Mitä mieltä naisesta, joka esutellessään työkavereilleen mieheltään saamaansa timanttisormusta kertoo sen hinnan?

Iskisi kamala myötähäpeä. En arvostaisi.

Hyvä vaan että kertoo. Mua ainakin kiinnostaisi tietää ja jos vaan kehtaisi, niin kysyisinkin.

Olisipa minullakin tuollaisia eläväisiä vähän hassuja työkavereita.

No riippuu onko se 1500€ vai 15 000€? Ja riippuu keskustelun luonteesta miksi kertoo hinnan?

Mikä oli sormuksen hinta?

Ajattelisin, että välittää enemmän rahasta kuin miehestä, ja kärsii heikosta itsetunnosta.

No voihan se olla, että on tyyliin ensimmäinen oikea koru mitä omistaa ja on siitä tosi tohkeissaan. Vai onko sitä ihmistyyppiä, joka aina ilmoittaa hinnan kun on ostanut jotain? Eihän tuo kovin tyylikästä ole kummassakaan tapauksessa.

Varmaan miettisin, että mitä minä sillä tiedolla teen ja sitten pohtisin, että en uskaltaisi itse käyttää 50 000 e maksanutta sormusta työssä, jossa tapaa pääosin laitapuolen kulkijoita ja narkkareita.

Kuule ap, ihan samantekevää mulle. Mies on menny 6-0 DeBeersin mainokseen kuten aika moni muukin.Se vähän naurattaa.

Monenlaiset elvistelyt saavat kyllä vähän myötähäpeää nousemaan otsanahkaan. Mikä saa sen elvistelemään, käy mielessä sarjaelvistelijän tapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelisin, että välittää enemmän rahasta kuin miehestä, ja kärsii heikosta itsetunnosta.

Niinpä. Epäkypsä ja -varma vaikutelma tulee. Olisi aika kiusallista olla tuollaisessa tilanteessa. Vähän surullistakin.

Minulla on yksi tällainen tuttu, joka aina leveilee miehensä rahoilla.

Jutut ovat tasoa: "Siis tilasin Zalandolta tollasen hupparin joka maksoi 300e, mutta en mä tykännytkään siitä enkä jaksa palauttaa", "Mä sain mieheltä lahjaksi tän kaulakorun joka maksoi tonnin", "Käytiin kattomassa viime viikolla vihkisormuksia, haluun varmaan sen 6000e maksavan".

Aina siis hinta tulee ensimmäisenä mainittuna ja kaikki muu on epäoleellista.

Nainen on itse osa-aikainen siivooja, joka elää siis täysin miehensä siivellä.

Minulla ei tulisi mielenikään kertoa miehelle hintoja mitä olen hänelle ostamistani lahjoista maksanut.

Tulipa typoja tekstiin. Sormuksen hinta oli siis 800 euroa. Samahan se, maksaako 80 vai 8000 mutta en tajua pointtia, miksi hinta piti siinä mainita. On kyllä sen tyyppinen ihminen että tykkää puhua itsestään, ja varsinkin omistamistaan tavaroista.ap.

Mitä väliä kertoiko vai ei. Suomessa on muutenkin outoja tabuja mistä milloinkin ei saa puhua.

Vierailija kirjoitti:

Hyvä vaan että kertoo. Mua ainakin kiinnostaisi tietää ja jos vaan kehtaisi, niin kysyisinkin.

Mä oisin kysynyt, jos ei olisi kertonut. Paitsi en silloin, jos sormus olisi ollut joku pieni parin karaatin timantti, koska en haluis nolata.

No, mulla oli työkaveri joka sai mieheltään lahjaksi korun, niin hän kävi kultasepänliikkeessä katsomassa paljonko se maksoi. Oli hintaan tyytyväinen, en enää muista paljon maksoi.

Minusta lahja on lahja, eikä ole koskaan kiinnostanut selvittää lahjan hintaa, mutta joillekin se näköjään on tärkeää.

Ihan normaalia.

Mulla on tapana kertoilla hintoja, jos ei ole mikään kallis hankinta tyyliin "löysin nämä vitosen kengät kirpparilta" ihan vaan siitä ilosta, kun on noin hyvän löydön tehnyt.

Riippuu korusta. Halpaa, heiveröistä korua en edes pitäisi ja timanttisormuksessa kävisin tarkistuttamassa timanttien laadun ja hinta kyllä selviäisi siinä.

Outoa ettei korujen hinnoista saisi puhua. Sehän on sama kuin ostaisi uuden takin tms.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on yksi tällainen tuttu, joka aina leveilee miehensä rahoilla.

Jutut ovat tasoa: "Siis tilasin Zalandolta tollasen hupparin joka maksoi 300e, mutta en mä tykännytkään siitä enkä jaksa palauttaa", "Mä sain mieheltä lahjaksi tän kaulakorun joka maksoi tonnin", "Käytiin kattomassa viime viikolla vihkisormuksia, haluun varmaan sen 6000e maksavan".

Aina siis hinta tulee ensimmäisenä mainittuna ja kaikki muu on epäoleellista.

Nainen on itse osa-aikainen siivooja, joka elää siis täysin miehensä siivellä.

Mistä tiedät naisen varallisuuden noin tarkkaan?