Lue keskustelun säännöt.
Erimielisyyksiä tyttöystävän kanssa sisustuksesta
28.01.2019 |
Olemme muuttamassa uuteen kämppään pikkuyksiöstämme. Meillä on kuitenkin vaikeuksia päästä molempia tyydyttävään ratkaisuun sisustuksesta. Tyttöystäväni haluaisi ostaa kalliita designhuonekaluja, kun taas minä haluaisin käydä kierrätyskeskuksessa hankkimassa edulliset huonekalut ja ehkä sitten ostaa jos jotain tarvittavaa ei löydy.
Olen ehdottanut että tyttöystäväni maksaisi huonekalut kokonaan itse (tai maksaisi erotuksen edullisen ja haluamansa vaihtoehdon välillä) mutta se ei ole hänen mielestään reilua koska minäkin käytän niitä huonekaluja. En kuitenkaan halua maksaa 400 euroa pöydästä, kun käytettynä saisi paljon halvemmalla, ja ympäristökin kiittäisi. Miten asiasta kannattaisi neuvotella, millainen voisi olla reilu, molempia tyydyttävä kompromissi? Ehkä niin, että osa huonekaluista ostetaan uutena, ja osa edullisesti?
Kommentit (24)
Minäkin ehdottaisin ikeaa. Sieltä saa aika edullisesti myös täyspuisia huonekaluja, kun vähän katsoo mitä ostaa. Ja on ihan hienojakin, musta tuo olis oivallinen kompromissi kierrätyskeskuksen ja design-kalusteiden välistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ette osta puoliksi mitään, vaan kumpikin ostaa itse omilla tahoillaan, mitä haluaa. Jos ero koittaa, niin kumpikin ottaa omansa mennessään.
Kompromissi: Ikea.
Ja sitten alat aika kriittisesti miettiä, sopivatko rahankäyttötottumuksenne yhteen, vai olisiko tässä vaiheessa vielä järkevä pistää lusikat jakoon, kun ei tule tämän kalliimmaksi. Naisissakin löytyy järjeviä rahan käyttäjiä.
No ehkä juuri tuo, että osa (vaikka sänky) ostetaan uutena, ja yhdessä valitsette tyyliin sopivia käytettyjä huonekaluja kirppareilta, kierrätyskeskuksesta yms. Yritä painottaa vaikka tuota ympäristönäkökulmaa - mikä on ihan totta - ja sitä, että käytettynäkin saa persoonallista sisustusta ja löytöjen tekeminen on yhteinen seikkailunne. Tehkää kompromisseja. Ei käytetyn tarvitse tarkoittaa sitä kaikista halvinta, eikä uuden välttämättä järkyttävän kallista. Sopikaa vaikka yhdessä budjetti johon molemmat suostuu ja jolla yhdessä ostetaan kaikki, ja menkää sen mukaan. Istukaa alas ja miettikää, mihin olisitte valmiit panostamaan eniten. Designesineitä voi myös ostaa käytettynä halvemmalla.
Onnea uuteen kotiin! :)
Toinen ostaa sängyn, toinen sohvan tms. Jos meinaatte yhdessä asua, pitää noissakin asioissa tehdä kompromisseja. Älä hyvä poika anna sen tyttösi viedä sinua kuin pässiä narussa, sisustusasioihin naiset saa upotettua ihan järjettömiä määriä rahaa jos niiden antaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ostakaa kirppareilta antiikkia, hyväkuntoisena sen arvo vain kasvaa toisin kuin muiden huonekalujen eikä ole välttämättä aina kovin kallista.
Huonekalut ovat kuluvaa tavaraa ja kuuluvat asumiskuluihin siinä kuin vesi, lämpö,yhtiövastike/vuokra yms. Jos olisin vastaavassa tilanteessa laskisin puolison kanssa kulut vuosi- ja kuukausitasolla . Ja mahtuvatko kalliit huonekalut niihin taloudellisiin puitteisiin, joihin varanne riittävät? Haluaako tyttöystävä matkustaa lomillanne, ajella autolla, käydä ulkona syömässä jne. Mitä ne puolestaan maksavat ja miten varaatte niihin rahaa? Kun olette saaneet listan valmiiksi voitte laskea jääkö teille rahaa maksaa 400 euron pöytää vai olisiko järkevämpää miettiä olisiko osa huonekaluista käytettyjä, joita voi sitten luovasti tuunaillakin ihan ikiomalla "designilla". Ja hankkia ajan kanssa kuin tuhlata nyt rahat sellaiseen, mihin voi esim. vuoden päästä olla paremmin rahaa käytettävissä.
