Lue keskustelun säännöt.
Miksi et halua parisuhdetta? Ikäsi ja sinkkuutesi kesto
Kommentit (46)
59v. Sinkkuna v.2004 alkaen. Ei vaan kiinnosta. Elämä on ahdistavaa jo muutenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies 33 vuotta. Olen ollut sinkkuna aina. Ikinä en ole seurustellut.
Pidän miehistä, olen siis h omo. Yksi syy, miksi en seurustele on se, että olen kaapissa. Joskus nuorena olisin halunnut ehkä seurustellakin, mutta nykyään ehdoton ei. Olen asunut yli 10 vuotta yksin, en edes osaisi yhtäkkiä alkaa elämään toisen kanssa. Kaikkeen tottuu, myös yksinäisyyteen. Yksinäisyys on minulle se "normaali" tila. Lisäksi kokisin sen noloksi, jos seurustelisin miehen kanssa. Kyllähän se h omous on vieläkin sellainen nolo juttu, joidenkin ihmisten mielestä.
Mies32vuotta kirjoitti:
Mies 33 vuotta. Olen ollut sinkkuna aina. Ikinä en ole seurustellut.
Pidän miehistä, olen siis h omo. Yksi syy, miksi en seurustele on se, että olen kaapissa. Joskus nuorena olisin halunnut ehkä seurustellakin, mutta nykyään ehdoton ei. Olen asunut yli 10 vuotta yksin, en edes osaisi yhtäkkiä alkaa elämään toisen kanssa. Kaikkeen tottuu, myös yksinäisyyteen. Yksinäisyys on minulle se "normaali" tila. Lisäksi kokisin sen noloksi, jos seurustelisin miehen kanssa. Kyllähän se h omous on vieläkin sellainen nolo juttu, joidenkin ihmisten mielestä.
Ei homous ole noloa... ja niiden yksittäisten ihmisten mielipiteillä ei ole väliä. Elät itseäsi varten, on täysin sallittua rakastaa, siis jos vain haluaa. Kaikkeen tottuu, myös siihen yksinäisyyteen, kunhan et ole yksin siksi että mietit asiaa vain muiden ihmisten kannalta.
Minäkin olin pitkään yksin, tai siis yritin parisuhteita naisena miesten kanssa, vaikka ei yhtään napannut. Sitten rakastuin naiseen ja esteenä oli huoli ihmisten ennakkoluuloista ja mielipiteistä. Monta vuotta elimme salassa ja eri osoitteissa, koin vihdoin rakkauden ja olin onnellinen, mutta samalla oletukseni ihmisten tuomitsemisesta painoivat mieltä.
Nyt muutaman vuoden ajan olemme asuneet yhdessä ja eläneet avoimesti pariskuntana ... yllätyksekseni ketään ei hetkauttanut asia millään tavalla. Olin siis vuosia rakentanut muuria aivan turhaan. Kaikilla meillä on oikeus elää niin kuin haluaa, oli se sitten yksin tai yhdessä.
En tiedä. - Toisinaan tuntuu, että en enää jaksa "haluta" parisuhdetta. Olen elänyt niin kauan toiveissa ja unelmissa, halukkaana löytäämään ja kohtaamaan sen yhden erityisen. On ollut suuremmoista ihastua, tuntea jo rakastuvansa. - Kunnes taas olen huomannut, että kaikki tuntemani ja uksomani on ollut vain yksipuolista, eikä toista kiinnosta yhteinen tulevaisuus ja muodostaa jotain sellaista, josta voisi käyttää ilmaisua parisuhde. Oenko kyynsitynyt? - En kai vielä. Elää voi hyin yksinnkin. Mutta uskon, että jaettu ilo on aina parempi. Onneksi ilon ja onnen hetkiä olen voinut ja saanut jakaa muiden läheisten ja monin tavoin muuton elämän taipaleellani kohtaamieni ja rinnallani elävien merkittävien ihmisten kanssa
8v. sinkkuna. Viihdyn liian hyvin yksin. En jaksa juosta baareissa enää, ei kiinnosta oikeasti yhtään. Aikani juoksin, muttei vastaan tullut ketään kiinnostavaa, joten päätin, että nyt saa jo riittää, olen tehnyt kaiken voitavani. Ei mistään muualtakaan, harrastuksista tai ystävien kauttakaan ole löytynyt ketään kiinnostavaa, en viitsi ottaa ketään, johon ei ole mitään kemiaa, vain siksi että olisi joku.