusten mukaan on? Ja miksi ihmiset tekevät niin?
Kommentit (27)
eri asia on ns. sanailtut "sopimukset" jotka taas eivät ole sopimuksia ollenkaan.
se että luetuttaa jonkin juristilla ei aina selvennä; koska joidenkin tahojen tahallinen vastahanka näkyy esimerkiksi oikeuden päätöksissä varsin hyvin (vaikkapa vakuutusoikeus), tai vakuutusten sopimusehtojen tulkinta eri tapauksissa.
mikäli siis tilanne on sellainen ettei voi hyväksy jotain, ei allekirjoitusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuotakin ollaan joskus töissä mietitty, että kun ihmiset eivät joskus aivan selvästikään ole ymmärtäneet mihin sitoutuvat, niin pitäisikö heitä kehottaa nostamaan juttu harhaanjohtamisesta, kun osallisia on enemmän ja harhaanjohtaminen näyttää todennäköiseltä.
Ap
Tuskin kannattaa tälläisen kehoittaa. Seurauksena on kallis oikeustaistelu, jonka tulevat suurella todennäköisyydellä häviämään. Nimi paperissa on todella vahva näyttö siitä mihin osapuoli on sitoutunut.
Vain poikkeuksellisesti juttu menestyisi (ilmeisen sairas dementikko jne.). Tai jos sopimusehdot on kirjoitettu ilmiselvässä petostarkoituksessa.
Aivan. Eipä näin olla tehtykään, sillä paperit tosiaan on allekirjoitettu ja ne ovat näennäisesti kunnossa. Ja toisena perusteluna se, että me olemme asiaan liittymätön kolmas puoli, joten jos toiset huijaavat ja toiset antavat huijata itseään, niin mitäpä se meille kuuluu. Rehellisesti sanottuna tekisi kuitenkin mieli tuoda harhaanjohdetuille ilmi, että heitä on mahdollisesti höynäytetty. Mutta en voi sitäkään varmaksi tietää. Ehkä en vain ymmärrä miten typeriä ja ajattelemattomia ihmiset haluavat ihan vapaaehtoisesti olla. Ja tilanteen todellisuushan voi heille vielä joskus myöhemmin valjeta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta itse olen törmännyt siihen muutaman kerran, että livetilanteessa eteeni tyrkätään joku sopimuspaperi, joka pitäisi allekirjoittaa (rahaan, perintöön tms liittyvä paperi) ja kun sanon, että luen sen ensin huolella läpi, niin paperia tyrkyttävä ärsyyntyy ja suutahtaa, että "ei tässä nyt ole aikaa sellaiseen, ja miksi olet noin hankala aina, ja kaikki muutkin tässä on sen vain allekirjoittaneet jne jne". Eli ainakin moni odottaa, että toiset allekirjoittaa lukematta.
Hyvä, että olet tavanomaista huolellisempi, mutta ymmärrätkö asiakirjan läpi luettuasi sen juridisen merkityksen täydellisesti? Vai kannattaisiko luetuttaa lakimiehellä?
Hyvä huomio sinulta, tärkeä pointti tuo. Moni nimittäin ei varmaan ymmärrä täydellisesti vaikka lukisi paperia pari tuntia. Olen itse lukenut oikeustieteitä sen verran, että huomaan ne kohdat, joita en ymmärrä, ja käytän silloin herkästi juristia apuna. Yksinkertaiset sopimustekstit ymmärrän itsekin opintojeni pohjalta. Toisaalta usein myös vaadin sopimuksen laatijaa selittämään minulle ne vaikeat tai epäselvät kohdat, ja silloin vasta minulle hermostutaankin :D (en tosin luota vastapuolen selittämiseen noin suoralta kädeltä).
t. se, jolle vastasit
Siinä, että pyytää sopimuksen laatijaa selittämään ne vaativat tai epäselvät kohdat on toki se riski, että nämä selitykset eivät sido samalla tavalla kuin kirjallinen sopimus.
Eli ei voi täysin luottaa siihen, että kyseiset selitykset pätisivät jos sopimukseen liittyen tulee erimielisyyksiä.
"Hyvä, että olet tavanomaista huolellisempi, mutta ymmärrätkö asiakirjan läpi luettuasi sen juridisen merkityksen täydellisesti? Vai kannattaisiko luetuttaa lakimiehellä?"
Onhan tuo itse lukeminen kuitenkin jo monin verroin parempi vaihtoehto kuin kokonaan lukematta jättäminen, mitä moni meistä harrastaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuotakin ollaan joskus töissä mietitty, että kun ihmiset eivät joskus aivan selvästikään ole ymmärtäneet mihin sitoutuvat, niin pitäisikö heitä kehottaa nostamaan juttu harhaanjohtamisesta, kun osallisia on enemmän ja harhaanjohtaminen näyttää todennäköiseltä.
Ap
Tuskin kannattaa tälläisen kehoittaa. Seurauksena on kallis oikeustaistelu, jonka tulevat suurella todennäköisyydellä häviämään. Nimi paperissa on todella vahva näyttö siitä mihin osapuoli on sitoutunut.
Vain poikkeuksellisesti juttu menestyisi (ilmeisen sairas dementikko jne.). Tai jos sopimusehdot on kirjoitettu ilmiselvässä petostarkoituksessa.
Aivan. Eipä näin olla tehtykään, sillä paperit tosiaan on allekirjoitettu ja ne ovat näennäisesti kunnossa. Ja toisena perusteluna se, että me olemme asiaan liittymätön kolmas puoli, joten jos toiset huijaavat ja toiset antavat huijata itseään, niin mitäpä se meille kuuluu. Rehellisesti sanottuna tekisi kuitenkin mieli tuoda harhaanjohdetuille ilmi, että heitä on mahdollisesti höynäytetty. Mutta en voi sitäkään varmaksi tietää. Ehkä en vain ymmärrä miten typeriä ja ajattelemattomia ihmiset haluavat ihan vapaaehtoisesti olla. Ja tilanteen todellisuushan voi heille vielä joskus myöhemmin valjeta.
Toki esim. oikeustoimilaissa on muutamia pykyliä, joihin voisi periaatteessa yrittää vedota. Samoin on tiettyjä sopimusoikeuden periaatteita kuten se, että epäselvää ehtoa tulkitaan sen laatijan vahingoksi. Mutta tällöin asian tulee olla päivänselvää enne kuin kannattaa aloittaa oikeustaistelu. Eikä voitto ole tällöinkään varma.
Jos ajattelee että tännekin kirjoittelevista moni väittää olevansa korkeasti koulutettuja ja viisaita niin varmasti hyvin moni.
esimerkkinä mainittakoon jonkin (urkinta) sovelluksen/ palvelun sopimusehdot;
jos et hyväksy vaikkapa törkeitä , sanailtuja ehto, et voi käyttää vastaavaa;
sama liittyy myös oikeuksien hallintaan, tällöin taaothin systeemillä.
alusta on kuraisasti pistetty pystyyn all - or nothing tapaan.
perintötapauksessa kaikissa maissa et voi ruikuttaa lakiosaasi, koska sitä ei tunneta. se joka testamenttaa, sielun ja terveyden voimissa, todellakin kuuluu päättää, vaikka joitakin kateelliset pyrkivät leimaamaan jopa "ryöstäjiksi".
toisaalta monet ovat kateellisia mikäli joku saa jotain, ja pyrkivät edelleen kateudenpuuskassaan hankkimaan haittaa.