Lue keskustelun säännöt.
Työelämässä osaamattomat yliopistotyypit
30.01.2019 |
Itse teen juuri tutkimussuunnitelmaa jolla haen palkattua väitöskirjantekijän paikkaa yliopistolta. En ole saanut muuta kuin pätkötöitä yrityksissä, joissa on toinen toistaan osaamattomampaa porukkaa töissä taputtelemassa toisiaan olalle. Se että osataan käyttää exceliä, koodata html:llää tai imeä dataa SQL-peruskomennoilla on megaluokan superosaamista, jota kukaan ei missään nimessä voi osata jos ei ole tietotekniikan diplomi-insinööri. Olen osaamiseltani luokkaa hum. maist historiasta, mutta ihan hyvin sujuu nuo minultakin. Mutta sitä ei haluta kuulla ja ainoa funktioni missä tahansa paikassa on tuntunut olevan muiden ihmisten egotripin kohteena oleminen niin kutsutussa "osaamisessa": Kysytään mielipidettä jostain ja sitten raivostutaan jos ehdotetaan nopeaa ja tuottavaa parannusta. Tajusin liian myöhään että hommani oli olla tyhmä tyyppi joka ihastelee muita.
Kannattaisi mennä katsomaan joskus yliopiston tutkimusryhmiin, jossa ihmiset johtaa itseään 10 rinnakkaisen projektin ja aikataulun kanssa, koodaa, tekee tilastomalleja, kirjoittaa tieteellistä tekstiä ja esiintyy.
Olen tullut siihen tulokseen, että yliopistoheppujen osaaminen pelottaa niin siksi työelämässä meitä halutaan leimata vieraantuneeksi työstä.
Menen mielummin takaisin yliopistolle tekemään jotain oikeeta.
Kommentit (22)
Mun firman toimitusjohtaja kiertää luennoimassa asiantuntijana aiheesta, josta ei oikeastaan tiedä mitään ja itselläni on siitä 6 vuoden koulutus. On kiusallista katsoa niitä dioja ja kuunnella sitä itsensä hehkutusta, kun peruasiatkin on mennyt ihan kaakkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep. Jos teet väitöskirjan olet käytännössä vastuussa yksin kaiken opettelusta ja tekemisestä. Töissä voi heittää laskelmien teon sille "Excel-Erkille", koodaamisen konsultille ja tekstin hiomisen assarille.
No, yritysten pikkupomojen oma yliopistokokemus on jostain nokia finland 90-luvulta. Sen jälkeen on ruuvi kiristynyt tutkimustyössä aika lailla ja esim. stressinsieto ja kansainvälinen kokemus on nykytohtoreilla aika lailla kovampaa kuin jollain perusinssillä/tradenomilla pikkufirmassa.
Erityisesti vanhemmalta sukupolvelta puuttuu ymmärrys että esim. lukiossa on jo koodaamista, eli aika moni nuori on teknisesti tosi taitava vaikka olisi just esim. humanisti. Ja jos on tehnyt yhtään tutkimusta niin pitää handlata aika paljon sitä tekniikkaa.
Tietämättömyys siitä mitä he tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minä olen tite DI ja työkokemusta globaaleissa yrityksissä 20 vuotta. AP ei ole vielä pelin hengessä mukana. Me DI:t ollaan ihan fiksua porukkaa, mutta työelämässä, ja varsinkin yksityissektorilla, suurin osa osaamisesta on ihmissuhdepelin osaamista.
Jos on liian tehokas, saa seuraavissa yt:ssä potkut. Jos kritisoi yrityksen tehottomuutta, saa seuraavissa yt:ssä potkut. Jos kritisoi kolleegan ammattitaitoa, saa seuraavissa yt:ssä potkut.
Kukaan ei halua työttömäksi ja ainakin yksityisellä yt:t pyörii monta kertaa vuodessa. Minut on irtisanottu massairtisanomisissa 3 kertaa. Ekalla kerralla epävirallinen syy oli raskaus ja tuleva äitiysloma (virallinen syy oli jotain ihan muuta), toisella kerralla en suostunut tekemään palkattomia ylitöitä kuten kolleegat ja kerroin pomolleni tuntevani työlainsäädännön ja työehtosopimuksen (virallinen syy oli jotain muuta) ja kolmannella kerralla en kuulunut organisaatoin johtajan lähihaaremiin enkä nuollut p*rsettä (lähihaaremi välttyi potkuilta).
