Lue keskustelun säännöt.
Kuinka olette ratkaisseet naimisiinmenon kun kummallakin on eri näkemys ja kuinka luopua haaveesta mennä naimisiin jos toinen ei halua?
30.01.2019 |
Olemme kolmekymppinen pariskunta ja seurustelleet jo reilu 8 vuotta, joista 7 saman katon alla. Suhteessamme menee hyvin, kunnioitamme ja tuemme toisiamme. Ongelmista ja vaikeista vaiheista olemme selvinneet yhdessä. Elämänkatsomuksemme ja tulevaisuuden suunnitelmamme käyvät hyvin yhteen, paitsi naimisiinmeno. Minä haluaisin naimisiin, mutta mieheni ei. Olemme keskustelleet asiasta, hän tietää että haluan, mutta hän ei itse usko avioliittoon. Uskon, että hän on kyllä sitoutunut, meillä on yhteiset rahat, asunto ja olemme suunnitelleet yhteistä tulevaisuutta. Ainut mistä suunnitelmamme eroavat, on naimisiin meno. Hän on sanonut, että se ei johdu minusta, mutta hänen täytyy miettiä asiaa ja selvittää itselleen jotain itse naimisiin menoon/oloon liittyen. Tästä on kuitenkin jo pari vuotta ja alan kyllästyä toivomaan kosintaa. Ja jos kosin itse, niin tiedän miehen kieltäytyvän, mikä tuntuisi vielä kamalammalta kuin nykyinen tilanne. Enkä todellakaan halua pakottaa häntä naimisiin, ellei hän halua. Toisaalta pohdin, että samalla hän pakottaa minut olemaan menemättä. Kompromissia tähän asiaan ei valitettavasti ole, joko mennään tai ei mennä. Miten olette ratkaisseet tämän pulman omissa suhteissanne?
Kuitenkin, olen tullut siihen lopputulokseen, että rakastan miestäni enemmän kuin tarvetta mennä naimisiin. Huomaan tekeväni jonkinlaista surutyötä tai luopumista, mikä väsyttää ja itkettää. Miten näistä tunteista pääsee eroon? Yleensä olen uskoutunut vaikeista asioista miehelleni ja itkenyt surun pois, mutta tässä tapauksessa en halua uskoutua hänelle, koska kokisin silloin että painostaisin häntä ja hän saattaisi kosia ihan säälistä tai jotakin. Hän on kyllä huomannut, että jokin mietityttää minua ja halunnut tukea minua. Hän ei vaan tiedä mikä minua painaa. Ystäväni taas ovat ikisinkkuja tai onnellisesti naimisissa, joten en usko heidän ymmärtävän pulmaani. Olen vähän hukassa tämän asian suhteen, mitä teen ja miten luovun haaveestani.
Kommentit (54)
Nainen pakottaa minut seksittömyyteen kun ei anna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kumpi sitä miestä hiertää. aviossa oleminen vai häät?
Ja jos nyt oikein olet rehellinen itsellesi: mitä se naimisiin meneminen teidän suhteessanne oikeasti muuttaa?
Vierailija kirjoitti:
Kumpi sitä miestä hiertää. aviossa oleminen vai häät?
Ja jos nyt oikein olet rehellinen itsellesi: mitä se naimisiin meneminen teidän suhteessanne oikeasti muuttaa?
Ymmärtääkseni avomieheni ei halua nimenomaan olla naimisissa, koska hän ei usko siihen eikä se hänen mielestään muuta mitään. Hän on eroperheestä, enkä tiedä vaikuttaako se tähän hänen näkemykseensä.
Naimisiinmeno on ollut itselläni haaveissa jo lapsesta/teinistä lähtien. Haluan olla vaimo ja haluan pitää häät (pienet ja niissä olisi voinutkin tehdä kompromisseja, jos ne olisivat tulleet). Haluan että molemmat meistä olisivat juridisesti paremmassa asemassa jos jotain käy. Ja haluan naimisiin jopa niinkin pinnallisen syyn takia, että tulevilla lapsillamme olisi sama sukunimi (En paheksu niitä, joilla näin ei ole. Kunhan nyt itse haluan näin. Ennen kuin joku vetää tästä herneen nenään). Eihän se naimisiinmeno tunteita muuta, mutta se olisi tärkeää minulle. Olen tästä haaveesta kuitenkin luopumassa, mutta en tiedä mitä tekisin ajatuksilleni ja tunteilleni. Tarvitsen siis apua luopumisprosessiin.
