Painonpudotus tarinoita?

Lievästä ylipainosta karppamalla laihdutin normaalipainon alarajalle helposti, nopeasti ja mistään en ole tuntenut luopuneeni. Olo on mainio 😊

Vierailija kirjoitti:

Lievästä ylipainosta karppamalla laihdutin normaalipainon alarajalle helposti, nopeasti ja mistään en ole tuntenut luopuneeni. Olo on mainio 😊

Miksi alapekku?

Noin 4 vuotta sitten painoin noin 155,5kg. Tiputin painoa sen 30kg. Pysyin 125+-kg pari vuotta kunnes 2017 kesällä päätin että nyt lähtee loputkin. Tällä hetkellä paino 71kg. Olen ihan tyytyväinen tämän hetkiseen painooni.

Olen alkanut kiinnostumaan enemmän ja enemmän vaihtoehtoisista ruuista, esim. ranskalaisten tilalle mieluummin kukkakaalia (uunissa paahtaen, hyvin maustettuna on todella herkullista), mieluummin uunijuureksia kuin kermaperunoita jne.

Myös kermat olen jättänyt ns. "juhlaruuaksi", joten arkena voi olla kermakanakastikkeen sijasta pähkinäistä kanapaistosta, tai ihan vaan kanaa paistettuna ja vaikkapa grillikasvisten kera (uunissa grillivastuksella tai ilman, ainakin kesäkurpitsa, paprika ja täytetty tomaatti toimii erittäin hyvin!). Leivät leivon nykyään itse, kun huomasin miten paljon suolaa kaupan leivässä oli, sekin on auttanut paljon (saa kuituja, kun vehnäjauhon lisäksi lisää ruista ja kaurahiutaleita melko ison osan, ja suolan vähentäminen on myös vähentänyt turvotuksia)

Eli tavallaan mitään laihdutuskuuria ei ole, eikä suurta tsemppaustarinaa, mutta halusin tuoda ilmi, miten myös pienillä asioilla voi itse vaikuttaa, vaikkei halua/ehdi pudottaa painoa tiukilla ruokavalioilla ja liikunnalla.

Haluan myös muistuttaa, että paino putoaa hyvän ruokavalion avulla, ei liikunnan. Liikunta auttaa tukemaan kehoa, helpottamaan ryhtiä ja pitämään paikat "kasassa ja paikallaan", mutta apu laihtumiseen tulee siitä, että valikoi mitä siihen suuhun laittaa. 

Tälläkin tavalla kuitenkin senttejä on tasaisesti pudonnut, eikä maha pömpötä ja pullota niin paljoa. Vaa'an lukema on laskenut aika hillittyä vauhtia, n. 2 kiloa parissa kuukaudessa. Naamakin on aivan sileä (paljon saanut mieheltä kehuja, kun naama näyttää niin siloiselta ja näppylävapaalta; tässä tosin on auttanut pihkasalva ja kookosöljy, mutta varmasti myös ruokavaliolla osuutensa asiaan.) 

Itse aloitin tammikuussa 2014 elämäntaparemontin, painoni oli silloin noin 120 kg. Olin huolissani terveydestäni, kyllästynyt ylipainon haittoihin ja huonoon jaksamiseen/jatkuvaan väsymykseen sekä ihan siihenkin, että ylipaino hävetti ja vaikutti itsetuntoon ja siihen, etten tykännyt peilikuvastani. Päätin, että nyt on oikeasti tehtävä muutos ja asetin tavoitteeksi pudottaa -50 kg. Tietysti pienien välitavotteiden avulla, pyrin aina keskittymään yhteen sellaiseen kerralla, koska se oli psyykkisesti paljon helpompaa. Tuo kokonaistavoite kun oli niin iso ja tuntui aika epätoivoisen suurelta urakalta, joten sen jakaminen osiin oli ehdottoman tärkeää. Kävin juttelemassa muutaman kerran ravitsemusterapeutin kanssa, vaikka koinkin kyllä, että ei kyse niinkään ollut siitä, ettenkö olisi tiennyt miten pitäisi syödä vaan siitä miten sen saa käytännössä toteutettua ja pääsee irti herkuttelukierteestä, tunnesyömisestä yms. Sain silti muutaman ihan hyvän vinkin ja hän oli tosi mukava ihminen, joka kannusti ja tsemppasi mua alkuun. Myöhemmin, noin 8 kk jälkeen, aloin käydä personal trainerilla. Siihen asti olin pudottanut painoa lähinnä ruokavaliomuutoksilla ja keskittynyt saamaan sen puolen parempaan kuntoon. Sehän se kuitenkin on avainasemassa. Ja rehellisesti sanottuna, en kehdannut edes lähtötilanteessani mennä kuntosalille. Sen 8 kk jälkeen olin kuitenkin jo hieman itsevarmempi ja toisaalta myös energisempi, joten senkään puolesta ajatus liikunnasta ei ollut enää pelkästään kauhistuttava. Personal trainerini oli ihan mahtava ja opin häneltä niin paljon kaikenlaista. Treenattiin aluksi 2 krt/vko yhdessä salilla, loppuvaiheessa 1 krt/vko. Lisäksi pikkuhiljaa aloin treenaamaan myös itsenäisesti ja tietysti mukana oli myös kävelylenkit, uimahallissa käynti (rakastan uimista), pyöräily, tanssi yms. Halusin harrastaa monipuolisesti liikuntaa ja suosia lajeja, joista aidosti nautin.

