Lue keskustelun säännöt.
Miksi hoitajat eivät irtisanoudu, jos työolosuhteet ovat surkeat?
30.01.2019 |
Tätä olen aina ihmetellyt. Olen itsekin hoitaja ja olen työskennellyt parissa paikassa, jotka eivät ole työolosuhteiltaan olleet turvallisia sen enempää hoidettaville kuin henkilökunnallekaan. Olen näistä tylysti irtisanoutunut ja etsinyt paikan, missä resurssit ovat edes jollakin tavalla kohdallaan. Hämmästyksekseni olen kuitenkin todennut, että enemmistö hoitajista ei kuitenkaan ole valmis tekemään mitään etujensa eteen. He kituvat vuodesta toiseen paikoissa, joissa ei noudateta edes lakia. He kyllä tiedostavat tämän, mutta eivät uskalla irtisanoutua ja etsiä parempaa työpaikkaa. Niinpä ongelmat jatkuvat entisellään samalla kuin firman omistaja takoo rahaa.
Ihan käsittämätöntä. Niin kauan kuin hommia hoidetaan lampaan mentaliteetilla, mitään ei tapahdu.
Kommentit (32)
No moni irtisanoutuu ja tulee seuraava kokeilija. Hoitajissahan on hirveä määrä alanvaihtajia, lisää koulutetaan joka vuosi ja koko ajan, ja seuraavat alaan kyllästyjät on valmiina täyttämään paikat.
Mielestäni tuo koulutusrumba tulee kalliimmaksi kuin se, että näille nykyisille saisi paremmat työolot ja palkat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovat tunnollista väkeä ja uskollista porukkaa, joka haluaa tehdä työnsä hyvin.
Potilaat eivät voi irtisanoutua.
Heitä ei auta, että talo täytetään kielitaidottomilla ulkeilla, jotka eivät vaadi mitään.
Ymmärrän toki, että potilaiden/asukkaiden hyvinvointi ei kiinnosta ap.tä.
Monella on ilmeisesti vaihtoehtona työttömyys ja karenssit.
Vierailija kirjoitti:
Potilaat eivät voi irtisanoutua.
Heitä ei auta, että talo täytetään kielitaidottomilla ulkeilla, jotka eivät vaadi mitään.Ymmärrän toki, että potilaiden/asukkaiden hyvinvointi ei kiinnosta ap.tä.
Valitettavasti meillä naisilla esiintyy juuri kaltaistasi uhrimentaliteettia, minkä vuoksi palkat eivät nouse ja työolot eivät parane. Toki potilaita ja mitä tahansa kohderyhmää saa ajatella, mutta tämä on työtä eikä sitä saisi tehdä oman ja toisten jaksamisen äärirajoilla. Mikään ei muutu ennenkuin lakkaamme syyllistämästä toisiamme. Irtisanoutuminen ja epäpätevät sijaiset ovat seurausta siitä että henkilökunta laitetaan liian ahtaalle.
Minä ainakin äänestän jaloillani. Aivan kuten terveyskeskuslääkärit jotka eivät jaksa surkeita työoloja ja kiirettä. Miksei ihminen voisi mennä sinne, missä voi tehdä työnsä kunnolla? Nyt en kyllä heti tiedä, missä hoitoalalla enää on sellaisia paikkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa ongelmaa on juurikin se että ne huonoimmat paikat eivät saa kunnon työvoimaa pysymään, eli kyllä sieltä irtisanoudutaan.
Tyypillisiä naisia olette. ihania kyllä tuollaisina
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten niin? Minä tiedän varmaan kymmeniä irtisanoutuneita. Se on ihan tuskaa kun taas yksi pätevä lähtee muualle. Tilalle tulee sitten ketä tulee ja jos tulee.
Sitten on se pieni osa joka ei irtisanoudu, koska esim. lasten leipä on ihan oikeasti kiinni siitä työpaikasta. Kyllä ihminen kestää yllättävän paljon p*skaa jos omien lasten toimeentulo on siitä kiinni.
Näkee taas, että ap:llä on asiat liian hyvin. Läheskään kaikki eivät voi taloudellisista syistä irtisanoutua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osalle meistä työttömyys ei ole vaihtoehto. Ei sitä työpaikkaa noin vain vaihdeta.
Kyllähän työpaikoilla on vaihtuvuutta. Mutta kun on ollut muutamassa työpaikassa, niin tajuaa että kaikissa on omat epäkohtansa. Ei se välttämättä vaihtamalla parane, koska työpaikan vaihtajat vaihtelee paikkoja keskenään huonojen työpaikkojen välillä. Ne jotka pääsee hyvään työpaikkaan, ei lähde pois kuin kulumalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Irtisanoutuminenhan se työpaikan ongelmat ratkaiseekin.
Rotat jättävät uppoavan laivan.
Raukkikset.
Vastuintuntoinen uskaltaa puhua suunsa puhtaaksi.
Se saattaa vaikka hyödyttää.