Ja tämä aloitus on samalla pieni purkaus ja vertaistuen haku. Toivoisin myös kokemuksia siitä, miten tälläinen ongelma on ratkottu omassa suhteessa. Onko tullut ero vai onko myönnytty menemään naimisiin tai myönnytty siihen ettei ikinä pääse naimisiin vai painitaanko niiden ajatusten kanssa yhä.
-AP
Mun mies oli samanlainen kolmekymppiseksi. Kai halusi vaan olla ”radikaali”. Asia ei ollut minullekaan tärkeä joten asiasta ei paljoa puhuttu.
Muutama vuosi myöhemmin sanoin, että haluan lapsia vain avioliittoon. Menimme naimisiin maistraatissa, kahdestaan, ilman juhlia tai kosimista.
En kyllä mikä naimisiin menossa on niin vastenmilistä jos taroitus on kuitenkin sitoutua loppuelämäksi muutenkin. Ymmärrän toki jos ei halua sellaista luvata. Mies ei sitten usko, että hän voi luvata sellaista. Itse en ehkä eroaisi tuollaisen vuoksi jos kyse on tosiaan vain siitä, että mies ei usko, että ikuista sitoutumista voi luvata vaikka siihen tähtäisikin ja olisi siitä 99% varma. Jos mies ei halua naimisiin koska ei näe yhteistä tulevaisuutta lähes 100% varmana muutenkaan niin ero tulisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun mies ei halua naimisiin, se yleensä tarkoittaa, ettei halua juuri senhetkisen ehdokkaan kanssa. En tiedä miksi sitten roikottavat suhteessa, kun tietävät etteivät halua sitoutua. Moni tällainen mies, joka "ei halua naimisiin" menee kyllä kiireellä naimisiin heti kun se oikea osuu kohdalle.
Vaikea varmaan tuossa kohtaa on luopua haaveistaan, kun yhteistä historiaa on jo noinkin paljon. Mutta miksi ap on ryhtynyt seurustelemaan miehen kanssa, kun perustavissa asioissa ollaan näin eri linjoilla? Eikö nämä suuret kysymykset ole sellaisia, jotka puidaan jo suhteen alkumetreillä? Eihän ole mitään järkeä ryhtyä seurustelemaan, jos kummallakin on ihan vastakkaiset tavoitteet omalle elämälleen.
Ota selvää, mitä juridisia vaikutuksia naimisiinmenolla on ja kirjoita ne paperille. Anna sitten paperi miehelle ja pyydä häntä hoitamaan asiat niin, että teillä on sama tilanne mitä avioliitossa olisi. Samalla voit antaa lakimiehen numeron, mies voi soittaa sinne ja sopia asian, samoin maksaa kaikki kulut. Jos teille tulee lapsia, niin lapsethan saavat automaattisesti sinun sukunimen. Mikäli mies haluaa jossain vaiheessa naimisiin, niin saatte saman sukunimen, kun mies vaihtaa omansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun mies ei halua naimisiin, se yleensä tarkoittaa, ettei halua juuri senhetkisen ehdokkaan kanssa. En tiedä miksi sitten roikottavat suhteessa, kun tietävät etteivät halua sitoutua. Moni tällainen mies, joka "ei halua naimisiin" menee kyllä kiireellä naimisiin heti kun se oikea osuu kohdalle.
Vaikea varmaan tuossa kohtaa on luopua haaveistaan, kun yhteistä historiaa on jo noinkin paljon. Mutta miksi ap on ryhtynyt seurustelemaan miehen kanssa, kun perustavissa asioissa ollaan näin eri linjoilla? Eikö nämä suuret kysymykset ole sellaisia, jotka puidaan jo suhteen alkumetreillä? Eihän ole mitään järkeä ryhtyä seurustelemaan, jos kummallakin on ihan vastakkaiset tavoitteet omalle elämälleen.
Serkku ollu 20v suhteessa jossa mies ei halua naimisiin... Et ehkä se ei oo siitä kumppanista kii.
Mut aloittajalle, niin vaihtoehdot on: suostut nykytilanteeseen, saat miehen suostumaan naimisiin menoon tai eroatte. Ei tuossa tilanteessa ole mahdollista löytää mitään välimuotoa.
Vierailija kirjoitti:
Kun mies ei halua naimisiin, se yleensä tarkoittaa, ettei halua juuri senhetkisen ehdokkaan kanssa. En tiedä miksi sitten roikottavat suhteessa, kun tietävät etteivät halua sitoutua. Moni tällainen mies, joka "ei halua naimisiin" menee kyllä kiireellä naimisiin heti kun se oikea osuu kohdalle.
