Mitä on kevyt tapailu tai "ei mitään vakavaa"?
Tapasin joulukuussa miehen, jota olen nähnyt nyt vähintään kerran viikossa seksin merkeissä. Tarkoitus oli pitää tämä vain kevyenä tapailuna, eikä tästä tulisi mitään sen kummempaa, koska kumpikaan ei halua suhdetta. Näemme toisiamme kuitenkin tosiaan viikoittain lounaan, saunomisen ja seksin merkeissä. Juttelemme usein tunteja ennen varsinaista "asiaan pääsemistä", eli seksiä. Viikonloppuisin teemme ruokaa ja saunomme. Viesteilemme usein ja viihdymme toistemme seurassa. En näe tässä juurikaan eroa varsinaiseen seurusteluun, vaikka olemme nimenomaan päättäneet, että emme ole pari. Mies on oikeasti todella ihana ja komea, ja seksi on hyvää. En siis periaattteessa panisi pahakseni, vaikka tämä syvenisikin parisuhteeksi, vaikka elämäntilanteeni takia en koe olevani hyvä seurustelukumppani.
Miten te määrittelette "kevyen tapailun"? Onko se tällaista? Milloin suhteesta tulee "vakava"?
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
No ei kai tuo eroa seurustelusta mitenkään. Olen muutenkin aina ihmetellyt tuota, että "elämäntilanteen takia" ei voi seurustella. Oletko naimisissa, vai mikä estää? Outoa ruveta etukäteen rajaamaan suhteen laatua, miksi ei vaan avoimesti katso, mitä suhteesta tulee?
Olen sellaisessa elämänvaiheessa, että minun ei ole tällä hetkellä hyvä ajatus sitoutua kehenkään kovin vakavasti. Olemme miehen kanssa myös hyvin erilaisia. Muuten varmaan voisin nähdäkin tässä jonkinlaisen tulevaisuuden, mutta näillä lähtökohdilla näen vain sydänsuruja.
Eipä siinä ole muuta ero kuin se, että voi panna samalla muita ja etsiä parempaa suhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Eipä siinä ole muuta ero kuin se, että voi panna samalla muita ja etsiä parempaa suhteeseen.
Harrastaako ihmiset tätä paljonkin?
Vierailija kirjoitti:
Eipä siinä ole muuta ero kuin se, että voi panna samalla muita ja etsiä parempaa suhteeseen.
Semmoinen suhde on vaan haastavampi ja sellainen ei "arkistu" niin nopeasti
Provohan tuo on, joten vaikea sanoa mitään järkevääkään.
No huhhuh.
Oon ollu oman miehen kanssa kolme vuotta ja me harrastetaan tosta sun listalta vaan seksiä.
Vaihdetaanko kun et halua sitoutua? Kuulostaa aika ihanteelliselta suhteelta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä siinä ole muuta ero kuin se, että voi panna samalla muita ja etsiä parempaa suhteeseen.
Harrastaako ihmiset tätä paljonkin?
Nykyisin monilla on se käsitys, että jos ei erikseen sovita, niin alkuvaiheessa voi deittailla ja nussia muitakin. Tämä on joku amerikkalaisista tv-sarjoista opittu malli. Deittailuvaiheessa nussitaan ympäriinsä ja sitten jos halutaan siirtyä seuraavalle tasolle, jompi kumpi kertoo, että haluaisi ettei nussita enää muiden kanssa. Jos tästä sovitaan, niin se on valtava merkkipaalu suhteessa ja tarkoittaa tilanteen huomattavaa vakavoitumista.
En pysty ymmärtämään miksi tämä on tehty näin vaikeaksi. Vielä 90-luvulla vain seurusteltiin ja oli sanomattakin selvää, ettei siinä ketään muita nussita. Nyt on mennyt ihme pelleilyksi, tapaillaan useampaa ja yritetään löytää aina vaan parempaa tilalle eikä haluta sitoutua. Jopa sukupuolitesteissä käymisestä osana tätä kuviota olen kuullut. En muista mihin se liittyy, käydäänkö testeissä sitten kun lopetetaan ulkopuolisten kanssa nussiminen ja voidaan harkita paljaalla vetelyä vai mitä ihmettä. Mutta tällaista sekoilua se nykyaikana on!
Mulle kevyehkö tapailu on sellaista mistä ei ole tarkoitus tulla mitään vakavaa. Kevyt tapailu myös on ihan vain tapailua, jossa katsellaan että tuosta voisi tulla jotain muutakin myöhemmin kenties. Mulle kaikki tapailu on kevyttä, kunnes tunteita jok herää parisuhteeseen asti tai sitten ei. Koskaan en lupaa mitään tapailuvaiheessa, vaan kysyn kyllä sitten yhteistä jatkoa, jos minusta siltä alkaa tuntumaan. Tämän kysymisen voi tehdä myös mies. Tuon kysymyksen jälkeen sitten joko erotaan, tai aletaan serustelemaan, jos kysymystä ei kumpikaan esitä, niin jatketaan tapailua niin kauan kuin se molemmista tuntuu hyvältä. Enää en tosin jaksaisi tapailla kovinkaan kauaa, tai sitten tapailun pitää olla vain seksinmerkeissä tapailua, enkä haluakaan mitään jutteluita sen kummemmin. Tämä siksi ,koska en jaksaisi antaa itsestäni paljoakaan sellaiselle, jonka kanssa ei ehkä ensi viikolla olla enää missään tekemisissä.
