Onko vanhustenhuolto laittanut teidät miettimään?

Olen miettinyt. Olen itse entinen hoitaja.

Ottaisin äidin kotiin, mutta mieluiten tahtoisin hänelle päivähoitopaikan siksi aikaa, kun itse kävisin uudessa ihanassa palkkatyössäni.

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt. Olen itse entinen hoitaja.

Ottaisin äidin kotiin, mutta mieluiten tahtoisin hänelle päivähoitopaikan siksi aikaa, kun itse kävisin uudessa ihanassa palkkatyössäni.

Vanhusten päiväkoti voisi olla aika mahtava idea. Siellä mummot ja papat jois kahvia ja pelaisivat huutopussia tai joku lukisi huononäköisille päivän lehdet. Sit vaa hakemaan vanhus kotiin ja elämä jatkuu. No eihän kaikki tietenkään ole noin hyvässä kunnossa, mutta ne jotka ovat, olisivat sitä todennäköisesti pidempään, kun on sosiaalista elämää.

Viimeaikaiset uutiset eivät ole muuttaneet mitään. Lupasin jo vuonna 1986 sairaanhoitajaksi valmistuessani vanhemmilleni, että niin kauan kuin osaamiseni ja toimintakykyni riittävät, heitä ei tulla laittamaan laitoshoitoon. Teimme jo yli 20 vuotta sitten tarvittavia järjestelyitä muuttamalla riittävän lähelle toisiamme. Myös siskoni asuu hyvin lähellä. Vaikka vaihdoinkin alaa, lupaukseni on edelleenkin voimassa. Olen tehnyt jo vuosia etätöitä ja voisin tarvittaessa tehdä töitä vanhempienikin luota. Molemmat heistä ovat jo yhdeksänkymppisiä  ja aika ajoin on ollut tarvetta, että siskoni hoitaa logistiikan ja minä hoivapuolen. Nyt on "reservissä" myös minun ja siskoni lapset perheineen. Näillä mennään ja toivottavasti mennään loppuun asti :) 

Millä te ajattelitte elää vanhempienne omaishoitajina? Ja kuka teidät hoitaa, kun eläkkeenne jää pieneksi?

Sama juttu lasten kanssa. Olin pk:ssa töissä ja silloin päätin ettei omia lapsia pienenä päiväkotiin. Hoidin kotona 4vuotiaaksi. Sitten vanhuspuolelle töihin ja totesin ettei omia vanhempia laiteta laitokseen. Tämä päätös syntyi jo ennen kohua

Kauniit utopiat kirjoitti:

Millä te ajattelitte elää vanhempienne omaishoitajina? Ja kuka teidät hoitaa, kun eläkkeenne jää pieneksi?

Pystyn tekemään töitä missä vaan, missä nettiyhteys toimii. Lisäksi mulla ei ole työaikaa eli työnantajalle on ihan sama, milloin teen työni. Voin tehdä päivällä, illalla, yöllä, arkena, viikonloppuna. Voin tehdä tunnin kerrallaan ja pitää taas tunnin tauon. Työnantajaa kiinnostaa vain, että työt on projektin aikataulun mukaisesti tehty. En myöskään ole ainoa, joka vanhempieni hoitoon osallistuisi. Mulla on sisko (joka jää piakkoin itse jo vanhuuseläkkeelle) sekä meidän lapset puolisoineen. Eli nuoremmalta sukupolveltakin saa varmasti aina silloin tällöin vähän apua, jos minä ja siskoni emme juuri silloin ehdi. 

- Nro 3 - 

Kyllä olen miettinyt etten haluaisi omia vanhempia hoitokotiin. Päiväkeskus olisi kiva. Tulisivat sieltä kotiini kun tulen töistä. Onko tuollaista päivähoitoa tarpeeksi? Voisko siinä olla seuraava markkinarako?

Vierailija kirjoitti:

Viimeaikaiset uutiset eivät ole muuttaneet mitään. Lupasin jo vuonna 1986 sairaanhoitajaksi valmistuessani vanhemmilleni, että niin kauan kuin osaamiseni ja toimintakykyni riittävät, heitä ei tulla laittamaan laitoshoitoon. Teimme jo yli 20 vuotta sitten tarvittavia järjestelyitä muuttamalla riittävän lähelle toisiamme. Myös siskoni asuu hyvin lähellä. Vaikka vaihdoinkin alaa, lupaukseni on edelleenkin voimassa. Olen tehnyt jo vuosia etätöitä ja voisin tarvittaessa tehdä töitä vanhempienikin luota. Molemmat heistä ovat jo yhdeksänkymppisiä  ja aika ajoin on ollut tarvetta, että siskoni hoitaa logistiikan ja minä hoivapuolen. Nyt on "reservissä" myös minun ja siskoni lapset perheineen. Näillä mennään ja toivottavasti mennään loppuun asti :) 

Ihanaa lukea myös tämmöisiä tarinoita. Tuntuu, että nykyään kaikki on laittamassa vanhempansa laitokseen. Tietty ymmärrän, että sairaalakuntoisen ihmisen hoito on todella työlästä ja psyykkisesti rankkaa, joka voi kestää todella monta vuotta.