Maaliskuussa 2016 eli 2 v 2 kk myöhemmin painoin 68 kg. -52 kg oli lähtenyt ja se oli huikeaa! Niin fyysinen kuin psyykkinen vointi oli vaan niin paljon parempi. Olin ja olen tosi ylpeä itsestäni enkä vähiten siitä, että pudotin painoa terveellä tavalla. Mieluummin hitaammin ja rauhallisemmin kuin jollain pikadieeteillä, joiden tulokset harvoin ovat pysyviä ja haittavaikutuksiakin on. Ja koskaan en ollut elämäntaparemontissani myöskään liian ehdoton minkään suhteen eli ei ollut mitään totaalikieltäytymisiä. Kyllä mulla oli alusta loppuun asti välillä herkkupäiviä, koska mulla idea oli nimenomaan opetella syömään tavalla, jolla voin syödä loppuelämäni enkä näe syytä miksei herkutkin kuuluisi ns. normaaliin ruokavalioon.

** jatkuu **

** jatkuu **

Nykyään syön ja liikun melko samalla tavalla kuin tuolloinkin, kalorivaje on vaan jätetty pois, koska painon ei tarvitse enää tippua. Eli kulutan sen verran mitä syön ja syön sen verran mitä kulutan. Painoni on asettunut noin 69-70 kg ja se on mulle sopiva paino. Se on painoindeksinkin mukaan normaalipaino ja mikä tärkeintä, voin hyvin näin. Olen terve ja esim. verensokeri ja kolestroliarvot ovat normalisoituneet. Ja plussana se, että myös näytän hyvältä ja sopusuhtaiselta näin. Opiskelen tällä hetkellä liikunta-alaa ja tahdon valmistumiseni jälkeen olla auttamassa ja tsemppaamassa muita tekemään saman kuin minkä mä tein. Koska vaikka se sujui kokonaisuudessaan hyvin, voin todellakin sanoa, ettei se aina ollut helppoa. Oli takapakkeja, epätoivon hetkiä, kyyneleitä, kipuja, ahdistusta yms ja pääkoppa ylipäätään kulki jäljessä eli vaikka painonpudotusurakka oli ns. ohi maaliskuussa 2016, se psyykkinen urakka oli päätöksessään ehkä vasta joskus siinä vuoden 2016-2017 vaihteessa. Moni yhtä ison muutoksen kokenut voi ehkä samaistua, etenkin jos taustalla on voimakasta tunnesyömistä kuten mulla sekä ahdistuneisuutta/masentuneisuutta jne, jotka mulla alunperin sen aiheuttivatkin, että aloin laiminlyödä elämäntapojani.

Siinä mun tarinani, joka ei mahtunut edes yhteen kommenttiin, hups :D Toivottavasti joku jaksaa silti lukea. Tsemppiä kaikille, joilla on elämäntaparemontti/painonpudotus käynnissä! You can do it! :)

N29

Vierailija kirjoitti:

