Miten isäsi masennus lapsuudessasi tai nuoruudessasi on vaikuttanut sinuun?

Koetko sen merkittävästi vaikuttaneen sinuun ja koko perheeseenne? Itse koen näin. Isän uupumuksen takia muut joutuivat tekemään kotona paljon enemmän. Se johti vanhempien riitoihin ja äidin stressaantumiseen. Henkilökohtaisesti koin itse lapsena, että tehtäväni oli yrittää piristää isää jollain tavalla. Kuuntelinkin paljon isän vuodatuksia, sellaisiakin jotka eivät lapsen korville olleet sopivia. Omista asioistaan isä jaksoi kyllä puhua, mutta lasten asioihin hän ei jaksanut keskittyä ja suhtautui siksi torjuvasti tai pilkallisesti.

Isän masennusta ei koskaan hoidettu missään, koska hän oli hyvin hoitokielteinen. Aikuisena minulla ei enää kaiken tämän jälkeen ole enää juurikaan voimia olla tekemisissä hänen kanssaan. Suhteemme on nimittäin aivan samanlainen kuin lapsuudessani eikä se tee minulle hyvää. Isääni tavattuani ole yleensä hyvin ahdistunut pitkään. Lisäksi olen harmissani siitä, että ylpeys ns. terveen kirjoissa säilymisestä on estänyt häntä hoitamasta mielenterveyttään. Tästä ylpeydestä ovat joutuneet maksamaan sekä hän itse että hänen perheensä.