Itse muutin juuri äitini lähelle, että hän näkisi lapsenlastaan useammin. On vielä hyvässä kunnossa, mutta tiedän, ettei niin tule olemaan aina. Nämä uutiset saivat minut miettimään asioita uudestaan. Olen itse melko nuori vielä ja mietin niinkin pitkälle, pitäisikö opiskella sairaanhoitajaksi. Pienen lapsen kanssa se olisi nyt oikeastaan helpointa, kun saisi muutakin, kuin pelkkää opintotukea ja lainaa. Ammatinvaihto ollut muutenkin mielessä.

Opintojeni alussa kun opintopisteet eivät riittäneet sairaanhoitajan sijaisuuksiin, tein lähihoitajan töitä vanhainkodissa. Mietin jo silloin etten ikinä haluaisi että omat isovanhempani tai vanhempani menisivät vanhainkotiin. Vaikka kuinka yritti olla paras versio itsestään niin kiire ja hoitajapula ajoi siihen, että kaikki hoidettiin ikään kuin liukuhihnameiningillä. Mummut ja papat pääsi suihkuun kerran viikossa, ruoka oli ala-arvoista eikä lainkaan ravitsevaa. Lähihoitajat olivat kyynisiä ja niin tympääntyneitä siihen kiireeseen että se näkyi ulospäin. Ruokatauko oli maksimissaan 10min ja senkin ajan piti olla tavoitettavissa koko ajan. Kun olin ollut vuoden siellä töissä niin huomasin että minusta oli muuttunut myös väsynyt ja työtään vihaava hoitaja. Olin niin uuvuksissa että en jaksanut tehdä kuin pakolliset työt.

Nykyään työskentelen sairaanhoitajana vastasyntyneiden parissa ja nyt voin sanoa käai aydämellä olevani hyvä hoitaja. Vaikka ruokatauot ovat nytkin 10-15min niin silti minulla on enemmän aikaa panostaa yhteen potilaaseen. Saan tehdä työni lämmöllä ja kokonaisvaltaisesti. Töihin on mukava mennä. Minä todella nostan hattua vanhainkodeissa työskenteleville lähihoitajille. En pystyisi enää.

Ongelma on sitten kun vanhempasi on halvauspotilas jota pitää nostella, syöttää ja pitää vaipoissa

Valitettavasti henkiset ja fyysiset voimavarani eivät riittäisi vanhempieni hoitamiseen alkuunkaan. Avustan nyt heitä tarvittaessa kauppa- ym. asioinneissa, mutta jos he dementoituisivat, voimani eivät yksin riittäisi heidän hoitamiseensa. Olen seurannut muutaman läheisen dementikon viimeisiä vuosia, ja tiedän miten paljon työtä dementikon hoitaminen loppuvaiheessa vaatii. Ihminen ansaitsee arvoisensa hoidon. Omaishoitaja helposti nääntyy yksin taakkansa alle, eikä hän silloin jaksa antaa hoidettavalle tarpeeksi iloa ja virikkeitä. Onneksi yhden läheiseni kunnallisessa hoitopaikassa on ihanat hoitajat ja heitä vaikuttaisi olevan riittävästi.

Kauniit utopiat kirjoitti:

Millä te ajattelitte elää vanhempienne omaishoitajina? Ja kuka teidät hoitaa, kun eläkkeenne jää pieneksi?

Minä en ole enää aikoihin uskonut eläkejärjestelmään ja omaishoito tulee yhteiskunnalle halvemmaksi, kuin laitos, vaikka osan elämästä joutuisi kustantamaan toimeentulotuesta. Omaa vanhuuttani en mieti sen enempää, sen murhe on sitten, kun sen aika on. Ihan vain senkin takia, ettei minulla ole aavistustakaan, mihin suuntaan elämä kuljettaa. Toivon, että hoitotyöhön saadaan robotit avuksi ja eutanasia on laillista siinä vaiheessa. Ja ymmärretään, että virikkeellisyys saa ihmisen pitämään mielen virkeämpänä, kuin seinään tuijottaminen.

On vanhuksille "päiväkoteja", eli päivätoimintaa,jossa ohjelmaa,lepohetki ja ruoat ja kuljetuksetkin. N.18€/vrk Hkissä.

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on sitten kun vanhempasi on halvauspotilas jota pitää nostella, syöttää ja pitää vaipoissa

Realismi on koko ajan ollut läsnä näissä pohdinnoissa. Mietinkin sitä, että onko se sitten hoitolaitoksessa ihmisarvoista elämää. Minulla on sentään enemmän aikaa hoitaa äitini kotona ilman, että pitäisi tuntikausia olla p*skat housuissa ja miettiä, koska saa harmaata mössöä, jota kehdataan kutsua ruuaksi.