** jatkuu **

Nykyään syön ja liikun melko samalla tavalla kuin tuolloinkin, kalorivaje on vaan jätetty pois, koska painon ei tarvitse enää tippua. Eli kulutan sen verran mitä syön ja syön sen verran mitä kulutan. Painoni on asettunut noin 69-70 kg ja se on mulle sopiva paino. Se on painoindeksinkin mukaan normaalipaino ja mikä tärkeintä, voin hyvin näin. Olen terve ja esim. verensokeri ja kolestroliarvot ovat normalisoituneet. Ja plussana se, että myös näytän hyvältä ja sopusuhtaiselta näin. Opiskelen tällä hetkellä liikunta-alaa ja tahdon valmistumiseni jälkeen olla auttamassa ja tsemppaamassa muita tekemään saman kuin minkä mä tein. Koska vaikka se sujui kokonaisuudessaan hyvin, voin todellakin sanoa, ettei se aina ollut helppoa. Oli takapakkeja, epätoivon hetkiä, kyyneleitä, kipuja, ahdistusta yms ja pääkoppa ylipäätään kulki jäljessä eli vaikka painonpudotusurakka oli ns. ohi maaliskuussa 2016, se psyykkinen urakka oli päätöksessään ehkä vasta joskus siinä vuoden 2016-2017 vaihteessa. Moni yhtä ison muutoksen kokenut voi ehkä samaistua, etenkin jos taustalla on voimakasta tunnesyömistä kuten mulla sekä ahdistuneisuutta/masentuneisuutta jne, jotka mulla alunperin sen aiheuttivatkin, että aloin laiminlyödä elämäntapojani.

Siinä mun tarinani, joka ei mahtunut edes yhteen kommenttiin, hups :D Toivottavasti joku jaksaa silti lukea. Tsemppiä kaikille, joilla on elämäntaparemontti/painonpudotus käynnissä! You can do it! :)

N29

Pahoittelut, jos vaikuttaa töykeältä/epäsopivalta, mutta kiinnostaisi tietää, palautuiko ihosi noin suuren painonpudotuksen jälkeen ennalleen?  

Runsaalla eläinrasvaläträyksellä ja karsimalla reilusti hiilarikuormaa. Reilussa kahdeksassa vuodessa lähtenyt 20kg. Pääpointti ei ollut painonpudotus vaan insuliiniresistenssin selättäminen ja muu tervehtymiseen tähtääminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

** jatkuu **

Nykyään syön ja liikun melko samalla tavalla kuin tuolloinkin, kalorivaje on vaan jätetty pois, koska painon ei tarvitse enää tippua. Eli kulutan sen verran mitä syön ja syön sen verran mitä kulutan. Painoni on asettunut noin 69-70 kg ja se on mulle sopiva paino. Se on painoindeksinkin mukaan normaalipaino ja mikä tärkeintä, voin hyvin näin. Olen terve ja esim. verensokeri ja kolestroliarvot ovat normalisoituneet. Ja plussana se, että myös näytän hyvältä ja sopusuhtaiselta näin. Opiskelen tällä hetkellä liikunta-alaa ja tahdon valmistumiseni jälkeen olla auttamassa ja tsemppaamassa muita tekemään saman kuin minkä mä tein. Koska vaikka se sujui kokonaisuudessaan hyvin, voin todellakin sanoa, ettei se aina ollut helppoa. Oli takapakkeja, epätoivon hetkiä, kyyneleitä, kipuja, ahdistusta yms ja pääkoppa ylipäätään kulki jäljessä eli vaikka painonpudotusurakka oli ns. ohi maaliskuussa 2016, se psyykkinen urakka oli päätöksessään ehkä vasta joskus siinä vuoden 2016-2017 vaihteessa. Moni yhtä ison muutoksen kokenut voi ehkä samaistua, etenkin jos taustalla on voimakasta tunnesyömistä kuten mulla sekä ahdistuneisuutta/masentuneisuutta jne, jotka mulla alunperin sen aiheuttivatkin, että aloin laiminlyödä elämäntapojani.

Siinä mun tarinani, joka ei mahtunut edes yhteen kommenttiin, hups :D Toivottavasti joku jaksaa silti lukea. Tsemppiä kaikille, joilla on elämäntaparemontti/painonpudotus käynnissä! You can do it! :)

N29

Pahoittelut, jos vaikuttaa töykeältä/epäsopivalta, mutta kiinnostaisi tietää, palautuiko ihosi noin suuren painonpudotuksen jälkeen ennalleen?  

Eipä haittaa yhtään, että kysyit :) Valitettavasti ei palautunut kokonaan. Osittain se on yksilöllistä, että kuinka hyvin palautuu, itse ilmeisesti olin suhteellisen onnekas sen suhteen ja lääkärin mukaan nuori ikäkin edesauttoi asiaa. Ja tietenkin tein parhaani vaikuttaakseni siihen positiivisesti mm. liikunnalla/treenillä ja maltillisella painonpudotustahdilla. Ylimääräistä ihoa kuitenkin jäi, mutta onneksi asia saatiin korjattua leikkauksella reilu vuosi sitten. Vähän pelotti lähteä kyseiseen toimenpiteeseen, mutta en ole katunut päätöstäni jälkikäteen.