Aloittajan tekstissä oli vastaus: "eivät uskalla". On lapset ja lainat. Yleensä tunnollisina ihmisinä hoitajat tuskin haluavat "yhteiskunnan rahoituksen piiriin". Jos vaihtaa paikkaa, voi joutua vielä pahempaan murjuun. Paha kello kauas kuuluu, ehkei katsota hyvällä, jos koko ajan työpaikka vaihtuu. Perheellinen aikuistunut ihminen kaipaa vakautta. Äkkikäännöksiä pitää punnita pitkään.
Minunkin mielestäni hoitajien olosuhteet ovat usein aivan prseestä. Monesti etenkin lähärit saavat vielä haukutkin niskaansa. Toivottavasti nämä kohut vihdoinkin kiinnittävät huomion oikeisiin konniin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika moni, kuten itsekin olen, on jo irtisanoutunut mahdollisesti useammastakin paikasta. Lopulta siihen kyllästyy ja vaikka asiat olis omalla työpaikalla huonosti niin todennäköisesti ne on jossain muualla vielä huonommin.
Vierailija kirjoitti:
Irtisanoutuminenhan se työpaikan ongelmat ratkaiseekin.
Rotat jättävät uppoavan laivan.
Raukkikset.
Vastuintuntoinen uskaltaa puhua suunsa puhtaaksi.
Se saattaa vaikka hyödyttää.
Höpö höpö. Olin töissä paikassa, josta lähti useita hoitajia pois lyhyen ajan sisällä, ja paikka tunnettiin hirveänä työyhteisönä toisessa läänissäkin. Sitten alettiin järjestämään näön vuoksi kehittämispalavereja, mutta kun niissä puhui ihan asiaa ja asiasta ilman henkilökohtaisuuksia tultiin sanomaan että "olen huomannut että sinä et viihdy täällä". Esimiehistössä oli ammattiloukkaantujia.
Kyseessä ovat julkiset työpaikat. Kenelläkään ei ole velvollisuutta jäädä epämiellyttävään työpaikkaan eikä sen jättäminen ole mitään raukkamaisuutta.
Kun ilmoittauduin työnhakijaksi te-toimistoon, AINOAT paikat joita tarjottiin, oli näitä riistofirmoja.Ja niitä sitten olikin paljon, ja pakkohan niitä oli hakea, tai tuli äkkiä kysely ja annettava selvitys miksi en ole hakenut kys. paikkaa. Toki kunnalle keikkoja tein samalla ja onneksi sitä kautta sitten työllistyinkin, mutta käykääpä huvin vuoksi katsomassa MOL.fi, tarjolla lähestulkoon pelkästään yksityisiä.
No, kuten tässäkin ketjussa on todettu, niin kyllä moni vaihtaa. Sitten on meitä, jotka vaan eivät löydä seuraavaa paikkaa ja on vain pakko roikkua huonossa työpaikassa että saisi jostain rahaa elättää lapsensa. Mulla esim on ehtona se, ettei kolmivuorotyötä ja työmatkoihin maks tunti per suunta, eikä sellaisia paikkoja tässä lähellä ole. Eli ei auta kuin jatkaa, kunnes parempaa tulee kohdalle. Irtisanoutuminen vakituisesta työpaikasta ilman tietoa seuraavasta ei ole minulle vaihtoehto.
Mun kohdalla tosin mentiin sitten siihen pisteeseen, että sairastuin vakavaan työuupumukseen ja olen nyt työkyvytön ties minne asti. Suurin syy sairastumiselleni oli se, etten enää kertakaikkiaan kestänyt sitä, ettei potilasturvallisuudesta kannettu minkäänlaista vastuuta. Ainoa, millä oli väliä, oli tehokkuus ja rahan säästäminen (olin kunnalla töissä). Raha oli ykkösasia, eivätkä potilaat, ja mun moraali ei vaan kestänyt sitä yhtään enempää. Samasta syystä en usko, että ikinä enää palaan hoitotyöhön. Se on surullista, sillä ihmisten auttaminen on mun sydäntä lähellä. En vain voi tehdä sitä niin kauan, kuin ihmisarvo on hoitotyöstä kadoksissa (siis päättäjät, johtajat, ne jotka voi asiaan vaikuttaa).
Uuden työn saaminen ei ole varmaa. Lisäksi monet välittävät asukkaista niin paljon, etteivät uskalla jättää näitä ja kärsivät ennemmin itse tehden parhaansa, jotta asukkaat saavat edes välillä ihmisarvoista kohtelua.
Heh, hauska ajatus: irtisanoutua noin vain. Työssäkäydessäkin talous on niukkaa, sitten pitäisi selvitä ilman palkkaa odotellessa jotain liiton rahoja joita alkaa tulla ehkä joskus... Pitäisi olla säästöjä jotta tuo onnistuisi ilman velkaantumista.
Moni irtisanoutuu, mikä vain pahentaa ongelmia.