Vierailija kirjoitti:

Opintojeni alussa kun opintopisteet eivät riittäneet sairaanhoitajan sijaisuuksiin, tein lähihoitajan töitä vanhainkodissa. Mietin jo silloin etten ikinä haluaisi että omat isovanhempani tai vanhempani menisivät vanhainkotiin. Vaikka kuinka yritti olla paras versio itsestään niin kiire ja hoitajapula ajoi siihen, että kaikki hoidettiin ikään kuin liukuhihnameiningillä. Mummut ja papat pääsi suihkuun kerran viikossa, ruoka oli ala-arvoista eikä lainkaan ravitsevaa. Lähihoitajat olivat kyynisiä ja niin tympääntyneitä siihen kiireeseen että se näkyi ulospäin. Ruokatauko oli maksimissaan 10min ja senkin ajan piti olla tavoitettavissa koko ajan. Kun olin ollut vuoden siellä töissä niin huomasin että minusta oli muuttunut myös väsynyt ja työtään vihaava hoitaja. Olin niin uuvuksissa että en jaksanut tehdä kuin pakolliset työt.

Nykyään työskentelen sairaanhoitajana vastasyntyneiden parissa ja nyt voin sanoa käai aydämellä olevani hyvä hoitaja. Vaikka ruokatauot ovat nytkin 10-15min niin silti minulla on enemmän aikaa panostaa yhteen potilaaseen. Saan tehdä työni lämmöllä ja kokonaisvaltaisesti. Töihin on mukava mennä. Minä todella nostan hattua vanhainkodeissa työskenteleville lähihoitajille. En pystyisi enää.

Äidilläni muisti pätkii, isälläni taas kroppa. Viime kesänä, kun isäni sairastui vakavammin ja oli muutaman viikon sairaalassa, minä ja siskoni kävimme päivittäin auttamassa sekä äidin ollessa yksin että isän päästyä kotiin . Olemme siskoni kanssa molemmat hurahtaneita ruuanlaittoon ja äiti ja isä saivat tuon kuukauden aikana suoraan sanottuna gourmet-ruokaa suoraan kotiin tuotuna. Mulla kun on vielä taustalla entinen sairaanhoitajan ammatti, laskin kaikki ravintoarvot niin tarkkaan, että ruoka ei ollut paitsi herkullista vaan myös isosta leikkauksesta toipuvalle täysipainoista ravintoa. Äiti tuumasikin, että heidät passataan ihan piloille :D

- Nro 3 - 

Vierailija kirjoitti:

Ongelma on sitten kun vanhempasi on halvauspotilas jota pitää nostella, syöttää ja pitää vaipoissa

Tämä on ihan totta. Tosin samaa joutuisin tekemään työksenikin, jos en olisi vaihtanut alaa. Paitsi että yhden potilaan sijasta joka työvuorossa  olisi useampia nostettavia, syötettäviä ja vaipoissa pidettäviä. Yksi tai kaksi vanhusta per hoitaja on kuitenkin aika hyvä tilanne. 

Olen sikäli onnekas, että olen saanut koko elämäni elää rakastavassa ja huolehtivassa perhe- ja sukuyhteisössä. Aikoinaan sain vanhemmiltani paljon lastenhoitoapua. Apua monessa muussakin asiassa. Nyt on ollut mun vuoroni. Olen kiitollinen kaikesta, mitä minä ja lapseni puolisoineen ovat vanhemmiltani saaneet ja enemmän kuin mielelläni annan kaiken sen heille takaisin, jos vain tarvitsevat. 

"Älä käsitä väärin, että almu se ois, 

jos entistä velkaa maksamme pois"

- Nro 3 - 

saisit omaishoitajan tukea. On se raskasta hommaa,mutta jos on itse terve silloin ok.Kuitenkin oma vanhempi kyseessä.

Minulle tämä alennustila ei tullut minään yllätyksenä, olen tiennyt sen jo pitkään. Sama juttu päiväkodeissä, siellä työskenteleminen on piinaa joten ei ole lapsillakaan hyväksi siellä olla.

Kun vanhemmat vanhenee niin jos satun olemaan työttömänä niin menisin auttamaan jos saisi asumisjärjestelyt sellaiseksi että siihen pystyy, välimatkaa kuitenkin aika paljon nyt.  Onneksi meitä on monta sisarusta niin eiköhän vanhempien asioista huolehdita sittenkin kun he ovat vanhoja, onneksi ovat vasta reilu kuusikymppisiä, toivon että vanhusten hoidon suhteen tulee joku tolkku lähivuosina. Laitan suuren toivon tuleviin vaaleihin.

Olen päättänyt jo vuosia sitten, että hoidan omat vanhempani mahdollisimman pitkään itse. Vanhustenhoidon tila ei tullut yllätyksenä, olen itse sh.

Mites nyt korjataan tämä asia? Ihmisillä ei ole varaa makaa omasta pussista, joten verorahoista on nostettava vanhustenhoitoon, laadukkaaseen ja eettiseen vanhustenhoitoon käytettäviä varoja. Ei tuollainen peli vetele! Vanhustenhoito pitää uudistaa vanhustahtiseksi.