Jutusta ei ilmene millainen on taloudellinen tilanteenne ja onko kyse periaatteista pelkästään, mutta yleensä järkevät perustelut "havainnekuvin" voi joskus avata toiselle enemmän ymmärryksen valoa kuin jatkaa tunnepitoista kinaamista kuka tahtoo mitäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ostaisin sohvan ja patjat uutena. Ihan vaan siksi, että käytetyt sohvat ja patjat tuppaa olemaan usein jo hyvin istuttuja ja väsyneitä. Ja sohvassa satsaisin oikeasti hintaan, joka kestää sitten toooosi monta vuotta, 400e ei välttämättä pitkäikäistä sohvaa saa. Ja molemmat saa selälleen sopivat patjat. Sängynrunkoja ja muita puisia huonekaluja saa aivan hyvin käytettynäkin.
Siis sohvassa satsaisin tietenkin laatuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä nykyään uskalla ostaa esimerkiksi sänkyä, sohvia tai nojatuoleja yms. joissa on myös pehmeitä materiaaleka, käytettynä. Koskaan ei tiedä mitä luteita niistä saa riesakseen. Sitten huomaatkin että se raha jonka olisitte voineet käyttää uusiin huonekaluihin, menikin tuholaistorjujan palkkioon ja siihen päälle sitten vielö ne uudet huonekalut.
Ja toisena pointtina en ymmärrä miksi et halua tehdä yhteisestä kodistanne oikeasti kotia, ostamalla teille mieluisat huonekalut. Nyt menisit vaan ostamaan käytettynä jotain, perusteena vain se, että on halpa, ihan sama minkä näköinen. Etkö usko suhteen kestävän kun on ihan sama miltä yhteinen kotinne näyttää?
Vastaan niin, kuin itse asian koen omakohtaisesti. Minulle koti on kaikkein tärkein asia maan päällä ja sen on oltava sellainen, kuin minkälaiseksi sen haluan. Se on turvasatama, pesä; sinne tullaan, sieltä lähdetään. Naisena minulla on voimakas pesänrakennusvietti: se on ihan todellinen vietti. Haluan pitää huolta kodista ja niistä, jotka tulevat kotiini.
Jos koen voimakasta esim inhoa kierrätyshuonekaluja kohtaan, en koe oloani hyväksi kotonani. Joka kerta, kun näkisin ne, tulisi tyhmä olo ja pahimmassa tapauksessa voisin kohdistaa näitä negatiivisia tunteita sitä kohtaan, joka ne sinne on tuonut.
Koti on usein naiselle sama, kuin miehelle joku hieno mopo tai muu moottorivempain tai tietokone tms lelu, jota kavereille esitellään. Sen vaan pitää olla paras.
Jos ostaa laadukkaan esim design pöydän, se voi olla teillä vielä, kun vietätte 50-vuotis hääpäiväänne. Voi halutessaan jakaa hintaa näille vuosille tai vaikkapa kuukausille.
Joskus luin jostain lauseen: "pick your fight." Mielestäni se oli hyvä lausahdus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki valkoiseksi ja seinälle syvällistä tekstiä tarroilla. Live laugh long life eternity .
Miehillä ei ole tunneälyä. Tee joka asiassa mutisematta kuten tyttis käskee, niin olet moderni ja tasa-arvoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luteet tulevat nykyään useimmiten suomalaiseen kotiin kierrätyskeskuksesta ,eivät ulkomailta. Luteet asuvat niin puussa kuin pehmeissä materiaaleissa. Antaisin ap:lle lapikasta, mikään ei ole niin kamalaa kuin luteet! Niiden hävitys ja uusien huonekalujen osto maksaa enemmän kuin Askon tai Sotkan huonekalut. Toivottavasti ette ainakaan muuta minun alakertaani, en halua luteita.
Onko sisustaminen naisellesi harrastukseen verrattava asia? Onko sinulla harrastuksia, paljonko ne maksavat? Meillä on miehen kanssa sovittu, että aina kun hänen täytyy päivittää tietokoneeseensa joku palikka tai ostelee uusia pelejä, niin minulle kertyy suunnilleen saman verran "tuhlattavaksi" vaikkapa siihen sisustukseen.