M37/180cm. Puolessa vuodessa pudottanut sadasta kilosta 21kg pois. Ei ole ollut juurikaan aikaa/motivaatiota harrastaa liikuntaa, pelkästään syömällä kurinalaisesti on lähtenyt. Satunnaiset herkkupäivät, juhla-ateriat ym. ole haitannut menoa kunhan se jokapäiväinen perussyöminen on kunnossa.

Ruokauluun tehdyt muutokset : kevyempi aamupala kuin ennen (eli esim. vain 1 pala leipää kun ennen kaksi), vesi juomaksi eli mehut ja maito pois (satunnaisesti 1 lasi maitoa ok ja kahvimaito ok myös), vähemmän lihaa ja hiilareita sekä lounaalla että päivällisellä. Vaikka pääaterioihin kuuluu esim. riisi ja jauheliha, niin laitan vähemmän kuin ennen. Loppulautanen täytetään halvoilla rehuilla (olen kitsas) eli esim. erilaiset kaalit, tomaatit, suolakurkku, porkkana. Laitan ruokavesilasiin yleensä jäitä ja sitruunaa, tuntuu vähemmän ankealta kuin perusveden juonti. Iltapalaksi teen leivän sijaan salaattia näistä samoista halvoista rehuista sekä kinkkuleikkeleestä, mausteeksi loraus soijaa. Yhdessä viipaleessa kinkkua on vain 12 kcal joten sitä voi käyttää suht huoletta. Ennen kun helposti ainakin 4 palaa leipää päivässä, nyt vain tuo 1 aamulla. Iltaista mukavuusoluen juontia myös joutunut vähentämään aika paljon, siinä kun on aika paljon kaloreita ja lisäksi herättää vielä näläntunteita kun kiskoo muutaman.

Mahaa on vieläkin jonkun verran mutta ei enää ole ollenkaan pahan näköinen. 9 kiloa suunnilleen varmaan vielä matkaa ihannepainoon, kesään mennessä tavoitteena 70kg. Motivaationa laihdutukselle lähinnä se, että haluan pysyä terveenä nyt kun olen kahden pienen lapsen isä. Vaimo on myös todella iloinen  :)

Yleisenä neuvona suosittelisin jokaiselle laihduttajalle tekemään viikon ajan niin, että punnitset keittiövaa'alla kaiken mitä syöt ja juot, paitsi vesi. Sitten googletat jokaisen asian kalorit ja pidät kirjaa esim. Excelissä tai paperilla. Näin saat kuvan siitä, paljonko päivässä voi syödä jos esim. tavoitteena on 1500 kcal. Samaten voit yllättyä siitä, miten "kalliita" jotkut asiat ovat kalorien kannalta, ja tehdä sitten ratkaisuja sen mukaan. Mieluummin sokeria kahviin vai enemmän lihaa lautaselle lounaalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

** jatkuu **

Nykyään syön ja liikun melko samalla tavalla kuin tuolloinkin, kalorivaje on vaan jätetty pois, koska painon ei tarvitse enää tippua. Eli kulutan sen verran mitä syön ja syön sen verran mitä kulutan. Painoni on asettunut noin 69-70 kg ja se on mulle sopiva paino. Se on painoindeksinkin mukaan normaalipaino ja mikä tärkeintä, voin hyvin näin. Olen terve ja esim. verensokeri ja kolestroliarvot ovat normalisoituneet. Ja plussana se, että myös näytän hyvältä ja sopusuhtaiselta näin. Opiskelen tällä hetkellä liikunta-alaa ja tahdon valmistumiseni jälkeen olla auttamassa ja tsemppaamassa muita tekemään saman kuin minkä mä tein. Koska vaikka se sujui kokonaisuudessaan hyvin, voin todellakin sanoa, ettei se aina ollut helppoa. Oli takapakkeja, epätoivon hetkiä, kyyneleitä, kipuja, ahdistusta yms ja pääkoppa ylipäätään kulki jäljessä eli vaikka painonpudotusurakka oli ns. ohi maaliskuussa 2016, se psyykkinen urakka oli päätöksessään ehkä vasta joskus siinä vuoden 2016-2017 vaihteessa. Moni yhtä ison muutoksen kokenut voi ehkä samaistua, etenkin jos taustalla on voimakasta tunnesyömistä kuten mulla sekä ahdistuneisuutta/masentuneisuutta jne, jotka mulla alunperin sen aiheuttivatkin, että aloin laiminlyödä elämäntapojani.