Olen todennut, että paras tapa selvitä yksityisellä sektorilla on kolleegoiden kehuminen vaikka olisivat tyhmiä kuin saappaat, prosessien parantaminen pienissä paloissa ilman että kenenkään pomon/johtajan uskottavuus ja ammattitaito tulee kyseenalaistetuksi ja mahdollisimman hyvät kahviseuravälit esimiesten ja johtajien kanssa sekä pieni nuoleskelu.
Vierailija kirjoitti:
No minä olen tite DI ja työkokemusta globaaleissa yrityksissä 20 vuotta. AP ei ole vielä pelin hengessä mukana. Me DI:t ollaan ihan fiksua porukkaa, mutta työelämässä, ja varsinkin yksityissektorilla, suurin osa osaamisesta on ihmissuhdepelin osaamista.
Jos on liian tehokas, saa seuraavissa yt:ssä potkut. Jos kritisoi yrityksen tehottomuutta, saa seuraavissa yt:ssä potkut. Jos kritisoi kolleegan ammattitaitoa, saa seuraavissa yt:ssä potkut.
Kukaan ei halua työttömäksi ja ainakin yksityisellä yt:t pyörii monta kertaa vuodessa. Minut on irtisanottu massairtisanomisissa 3 kertaa. Ekalla kerralla epävirallinen syy oli raskaus ja tuleva äitiysloma (virallinen syy oli jotain ihan muuta), toisella kerralla en suostunut tekemään palkattomia ylitöitä kuten kolleegat ja kerroin pomolleni tuntevani työlainsäädännön ja työehtosopimuksen (virallinen syy oli jotain muuta) ja kolmannella kerralla en kuulunut organisaatoin johtajan lähihaaremiin enkä nuollut p*rsettä (lähihaaremi välttyi potkuilta).
Olen todennut, että paras tapa selvitä yksityisellä sektorilla on kolleegoiden kehuminen vaikka olisivat tyhmiä kuin saappaat, prosessien parantaminen pienissä paloissa ilman että kenenkään pomon/johtajan uskottavuus ja ammattitaito tulee kyseenalaistetuksi ja mahdollisimman hyvät kahviseuravälit esimiesten ja johtajien kanssa sekä pieni nuoleskelu.
Ei kyllä oma prse kestä :D Vielä ainakaan. Alkaa tuntua se pienipalkkainen väikkärintekijän palli houkuttelevammalta. Mutta oikeassahan varmasti olet. Tsemppiä sullekin hommiin ja hyvä että olet keksinyt pelin hengen, rankkaahan tuo on varmasti ollut noilla irtisanomismäärillä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"hum. maist historiasta"
Onko tämä sarkasmia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä olen tite DI ja työkokemusta globaaleissa yrityksissä 20 vuotta. AP ei ole vielä pelin hengessä mukana. Me DI:t ollaan ihan fiksua porukkaa, mutta työelämässä, ja varsinkin yksityissektorilla, suurin osa osaamisesta on ihmissuhdepelin osaamista.
Jos on liian tehokas, saa seuraavissa yt:ssä potkut. Jos kritisoi yrityksen tehottomuutta, saa seuraavissa yt:ssä potkut. Jos kritisoi kolleegan ammattitaitoa, saa seuraavissa yt:ssä potkut.
Kukaan ei halua työttömäksi ja ainakin yksityisellä yt:t pyörii monta kertaa vuodessa. Minut on irtisanottu massairtisanomisissa 3 kertaa. Ekalla kerralla epävirallinen syy oli raskaus ja tuleva äitiysloma (virallinen syy oli jotain ihan muuta), toisella kerralla en suostunut tekemään palkattomia ylitöitä kuten kolleegat ja kerroin pomolleni tuntevani työlainsäädännön ja työehtosopimuksen (virallinen syy oli jotain muuta) ja kolmannella kerralla en kuulunut organisaatoin johtajan lähihaaremiin enkä nuollut p*rsettä (lähihaaremi välttyi potkuilta).
Olen todennut, että paras tapa selvitä yksityisellä sektorilla on kolleegoiden kehuminen vaikka olisivat tyhmiä kuin saappaat, prosessien parantaminen pienissä paloissa ilman että kenenkään pomon/johtajan uskottavuus ja ammattitaito tulee kyseenalaistetuksi ja mahdollisimman hyvät kahviseuravälit esimiesten ja johtajien kanssa sekä pieni nuoleskelu.