On teillä ongelmat.
Itsekö olet päättänyt, että ei mitään vakavaa, ja nyt se mietityttää, että mitä se tarkoittaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei kai tuo eroa seurustelusta mitenkään. Olen muutenkin aina ihmetellyt tuota, että "elämäntilanteen takia" ei voi seurustella. Oletko naimisissa, vai mikä estää? Outoa ruveta etukäteen rajaamaan suhteen laatua, miksi ei vaan avoimesti katso, mitä suhteesta tulee?
Olen sellaisessa elämänvaiheessa, että minun ei ole tällä hetkellä hyvä ajatus sitoutua kehenkään kovin vakavasti. Olemme miehen kanssa myös hyvin erilaisia. Muuten varmaan voisin nähdäkin tässä jonkinlaisen tulevaisuuden, mutta näillä lähtökohdilla näen vain sydänsuruja.
Niin, siis ihan höttöä. Elämänvaihe, sydänsurujen ennakointi, blaablaablaa. Tuohan on ihan tyhjää, sanahelinää. Kuka vaan voi sitoutua missä elämäntilanteessa tahansa, jos löytää sen ihmisen, johon haluaa sitoutua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä siinä ole muuta ero kuin se, että voi panna samalla muita ja etsiä parempaa suhteeseen.
Harrastaako ihmiset tätä paljonkin?
Nykyisin monilla on se käsitys, että jos ei erikseen sovita, niin alkuvaiheessa voi deittailla ja nussia muitakin. Tämä on joku amerikkalaisista tv-sarjoista opittu malli. Deittailuvaiheessa nussitaan ympäriinsä ja sitten jos halutaan siirtyä seuraavalle tasolle, jompi kumpi kertoo, että haluaisi ettei nussita enää muiden kanssa. Jos tästä sovitaan, niin se on valtava merkkipaalu suhteessa ja tarkoittaa tilanteen huomattavaa vakavoitumista.
En pysty ymmärtämään miksi tämä on tehty näin vaikeaksi. Vielä 90-luvulla vain seurusteltiin ja oli sanomattakin selvää, ettei siinä ketään muita nussita. Nyt on mennyt ihme pelleilyksi, tapaillaan useampaa ja yritetään löytää aina vaan parempaa tilalle eikä haluta sitoutua. Jopa sukupuolitesteissä käymisestä osana tätä kuviota olen kuullut. En muista mihin se liittyy, käydäänkö testeissä sitten kun lopetetaan ulkopuolisten kanssa nussiminen ja voidaan harkita paljaalla vetelyä vai mitä ihmettä. Mutta tällaista sekoilua se nykyaikana on!
Näin mä ainakin pääpiirteittään toimin ennen kuin aloin 4v sitten olemaan mieheni kanssa yhdessä vakavasti. En nähnyt siinä mitään vaikeaa. Minun elämä, minun säännöt. Missään testeissä ei ole kyllä tarvinnut juosta, sillä olen tarkkaan katsonut etten ole häntäheikkien kanssa tekemisissä, ja kumi on tietysti ihan selviö kun suhde eiole vakiintunut. En tosin ole sen kummemmin 8v sinkkuaikoinani etsinyt mitään parempaa, vaan nauttinut monenlaisista miehistä, jotka ovat omalla tavallaan olleet kaikki ihania!
Parhaimmillaan on saman vuorokauden aikana ollut 3 eri rakastajaa. Se oli ehkä jo vähän liikaa, mutta kaikki 3 olivat jo pitemmän ajan tapailuja, ja se nyt vaan oli kiva kokea tuokin, että on ne kaikki samana päivänä. Mahtavaa kun on saanut niin paljon olla tekemisissä ihanien miesten kanssa, niin ei ole tullut enää muita miehiä ikävä tässä suhteessa, vaan on jo kokenut ja nähnyt niin paljon, että tietää varmasti että tässä se nyt on.
En tiedä koska mua ei kiinnosta tapailla ketään, josta en ole tosissani kiinnostunut. Jos näen kaksia treffejä useammin miestä, se on mulle jo merkki siitä että siinä on jotain enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä siinä ole muuta ero kuin se, että voi panna samalla muita ja etsiä parempaa suhteeseen.
Harrastaako ihmiset tätä paljonkin?
Nykyisin monilla on se käsitys, että jos ei erikseen sovita, niin alkuvaiheessa voi deittailla ja nussia muitakin. Tämä on joku amerikkalaisista tv-sarjoista opittu malli. Deittailuvaiheessa nussitaan ympäriinsä ja sitten jos halutaan siirtyä seuraavalle tasolle, jompi kumpi kertoo, että haluaisi ettei nussita enää muiden kanssa. Jos tästä sovitaan, niin se on valtava merkkipaalu suhteessa ja tarkoittaa tilanteen huomattavaa vakavoitumista.
