Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka olette ratkaisseet naimisiinmenon kun kummallakin on eri näkemys ja kuinka luopua haaveesta mennä naimisiin jos toinen ei halua?
30.01.2019 |
Olemme kolmekymppinen pariskunta ja seurustelleet jo reilu 8 vuotta, joista 7 saman katon alla. Suhteessamme menee hyvin, kunnioitamme ja tuemme toisiamme. Ongelmista ja vaikeista vaiheista olemme selvinneet yhdessä. Elämänkatsomuksemme ja tulevaisuuden suunnitelmamme käyvät hyvin yhteen, paitsi naimisiinmeno. Minä haluaisin naimisiin, mutta mieheni ei. Olemme keskustelleet asiasta, hän tietää että haluan, mutta hän ei itse usko avioliittoon. Uskon, että hän on kyllä sitoutunut, meillä on yhteiset rahat, asunto ja olemme suunnitelleet yhteistä tulevaisuutta. Ainut mistä suunnitelmamme eroavat, on naimisiin meno. Hän on sanonut, että se ei johdu minusta, mutta hänen täytyy miettiä asiaa ja selvittää itselleen jotain itse naimisiin menoon/oloon liittyen. Tästä on kuitenkin jo pari vuotta ja alan kyllästyä toivomaan kosintaa. Ja jos kosin itse, niin tiedän miehen kieltäytyvän, mikä tuntuisi vielä kamalammalta kuin nykyinen tilanne. Enkä todellakaan halua pakottaa häntä naimisiin, ellei hän halua. Toisaalta pohdin, että samalla hän pakottaa minut olemaan menemättä. Kompromissia tähän asiaan ei valitettavasti ole, joko mennään tai ei mennä. Miten olette ratkaisseet tämän pulman omissa suhteissanne?
Kuitenkin, olen tullut siihen lopputulokseen, että rakastan miestäni enemmän kuin tarvetta mennä naimisiin. Huomaan tekeväni jonkinlaista surutyötä tai luopumista, mikä väsyttää ja itkettää. Miten näistä tunteista pääsee eroon? Yleensä olen uskoutunut vaikeista asioista miehelleni ja itkenyt surun pois, mutta tässä tapauksessa en halua uskoutua hänelle, koska kokisin silloin että painostaisin häntä ja hän saattaisi kosia ihan säälistä tai jotakin. Hän on kyllä huomannut, että jokin mietityttää minua ja halunnut tukea minua. Hän ei vaan tiedä mikä minua painaa. Ystäväni taas ovat ikisinkkuja tai onnellisesti naimisissa, joten en usko heidän ymmärtävän pulmaani. Olen vähän hukassa tämän asian suhteen, mitä teen ja miten luovun haaveestani.
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Ohis mutta kosiminen on kyllä sana joka saisi kuolla pois.
Ei sellaista tarvita Suomessa, jossa asioista keskustellaan eikä toinen vain yhtäkkiä ihan puskista ilman keskusteluita pamauta kysymystä, johon toisella on vastaus valmiina :DD
Samaa mieltä. Sitten joku vielä "odottaa kosintaa". Miksi ei vain avaisi keskustelua aiheesta jos kerran jotain toivoo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä ongelma tuossa muka on? Jos mies ei halua naimisiin, ette tietenkään mene naimisiin.
Oikeastiko haluaisit naimisiin ihmisen kanssa, joka ei halua sinun kanssasi? Miksi ihmeessä? Ai niin lompakko...
Vierailija kirjoitti:
Ota selvää, mitä juridisia vaikutuksia naimisiinmenolla on ja kirjoita ne paperille. Anna sitten paperi miehelle ja pyydä häntä hoitamaan asiat niin, että teillä on sama tilanne mitä avioliitossa olisi. Samalla voit antaa lakimiehen numeron, mies voi soittaa sinne ja sopia asian, samoin maksaa kaikki kulut. Jos teille tulee lapsia, niin lapsethan saavat automaattisesti sinun sukunimen. Mikäli mies haluaa jossain vaiheessa naimisiin, niin saatte saman sukunimen, kun mies vaihtaa omansa.
Tässä on sovinnollinen kompromissin hakija
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohis mutta kosiminen on kyllä sana joka saisi kuolla pois.