Ei kyllä oma prse kestä :D Vielä ainakaan. Alkaa tuntua se pienipalkkainen väikkärintekijän palli houkuttelevammalta. Mutta oikeassahan varmasti olet. Tsemppiä sullekin hommiin ja hyvä että olet keksinyt pelin hengen, rankkaahan tuo on varmasti ollut noilla irtisanomismäärillä.
ap
Kiitos :) Kyllähän tässä on mennyt motivaatio ja usko työn tekemiseen. Olen valinnut alani sen vuoksi, että olen ollut siitä oikeasti kiinnostunut. Mutta kun on ymmärtänyt pelin hengen ja sen, että työntekijä on vain kustannuspaikka muiden joukossa sekä käyttöhyödyke niin loppupeleissä työ yksityisellä on 'sarja nälän aiheuttamia pakkoliikkeitä'.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No minä olen tite DI ja työkokemusta globaaleissa yrityksissä 20 vuotta. AP ei ole vielä pelin hengessä mukana. Me DI:t ollaan ihan fiksua porukkaa, mutta työelämässä, ja varsinkin yksityissektorilla, suurin osa osaamisesta on ihmissuhdepelin osaamista.
Jos on liian tehokas, saa seuraavissa yt:ssä potkut. Jos kritisoi yrityksen tehottomuutta, saa seuraavissa yt:ssä potkut. Jos kritisoi kolleegan ammattitaitoa, saa seuraavissa yt:ssä potkut.
Kukaan ei halua työttömäksi ja ainakin yksityisellä yt:t pyörii monta kertaa vuodessa. Minut on irtisanottu massairtisanomisissa 3 kertaa. Ekalla kerralla epävirallinen syy oli raskaus ja tuleva äitiysloma (virallinen syy oli jotain ihan muuta), toisella kerralla en suostunut tekemään palkattomia ylitöitä kuten kolleegat ja kerroin pomolleni tuntevani työlainsäädännön ja työehtosopimuksen (virallinen syy oli jotain muuta) ja kolmannella kerralla en kuulunut organisaatoin johtajan lähihaaremiin enkä nuollut p*rsettä (lähihaaremi välttyi potkuilta).
Olen todennut, että paras tapa selvitä yksityisellä sektorilla on kolleegoiden kehuminen vaikka olisivat tyhmiä kuin saappaat, prosessien parantaminen pienissä paloissa ilman että kenenkään pomon/johtajan uskottavuus ja ammattitaito tulee kyseenalaistetuksi ja mahdollisimman hyvät kahviseuravälit esimiesten ja johtajien kanssa sekä pieni nuoleskelu.
Hae hyvä nainen vaikka Solitalle töihin ja jätä tuommoiset pskalafkat. Mutta jätä toki myös kaikki toi pelaaminen taaksesi.
Ohis
Valitettavasti yliopistoissakin on sitä, että se lahjakkain ja ahkerin ei välttämättä saa jatkaa, vaan proffa valkkaa itsensä kannalta mukavimmat tutkijat eli nuoleskelijat jotka pönkittävät omaa uraa. Monilla aloilla on hyvin sisäänpäinkääntynyt meininki eikä muualta tulevia ja esim. ulkomailla olleita katsota hyvällä kun paikkoja täytetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä olen tite DI ja työkokemusta globaaleissa yrityksissä 20 vuotta. AP ei ole vielä pelin hengessä mukana. Me DI:t ollaan ihan fiksua porukkaa, mutta työelämässä, ja varsinkin yksityissektorilla, suurin osa osaamisesta on ihmissuhdepelin osaamista.
Jos on liian tehokas, saa seuraavissa yt:ssä potkut. Jos kritisoi yrityksen tehottomuutta, saa seuraavissa yt:ssä potkut. Jos kritisoi kolleegan ammattitaitoa, saa seuraavissa yt:ssä potkut.
Kukaan ei halua työttömäksi ja ainakin yksityisellä yt:t pyörii monta kertaa vuodessa. Minut on irtisanottu massairtisanomisissa 3 kertaa. Ekalla kerralla epävirallinen syy oli raskaus ja tuleva äitiysloma (virallinen syy oli jotain ihan muuta), toisella kerralla en suostunut tekemään palkattomia ylitöitä kuten kolleegat ja kerroin pomolleni tuntevani työlainsäädännön ja työehtosopimuksen (virallinen syy oli jotain muuta) ja kolmannella kerralla en kuulunut organisaatoin johtajan lähihaaremiin enkä nuollut p*rsettä (lähihaaremi välttyi potkuilta).