Olen aikanaan seitsemäntoistavuotiaana omilleni muuttaneena sisustanut kämpän ihan just sillä, mitä ilmaiseksi olen saanut. Se oli kamala sekamelska! Sittemmin opiskelujen oheen sain töitä ja mielessäni vannoin, etten enää huoli muiden rojuja vaan kunhan saan rahat kasaan ostan just sitä mitä haluan. Miestäni ei kiinnosta sisustaminen ja kalustaminen ollenkaan, hänelle riittää sänky ja tietokonepöytä työtuolilla. Kaikki muu on turhaa. No, meillä on nyt noin tonnin patjat, sängynrunko on ilmaiseksi saatu ja tuunattu. Tv-taso maksoi 300e (huijasin, ostin sen kirpparilta satasella, uuden veroisena), saman sarjan seinähylly 200e (huijasin, sain sen 20e käytettynä ja kotiin toimitettuna). Vallilan verhoja (uutena jotain 60e/kpl) meillä on 4 kpl, ostin kirpparilta käyttämättömänä yhteensä 60e postitettuna. Tuossa muutama esimerkki, ihan vaan naisellesi tiedoksi, että kivaa ja uutta voi löytää kirppariltakin mutta huomattavasti halvemmalla!
Ja se tärkein. Kaikkea ei todellakaan tarvitse saada heti. Itse olen ainakin nauttinut nettikirpparien suomasta jännityksestä; olinko eka joka huusi "ostan!" :D. Ja pakko myöntää kyllä sekin, että kun tässä olen nyt noin neljä vuotta kotia laitellut, on se makukin ehtinyt vähän muuttua. Ja puitteet ja tarve, ollaan ehditty muuttaa kaksiosta kolmioon ja vielä edelleen kerrostalosta omakotitaloviisiöön. Lapsiakin siunaantunut kaksin kappalein, jotka nyt sitten kolhivat ja naarmuttavat huisin kalliita mööpeleitä pilalle! Onneksi ei ehditty ostaa uutta sohvaa, meinaan tuohon on valunut vauvan puklut ja taaperon oksennukset, vuotanut kakkavaipat ja tullut vahinkopissat. Kyllä harmittaisi ja paljon jos oltaisi ostettu uusi kallis sohva. Ja kalliilla tarkoitan yli 2000e sohvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vastaan niin, kuin itse asian koen omakohtaisesti. Minulle koti on kaikkein tärkein asia maan päällä ja sen on oltava sellainen, kuin minkälaiseksi sen haluan. Se on turvasatama, pesä; sinne tullaan, sieltä lähdetään. Naisena minulla on voimakas pesänrakennusvietti: se on ihan todellinen vietti. Haluan pitää huolta kodista ja niistä, jotka tulevat kotiini.
Jos koen voimakasta esim inhoa kierrätyshuonekaluja kohtaan, en koe oloani hyväksi kotonani. Joka kerta, kun näkisin ne, tulisi tyhmä olo ja pahimmassa tapauksessa voisin kohdistaa näitä negatiivisia tunteita sitä kohtaan, joka ne sinne on tuonut.
Koti on usein naiselle sama, kuin miehelle joku hieno mopo tai muu moottorivempain tai tietokone tms lelu, jota kavereille esitellään. Sen vaan pitää olla paras.
Jos ostaa laadukkaan esim design pöydän, se voi olla teillä vielä, kun vietätte 50-vuotis hääpäiväänne. Voi halutessaan jakaa hintaa näille vuosille tai vaikkapa kuukausille.
Joskus luin jostain lauseen: "pick your fight." Mielestäni se oli hyvä lausahdus.
On kyllä niin vieras ajatusmaailma tuollainen mulle kuin olla voi. Ja nainen olen. Mutta eipä kyllä miehenikään oo hankkinut niitä kalleimpia moottorivimpaimia itselleen. Sen miestyypin miesten kanssa en koskaan halunnut edetä suhteeseen. Ja jos olisin mies, väistäisin visusti kaltaisesi naiset.
Mikäs röllitrolli sieltä ryömi kolostaan iltatuimaan?
Ei teidän kannata muuttaa yhteen, siinä ohje.
Jos taas tyttöystäväsi jostain syystä muuttaa kanssasi yhteen ja maksaa huonekalut, ne ovat hänen omaisuuttaan ja sinä kohtelet niitä silkkihansikkain tai et istu mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Onko sisustaminen naisellesi harrastukseen verrattava asia? Onko sinulla harrastuksia, paljonko ne maksavat? Meillä on miehen kanssa sovittu, että aina kun hänen täytyy päivittää tietokoneeseensa joku palikka tai ostelee uusia pelejä, niin minulle kertyy suunnilleen saman verran "tuhlattavaksi" vaikkapa siihen sisustukseen.