Ei sellaista tarvita Suomessa, jossa asioista keskustellaan eikä toinen vain yhtäkkiä ihan puskista ilman keskusteluita pamauta kysymystä, johon toisella on vastaus valmiina :DD
Samaa mieltä. Sitten joku vielä "odottaa kosintaa". Miksi ei vain avaisi keskustelua aiheesta jos kerran jotain toivoo?
Niin ja toivoja on lähes poikkeuksetta aina nainen, mutta kosijan pitäisi olla lähes poikkeuksetta aina mies.
Ehkä siihen perustuukin koko kosimisen periaate, että muijalla kyllä on vastaus valmiina. Aiheuttaa myös sitä että mies kokee velvollisuudekseen kosia, vaikkei asia kiinnostaisi, jos haluaa miellyttää.
Vähän iäkkäämpänä naisena sanoisin, ettei se naimisiin meno tai naimissa olo mitään ihmeellistä ole. Nyt tällä tiedolla ja kokemuksella, jos olisin reilu parikymppisenä päättämässä naimisiinmenostani, en menisi (olen ollut naimisissa 20 vuotta).
Itseasiassa jotenkin ärsyttää olla "liitettynä" monessa mielessä toiseen ihmiseen. Kyllä se yhdessäolo onnistuu ilman avioliittoakin ja perintö/juridiset asiat testamentilla.
Mutta ymmärrän kyllä Ap:ta, joka ei ole avioliitta "kokenut" ja haluaa sellaisen elämässään kokea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen suhteessa jossa mies ei halua naimisiin, mutta minä haluan. Mies on itse asiassa edelleen naimisissa exänsä kanssa. Haluaa erota, mutta se on vaikeaa (asumme ulkomailla). Olen paininut samansorttisten tunteiden kanssa kuin ap. Olen hitaasti mutta varmasti luopunut unelmasta päästä naimisiin. Rakastan miestäni enemmän kuin ideaa avioliitosta, joten ero ei tule kysymykseen. Edelleen tosin elättelen toiveita että mies jossain vaiheessa muuttaisi mieltään. Minua satuttaa se että mies ei halua kanssani naimisiin, mutta on naimisissa toisen naisen kanssa, mies tietää kuinka iso asia minulle on. Puhun asiasta harvoin miehelle, silloin tällöin (kerran kaksi vuodessa) muistuttelen miehelle että hänkin voisi ottaa avioeron. Viime aikoina olen huomannut miehen asenteessa muutoksia, hän kutsuu minua aina silloin tällöin vaimokseen ja sanoo että minä olen hänen oikea vaimonsa. Häitä en halua välttämättä, se ei ole tärkeää, minulle tärkeää on sitoutuminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ohis mutta kosiminen on kyllä sana joka saisi kuolla pois.
Ei sellaista tarvita Suomessa, jossa asioista keskustellaan eikä toinen vain yhtäkkiä ihan puskista ilman keskusteluita pamauta kysymystä, johon toisella on vastaus valmiina :DD
Samaa mieltä. Sitten joku vielä "odottaa kosintaa". Miksi ei vain avaisi keskustelua aiheesta jos kerran jotain toivoo?
Niin ja toivoja on lähes poikkeuksetta aina nainen, mutta kosijan pitäisi olla lähes poikkeuksetta aina mies.
Ehkä siihen perustuukin koko kosimisen periaate, että muijalla kyllä on vastaus valmiina. Aiheuttaa myös sitä että mies kokee velvollisuudekseen kosia, vaikkei asia kiinnostaisi, jos haluaa miellyttää.