Olen todennut, että paras tapa selvitä yksityisellä sektorilla on kolleegoiden kehuminen vaikka olisivat tyhmiä kuin saappaat, prosessien parantaminen pienissä paloissa ilman että kenenkään pomon/johtajan uskottavuus ja ammattitaito tulee kyseenalaistetuksi ja mahdollisimman hyvät kahviseuravälit esimiesten ja johtajien kanssa sekä pieni nuoleskelu.
Hae hyvä nainen vaikka Solitalle töihin ja jätä tuommoiset pskalafkat. Mutta jätä toki myös kaikki toi pelaaminen taaksesi.
Ohis
Heh, voisinpa harkitakin. Suhteet Solitaan on hyvät, koska ostan tälläkin hetkellä heiltä konsulttipalveluja :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No minä olen tite DI ja työkokemusta globaaleissa yrityksissä 20 vuotta. AP ei ole vielä pelin hengessä mukana. Me DI:t ollaan ihan fiksua porukkaa, mutta työelämässä, ja varsinkin yksityissektorilla, suurin osa osaamisesta on ihmissuhdepelin osaamista.
Jos on liian tehokas, saa seuraavissa yt:ssä potkut. Jos kritisoi yrityksen tehottomuutta, saa seuraavissa yt:ssä potkut. Jos kritisoi kolleegan ammattitaitoa, saa seuraavissa yt:ssä potkut.
Kukaan ei halua työttömäksi ja ainakin yksityisellä yt:t pyörii monta kertaa vuodessa. Minut on irtisanottu massairtisanomisissa 3 kertaa. Ekalla kerralla epävirallinen syy oli raskaus ja tuleva äitiysloma (virallinen syy oli jotain ihan muuta), toisella kerralla en suostunut tekemään palkattomia ylitöitä kuten kolleegat ja kerroin pomolleni tuntevani työlainsäädännön ja työehtosopimuksen (virallinen syy oli jotain muuta) ja kolmannella kerralla en kuulunut organisaatoin johtajan lähihaaremiin enkä nuollut p*rsettä (lähihaaremi välttyi potkuilta).
Olen todennut, että paras tapa selvitä yksityisellä sektorilla on kolleegoiden kehuminen vaikka olisivat tyhmiä kuin saappaat, prosessien parantaminen pienissä paloissa ilman että kenenkään pomon/johtajan uskottavuus ja ammattitaito tulee kyseenalaistetuksi ja mahdollisimman hyvät kahviseuravälit esimiesten ja johtajien kanssa sekä pieni nuoleskelu.
Ei kyllä oma prse kestä :D Vielä ainakaan. Alkaa tuntua se pienipalkkainen väikkärintekijän palli houkuttelevammalta. Mutta oikeassahan varmasti olet. Tsemppiä sullekin hommiin ja hyvä että olet keksinyt pelin hengen, rankkaahan tuo on varmasti ollut noilla irtisanomismäärillä.
ap
Kiitos :) Kyllähän tässä on mennyt motivaatio ja usko työn tekemiseen. Olen valinnut alani sen vuoksi, että olen ollut siitä oikeasti kiinnostunut. Mutta kun on ymmärtänyt pelin hengen ja sen, että työntekijä on vain kustannuspaikka muiden joukossa sekä käyttöhyödyke niin loppupeleissä työ yksityisellä on 'sarja nälän aiheuttamia pakkoliikkeitä'.
Miksi et perusta omaa yritystä samalle alalle?
Tuollaistahan se tuppaa yksityisellä olemaan, ja silti elää jokin sitkeä myytti että toiminta olisi tehokasta. Itse sain YT-potkut, mikä oikeastaan osoittautui hyväksi jutuksi: toimin nyt ihan yksityisenä konsulttina. Juuri niin tehokkaasti ja fiksusti kuin itseäni huvittaa, tai pystyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mä kyllä koin etten osannut mitään työelämän kannalta hyödyllistä, kun lähdin it-firmaan töihin, oltuani 12 vuotta lehtorina ja tutkijana yliopistolla. Tietojenkäsittelytieteen tohtori koulutukseltani. Joo, osasin minä koodata tietynlaisia omaan tutkimusalaani liittyviä juttuja, tilastojuttuja, rinnakkaistettua laskentaa tiettyihin algoritmisesti vaikeisiin ongelmiin jne.