Olen aikanaan seitsemäntoistavuotiaana omilleni muuttaneena sisustanut kämpän ihan just sillä, mitä ilmaiseksi olen saanut. Se oli kamala sekamelska! Sittemmin opiskelujen oheen sain töitä ja mielessäni vannoin, etten enää huoli muiden rojuja vaan kunhan saan rahat kasaan ostan just sitä mitä haluan. Miestäni ei kiinnosta sisustaminen ja kalustaminen ollenkaan, hänelle riittää sänky ja tietokonepöytä työtuolilla. Kaikki muu on turhaa. No, meillä on nyt noin tonnin patjat, sängynrunko on ilmaiseksi saatu ja tuunattu. Tv-taso maksoi 300e (huijasin, ostin sen kirpparilta satasella, uuden veroisena), saman sarjan seinähylly 200e (huijasin, sain sen 20e käytettynä ja kotiin toimitettuna). Vallilan verhoja (uutena jotain 60e/kpl) meillä on 4 kpl, ostin kirpparilta käyttämättömänä yhteensä 60e postitettuna. Tuossa muutama esimerkki, ihan vaan naisellesi tiedoksi, että kivaa ja uutta voi löytää kirppariltakin mutta huomattavasti halvemmalla!
Ja se tärkein. Kaikkea ei todellakaan tarvitse saada heti. Itse olen ainakin nauttinut nettikirpparien suomasta jännityksestä; olinko eka joka huusi "ostan!" :D. Ja pakko myöntää kyllä sekin, että kun tässä olen nyt noin neljä vuotta kotia laitellut, on se makukin ehtinyt vähän muuttua. Ja puitteet ja tarve, ollaan ehditty muuttaa kaksiosta kolmioon ja vielä edelleen kerrostalosta omakotitaloviisiöön. Lapsiakin siunaantunut kaksin kappalein, jotka nyt sitten kolhivat ja naarmuttavat huisin kalliita mööpeleitä pilalle! Onneksi ei ehditty ostaa uutta sohvaa, meinaan tuohon on valunut vauvan puklut ja taaperon oksennukset, vuotanut kakkavaipat ja tullut vahinkopissat. Kyllä harmittaisi ja paljon jos oltaisi ostettu uusi kallis sohva. Ja kalliilla tarkoitan yli 2000e sohvaa.
Kirpparit tarvitsevat toimiakseen myös heitä, jotka ostavat sen tavaran uutena. Minä en voisi ottaa kotiini jotain vanhaa, toisen käyttämää esinettä. En vaan voisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaan niin, kuin itse asian koen omakohtaisesti. Minulle koti on kaikkein tärkein asia maan päällä ja sen on oltava sellainen, kuin minkälaiseksi sen haluan. Se on turvasatama, pesä; sinne tullaan, sieltä lähdetään. Naisena minulla on voimakas pesänrakennusvietti: se on ihan todellinen vietti. Haluan pitää huolta kodista ja niistä, jotka tulevat kotiini.
Jos koen voimakasta esim inhoa kierrätyshuonekaluja kohtaan, en koe oloani hyväksi kotonani. Joka kerta, kun näkisin ne, tulisi tyhmä olo ja pahimmassa tapauksessa voisin kohdistaa näitä negatiivisia tunteita sitä kohtaan, joka ne sinne on tuonut.
Koti on usein naiselle sama, kuin miehelle joku hieno mopo tai muu moottorivempain tai tietokone tms lelu, jota kavereille esitellään. Sen vaan pitää olla paras.
Jos ostaa laadukkaan esim design pöydän, se voi olla teillä vielä, kun vietätte 50-vuotis hääpäiväänne. Voi halutessaan jakaa hintaa näille vuosille tai vaikkapa kuukausille.
Joskus luin jostain lauseen: "pick your fight." Mielestäni se oli hyvä lausahdus.
On kyllä niin vieras ajatusmaailma tuollainen mulle kuin olla voi. Ja nainen olen. Mutta eipä kyllä miehenikään oo hankkinut niitä kalleimpia moottorivimpaimia itselleen. Sen miestyypin miesten kanssa en koskaan halunnut edetä suhteeseen. Ja jos olisin mies, väistäisin visusti kaltaisesi naiset.
Niin, "meitä on moneen junaan" mikä myös on hyvä lausahdus.
Mies harrastaa moottorivempaimia ja ostaa ne itse itselleen sinne autotallin puolelle. Itse pidän antiikista ja arvohuonekaluista ja itse ostan ne sinne kodin puolelle.
Luteiden kyllästämiä vanhoja huonekaluja kierrätyskeskuksesta, ai että.
Kompromissi ja hankitte huonekalunne sopuhintaisista huonekalukaupoista.