Ei ole mitään velvollisuutta. Voi sanoa, että erotaan mieluummin. Ai miksikö ei? Kun mies haluaa vain seksiä ja kodinhoitajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen suhteessa jossa mies ei halua naimisiin, mutta minä haluan. Mies on itse asiassa edelleen naimisissa exänsä kanssa. Haluaa erota, mutta se on vaikeaa (asumme ulkomailla). Olen paininut samansorttisten tunteiden kanssa kuin ap. Olen hitaasti mutta varmasti luopunut unelmasta päästä naimisiin. Rakastan miestäni enemmän kuin ideaa avioliitosta, joten ero ei tule kysymykseen. Edelleen tosin elättelen toiveita että mies jossain vaiheessa muuttaisi mieltään. Minua satuttaa se että mies ei halua kanssani naimisiin, mutta on naimisissa toisen naisen kanssa, mies tietää kuinka iso asia minulle on. Puhun asiasta harvoin miehelle, silloin tällöin (kerran kaksi vuodessa) muistuttelen miehelle että hänkin voisi ottaa avioeron. Viime aikoina olen huomannut miehen asenteessa muutoksia, hän kutsuu minua aina silloin tällöin vaimokseen ja sanoo että minä olen hänen oikea vaimonsa. Häitä en halua välttämättä, se ei ole tärkeää, minulle tärkeää on sitoutuminen.
Naimisissa exänsä kanssa 🤣
1/5
Miehesi on oikeassa. Naimisiinmeno on turhuutta enkä minäkään usko siihen. Naurettavaa että sille pitäisi olla jokin erityinen syy että miksi ei halua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen suhteessa jossa mies ei halua naimisiin, mutta minä haluan. Mies on itse asiassa edelleen naimisissa exänsä kanssa. Haluaa erota, mutta se on vaikeaa (asumme ulkomailla). Olen paininut samansorttisten tunteiden kanssa kuin ap. Olen hitaasti mutta varmasti luopunut unelmasta päästä naimisiin. Rakastan miestäni enemmän kuin ideaa avioliitosta, joten ero ei tule kysymykseen. Edelleen tosin elättelen toiveita että mies jossain vaiheessa muuttaisi mieltään. Minua satuttaa se että mies ei halua kanssani naimisiin, mutta on naimisissa toisen naisen kanssa, mies tietää kuinka iso asia minulle on. Puhun asiasta harvoin miehelle, silloin tällöin (kerran kaksi vuodessa) muistuttelen miehelle että hänkin voisi ottaa avioeron. Viime aikoina olen huomannut miehen asenteessa muutoksia, hän kutsuu minua aina silloin tällöin vaimokseen ja sanoo että minä olen hänen oikea vaimonsa. Häitä en halua välttämättä, se ei ole tärkeää, minulle tärkeää on sitoutuminen.
Kuulostat parikymppiseltä tytöltä. Ei pitäisi olla vielä mikään kiire painostaa poikkista.
Kuitenkin, olen tullut siihen lopputulokseen, että rakastan miestäni enemmän kuin tarvetta mennä naimisiin...
Eikö tuo vastaus ole tuossa omassa kirjoituksessasi.
nimimerkillä: itse (mies) en ollut menossa naimisiin, mutta kun toinen kosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Maistraatista saat esitteen miehellesi, mitä avioliitto juridisesti tarkoittaa. Kokeile sitä. Se on oikeasti järkevää, sekä perintöverojen takia, että vaikka sen, jos toinen teistä joutuu sairaalaan niin avopuoliso kohdellaan kuin vierasta ihmistä eikä anneta mitään tietoja ulos vaikka puoliso olisi koomassa tms.
Tämä voisi ollakin ihan järkevä vaihtoehto kokeiltavaksi ennen lopullista luopumista. Nuo seikat ovat nimittäin minulle tärkeitä ja vaikka olen niistä puhunut, ne eivät tunnu oikein menevän perille tai hän ei pidä niitä yhtä tärkeinä kuin minä. "Virallisen tiedon" hän saattaa ottaa eri tavalla.
Ja kiitos vastanneille ajatuksistanne. Kaikkea en tietenkään itse allekirjoita, mutta sai ajattelemaan eri kannoilta tätä pulmaani.
-AP
Tiedät jo. kirjoitti:
Kuitenkin, olen tullut siihen lopputulokseen, että rakastan miestäni enemmän kuin tarvetta mennä naimisiin...
Eikö tuo vastaus ole tuossa omassa kirjoituksessasi.
nimimerkillä: itse (mies) en ollut menossa naimisiin, mutta kun toinen kosi.
Tiedän jo, etten aio erota tai pakottaa. Sitähän minä tuolla lauseella hain. Mutta kuten jo aloituksessani ilmoitin, hankaluutena on tästa haaveesta luopuminen. Ja vertaistuki voisi olla paikallaan tässä prosessissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tiedät jo. kirjoitti:
Kuitenkin, olen tullut siihen lopputulokseen, että rakastan miestäni enemmän kuin tarvetta mennä naimisiin...