Mutta siitäpä ei ollut mitään apua kun pitäisi alkaa suunnitella kokonaisia sovelluksia. Eikä yleensäkään esim. webbisoftan tekemisessä. En tiennyt yhtään mitään sellaisista kielistä ja tekniikoista joita näissä hommissa käytetään. Lisäksi monet ohjelmoinnin periaatteet, joita opetin -tietämättömyydessäni- opiskelijoille, ovat osoittautuneet käytännön työssä erittäin haitalliseksi ja niistä on tarvinnut poisoppia, jotta saa tehokkaasti valmista aikaan. Tässä vaikeus ei olekaan algoritmin laadinta tai matematiikka, vaan se että pitäisi tuntea valtavan laajalta rintamalta erilaisia tuotteita, kieliä ja tekniikoita ja osata kasata niistä toimivaa ohjelmistoa. Ei ollut yliopistokokemuksesta apua, ei.
Vierailija kirjoitti:
vaikeus ei olekaan algoritmin laadinta tai matematiikka, vaan se että pitäisi tuntea valtavan laajalta rintamalta erilaisia tuotteita, kieliä ja tekniikoita ja osata kasata niistä toimivaa ohjelmistoa. Ei ollut yliopistokokemuksesta apua, ei.
Joo, olen koodari joka tykkäisi näpertää algoritmeja, yliopistossa olin silla saralla briljantti, vaan eipä ole ollut niille taidoille työelämässä mitään käyttöä.
Olen yliopistosta valmistunut ja työtön tällä hetkellä.
Minua ärsyttää nykyajan asiantuntijuudessa se, että ne asiantuntijat eivät ole asiantuntijoita.
Monessa paikkaa missä olen mukana tiedän paremmin, mutta täytyy tekeytyä tietämättömäksi ettei toisen ego saa kolausta.
Vaikka olen työtön, sijoitan ja maksan sijoituksistani voittoa tehdessäni 30% veroa, joten ärsyttää myös se työttömien luuseriksi leimaaminen.
Se mikä ärsyttää myös, että työttömyys leimaa huonoksi työntekijäksi, vaikka ei sitä ole. Jos henkilöä ei ikinä ole potkittu töistä pois, onko se huonon työntekijän merkki? Ei
Kuka potku-uhan alla oleva lennosta toiseen paikkaan vaihtava kertoo totuuden miksi halusi vaihtaa paikkaa.
On väärin ja epäedullista suosia työssä olevia rekrytoinneissa.
Vierailija kirjoitti:
No minä olen tite DI ja työkokemusta globaaleissa yrityksissä 20 vuotta. AP ei ole vielä pelin hengessä mukana. Me DI:t ollaan ihan fiksua porukkaa, mutta työelämässä, ja varsinkin yksityissektorilla, suurin osa osaamisesta on ihmissuhdepelin osaamista.
Jos on liian tehokas, saa seuraavissa yt:ssä potkut. Jos kritisoi yrityksen tehottomuutta, saa seuraavissa yt:ssä potkut. Jos kritisoi kolleegan ammattitaitoa, saa seuraavissa yt:ssä potkut.
Kukaan ei halua työttömäksi ja ainakin yksityisellä yt:t pyörii monta kertaa vuodessa. Minut on irtisanottu massairtisanomisissa 3 kertaa. Ekalla kerralla epävirallinen syy oli raskaus ja tuleva äitiysloma (virallinen syy oli jotain ihan muuta), toisella kerralla en suostunut tekemään palkattomia ylitöitä kuten kolleegat ja kerroin pomolleni tuntevani työlainsäädännön ja työehtosopimuksen (virallinen syy oli jotain muuta) ja kolmannella kerralla en kuulunut organisaatoin johtajan lähihaaremiin enkä nuollut p*rsettä (lähihaaremi välttyi potkuilta).
Olen todennut, että paras tapa selvitä yksityisellä sektorilla on kolleegoiden kehuminen vaikka olisivat tyhmiä kuin saappaat, prosessien parantaminen pienissä paloissa ilman että kenenkään pomon/johtajan uskottavuus ja ammattitaito tulee kyseenalaistetuksi ja mahdollisimman hyvät kahviseuravälit esimiesten ja johtajien kanssa sekä pieni nuoleskelu.