Siinä mun tarinani, joka ei mahtunut edes yhteen kommenttiin, hups :D Toivottavasti joku jaksaa silti lukea. Tsemppiä kaikille, joilla on elämäntaparemontti/painonpudotus käynnissä! You can do it! :)

N29

Pahoittelut, jos vaikuttaa töykeältä/epäsopivalta, mutta kiinnostaisi tietää, palautuiko ihosi noin suuren painonpudotuksen jälkeen ennalleen?  

Eipä haittaa yhtään, että kysyit :) Valitettavasti ei palautunut kokonaan. Osittain se on yksilöllistä, että kuinka hyvin palautuu, itse ilmeisesti olin suhteellisen onnekas sen suhteen ja lääkärin mukaan nuori ikäkin edesauttoi asiaa. Ja tietenkin tein parhaani vaikuttaakseni siihen positiivisesti mm. liikunnalla/treenillä ja maltillisella painonpudotustahdilla. Ylimääräistä ihoa kuitenkin jäi, mutta onneksi asia saatiin korjattua leikkauksella reilu vuosi sitten. Vähän pelotti lähteä kyseiseen toimenpiteeseen, mutta en ole katunut päätöstäni jälkikäteen.

Minun tarina melkein tismalleen sama :) !!! ainoa ero, että olen vain 158cm pitkä ja nykyinen paino on 67kg, ennen joulua oli toki 65kg, eli nyt tavoitteena normaali pieni lihominen saada takaisin tuhon 65kg. Painoa olen nyt ylläpitänyt samana n. 1,5 vuotta. Olen menossa julkiselle puolelle liikanahan poistoleikkaukseen. Eli se on aika lailla fakta että yli 50kg pudotuksesta jää pakostikin jonkun verran nahkaa, vaikka miten yrittäisi sitä välttää. Toki toisille enemmän ja toisille vähemmän, mutta harva siltä kokonaan välttyy. Mitä nuorempana tiputtaa sen todennäköisemmin jää vähemmän löysää toki. Ja riippuu ihan ihon kunnosta ja geeneistä ynnä muusta. usein leikkaus on välttämätön. Kuten itsellänikin, se ylimääräinen iho vaikuttaa ihan jo terveeseen elämään negatiivisesti. En pysty kunnolla enää liikkumaan siten kuin haluaisin, koska nahka sattuu, hautuu ja haittaa liikkumista (esim juostessa tai hyppiessä tuntuu todella ikävältä). Lisäksi tietysti vaikuttaa myös itsetuntoon, ja hiukan motivaatio ainakin itsellä tuon takia laski, ennenkuin kuulin että pääsen leikkaukseen. Tästä haittapuolesta tosi harvoin puhutaan laihduttamisen yhteydessä, onneksi nykyään kuitenkin enemmän jo, ja nuo leikkausketkin alkavat olla normaalimpia ja yleisempiä! Tavoitteeni on nyt leikkausken jälkeen palautua hyvin ja sitten tiputtaa mahdollisesti vielä loput 5-8kg jos siltä tuntuu, mutta välttämättömyys se ei ole - pääasia että pysyy alle 70kg ja jaksaa jatkaa liikkumista.

Hyvä PT jonka kanssa synkkaa ja joka oikeasti osaa katsoa sun tarpeet on loistava sijoitus!! Minulla ainakin osui heti hyvin yhteen kemiat ja sain nimenomaan syömisiin apua. Eli kannattaa kattoa että PT:llä olisi joku ruokapuolenkin koulutus tai tietotaito alla eikä ainoastaan liikuntapuoli. Toki sekin on tärkeetä mutta ruokavalio on niin suuri kokonaisuus, että siinä pitää olla tosi taitava PT auttamassa jos haluaa oikeasti tuloksia ja loppuelämän muutoksen. Minulle hän esim. räätälöi ruokavaliota tosi paljon, eikä tarvinnut syödä koskaan sellaista, mikä olis ollut pahaa tai pakkopullaa. Esim. raejuustoa en voi sietää muuta kuin aamupuurossa. PT suositteli tilalle (toki pienempi määrä) fetajuustoa ja laittamaan raejuustoa aamupuuroon hiukan enemmän. Eli tälläisiä pikkujuttuja. Useinhan anentaan se tietty ruokavalio jota tuntuu että on hampaat irvessä noudatettava vaikka ei maistuisi yhtään! se tappaa monella tuon innostuksen. Nykyään osaan jo soveltaa ja tehdä ihan normaalia ruokaa joka ei lihota. Syön noin 4krt päivässä, silloin kun liikun niin saattaa tulla 6krt syötyä, mutta silloin kaksi ruokaa ovat välipaloja (smoothie tai rahaka tyylisesti) ennen ja jälkeen salillakäymisen.