En pysty ymmärtämään miksi tämä on tehty näin vaikeaksi. Vielä 90-luvulla vain seurusteltiin ja oli sanomattakin selvää, ettei siinä ketään muita nussita. Nyt on mennyt ihme pelleilyksi, tapaillaan useampaa ja yritetään löytää aina vaan parempaa tilalle eikä haluta sitoutua. Jopa sukupuolitesteissä käymisestä osana tätä kuviota olen kuullut. En muista mihin se liittyy, käydäänkö testeissä sitten kun lopetetaan ulkopuolisten kanssa nussiminen ja voidaan harkita paljaalla vetelyä vai mitä ihmettä. Mutta tällaista sekoilua se nykyaikana on!
Itse lähdin tähän kuvioon, koska haluan seksiä ja läheisyyttä, mutta vain sen tietyn ihmisen kanssa. En kuitenkaan halua seurustelusuhdetta, koska en halua, että jokin estää minua lähtemästä tältä paikkakunnalta kun aika koittaa. Yleensä minulla ei tällaiset suhdekuviot toimi, koska jossain vaiheessa jollekin (=minulle) kehittyy tunteita ja sitä pelkään nytkin. Toistaiseksi tämä tuntuu kuitenkin aika rennolta. Jos tämä loppuisi, olisin varmasti surullinen, mutta pääsisin varmaan melko nopeasti asiasta yli. Uskon kuitenkin, että pysymme ystävinä.
Eikös fwb-suhde noin toimi, harrastetaan seksin lisäksi yhdessä myös muuta, mutta niin voi vapaasti tehdä myös muiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei kai tuo eroa seurustelusta mitenkään. Olen muutenkin aina ihmetellyt tuota, että "elämäntilanteen takia" ei voi seurustella. Oletko naimisissa, vai mikä estää? Outoa ruveta etukäteen rajaamaan suhteen laatua, miksi ei vaan avoimesti katso, mitä suhteesta tulee?
Olen sellaisessa elämänvaiheessa, että minun ei ole tällä hetkellä hyvä ajatus sitoutua kehenkään kovin vakavasti. Olemme miehen kanssa myös hyvin erilaisia. Muuten varmaan voisin nähdäkin tässä jonkinlaisen tulevaisuuden, mutta näillä lähtökohdilla näen vain sydänsuruja.
Niin, siis ihan höttöä. Elämänvaihe, sydänsurujen ennakointi, blaablaablaa. Tuohan on ihan tyhjää, sanahelinää. Kuka vaan voi sitoutua missä elämäntilanteessa tahansa, jos löytää sen ihmisen, johon haluaa sitoutua.
En nyt lähde enempää asiaa avaamaan, mutta parisuhde tähän saumaan hankaloittaisi elämääni merkittävästi ja todennäköisesti laukaisisi masennuksen. Minä en tässä elämäntilanteessa voi sitoutua, ellei se mies nyt satu olemaan 100% samoilla linjoilla omien suunnitelmieni suhteen. Olin viime vuosikymmenestä leijonanosan huonoissa suhteissa ja masentunut, ja nyt kun olen niistä soista selvinnyt melkein voittajana, haluan elää elämääni kuten parhaaksi katson. Tällä hetkellä paikoilleen jääminen ei kuulu suunnitelmiini.
Onhan tuota tullut harrastettua joskus pidempäänkin. Olin silloin vielä selviämässä erosta, joten ei minusta olisi kumppaniksi ollutkaan. Se oli seksiä ja terapiaa. Tosin nainen olisi koko ajan halunnut enemmän ja se alkoi pikkuhiljaa kolkuttaa. Mutta kun siitä vaan jäi puuttumaan se jokin viimeinen asia, vaikka muuten viihdyttiinkin yhdessä. Se puuttuva tuli sitten kertarysäyksellä kun tapasin tulevan vaimoni.
fdgdfgdf kirjoitti:
Onhan tuota tullut harrastettua joskus pidempäänkin. Olin silloin vielä selviämässä erosta, joten ei minusta olisi kumppaniksi ollutkaan. Se oli seksiä ja terapiaa. Tosin nainen olisi koko ajan halunnut enemmän ja se alkoi pikkuhiljaa kolkuttaa. Mutta kun siitä vaan jäi puuttumaan se jokin viimeinen asia, vaikka muuten viihdyttiinkin yhdessä. Se puuttuva tuli sitten kertarysäyksellä kun tapasin tulevan vaimoni.
Olitko silloin "suhteessa" sen toisen naisen kanssa kun tapasit vaimosi? Miten hän otti asian?
No ei kai tuo eroa seurustelusta mitenkään. Olen muutenkin aina ihmetellyt tuota, että "elämäntilanteen takia" ei voi seurustella. Oletko naimisissa, vai mikä estää? Outoa ruveta etukäteen rajaamaan suhteen laatua, miksi ei vaan avoimesti katso, mitä suhteesta tulee?