Kun lapset kaduttaa
Tämä on tämä vaikea ja vaiettu aihe.
Mitä tehdä kun omia lapsia katuu?
Rakastan heitä totta kai. Mutta sen jälkeen kun puoliso lähti ja jätti kaiken yksin minulle...olen alkanut katumaan näitä tehtyjä lapsia. En minä halunnut tehdä lapsia vain itselleni..
Pelkään että tämä tunteeni välittyy myös heille. Mutta eihän tässä juuri vaihtoehtoja ole kuin kärvistellä eteenpäin.
Kommentit (8)
Halusiko puolisosi ne? Miksi et vie lapsia hänelle?
Voisiko sinulla olla masennusta ja siitä johtua nuo tunteet?
Miten ei tule mieleen tuollainen riski? Vähän saisi olla realismia.
Hakeudu vähintään terapiaan äläkä vain "kärvistele eteenpäin" siellä. Varmasti välittyy lapsille, et pysty antamaan lapsillesi sitä mitä he ansaitsisivat jos tunnet noin. Ja itsellesikin olisi parempi hoitaa mielesi kuntoon. Minulla ei ole kokemusta tuollaisesta, mutta tilanteessasi hakisin apua lastesi ja itsesi vuoksi. Elämä ei mene aina suunnitelmien mukaan, mutta se ei ole lastesi syy.
Mene lääkäriin juttelemaan. Tarvitset apuja henkisen olosi selvittelyyn.
Tämä on tätä nykyaikaa, kun meillä on niin paljon mahdollisuuksia valita...ollaan ongelmissa olen halunnee kanssa.
Hae rohkeasti apua.
En ole masennukseen taipuvainen. Mutta...jos olisin tiennyt puolisoni lähtevän, en varmasti olisi tehnyt lapsia. Ihan niin kuin en harrasta yhden yön suhteitakaan.
Tunnen olevani täysin huijattu äidin rooliin. Ja kaikki työ on jätetty minulle. Ei tällaisesta ollut puhe. Ei minulla ole voimia yksinhuoltajuuteen vastentahtoisesti..
Ap
Olikohan se noin neljä prosenttia kun katuu lasten hankkimista? Samaa luokkaa kuin sterilisaatiota katuvien lapsettomien osuus.
Tuota juuri pelkään ja siksi en ajatellut hankkiakaan lapsia.