Miksi et halua parisuhdetta? Ikäsi ja sinkkuutesi kesto

Mies 50v ja sinkkuna 2kk. Tuntuu hienolta kun korvat lepää ainakin hetkisen

Nainen, 59. Sinkkuna 59 vuotta. Syy: viihdyn yksinäni paremmin kuin parisuhteessa.

Huonot kokemukset, tämänhetkinen tilanne sinkkuna on hyvä. Olen onnellinen.

N41 sinkkuna 11 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Nainen, 59. Sinkkuna 59 vuotta. Syy: viihdyn yksinäni paremmin kuin parisuhteessa.

Miten sitten seksi?

mies50v

Minulla ei olisi juuri mitään tarjottavaa parisuhteeseen, tai ainakaan mitään sellaista, etteikö lähes joka toisella vastaantulijalla olisi tarjota jotain "parempaa". Saisin siis koko ajan olla pelkäämässä pettämistä ja jättämistä, joten ei kiitos.

Nainen 26v, sinkkuna koko ikäni

Vierailija kirjoitti:

Nainen, 59. Sinkkuna 59 vuotta. Syy: viihdyn yksinäni paremmin kuin parisuhteessa.

En kyseenalaista, ettetkö viihtyisi, mutta miten voit tietää?

Sitä ei ulkopuolelta voi päätellä vaan suhteen sisältä päin.

44v, sinkkuna aina. En varmaan edes osaisi elää toisen kanssa.

Olen 51-vuotias ja ollut sinkkuna lähes aina. Minulla oli iäkäs, epämiellyttävä ja kriittinen isäpuoli enkä jaksa kuunnella sättimistä ja jankutusta muilta miehiltä tai katsoa laiskottelua.

Riittää, että siivoan omat jälkeni ja lemmikkieni jäljet.

Minuun ihastuvat miehet eivät ole erityisesti kiinnostaneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen, 59. Sinkkuna 59 vuotta. Syy: viihdyn yksinäni paremmin kuin parisuhteessa.

En kyseenalaista, ettetkö viihtyisi, mutta miten voit tietää?

Sitä ei ulkopuolelta voi päätellä vaan suhteen sisältä päin.

Kyllähän sen toki tietää, onko mukavampi olla yksikseen kuin ihmisten seurassa. Minulle yksinolo on aina ollut parasta.

En ole "hullu erakko" vaan olen käynyt töissä koko ikäni ja minulla on normaaleja ystävyys- ja tuttavuussuhteita. Ihmissuhteet kuitenkin imevät voimat niin tyystin, etten voisi kuvitellakaan, että kotonani asustaisi itseni lisäksi joku toinen ihminen. Järki menisi alta aikayksikön.

Parisuhteessa ei myöskään ole mitään sellaista, mitä kaipaisin. En kaipaa intiimiä läheisyyttä, en kaipaa juttuseuraa. Riittää, että tapaan ihmisiä töissä ja jonkin verran vapaa-aikanakin. Koti on turvapaikka, jossa saan olla yksin.

Vierailija kirjoitti:

38v. Sinkkuna 1,5v. En uskalla edes haaveilla suhteesta. Lasten isä petti aikanaan ja se avioliitto päättyi siihen. Säilytik kuitenkin uskoni itseeni naisena ja uskoin löytäväni vielä rakkaan rinnalleni.

Avioliiton jälkeen treffailin miehiä, joitakin vain hetken ja jotain pidempään. Kunnes tapasin mielestäni unelmieni miehen. Rakastin lujaa ja palavasti lähes kolme vuotta häntä. Luulin meidän olevan hautaan asti yhdessä, mutta sitten hän vain jätti minut. Treffeille on tuon jälkeen pyydetty, mutta viimeisin ero oli niin traumaattinen ja menetin kaiken uskoni itseeni. Hän haukkui minut ihmisenä ja myös vartaloni. Olen synnyttänyt pienikokoinen urheileva nainen enkä raskausarvilleni tai rinnoilleni mitään voi. Nuo arvostelut vartalostani ovat saaneet minut aivan lukkoon. Tuskin uskallan olla yhdenkään miehen kanssa enää.

Jos et saa jätettyä näitä tuntemuksia taaksesi, niin nämä siat ovat voittaneet. Tsemppiä.

N51, sinkkuna 8 vuotta.

Juuri nyt tuntuu ettei ole mitään annettavaa parisuhteeseen, koen työlääksi tehdä itsestäni jotenkin mielenkiintoisen miesten silmissä.

