Mitä ajattelevat ne, joilla on maillaan peittämättömiä kaivoja?

Suomen tilanteesta puhun. Täällä on maaseudulla paaaljon vaarallisia kaivoja, joita ei ole peitetty tai on peitetty kymmeniä vuosia sitten, ja kannet ovat lahonneet ajat sitten.
Tavallinen suomalainen ajatus lienee "no oma vikansa jos sinne joku tippuu, mitäs meni toisen maille". Näin yksinkertainen asia ei tietenkään ole. Eläimet eivät tunne maiden rajoja, ja ihminenkin voi syystä tai toisesta joutua vaaraan, vaikkapa nyt eksymällä marjaretkellä tai oikaisemalla asumattoman pihan poikki.

Kaikilla tiloilla on omistajansa, eikä ole liikaa vaadittu, että hylätyt kaivot joko peitettäisiin tai laitettaisiin umpeen. Oli niissä vettä tai ei, vaarallisia ovat silti. Mitä siis liikkuu näiden omistajien päässä, jotka eivät tätä yksinkertaista työtä tee? Laiskuus, välinpitämättömyys?