Eikö tuo vastaus ole tuossa omassa kirjoituksessasi.
nimimerkillä: itse (mies) en ollut menossa naimisiin, mutta kun toinen kosi.
Tiedän jo, etten aio erota tai pakottaa. Sitähän minä tuolla lauseella hain. Mutta kuten jo aloituksessani ilmoitin, hankaluutena on tästa haaveesta luopuminen. Ja vertaistuki voisi olla paikallaan tässä prosessissa.
Siis AP tässä, unohdin laittaa sen viestiini
No jos ero ei tule kysymykseen, niin eikö asia sitten ole ratkaistu? Toisaalta jos joskus ero kuitenkin tulisi ja mies paukkaisi seuraavan naisen kanssa samantien avioon (miehille aika yleistä), niin aika katkerat fiilikset varmaan olisi sinulla?
Avioliitossa on pelottavaa se, miten kuvitellaan että se antaa oikeuden omistaa puoliso. Ja miksi pitää ottaa sama nimikin? Minusta tuo kaikki kuulostaa ripustautuvalta ja läheisriippuvaiselta.
Tärkeämpää olisi käydä syvällinen keskustelu siitä, onko yhteiset tavoitteet.
Onko tarkoitus hankkia yhdessä lapsia. Montako? Milloin? Kuka niiden kanssa viettää aikaa? Miten pidetään huoli ettei lasten hoito ole vain naisen asia, ja ettei naisen palkka mene yksin kaikki perheeseen?
Onko tarkoitus hankkia yhdessä asunto, millainen, kuinka kallis ja kuka sen maksaa. Entä mökki, vene, käydäänkö vuosittain matkoilla, käydäänkö siellä perheenä?
Mitä lapset saavat harrastaa, saako se maksaa?
Kun he lähtevät opiskelemaan, autetaanko heitä taloudellisesti?
Kuinka tärkeää on työ ja raha, millä tavoin?
Kuinka tärkeää on ulkonäkö ja seksi?
Kuinka tärkeää ovat yhteiset harrastukset ja mielenkiinnon kohteet?
Ehkä nämä olisivat tärkeämpiä puhua kuin ne häät.
Vierailija kirjoitti:
Maistraatista saat esitteen miehellesi, mitä avioliitto juridisesti tarkoittaa. Kokeile sitä. Se on oikeasti järkevää, sekä perintöverojen takia, että vaikka sen, jos toinen teistä joutuu sairaalaan niin avopuoliso kohdellaan kuin vierasta ihmistä eikä anneta mitään tietoja ulos vaikka puoliso olisi koomassa tms.
En usko että tämä on totta? Olin sairaalassa, ja koska olin merkinnyt miesystäväni lähiomaiseksi, hänelle annettiin kyllä kaikki tarvittava tieto. Ei oltu edes avoliitossa.
Me ollaan myös kolmekymppinen pariskunta, mies vähän yli 30 ja minä vähän alle. Yhdessä ollaan oltu 8 vuotta ja viimeiset 2 vuotta olen odotellut kosintaa. Aiheesta on puhuttu ja miehen mielestä naimisiin meno = häät. Hän haluaisi järjestää isot juhlat ja minä taas haluaisin mieluiten kahdestaan maistraatissa tai sitten niin että ”karattaisiin” jonnekin kaukomaille ilman sukulaisia ja ystäviä. Tämän näkemyseron vuoksi en usko, että me mennään ikinä naimisiin. Tiedän kyllä, ettei se vihkitodistus muuta mitään, mutta silti surettaa ettei minusta todennäköisesti ikinä tule vaimoa. Olen jopa miettinyt, että kannattaako tämmöisen suhteeseen jäädä, vaikka kaikki onkin periaatteessa ihan hyvin.
Alue: Aihe vapaa
Jos painostaminen ei johda kotileikkeihin, lisääntyminen voi tapahtua vahingossa.
Jos painostaminen ei johda sormusleikkeihin, naimisiinmeno todennäköisesti ei silti tapahdu vahingossa.