Vaikea varmaan tuossa kohtaa on luopua haaveistaan, kun yhteistä historiaa on jo noinkin paljon. Mutta miksi ap on ryhtynyt seurustelemaan miehen kanssa, kun perustavissa asioissa ollaan näin eri linjoilla? Eikö nämä suuret kysymykset ole sellaisia, jotka puidaan jo suhteen alkumetreillä? Eihän ole mitään järkeä ryhtyä seurustelemaan, jos kummallakin on ihan vastakkaiset tavoitteet omalle elämälleen.
Ap:n tapauksessa ei ollut kyse minusta tästä, vaan avioeroperheen lapsena mies aidosti kammoksui avioliittoa. On muuten sitoutunut ap:hen ja samat tavoitteet elämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa tehdä testamentti varsinkin avoliitossa, mutta toki myös muuten ja miettiä leskeneläkettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumpi sitä miestä hiertää. aviossa oleminen vai häät?
Ja jos nyt oikein olet rehellinen itsellesi: mitä se naimisiin meneminen teidän suhteessanne oikeasti muuttaa?
Ymmärtääkseni avomieheni ei halua nimenomaan olla naimisissa, koska hän ei usko siihen eikä se hänen mielestään muuta mitään. Hän on eroperheestä, enkä tiedä vaikuttaako se tähän hänen näkemykseensä.
Naimisiinmeno on ollut itselläni haaveissa jo lapsesta/teinistä lähtien. Haluan olla vaimo ja haluan pitää häät (pienet ja niissä olisi voinutkin tehdä kompromisseja, jos ne olisivat tulleet). Haluan että molemmat meistä olisivat juridisesti paremmassa asemassa jos jotain käy. Ja haluan naimisiin jopa niinkin pinnallisen syyn takia, että tulevilla lapsillamme olisi sama sukunimi (En paheksu niitä, joilla näin ei ole. Kunhan nyt itse haluan näin. Ennen kuin joku vetää tästä herneen nenään). Eihän se naimisiinmeno tunteita muuta, mutta se olisi tärkeää minulle. Olen tästä haaveesta kuitenkin luopumassa, mutta en tiedä mitä tekisin ajatuksilleni ja tunteilleni. Tarvitsen siis apua luopumisprosessiin.
Ja tämä aloitus on samalla pieni purkaus ja vertaistuen haku. Toivoisin myös kokemuksia siitä, miten tälläinen ongelma on ratkottu omassa suhteessa. Onko tullut ero vai onko myönnytty menemään naimisiin tai myönnytty siihen ettei ikinä pääse naimisiin vai painitaanko niiden ajatusten kanssa yhä.
-AP
Minusta on suoraan sanottuna huono selitys, ettei usko avioliiton muuttavan mitään. Jos kaikki on hyvin eikä avioliitto kerran muuta mitään, niin eihän sen pitäisi olla iso juttu tehdä silloin kun se selvästi toiselle tärkeä asia? Eri juttu jos nimenomaan pelkäisi, että avioliitto muuttaisi suhteen huonommaksi.
Minusta myös joko-tai asioissa voi tehdä kompromisseja. Silloin mennään sen kumppanin mukaan, jolle asia on tärkeämpi. Eroa tilanne vaatii vain silloin, kun asia on molemmille niin tärkeä ettei siinä voi joustaa. Noilla perusteluilla ei kuulosta siltä, että miehellesi olisi erityisen tärkeää olla olematta naimisissa. Voi tietysti olla että valehtelee perusteluista ja hänellä on oikeasti muitakin syitä avioliitosta kieltäytymiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valitettavasti en voi antaa vertaistukea enkä edes lohduttavia sanoja. Ongelmaahan ei olisi jos molemmat olisitte samaa mieltä, ettei toiseen voi luvata sitoutuvansa loppu elämäksi. Mutta jos se on itsellesi tärkeää niin ymmärrän tuskasi kun toinen vastustaa naimisiin menosa. Siitä kieltäytymiseen toisen niin toivoessa kun ei ole muuta syytä kuin, ettei halua tai usko voivansa luvata tuota sitoutumista mikä on aika ankeaa varsinkin kun avioliittokaan ei ole nykyisin ehdottoman sitova jos sitten haluttaisiinkin erota.
Joten mies ei ilmeisesti halua sitoutua juuri ollenkaan mikä varmasti koettelee suhdetta. Ei se ole yhtä hyvä suhde kun toinen ei halua luvata sitoutuvansa. Suhteessa voi olla paljon hyvää, mutta tuo varmasti sattuu kun toinen ei myönnä sinun olevan itselleen tarpeeksi tärkeä ja rakas sitoutuakseen avioliittoon (missä on paljon hyviäkin puolia esim. jos toiselle kävisi jotain).