Olen julkisella puolella töissä ja ihan eri sektorilla, mutta meininki on sama... Työpaikalla tärkeintä on nimenomaan ihmissuhdepelin pelaaminen, itse työ on toisarvoista. Koko ajan on menossa jotain ihmeellistä valtapeliä ties missä, eikä kenenkään puheisiin voi luottaa. Olen katsellut tätä peliä ihan ihmeissäni jo puolitoista vuotta. Ketään ei kiinnosta se, miten työni hoidan. Tärkeintä on osata pelata siten, että on jotenkin väleissä kaikkien kanssa, mutta toisaalta heille pitää samalla osata jokaiselle sanoa oikeat sanat muita vastaan. Todella rasittavaa. On päiviä, jolloin yritän vain olla ovi kiinni omassa toimistossa ja keskittyä töihin. Nytkin päitä on tippunut. Itse olen vielä säästynyt. En tiedä kyllä, onko loppupelissä hyvä vai huono asia. Ehkä olisi terveempiäkin työyhteisöjä...
Vierailija kirjoitti:
No minä olen tite DI ja työkokemusta globaaleissa yrityksissä 20 vuotta. AP ei ole vielä pelin hengessä mukana. Me DI:t ollaan ihan fiksua porukkaa, mutta työelämässä, ja varsinkin yksityissektorilla, suurin osa osaamisesta on ihmissuhdepelin osaamista.
Jos on liian tehokas, saa seuraavissa yt:ssä potkut. Jos kritisoi yrityksen tehottomuutta, saa seuraavissa yt:ssä potkut. Jos kritisoi kolleegan ammattitaitoa, saa seuraavissa yt:ssä potkut.
Kukaan ei halua työttömäksi ja ainakin yksityisellä yt:t pyörii monta kertaa vuodessa. Minut on irtisanottu massairtisanomisissa 3 kertaa. Ekalla kerralla epävirallinen syy oli raskaus ja tuleva äitiysloma (virallinen syy oli jotain ihan muuta), toisella kerralla en suostunut tekemään palkattomia ylitöitä kuten kolleegat ja kerroin pomolleni tuntevani työlainsäädännön ja työehtosopimuksen (virallinen syy oli jotain muuta) ja kolmannella kerralla en kuulunut organisaatoin johtajan lähihaaremiin enkä nuollut p*rsettä (lähihaaremi välttyi potkuilta).
Olen todennut, että paras tapa selvitä yksityisellä sektorilla on kolleegoiden kehuminen vaikka olisivat tyhmiä kuin saappaat, prosessien parantaminen pienissä paloissa ilman että kenenkään pomon/johtajan uskottavuus ja ammattitaito tulee kyseenalaistetuksi ja mahdollisimman hyvät kahviseuravälit esimiesten ja johtajien kanssa sekä pieni nuoleskelu.
Tällä menolla toisaalta hiljalleen päätyvät ne loputkin kortistoon.
Tutkimustyössä opin, että toisen työn kommentointi ja sen parantaminen on prosessi, joka tuottaa parhaan lopputuloksen. Ehkä muutaman kuukauden ajan noviisina se otti vähän nahkaan ja loukkasi, sitten siitä tuli hengitysilmaa ja uusien tulijoiden kärsimistä ei osannut ymmärtää kun itse oli jo sisäistänyt, että se ei ole henkilökohtaista, vaan prosessin osa.
Siirryttyäni työelämään, ensimmäinen pienen työn kommentointi johti pitkän uran tehneen ihmisen kurkun kakisteluun (häneltä siis suomeksi sanottuna meinasi päästä itku). Olin todella hämmentynyt. Ja neuvot oli luokkaa vaihda kappalejärjestys, tätä sanaa ei ole mainittu niin se olisi hyvä selittää, tässä on yhdyssanavirhe. En siis todellakaan edes paneutunut asiaan. Sen jälkeen ei oltukaan kavereita. Eli tarkoitus olisi ollut kehua, en ymmärtänyt tätä alkuun.
Eräs rekryä tekevä diplomi-insinööri sanoi, että ei halua palkata tohtoreita kun ne on keskittynyt vaan yhteen asiaan niin monta vuotta.
Jos tekee neljä julkaisua, josta yksi on haastattelututkimus, yksi yhteistyöprojekti vaikka jenkkiyliopiston tutkijoiden kanssa, yksi haastava mallinluonti ja yksi teoreettinen paperi, niin on parhaimmillaan oppinut koodaamaan, tehnyt sidosryhmäyhteistyötä ulkomaille, johtanut itseään ja muita työhön osallistuneita, pitänyt huolta aikataulusta ja budjetista ja lukenut tuhansia sivuja aiheesta ja aiheen vierestä. Pitänyt esityksiä, hankkinut rahoituksia erittäin kilpaillussa tilanteissa, pitchannut.
Vaikee uskoa miten tuo ei olisi hyödyllistä kokemusta töissä.