Vaihdevuodet ovat ainakin toistaiseksi vieneet seksihalut, sikälikin helppoa olla yksin.

N89 ,ei löydy hyviä miehiä. Ollut sinkkuna 89 vuotta.

Uskoisin kyllä vielä löytäväni.

Vierailija kirjoitti:

38v. Sinkkuna 1,5v. En uskalla edes haaveilla suhteesta. Lasten isä petti aikanaan ja se avioliitto päättyi siihen. Säilytik kuitenkin uskoni itseeni naisena ja uskoin löytäväni vielä rakkaan rinnalleni.

Avioliiton jälkeen treffailin miehiä, joitakin vain hetken ja jotain pidempään. Kunnes tapasin mielestäni unelmieni miehen. Rakastin lujaa ja palavasti lähes kolme vuotta häntä. Luulin meidän olevan hautaan asti yhdessä, mutta sitten hän vain jätti minut. Treffeille on tuon jälkeen pyydetty, mutta viimeisin ero oli niin traumaattinen ja menetin kaiken uskoni itseeni. Hän haukkui minut ihmisenä ja myös vartaloni. Olen synnyttänyt pienikokoinen urheileva nainen enkä raskausarvilleni tai rinnoilleni mitään voi. Nuo arvostelut vartalostani ovat saaneet minut aivan lukkoon. Tuskin uskallan olla yhdenkään miehen kanssa enää.

Mies oli epäkohtelias ääliö. En usko, että hän näytti täydelliseltä.

Maailmassa on kohteliaita, rakastavia, kunnollisia ja fiksuja miehiä, joten toivon, että löydät hyvän miehen.

33v, 3,5v sinkkuna. Ekat 2v meni eksää unohtaessa. Tällä hetkellä en ole sellaisessa elämäntilanteessa että kykenisin sitoutumaan ihmissuhteeseen. Toisaalta viihdyn tosi hyvin myös sinkkuna, joten eipä tässä mitään kovin suurta hinkua suhteeseen edes ole.

Haluan suhteen mutta kukaan muu ei halua. Jos ei paria muutaman kuukauden kokeilua lasketa niin sinkkuus kestänyt sellaisen 15 vuotta. Olen jo hyväksynyt kohtaloni enkä enää etsikään ketään.

M40, sinkkuna nyt 2 vuotta. Olen väsynyt. Hoidan työni, olen lasten kanssa joka toisen viikon, ja harrastan sen minkä jaksan. Muuhun ei tunnu nyt olevan energiaa.

47v.

Ei mulla koskaan ole ollut vakavaa parisuhdetta, pisin suhde lapsen isän kanssa kesti 2v.

En vain pidä parisuhteessa elämisestä, olen introvertti ja vapaa sielu, kaikenlaisista kahleista tulee syyhyä, enpä sitä osaa muutoin perustella. En vain ole luotu parisuhteessa eläjäksi, olisi kauhistus että joku mies asuisi kotonani ja pitäisi sen kanssa elää jatkuvassa kompromississa, ei vaan tule mitään. Haluan kotonani olla muista aikuisista vapaalla stressittömällä maaperällä, vapaa draamasta yms. 

Miksi haluaisin? En pidä seksistä, enkä asioideni selittämisestä ja luvan pyytelyistä, olen aikuinen ihminen. Parisuhteessa eläjät taantuu monesti lapsen tasolle, ovat ain selityksen velkaa puolisolleen, tiliä pitää tehdä joka asiasta. Kuka jaksaa, kun ei ole mikään pakko.

45v, 15v ilman poikaystävää.

Vierailija kirjoitti:

Miksi haluaisin? En pidä seksistä, enkä asioideni selittämisestä ja luvan pyytelyistä, olen aikuinen ihminen. Parisuhteessa eläjät taantuu monesti lapsen tasolle, ovat ain selityksen velkaa puolisolleen, tiliä pitää tehdä joka asiasta. Kuka jaksaa, kun ei ole mikään pakko.

45v, 15v ilman poikaystävää.

Minäkään en pidä seksistä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi haluaisin? En pidä seksistä, enkä asioideni selittämisestä ja luvan pyytelyistä, olen aikuinen ihminen. Parisuhteessa eläjät taantuu monesti lapsen tasolle, ovat ain selityksen velkaa puolisolleen, tiliä pitää tehdä joka asiasta. Kuka jaksaa, kun ei ole mikään pakko.

45v, 15v ilman poikaystävää.

Minäkään en pidä seksistä

Aivan ,seksi on aivan perseestä.