Sinuna kosisin ja jos mies ei halua naimisiin (ollenkaan, ei siis vain totea kosivansa itse) niin alkaisin valmistella eroa. Tietenkin se on sinun päätöksesi ja saatat ajatella asiasta toisin, tiedätkin paremmin teidän tapauksesta. Itse kuitenkin edellytän, että molemmat suhteessa haluavat avioliittoon ja naimisissa olenkin. Tilastollisesti yli puolet avioliitoista kestää (tosin tilastoissa ei vielä ole mitään niiden liittojen onnellisuudesta, oletan, että onnellisempia kuin eroavat kuitenkin...)
Mitä uskomista siinä on? Se on vain juridinen sopimus, joka on usein edullinen ihmisille, jotka haluavat jakaa elämänsä suht perinteiseen tyyliin ilman sen kummempia erikoisjärjestelyjä. Ajatteleepa mies tunteella, jos tuo todella on hänen syynsä jättää menemättä naimisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa mieltä sen kanssa, joka ehdotti, että mikäli mies ei vaan "usko avioliittoon", niin sittenhän mies voi hoitaa asiat juridiselta kannalta kuntoon oma-aloitteisesti.
Jos tässä ilmenee ongelmia, niin ap pääsee lähemmäs todellista syytä, eli sitä, onko esim. talous sittenkään niin jaettu kuin ap ajattelee.
Ja tosiaan lapsia vain omalle sukunimelle sekä tilanteeseen, jossa juridinen puoli lastenkin osalta on selvitetty avioliittoa vastaavaksi.
Jos haluat lapsia niin tarkasta myös, haluaako mieskin niitä oikeasti vai "sitten joskus" (= tuossa iässä se tarkoittaa jo, että ei ainakaan sinun kanssasi tai sitten ei ikinä).
Maistraatista saat esitteen miehellesi, mitä avioliitto juridisesti tarkoittaa. Kokeile sitä. Se on oikeasti järkevää, sekä perintöverojen takia, että vaikka sen, jos toinen teistä joutuu sairaalaan niin avopuoliso kohdellaan kuin vierasta ihmistä eikä anneta mitään tietoja ulos vaikka puoliso olisi koomassa tms.
Jos naimisiinmenolla ei ole merkitystä - niin sillä ei myöskään ole merkitystä, jos ei mene naimisiin.,
Molemmat vaihtoehdot ovat sitten ihan sama.
Jos ei ole yhtään hyvää syytä mennä naimisiin, niin ei oleyhtään hyvää syytä olla menemättä. Jos kerta naimisiinmenolla ei ole väliä.
Eli jääkö jäljelle vain se, että eroaminen on hivenen helpompaa, jos ei ole naimisissa?
Sitä, mitä en ymmärrä, että tehdäön kyllä lapsia, mutta naimisiin ei voi mennä. Avioliitosta erotaan allekirjoituksella, mutta lasten isästä/äidistä ei pääse ikinä eroon.
Pitänee varmaan siteerata Einsteinia:
Only two things are infinite, the universe and human stupidity, and I'm not sure about the former.
Ohis mutta kosiminen on kyllä sana joka saisi kuolla pois.
Ei sellaista tarvita Suomessa, jossa asioista keskustellaan eikä toinen vain yhtäkkiä ihan puskista ilman keskusteluita pamauta kysymystä, johon toisella on vastaus valmiina :DD
Minä kyllä ihmettelen niitä henkilöitä jotka sanovat ettei avioliitto muuta suhdetta. Meillä ainakin muutti. Voin sanoa ihan rehellisesti olevani onnellisempi naimisissa kuin avoliitossa. Me olimme molemmat jo nelikymppisiä kun menimme naimisiin ja merkitsi meille aivan valtavasti. Meidät vihittiin vain todistajien läsnä ollessa.
Ja se mitä joku aiemmin mainitsi että naimisiin mennään vain sen oikean kanssa piti kyllä meidän kohdallamme ihan paikkansa. Mies oli jopa vannonut ettei mene naimisiin, mutta tunnusti että halusi sitä minun kanssani alusta saakka. En halua sanoa ap että näin olisi myös sinun kohdallasi. Itsekin olin ollut pitkissä suhteissa aiemmin, mutta en ollut halunnut vihille. En osannut silloin oikein määritellä miksi. Varmaankin sanoin että kun se ei muuta mitään...
Tulen edelleen onnelliseksi aina kun kuulen miehen puhuvan minusta vaimonaan tai ihan päivittäin kun sormus sormessa muistuttaa minua sitoumuksestamme.
Tähän ei voi oikein vastat jos ei tiedä miehesi ajatuksia ja syitä sille miksi hän ei halua naimisiin.